KISAAJAT HUOM - lukekaa tämä! Post-competition syndrome

[Emmah]

Mä en niin hirveästi tykkää puida tällaisia asioita julkisesti, juurikin siitä syystä, että koen ne sen verran henkilökohtaisina, että jo tuossa oman fysiikan arvostelussa puolialastomana spottivaloissa on tarpeeksi, enkä halua että sama tehdään aivoituksilleni ;) Toisekseen tietoisesti pyrin välttämään asioitten "ylianalysointia" - siinä mielessä olen samaa mieltä Miken toteamuksen ihmisten laumaeläimellisyyden suhteen. Joskus on hyvä pistää ne fiilikset syrjään ja vain puksuttaa eteenpäin junamaisesti. Otan kuitenkin riskin ja kannan korteni kekoon tässä keskustelussa...

Omien havainnointieni mukaan enemmistöllä kisaajista, etenkin suht kokemattomilla, se paluu arkeen dieetin jälkeen ei ole täysin ongelmatonta. Syitä on varmasti yhtä monta kuin ihmisiäkin. Epäilen suurimman olevan juuri tuo dieetin poikkeavuus "normaalista elämästä". Tästä syystä pyrin itse tällä hetkellä tekemään dieetistä mahdollisimman hyvin osan muuta elämää, jotta se pudotus arkeen ei olisi sitten joskus niin iso ja että tätä olisi kiva harrastaa pitkälläkin tähtäimellä. Tässä mielessä näkisin tuon Miken idean "kurjuuden maksimoinnista" hieman ristiriitaisena. Muutoinkin aika outoa verrata keskenään kehonrakentajan ja fitnesskisaajan dieettiä. Ok, molemmissa pyritään saamaan kroppa kireäksi, mutta unohtuiko mainita hormonien ym. aineiden vaikutus dieettiin, rasvan palamiseen, palautumiseen, lihasten säilymiseen jne.

Tuo unohtuu monesti myös kun verrataan ammattilaisten ja harrastelijoitten offikuntoa. Kerta jos toinenkin muistan kuulleeni ihmisten päivitelleen, miksi moni suomalainen fitnessmimmi päästää itsensä "repsahtamaan" dieetin jälkeen, niin että hyvä jos samaksi ihmiseksi tunnistaa. Ehkä tällaisetkin ajatukset ovat omiaan asettamaan niitä ulkopuolisia paineita kisojen jälkeiselle ajalle. Toisaalta taas samanaikaisesti pitäisi pyrkiä kehittymään, saamaan lisää lihasta, panostamaan reeneihin, syömään riittävästi jotta kasvaisi... en niin hirveästi ihmettele, että tässä ristitulessa voi olla kokemattoman vaikea pitää pää kylmänä. Esimerkiksi tässäkin threadissä Mike on kehoittanut Faidraa toisaalta syömään tarkemmin, mutta myös reenaamaan kovemmin. En halua "Case Kaisaa" sen tarkemmin tässä alkaa analysoimaan, koska Faidra varmasti tietää itse parhaiten (valmentajineen), missä mennään, mutta sen verran haluan yleisesti ottaen sanoa, että vaikka kuinka haluaisi, niin tuon yhtälön toteuttaminen yhtäaikaisesti tuskin on helppoa, etenkin jos kroppa ei pitkien dieettien jäljiltä vielä ole siinä toimivassa tasapainossa.

Eikö tavoitteita kannattaisi suunnitella pitemmälle kuin yksiä kisoja varten, jolloin kaikki kaudet ovat yhtä tärkeitä ja voidaan nauttia treenaamisesta ympäri vuoden?

Tässä varmasti yks pätevä neuvo. Kehonrakennus kun niin bodaus- kuin fitnesspuolella vaatii hel-ve-tis-ti pitkäjänteistä vuosien työtä (tai ainakin ne tavoitteet ja unelmafysiikka, johon itsekin pyrin), mutta tuo tuppaa monesti unohtumaan kun se zoomi on päällä vain siihen seuraavaan etappiin. Tosin ensikertalaisten tapauksessa monesti se alkuhuuman vaikutus on niin paljon suurempi ja toisaalta moni tuskin ennen ensimmäistä kisaa edes tietää, haluaako kisata uudestaan. Omalla kohdalla olen kokenut toimivimmaksi keinoksi välttää offikauden sekalaiset ahdistukset painon ja muuhun kehon kuvan muuttumiseen liittyen yksinkertaisesti aktiivisesti pyrkimällä nauttimaan hyvin kulkevista reeneistä sekä paranevista tuloksista. Onnekseni olen pysynyt melko terveenä ja ehjänä, jotta olen näin pystynyt tekemään.

