- Liittynyt
- 9.9.2005
- Viestejä
- 39
Käväisin reissussa Norjan Huippuvuorilla, joten ajattelin väsäillä siitä pientä matkaraporttia ja koettaa ujuttaa hieman infoakin mukaan, jos joku vaikka joskus suuntailee reissuun tuonne päin.
Alkuun nopeasti pieni tietopaketti Huippuvuorista eli kyseessä on Norjalle kuuluva saaristo jäämerellä. Pohjoinen sijainti hahmottuu tästä kartasta aika hyvin (Svalbard).
60% alueesta on pysyvästi jäätikön ja lumen peitossa eikä muuallakaan kasva lyhyenä kesäaikana mitään yli 10cm kasvia, joten paikka on luonnoltaan hyvin karu. Asukkaita on alueella vajaat 3000, joista n. 1800 pääkylässä Longyearbyenissa. Pääosa väestöstä on norjalaisia, mutta myös Venäjällä on alueella omaa kaivostoimintaa (tällä hetkellä yksi toimiva kaivoskaupunki eli Barentsburg http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli...ilussa+pohjoisista+rikkauksista/1135229952932).
Saarten pääelinkeinot ovat hiilenlouhinta, matkailu ja tutkimus. Norjalaisten suurin hiilikaivos työllistää 60% alueella asuvista norjalaisista. Tutkimusta varten alueella on mm. oma yliopisto.
Huippuvuorille pääsee SAS:in tytäryhtiön kyydillä, joka lentää sinne Oslosta ja Trommsasta. Itse maksoin lipuista 550eur, mutta jos lennot eivät ole sidottu tiettyihin päiviin ja on ajoissa liikkeellä, niin liput saa varmasti paljon edullisemminkin (päätin lähteä reissuun 1½ viikkoa ennen lähtöä).
Mutta sitten itse asiaan. Koetan tiputella jotain muutakin infoa mahdollisuuksien mukaan tekstin joukkoon.
13.4.2009
Saavuin Huippuvuorille yhden aikaan yöllä mukavan 21h matkustuksen jälkeen (ei ihan vaihdot sattunut kohdalleen). Laskeutuminen Huippuvuorille oli huikea kokemus koneen lentäessä pilvien läpi joka puolelle nousevien vuortenhuippujen väliin.
Huippuvuorilla on yksi ainoa isoille koneilla kelpaava lentokenttä ja se sijaitsee 5km päässä Longyearbyenistä. Kentän toinen pää päättyy käytännössä mereen, kun taas toinen pää aukea vuorten väliin, joten huonossa kelissä kenttä on varmasti lentäjille haastava. Tästä osoituksena vuonna 1996 venäläinen kone epäonnistui lähestymisessä huonossa kelissä ja törmäsi vuoreen vieden mukanaan 144 ihmistä. Samalta kentältä operoivat Venäläisten Antonov -koneet (kuvassa), jotka kuljettavat ihmisiä ja rahtia mm. pohjoisnavalle (ilmeisesti myös turisteja).
Ensimmäisenä koneesta ulos tullessa herätti huomion valo eli vaikka kello lähestyi yhtä yöllä, niin valoa riitti silti hyvin. Suomessa on toki tottunut valoisiin öihin kesällä, mutta valoisa yö yhdistettynä lumeen ja pakkaseen on jo jotakin vähän oudompaa. (Huippuvuorilla aurinko ei nouse lainkaan lokakuusta helmikuulle ja vastavuoroisesti ei laske lainkaan huhtikuusta elokuulle. Nyt aurinko vielä käväisi horisontin takana, mutta valoisaa riitti silti 24h.)
Seuraavana vuorossa oli lyhyt bussimatka Longyearbyenin kautta Nybyenin, jossa majoituin. Nybyen sijaitsee samassa laaksossa kuin varsinainen pääkylä Longyearbyen, mutta parin kilometrin päässä siitä. Tämä siksi, että Nybyen on alun perin rakennettu kaivosmiesten käyttöön (II maailmansodan jälkeen) ja heidät haluttiin syystä tai toisesta sijoittaa hieman kauemmaksi varsinaisesta kylästä… Itse majoituin Nybyenin opiskelijaparakissa (kaveri on tekemässä gradua Longyearbyenin yliopistolla, siksi tämä majoitusmuoto), joten hotelleista/hostelleista ei kertynyt kokemusta, mutta Longyerbyenista ja Nybyenista löytyy muutama hotelli ja hostelli, lisää kertonee google tarvittaessa esim. yllättävällä hakusanalla Svalbard hotel.
