Tipahti tollanen suht jämäkkä metallinen puristin parin metrin korkeudelta keskelle näyttöä.
Tarinan opetus on se, että seuraavan kerran kun pitää valokuvata jotain joka vaatii taustakankaiden käyttöä niin marssin johonkin vuokrastudioon, enkä ala virittelemään rättejä himaan verhotankoihin roikkumaan.
P.S. Myös se verhotanko tipahti seinältä. Miun päähän. Voittaja. Fiilis.
Ensin katoin, että siinä on ruosteinen puukonterä mustalla pöydällä. Sitten luulin sen olevan näkymä matalan auton takaikkunasta ulos. Mutta eipä tainnu mennä oikein?