 

[Mike]

reenaamaan kovemmin. En halua "Case Kaisaa" sen tarkemmin tässä alkaa analysoimaan, koska Faidra varmasti tietää itse parhaiten (valmentajineen), missä mennään, mutta sen verran haluan yleisesti ottaen sanoa, että vaikka kuinka haluaisi, niin tuon yhtälön toteuttaminen yhtäaikaisesti tuskin on helppoa, etenkin jos kroppa ei pitkien dieettien jäljiltä vielä ole siinä toimivassa tasapainossa.

Ei ole helppoa, eikä sen kuulukaan olla. Ja mitä hormoneihin tulee, niin katsokaa Hulkin työmäärää ja paneutumista, siitä vähän mallia ennenkuin heitetään iänikuista vittumaista horkkakorttia.

 

[neiti]

Tässä on pakkiksen parasta antia, kunnon keskustelua vaikeistakin asioista.

 

[maryjane75]

Joo, no mun mielestä tää on kyllä ollut pahimmillaan kaikkea muuta kuin kunnon keskustelua... Lapsellista henkilökohtaisuuksiin menemistä ja turhaa herjaa. Soo soo!

En itse ole Faidra-fani (sorry..;)), mutta se ei johdu siitä etten arvostaisi Faidraa persoonansa ja saavutustensa takia, vaan siitä etten ylipäätään fanita ketään (paitsi itseäni ja ehkä vähän Johanna Dejageria). Sitä paitsi Pakkiksen Punttimimmit olisi aika paljon köyhempi ilman Faidran tsemppaavaa, iloista ja positiivista asennetta, ja kaikkia näitä postauksia mitä hän tänne tuo meille muille luettavaksi! Pitää olla myös aika järkyttävän paljon rohkeutta pistää itsensä likoon, varsinkin kun tämä tuntuu olevan sellainen laji että tulee joka puolelta ja lujaa, sanoit mitä hyvänsä:D

Ja tuohon alkuperäiseen Faidran löytämään infopakettiin sitten: Suurin osa meistä on varmasti/toivottavasti ihan riittävän aikuisia ja järkeviä ymmärtämään että jokainen keho reagoi hieman eri tavalla kuka mihinkin dieettiin ja dieetin jälkeiseen elämään. Ajan kanssa ja kokeilemalla hieman eri juttuja dieetin aikana ja sen jälkeen, jokainen varmasti löytää sen oman tavan päästä kuntoon.

 

[Mike]

Joo, no mun mielestä tää on kyllä ollut pahimmillaan kaikkea muuta kuin kunnon keskustelua... Lapsellista henkilökohtaisuuksiin menemistä ja turhaa herjaa. Soo soo!

Kun nyt Neiti näyttää olevan niin olevinaan, niin ole hyvä ja osoita viestit, joissa mennään lapsellisesti henkilökohtaisuuksiin. Osaat varmaan nyt kertoa kun sormeakin siinä heristelet kuin omistaisit paikan.

 

[neiti]

Tarkoitin lähinnä sitä, että kyllä asioista voi keskustella kiivaastikkin, vaikka oltaisiin eri linjoillakin, eikä tässä kyllä minunkaan mielestäni herjaa ole heitetty, ehkä Miken postaukset asian tiimoilta ovat olleet lähinnä herätteleviä ajattelemaan asiaa toisinkin.Itse arvostan kovasti Faidraa, on tärkeää, että hän uskaltaa nostaa kissan pöydälle ja käyttää itseään esimerkkinä, vaikeissakin asioissa ja ilman hänen postauksiaan palsta olisi jäänyt paljosta paitsi. Toivottavasti tulevaisuudessakin kyetään keskustelemaan muustakin kuin rahkan maustamisesta:piis:

 

[Inkeri]

Kun nyt Neiti näyttää olevan niin olevinaan, niin ole hyvä ja osoita viestit, joissa mennään lapsellisesti henkilökohtaisuuksiin. Osaat varmaan nyt kertoa kun sormeakin siinä heristelet kuin omistaisit paikan.