Lyhyen yön jälkeen lähdettiin katselemaan maisemia viereisen kukkulan (n. 500m) huipulta. Tässä törmäsinkin jo heti paikalliseen erikoisuuteen eli kiväärin kantamiseen. Jääkarhuvaaran (alueella elelee n. 3000 yksilöä) vuoksi täytyy aina kylästä poistuttaessa kantaa mukaan kivääriä tahi järeää pistoolia. Aseen kantaminen ei vaadi erillistä lupaa vaan kaikilla on siihen oikeus. Kaveri sai yliopiston opiskelijaetuutena kiväärin lainaksi yliopistolta, mutta aseita voi myös vuokrata paikallisista liikkeistä, jos ei omista omaa asetta. Jotkut liikkeet kuitenkin saattavat edellyttää aseen hallussapitolupaa omassa kotimaassa, että suostuvat vuokraamaan asetta eli tilanne on hieman ristiriitainen. Paikalliselta kuvernööriltä/poliisipäälliköltä eli Sysselmanilta voi kuitenkin anoa etukäteen lupaa aseen vuokraamiseen. Asia kannattaa kuitenkin selvittää ajoissa, jos aikoo tuonne suunnalle reissata.
Näkymää Longyearbyenista..
..ja Nybyenista eli laakson eri reunoilta
Hautausmaa on aika karu ja pieni. Osasyy tähän on varmasti se, että pahemmat sairastelut yms. lähdetään suorittamaan mantereelle.
Kirkosta tuli jotenkin mieleen kalastajakylien kirkot. Meininki tuolla on aika luottavainen eli esim. kirkossa oli pienen matkamuistomyymälän vaihtorahat jätetty pöydälle, että vierailijat saivat ostokset tehtyä ilman henkilökuntaa.
Jokaisen kirkon pakollinen varuste eli täytetty jääkarhu. Näitä tuntuu olevan tapana viljellä kaikkiin julkisiin tiloihin.
Pakollinen alttarikuva foorumin kirkkokuvafaneille.
Tavoite siinää taustalla. Rinteessä näkyvät sähkötolppien näköiset rakennelmat ovat hiilikuljettimien jäänteitä, joita risteilee vuorten seinämillä.
Jyrkässä rinteessä piti hieman jo katsoa mistä kohdasta nousee ylös. Aerobisen treenin tärkeys muistui taas jostakin syystä mieleen…
Taukopaikan maisemaa ja sitä kaunistamassa Longyearbyenin "teollisuusalue".
Ylhäältä aukesivat komeat maisemat kylään ja taustalla siintäviin vuoriin. Tässä siis Longyearbyen..
..ja Nybyen. Vasemmalla näkyvässä kaivoksessa tuli vierailtua myöhemmin.
Arktista maisemaa.
Vaikka aurinko paistoikin (keli oli muuten samanlainen koko reissun.:D), niin parinkympin pakkanen ja viima varmistivat ettei huipulle tullut jäätyä liian pitkäksi aikaa.
Paluumatkalla kävästiin ruokaostoksilla. Vasemmalla näkyvä kärri on (muistaakseni) irakilaisen miehen, joka muutti Huippuvuorille ja myy nyt mm. kebabia liikkuvasta kioskistaan. Tyypistä taisi tulla dokkari Suomessa alkutalvesta. Kylän ainoasta kaupasta saa periaatteessa mitä vain ruuasta aina läppäreihin ja järkkärikameroiden optiikoihin asti
Ase jäi aulan asekaappiin säilöön kauppareissun ajaksi
Ruoka on vain hieman kalliimpaa kuin Suomessa, tosin jotkut tuoretuotteet kuten esim. hedelmät ovat välillä ns. kortilla kuljetusten takia ja tämä näkyy myös hinnoissa. Myös lihan hinta on huomattavasti kovempi kuin Suomessa.
Kirjaimellisesti kortilla on alkoholi. Paikalliset saavat ostaa kerran kuussa lavan kaljaa ja pari lekaa viinaa. Viinin ostamista ei ole rajoitettu, joka kertonee jotakin kaivosyhteiskunnan perinteisistä juomatavoista.;) Samat rajoitukset koskevat turisteja, joiden ostokset merkitään lentolippuun. Rajoituksen vastapainoksi alkoholi on hyvin edullista verottomuuden takia (esim. 0,5L olut 75snt). Ravintoloissa anniskelua ei ole rajoitettu (bisse about Suomen hinnoissa, joissakin paikoissa jopa edullisempaa).
Kuvaa vilkkaalta pääkadulta. Huomioikaa, että oli vilkkain turistikausi.