No ei voi kyllä kieltää ettei tässä oltaisi menty myös henkilökohtaisuuksiin. Kuitenkin pitäisi ottaa asiat asioina ja toivottavasti ymmärretään ettei pointti ole yhden ihmisen tilanne tai tapetille laittaminen vaan yleisemmin esiin tuodut asiat tämän "offi-stressi" :D ilmiön taustalla..

 

[Mike]

Tarkoitin lähinnä sitä, että kyllä asioista voi keskustella kiivaastikkin, vaikka oltaisiin eri linjoillakin, eikä tässä kyllä minunkaan mielestäni herjaa ole heitetty, ehkä Miken postaukset asian tiimoilta ovat olleet lähinnä herätteleviä ajattelemaan asiaa toisinkin.Itse arvostan kovasti Faidraa, on tärkeää, että hän uskaltaa nostaa kissan pöydälle ja käyttää itseään esimerkkinä, vaikeissakin asioissa ja ilman hänen postauksiaan palsta olisi jäänyt paljosta paitsi. Toivottavasti tulevaisuudessakin kyetään keskustelemaan muustakin kuin rahkan maustamisesta:piis:

Sorry, viittasiin siis maryjanen viestiin.

 

[Anne P]

Toisaalta jokaisen kilpailijan, joita näitä lukee, aloittelijat mukaan lukien, tulisi osata suhtautua näihin oikealla tavalla. Faidran tarkoituksena ei varmastikkaan ollut mikään paniikin lietsominen(niinkuin ehkä aluksi joku saattoi käsittää, itseni mukaan lukien:D), vaan asian nostaminen yhdeksi keskusteluaiheeksi. Myös minä ymmärsin nämä jutut alkuun hieman väärällä tavalla.. anteeksi siitä. On ikävää toisaalta, että on vaan keskittytty siihen, miten hänen asiat joskus ovat olleet eikä siihen, mihin on tultu. Faidrahan on käynyt prosessin, jossa kaikki päätyi hyvin, eikös vaan? Eli oikein esimerkillinen tarina siitä, miten tällaisista ongelmista voi selvitä. Hän on avoimesti tuonut esille ongelmansa, sen kohtaamisen, mutta myös siitä selviämisen.

Ei tällainen kaikkia kosketa, ja hyvä niin. Mutta halusimme eli emme, tuntemuksia omasta kropasta ja päästä pukkaa varmasti kaikille jossain vaiheessa. Ja se on ihan hyvä olla keskustelun kohteena niiden pääasioiden eli treenien, ruokailujen, kisavalmistautumisten jne. lisäksi. Ilman piikittelyjä ja väärinymmärtämisiä, rauhallisesti keskustellen.

 

[maryjane75]

Jees. No en minä kyllä omista tätä paikkaa, mutta olen sekä oikeassa elämässä ja myös persoonaltani tällainen Mamma, ja kun näen että lapsukaiset kinastelee niin kyllähän sitä pitää väliin mennä

Ja kiva että muutkin näkee ja myöntää että henkilökohtaisuuksiin on menty. Oma asiani oli se, että halusin pitää Faidran puolia. Yritetään nyt olla ihan positiivisella asenteella itse kukin.. Jep, suljen suuni tähän

 

[Mike]

Jees. No en minä kyllä omista tätä paikkaa, mutta olen sekä oikeassa elämässä ja myös persoonaltani tällainen Mamma, ja kun näen että lapsukaiset kinastelee niin kyllähän sitä pitää väliin mennä

Ja kiva että muutkin näkee ja myöntää että henkilökohtaisuuksiin on menty. Oma asiani oli se, että halusin pitää Faidran puolia. Yritetään nyt olla ihan positiivisella asenteella itse kukin.. Jep, suljen suuni tähän

Mutta osaatko vastata kysymykseen? Laitetaan uudestaan kun ei ekalla kerralla mennyt mammalle perille.

Eli alleviivaatko nimenomaan ne lapselliset henkilökohtaisuuteen menemiset.

Nimittäin tässä mentiin jo henkilökohtaiselle tasolle ekassa viestissä, vaikea se on sivuuttaa enää sen jälkeen kun Faidra itsensä likoon laittoi.

Eli ole hyvä ja vastaa kysymykseen kun esität sitä aikuista täällä.

 

[K!tty]

Mun mielestä todella hyviä pointteja Mikeltä! Erittäin hyvä keskustelu!

 

[eowyn]

tää ketju herättää pikkasen kummastumista... hyökkäilyjä joka puolelta.
ja vaikka Miken pointithan onkin kiinnostavia ja oikeutettuja niin aika negattiivisella ja agressiivisella tavalla ilmaistuja. vaikka paikan omistatkin.....

 

[Smart]

Olen tätä keskustelua jo jonkin aikaa sivusta seuraillut. Laska kun olen niin enpä ole jaksanut vastailla.
Ihan alkuun kaikille tiedoksi:
- kirjoitan tahallani provosoivasti, että miettisitte asiaa oikeasti
- minulla ei ole tässä mitään kiinni, joten haukkukaa vapaasti
- saatte olla erimieltä, tuskin jaksan alkaa väittelemään asiasta

Olen pitkään ihmetellyt mikä saa ihmisen tekemään väkisin jotain sellaista, mikä on täysin luonnotonta omalle itselleen. Fitness (myös kehonrakennus, mutta ei nyt puhuta siitä) on lajina sellainen kummajainen, että vain harvalla on siihen oikeasti geenejä. Silti niin monet joilla ei ollenkaan ole lajiin edellytyksiä, haluavat sitä harrastaa koska se on "kivaa", elämäntapa, omien rajojen hakemista tai millä nyt ikinä sitten tuota typeryyttä ja omalla terveydellä leikkimistä haluaa kutsua ja puolustella.
Harva harrastaa jotain muuta lajia kilpailumielessä vain sen takia koska se on kivaa. Joku marathon voisi olla tällaisesta lajista esimerkki. Siinä voit myös käydä "kilpailemassa" vaikka oikeasti olisit sopivampi johonkin muuhun lajiin ja sinulle tulee silti siitä hyvä mieli ja olet ylittänyt itsesi. Vaarannatko terveytesi pitkänmatkanjuoksun takia? Tuskin. Toki voit saada polvesi ja lonkkasi hajalle, mutta voitko pilata elinikäisesti elimistösi normaalin toimintakyvyn? Harvemmin. Tai ainakin ymmärrät lopettaa leikin kun näin on käymässä.

Tämäkin keskustelu on alunperin saanut alkunsa kilpailijoiden yleisestä taipumuksesta lihoa kisojen jälkeen. Ei montaa kuvaa tarvitse jostain Fitness-leiriltä katsoa kun voi todeta monen tytön lihoneen jo vähintään ylipainon rajalle. Kuinka monessa muussa lajissa ollaan harjoituskaudella ylipainosen näköisiä? Voisin liittää tänne vaikka kilpauinnin tai yleisurheilun harjoituskauden leiriltä kuvia, mutta olen varma että jokainen uskoo jo ilman kuvatodisteita ettei siellä ylipainoisia urheilijoita ole.

Miksi sitten juuri Fitness-urheilijat lihovat?
Harvan ihmisen elimistö kestää rankkaa painon pudotusta, ilman minkäänlaista paluu efektiä. Ei ihme, että kroppa on sekaisin. Haluaisin tietää kunka monella on esim. diagnosoimaton ja hoitamaton hypotyreoosi tai muu hormonaalisen toiminnan ongelma vain pelkän kisadieetin seurauksena? Ja nyt ei kuitenkaan puhuta kiellettyjen aineiden käytöstä vaan ihan naturaali urheilusta. Ensin on kova stressi, kuinka selviän muusta elämästäni ja sovitan kisavalmistelut arkeeni? Yritän tehdä tästä elämäntavan. Sitten kaikki on hetkessä ohi, saavutetut tulokset menetetty ja masennus hiipii. Onko se tervettä ja kaikki sen arvoista? Ei ainakaan vuodesta toiseen. Mielestäni tätä ilmiötä voisi verrata loukkaantumiseen. Monta ortopedista operaatiota yleisurheilija käy läpi urallaan ja lopettaa uransa, koska fysiikka ei vaan kestä lajia?