Kaivosmiesten kunniaksi pystytetty patsas. Ravintolan seinällä oli muutama kuva ko. työstä sekä työskentelyolosuhteista ja täytyy sanoa, että patsas on varmasti varsin ansaittu.
Alkuun nopeasti pieni tietopaketti Huippuvuorista eli kyseessä on Norjalle kuuluva saaristo jäämerellä. Pohjoinen sijainti hahmottuu tästä kartasta aika hyvin (Svalbard).
60% alueesta on pysyvästi jäätikön ja lumen peitossa eikä muuallakaan kasva lyhyenä kesäaikana mitään yli 10cm kasvia, joten paikka on luonnoltaan hyvin karu. Asukkaita on alueella vajaat 3000, joista n. 1800 pääkylässä Longyearbyenissa. Pääosa väestöstä on norjalaisia, mutta myös Venäjällä on alueella omaa kaivostoimintaa (tällä hetkellä yksi toimiva kaivoskaupunki eli Barentsburg http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli...ilussa+pohjoisista+rikkauksista/1135229952932).
Saarten pääelinkeinot ovat hiilenlouhinta, matkailu ja tutkimus. Norjalaisten suurin hiilikaivos työllistää 60% alueella asuvista norjalaisista. Tutkimusta varten alueella on mm. oma yliopisto.
Huippuvuorille pääsee SAS:in tytäryhtiön kyydillä, joka lentää sinne Oslosta ja Trommsasta. Itse maksoin lipuista 550eur, mutta jos lennot eivät ole sidottu tiettyihin päiviin ja on ajoissa liikkeellä, niin liput saa varmasti paljon edullisemminkin (päätin lähteä reissuun 1½ viikkoa ennen lähtöä).
Mutta sitten itse asiaan. Koetan tiputella jotain muutakin infoa mahdollisuuksien mukaan tekstin joukkoon.
13.4.2009
Saavuin Huippuvuorille yhden aikaan yöllä mukavan 21h matkustuksen jälkeen (ei ihan vaihdot sattunut kohdalleen). Laskeutuminen Huippuvuorille oli huikea kokemus koneen lentäessä pilvien läpi joka puolelle nousevien vuortenhuippujen väliin.
Huippuvuorilla on yksi ainoa isoille koneilla kelpaava lentokenttä ja se sijaitsee 5km päässä Longyearbyenistä. Kentän toinen pää päättyy käytännössä mereen, kun taas toinen pää aukea vuorten väliin, joten huonossa kelissä kenttä on varmasti lentäjille haastava. Tästä osoituksena vuonna 1996 venäläinen kone epäonnistui lähestymisessä huonossa kelissä ja törmäsi vuoreen vieden mukanaan 144 ihmistä. Samalta kentältä operoivat Venäläisten Antonov -koneet (kuvassa), jotka kuljettavat ihmisiä ja rahtia mm. pohjoisnavalle (ilmeisesti myös turisteja).
Ensimmäisenä koneesta ulos tullessa herätti huomion valo eli vaikka kello lähestyi yhtä yöllä, niin valoa riitti silti hyvin. Suomessa on toki tottunut valoisiin öihin kesällä, mutta valoisa yö yhdistettynä lumeen ja pakkaseen on jo jotakin vähän oudompaa. (Huippuvuorilla aurinko ei nouse lainkaan lokakuusta helmikuulle ja vastavuoroisesti ei laske lainkaan huhtikuusta elokuulle. Nyt aurinko vielä käväisi horisontin takana, mutta valoisaa riitti silti 24h.)
Seuraavana vuorossa oli lyhyt bussimatka Longyearbyenin kautta Nybyenin, jossa majoituin. Nybyen sijaitsee samassa laaksossa kuin varsinainen pääkylä Longyearbyen, mutta parin kilometrin päässä siitä. Tämä siksi, että Nybyen on alun perin rakennettu kaivosmiesten käyttöön (II maailmansodan jälkeen) ja heidät haluttiin syystä tai toisesta sijoittaa hieman kauemmaksi varsinaisesta kylästä… Itse majoituin Nybyenin opiskelijaparakissa (kaveri on tekemässä gradua Longyearbyenin yliopistolla, siksi tämä majoitusmuoto), joten hotelleista/hostelleista ei kertynyt kokemusta, mutta Longyerbyenista ja Nybyenista löytyy muutama hotelli ja hostelli, lisää kertonee google tarvittaessa esim. yllättävällä hakusanalla Svalbard hotel.