Toki muissakin lajeissa urheilijat masentuvat. On uran lopettamiseen liittyvää masennusta, loukkaantumisiin liittyvää alakuloisuutta, arvokisojen jälkeistä tyhjyyden tunnetta, kaikki on aivan normaalia.
Silti uskallan väittää ettei missään muussa lajissa ongelmat ole samassa mittakaavassa. Onko fitness lajina sellainen, jonka parin hakeutuu tietyn tyyppisiä ihmisiä, joilla on jo luonnostaan kovempi alttius mielen ja kehon häiriöille? Kovasti epäilen, mutta varmaksi sitä en osaa sanoa.
Siitä olen varma, että ainakin usempi täysin ilman minkäänlaisia geenejä ja edellytyksiä, yrittää väkisin harrastaa lajia koska se on "kivaa" tms. Geeneillä tarkoitan tässä kehon adaptaatiota suoritukseen ja siitä palautumiseen, sekä mahdollisesti fysiikan rakennetta ja vaikka lihasten muotoa. Edellytyksinä olkoon yleinen urheilullinen lahjakkuus, voima, notkeus, koordinaatiokyky yms.
Kaikissa muissa lajeissa nämä yksilöt karsiutuvat nopeasti pois, ainakin kilpatasolla.

Mieltäni askarruttaa mikä saa ihmisen tekemään itselleen ja elimistölleen noin pahoja vaurioita. Mikä saa vielä yrittämään jos tietää että se aika dieetin jälkeen on niin hekisesti kuin fyysisetikin täyttä helvettiä? Kaikille kaikki lajit eivät sovi.
Suomessakin on niitä kilpailijoita, jotka eivät paisu pullataikinaksi kisan jälkeen. Heillä kroppa tekee kiltisti kaiken tämän mukana ja näitä ihmisiä voisikin sanoa lahjakkaaksi lajiin. Heille se onkin oikea lajin valinta. Heille sellaiset asiat, kuten dieetti, eivät ole niin vaikeita. Sillon ei myöskään tarvitse kirjoitella internettiin, miten muut pitävät kummajaisena tai eivät ymmärrä heidän elämäänsä. Lisäksi tietysti löytyy niitä, jotka kyllä lihovat, mutta eivät henkisesti kärsi siitä paksummasta minästä. Onko siinäkään tilanteessa ylipaino terveellistä? Tuskin, mutta vauriot eivät sentään mene psyyken puolelle.

Mikä sitten tuossa kummassa lajissa kiehtoo ja "palkitsee" niin paljon, että sitä ollaan valmiita harrastamaan oman terveytensä uhalla? Mitä siitä saa? Mitä kisaamisella haluaa toidistaa ja kenelle?

Haluaisinkin, että jokainen tuon lajin valinneista miettisi itselleen mikä elämässä on tärkeää. Kunka paljon on valmis uhraamaan. Nämä kaikki ovat jokaisen omia valintoja.
Senkin haluan muistuttaa, että on mahdollista treenata ja käydä kuntosalilla, näyttää terveeltä ja hyvinvoivalta (ja myös olla sitä). Saa olla tyytyväinen itseensä, joka päivänä vuodesta ja se on uskomattoman paljon helpompaa kun ei tarvitse stressata lihomisesta, laihtumisesta ja kilpailemisesta. Sosiaalinen elämäkin on mahdollista.

Turhaan te Mikaa täällä syyttelette, todistettavasti myös hän on kilpailijoita ja heidän kummallisuuksiaan puolustellut. Tässä vaan Mika sanoi jotain ääneen mitä joku muu olisi voinut hyvin sanoa. Hullua on myös yksilöidä tätä Kaisaan, koska samassa tilanteessa olevia tyttöjä löytyy vaikka kuinka monia. Kaisa vaan uskalsi avata suunsa.

 

[LuomuPorkkana]

itse olen kompastunut taipaleellani monesti ->ei kertaakaan kunnossa lavalla, liian vähän lihaa jne.

olen päättänyt, että en sitten kisaa ollenkaan jos en kerta kaikkiaan saa hommaa toimimaan. tärkeintä on oma hyvinvointi, kisasi tai ei! mielestäni kisaaminen tulee sitten kermana siihen päälle, vaikka loppuvaiheen kiristely ei ehkä sitä olekaan :D

yksien kisojen takia ei ole mitään järkeä uhrata kaikkea. esim. olen tullut siihen tulokseen, etten ole enää valmis dieettaamaan , kiireisessä aikataulussa ja menettää lihoja. jotain on silloin pielessä. siis mulla.