Lyhyen yön jälkeen lähdettiin katselemaan maisemia viereisen kukkulan (n. 500m) huipulta. Tässä törmäsinkin jo heti paikalliseen erikoisuuteen eli kiväärin kantamiseen. Jääkarhuvaaran (alueella elelee n. 3000 yksilöä) vuoksi täytyy aina kylästä poistuttaessa kantaa mukaan kivääriä tahi järeää pistoolia. Aseen kantaminen ei vaadi erillistä lupaa vaan kaikilla on siihen oikeus. Kaveri sai yliopiston opiskelijaetuutena kiväärin lainaksi yliopistolta, mutta aseita voi myös vuokrata paikallisista liikkeistä, jos ei omista omaa asetta. Jotkut liikkeet kuitenkin saattavat edellyttää aseen hallussapitolupaa omassa kotimaassa, että suostuvat vuokraamaan asetta eli tilanne on hieman ristiriitainen. Paikalliselta kuvernööriltä/poliisipäälliköltä eli Sysselmanilta voi kuitenkin anoa etukäteen lupaa aseen vuokraamiseen. Asia kannattaa kuitenkin selvittää ajoissa, jos aikoo tuonne suunnalle reissata.
Näkymää Longyearbyenista..
..ja Nybyenista eli laakson eri reunoilta
Hautausmaa on aika karu ja pieni. Osasyy tähän on varmasti se, että pahemmat sairastelut yms. lähdetään suorittamaan mantereelle.
Kirkosta tuli jotenkin mieleen kalastajakylien kirkot. Meininki tuolla on aika luottavainen eli esim. kirkossa oli pienen matkamuistomyymälän vaihtorahat jätetty pöydälle, että vierailijat saivat ostokset tehtyä ilman henkilökuntaa.
Jokaisen kirkon pakollinen varuste eli täytetty jääkarhu. Näitä tuntuu olevan tapana viljellä kaikkiin julkisiin tiloihin.
Pakollinen alttarikuva foorumin kirkkokuvafaneille.
Tavoite siinää taustalla. Rinteessä näkyvät sähkötolppien näköiset rakennelmat ovat hiilikuljettimien jäänteitä, joita risteilee vuorten seinämillä.
Jyrkässä rinteessä piti hieman jo katsoa mistä kohdasta nousee ylös. Aerobisen treenin tärkeys muistui taas jostakin syystä mieleen…
Taukopaikan maisemaa ja sitä kaunistamassa Longyearbyenin "teollisuusalue".
Ylhäältä aukesivat komeat maisemat kylään ja taustalla siintäviin vuoriin. Tässä siis Longyearbyen..
..ja Nybyen. Vasemmalla näkyvässä kaivoksessa tuli vierailtua myöhemmin.
Arktista maisemaa.
Vaikka aurinko paistoikin (keli oli muuten samanlainen koko reissun.:D), niin parinkympin pakkanen ja viima varmistivat ettei huipulle tullut jäätyä liian pitkäksi aikaa.
Paluumatkalla kävästiin ruokaostoksilla. Vasemmalla näkyvä kärri on (muistaakseni) irakilaisen miehen, joka muutti Huippuvuorille ja myy nyt mm. kebabia liikkuvasta kioskistaan. Tyypistä taisi tulla dokkari Suomessa alkutalvesta. Kylän ainoasta kaupasta saa periaatteessa mitä vain ruuasta aina läppäreihin ja järkkärikameroiden optiikoihin asti
Ase jäi aulan asekaappiin säilöön kauppareissun ajaksi
Ruoka on vain hieman kalliimpaa kuin Suomessa, tosin jotkut tuoretuotteet kuten esim. hedelmät ovat välillä ns. kortilla kuljetusten takia ja tämä näkyy myös hinnoissa. Myös lihan hinta on huomattavasti kovempi kuin Suomessa.
Kirjaimellisesti kortilla on alkoholi. Paikalliset saavat ostaa kerran kuussa lavan kaljaa ja pari lekaa viinaa. Viinin ostamista ei ole rajoitettu, joka kertonee jotakin kaivosyhteiskunnan perinteisistä juomatavoista.;) Samat rajoitukset koskevat turisteja, joiden ostokset merkitään lentolippuun. Rajoituksen vastapainoksi alkoholi on hyvin edullista verottomuuden takia (esim. 0,5L olut 75snt). Ravintoloissa anniskelua ei ole rajoitettu (bisse about Suomen hinnoissa, joissakin paikoissa jopa edullisempaa).
Kuvaa vilkkaalta pääkadulta. Huomioikaa, että oli vilkkain turistikausi.
Kaivosmiesten kunniaksi pystytetty patsas. Ravintolan seinällä oli muutama kuva ko. työstä sekä työskentelyolosuhteista ja täytyy sanoa, että patsas on varmasti varsin ansaittu.