Hulkki on kirjoittanut näistä jutuista erittäin fiksusti ja toivottavasti moni on saanut niistä vähän jotakin korvan taa.

olen ollut (en kiistä ettenkö olisi yhä :D) tyhmä asioiden suhteen, kertonut niistä avoimesti ja toivon, että pelastanut ehkä jonkun muun kertomalla niistä.

on jokaisen asia kisata, en ymmärrä miksi siitä paahdetaan niin kovin. jotkut (myös minä) ovat itkeneet ääneen sen tuomasta kurjuudesta (PRE &OFF contest). en tiedä onko siinäkään mitään pahaa. eipä tarvitse niiden lukea näitä juttuja, jotka sitä eivät jaksa katsella/tajuta.

tämä on elämäntapa ja joku pohtii netissä tietokoneen kasaamisongelmaa, autonviritystä, ruuanlaitto-ongelmaa jne. ongelmia on joka harrastus/kilpailupiirissä. ihmisiä kun ollaan.

 

[Ardilla]

Hehe, näen vaan sieluni silmin miten siellä joidenkin näyttöjen takana juhlitaan että JIIHAA, vihdoinkin tuo ärsyttävä yliaktiivi saa paskaa niskaan! :D Jepa, ihan oikein sille!

Aika jännä kommentti. Vähänkuin yrittäisi sanoa että ei tunnu missään niin kirpaisee kuitenkin. Lisäksi, on aika ikävää olettaa tuollaista pahaa muista ihmisistä, vaikka itse saisikin jotain kiksejä kun joku saa "paskaa niskaan". Tiedän että kirjoitit _joidenkin_ näyttöjen takana, mutten silti oikein käsitä miksi ajattelet noin itsestäsi, että monet pitäisivät sinua ärsyttävänä yliaktiivina? Voisiko sillä olla jotain tekemistä tuon itsensä & kehonsa hyväksymisen ja ympärivuotisen hyvän olon kanssa... Useasti kuulee sanottavan, että saamme osaksemme juuri sen verran mitä itse uskomme ansaitsevamme. Siinä valossa tuo kommentti on huolestuttava.

Ja ihan hyvässä hengessä, ei mikään hyökkäys. Ihan ajatus vaan, kun pisti niin silmään.

 

[Corally]

No just

:jahas: Äh! Tuo Faidran kommentti "ärsyttävästä yliaktiivista" oli niin itseironinen, etten ymmärrä miten joku voi ottaa tuonkin niin tosissaan ja pipo kireällä... :curs:


Olen kovasti yrittänyt olla kommentoimatta tähän(kään) trediin, mutta sanotaan nyt kun aloitin jo.
Mun mielipide koko hommasta on se, että Faidran alkuperäinen tarkoitus ymmärrettiin väärin ja sitten on menty hyvin pitkälti ja mutkien kautta metsään koko keskustelussa. En tunne Faidraa henkilökohtaisesti, mutta kaikesta päätellen hän on älykäs, akateeminen ja sanotaan nyt että aika utelias ja innokas neitokainen. Faidran tapa tehdä tätä hommaa on juuri sellainen kuin Faidrakin; älykäs, akateeminen, utelias ja innokas. Faidra paneutuu asioihin, ottaa selvää, lukee läksynsä ja toimii. Sitten hän innokkaasti jakaa tietoa muille.
- Useimmat ottavat jaetun informaation tyytyväisenä vastaan.
- Jotkut tulkitsevat jaetun informaation väärin tietämättömyyttään.
- Jotkut tulkitsevat jaetun informaation väärin tarkoituksella.
- Joitakin ärsyttää se, että joku ylipäänsä informoi asioista (hemmetin
besserwisser!)
- Joillakin on jostakin tuntemattomasta syystä niin vaikeaa itsensä kanssa, että tehdään tälläisestä kärpäsestä härkänen! :wall:

 

[Amelie]

Kuinka monessa muussa lajissa ollaan harjoituskaudella ylipainosen näköisiä? Voisin liittää tänne vaikka kilpauinnin tai yleisurheilun harjoituskauden leiriltä kuvia, mutta olen varma että jokainen uskoo jo ilman kuvatodisteita ettei siellä ylipainoisia urheilijoita ole.

Silti uskallan väittää ettei missään muussa lajissa ongelmat ole samassa mittakaavassa. Onko fitness lajina sellainen, jonka parin hakeutuu tietyn tyyppisiä ihmisiä, joilla on jo luonnostaan kovempi alttius mielen ja kehon häiriöille?

Mietiskelin tuota Smartin tekstiä, ja mieleen nousi sellainen kysymys, että voisiko olla niin, että tämän lajin pariin hakeutuu enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä? Eli pääasia ei olekaan se treenin tuoma fiilis, vaan se joka välittyy peilistä. Harva pikajuoksija tai keihäänheittäjä varmaan aloittaa lajin ulkonäön takia, mutta luulen että jotkut ihmiset eksyvät salille siitä syystä ja innostuvat lajista.

Jos on jo valmiiksi ongelmia hyväksyä itseään, niin ongelmia tulee varmasti helposti myös kisadietin ja sen jälkeisen elämän myötä. Siinä kun oma keho kokee melkoisia mullistuksia. Ja kun fitness on sellainen laji jossa oma kroppa on se väline. Kyllähän ne keihäskaaretkin varmasti ovat treenikaudella lyhempiä kuin kisakaudella.

Itse luulen että mun pää ja kroppa ei tuota kisaamista kestäis. Mutta onneksi lajia voi harrastaa myös kisaamatta.

Niin, tuo oli vaan mieleen noussut ajatus, eikä todellakaan yleistys. Mitä ootte mieltä asiasta?

 

[kata]

Mietiskelin tuota Smartin tekstiä, ja mieleen nousi sellainen kysymys, että voisiko olla niin, että tämän lajin pariin hakeutuu enemmän sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä? Eli pääasia ei olekaan se treenin tuoma fiilis, vaan se joka välittyy peilistä. Harva pikajuoksija tai keihäänheittäjä varmaan aloittaa lajin ulkonäön takia, mutta luulen että jotkut ihmiset eksyvät salille siitä syystä ja innostuvat lajista.

Hyvää pohdintaa. Varmaan ihan totta, että salilla käynti voidaan aloittaa juuri ulkonäön kohentamisen vuoksi, eikä siihen olla oltu tyytyväisiä. Toisaalta kuinka moni jaksaa jatkaa harrastusta tosissaan, saati kilpailumielessä jos ei saa sitä trenin tuomaa "fiilistä", hyvää olo itse treenaamisesta. Näin ainakin itselleni on käynyt ja se on se mikä saa jatkamaan harrastusta.

Jos on jo valmiiksi ongelmia hyväksyä itseään, niin ongelmia tulee varmasti helposti myös kisadietin ja sen jälkeisen elämän myötä. Siinä kun oma keho kokee melkoisia mullistuksia. Ja kun fitness on sellainen laji jossa oma kroppa on se väline. Kyllähän ne keihäskaaretkin varmasti ovat treenikaudella lyhempiä kuin kisakaudella.

Oma vartalo on kuitenkin niin henkilökohtainen asia. Se on tosiaan se mainitsemasi väline, mitä ei voi jättää nurkkaan ennen seuraavia treenejä. Tavallaan tarvitsee muodostaa myös kaksi ruumiinkuvaa itsestään. Toinen on harrastuksen väline, toinen se mitä muuten on. Ainakin itselle tuntui kummalliselta miettiä miten tämän vuoden kisoihin tähtäämisen kannalta olin aivan liiaan löysässä kunnossa ja vähälihaksinen. Toisaalta taas muuten viihdyn nyt kropassani ja olen parhaassa kunnossa mitä olen koskaan ollut (vaikka kisaamisen kannalta se ei riitäkään, eikä ole lähelläkään toivottua). Ehkä kyse on kisojenkin jälkeen siitä miten osaa eritellä kisakunnon ja normaalin hyvän olotilan.

Näiden seikkojen takia on mielestäni mielettömän tärkeä, että näistä asioista voi täällä avoimesti puhua. Yksilöllistähän se on miten asiat koetaan ja kisauran karttuessa on varmasti ehtinyt jo selvitellä nämä asiat mielessään. Faidra (:haart on mielestäni rohkea siinä, että on uskaltanut avoimesti keskustella näistä asioista. Hän on asiantuntija siinä mitä on olla nuori treenaava nainen nykyaikana ja tuoreessa muistissa on kisaamisen alkamiseen liittyvät asiat. Ehkä tämä on tosiaan nin vaikea ja vaiettu asia, että siitä puhuminenkin voi olla jollekin ahdistavaa. Eri treenimetodeista tai ravinnosta saa kukin hifistellä mielensä mukaan, mutta psyykkisestä merkityksestä on vaikeampi esittää erilaisia mielipiteitä. Itsellä kävi mielessä sen johtuvan lajin maskuliinisuudesta. Hyvä kun saadaan tänne mielenkiintoista keskustelua niin aloittelijoiden kuin jo kauan harrastaneiden/kisanneiden kesken.

 

[Helga]

Ihan hyvää provoa Smartilta, mutta en jaksa uskoa, että fitness todellakaan ketään sairastuttaa. Ihmiskroppa on luotu kestämään kovaa rääkkiä, miettikää vaikka kivikautta :D Ja kisatila on hyvin lyhytaikainen. Terve kroppa palautuu siitä kun vaan antaa mahdollisuuden. Se on kyllä totta, että painon sahaaminen esim. 20 kg edestakaisin EI ole terveellistä kenellekään. Mutta jojo-laihdutus taitaa olla koko naissukukunnan perisynti, ei pelkästään kisaajien.

Itse päätin lähteä kisaamaan, koska halusin jonkin tavoitteen. Kyllästyin pelkästään terveysliikkumaan. Olen tavoitteellinen monella elämän osa-alueella, ainakin jossain määrin. Jos työssä pyrkii kehittymään, miksei myös harrastuksissa? Lähtökohta kuitenkin on, kuten Kata sanoi, siinä, että nauttii treenaamisesta. Treenaaminen on kuitenkin se juttu, mistä SAADAAN virtaa. Siinä vaiheessa kun se vie virtaa siinä kuin muukin elämä (lähinnä työ), niin pieleen menee. Kokemusta tästäkin.

Todellakin hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Tämä alka kisa-look ei todellakaan tunnu omalta, samat fiilikset kuin mitä Jonna1983 kirjoitti eilen treenipäiväkirjassaan. Ykkösenä tulee aina terveys.

Ja Amelie, hyviä pointteja sultakin. 95 % naisista ravaa salilla, jumpissa, kosmetologeilla, plastiikkakirurgeilla, kampaajilla jne. parantamassa ulkonäköään. Uskon, että fitnessnaisten itsetunto vs. tavisnaisen itsetunto on parempi. Hyvä fiilis kumpuaa siitä kun syö terveellisesti, riittävästi, jolloin kroppa voi hyvin, tuntuu voimakkaalta, terveeltä, elastiselta, omalta! Toisin kuin keskiverto jenni-jumppaajalla, joka aloittaa laihdutuskuurin joka maanantai. Syö herkkuja ja käy paikkaamassa tilannetta = rankaisemassa itseään jumpassa siitä nauttimatta.

Jos dieetti tuntuu helvetiltä, niin laji on väärä. Jos harrastus (sitähän tämä fitnesskisaaminen on) tuo stressiä enemmän kuin iloa, laji on väärä. Ja myönnät kai Smart itsekin, että tämä lause "Mikä sitten tuossa kummassa lajissa kiehtoo ja "palkitsee" niin paljon, että sitä ollaan valmiita harrastamaan oman terveytensä uhalla? Mitä siitä saa? Mitä kisaamisella haluaa toidistaa ja kenelle?" ja tämä "Mieltäni askarruttaa mikä saa ihmisen tekemään itselleen ja elimistölleen noin pahoja vaurioita" ovat aikamoista liiottelua. Montako terveytensä menettänyttä fitnessurheilijaa tiedät? Jos ensimmäisen dieetin jälkeen on rankkaa, ehkä masennusta, niin ei se pysyviä vaurioita kehenkään tee. Niistä fiiliksistä opitaan ja hienosti sanottuna kasvetaan ihmisinä. Ihan samanlaista itsensä ylittämistä se on kuin maratonin juokseminen, ei sekään tervettä varsinaisesti ole!

Että tämmöstä tajunnanvirtaa syntyy kun on uneton JKL:ssä