Kiitollisuusharjoitus, ja mitä jos ei löydä päivästään mitään, josta olla kiitollinen

[Juissi-]

Tiedättekö kiitollisuusharjoituksen? Illalla käydään läpi asiat joista on kiitollinen, siis kokemukset yms.

Mites pakkislaiset, tuleeko vastaan päiviä jolloin ei tuu mieleen mitään positiivista mistä olla kiitollinen? En nyt tarkoita
vaan järjen tasolla (siis että voisi olla kiitollinen että oli töissä tai että on asunto missä olla) vaan tunnetasolla
positiivisen tuntuisia mielihyvän tai ilon kokemuksia päivässä.
Ja jos tämmösiä päiviä on, niin milläs niistä klaaraatte nuppinne?

 

[manux]

Mulle toimii erilaiset hengitysharjoitukset ja liikunta erittäin mieltänostattavina. Mindfullness/kiitollisuusharjoitukset on myös mukana. Mulle paras tapa on tehdä noita harjotteita etukäteen niin huonoja päiviä on vähemmän ja montut on matalampia. Mulle ahdistus tuli työhommista. Olen melko introvertti, mutta työpaikalla pitää työjuttujen takia olla super extroverttina+kaikenlainen vastuu asioista. Tuo vetää jaksamisen todella nollaan viikon aikana. Aikaisemmin oli perjantaisin ihan kuitti ja viikonloppuina tuntui että mieluusti olis vaan omissa oloissa ja ei haluaisi nähdä muita ihmisiä. Nyt kun on tehnyt noita harjotteita niin jaksaa paljon paremmin ja ei ole samanlaista tarvetta latailla akkuja viikonloppuisin.

Jos on oikein paska päivä niin aamu alkaa hengitysharjoituksella. Lounaan jälkeen vartin kävely ulkona missä hengittelee vähän lisää ja rauhoittaa mieltä ajattelemalla jotain muuta kuin työhommia. Illalla 30-60 minuutin mindfullness harjoite. Mulla on myös jotain näppivoima/stressi/... sydeemeitä mitä voi räplätä ja puristella. Pop! En tiedä mikä rescue breathing termi olisi suomeksi, mutta sillä saa hyvin mieltä rauhoitettua, jos joku kaataa kontillisen sontaa niskaan ja haluaa hymyillä sonnan keskellä. Rescue breathing on hyvä tapa nollata tunnevuoristorata missä tahansa tilanteessa.

Pidin noita hengitys/mindfullness juttuja ihan humpuukina vielä vuos sitten. Puolisen vuotta nyt harrastanut ja samalla mitannut ouralla sykettä/hrv:ta ja musella aivokäyriä niin pakko se on uskoa sekä datan että omien fiilisten pohjalta että homma ns. toimii. Olo on kuin hangon keksillä hengittelyn jälkeen. Se on kumma miten kymmenen minuuttia hengittämistä saa hymyn korviin asti. Jos on superpäivä niin hymy löytyy heti ja huonompana päivänä joutuu työstämään pitempään.

edit. tarvii jakaa tämä turha tarina. Mulla on narisevia captains of crush grippereitä muiden juttujen lisäksi työpaikalla. Työkaveri tuli kyseleen, että on se outo kun ihan kuin sammakko olis kurnuttamassa toisinaan toimiston sisällä... äänen lähteeksi paljastui mun gripperit. Avokonttorimysteeri selvitetty

 

[Juissi-]

juu kiitos. mut mistä tietää paskan päivän etukäteen et voi alkaa hengittelee? mä oon duunari, en tarvii grippereitä, saan kyllä grippailtua
asioita työn puolesta :P

 

[Rawjunk]

Ei kai ne hukkaan mene vaikka ei tulekaan paska päivä.

 

[Juissi-]

mites muuten vastaavat harjoitteet vapaapäivänä himassa? jotenkin sitä ajautuu pelien, ja kaikenlaisten kotitöiden kans samaan vuoristorataan,
niin että mielentilat menee epähalutuiks. ja mindfulness harjoitteet tuntuu siinä tilassa tosi luotaantyöntäviltä kun haluais vaan nauttia. tuntuu tosi eristävältä jotenkin alkaa keskittyy vaan hengittellyyn

 

[Homo habilis]

Itse olen hieman herkkä stressaamaan asioita kuten vaikka uusia työtehtäviä, toisinaan stressaaminen kyllä auttaa käsittelemään asioita jo etukäteen että siinäkin on hyvät puolensa.

Mutta itse tunne on aivan kauhea, menee yöunet ja asiat pyörii mielessä lähes taukoamatta sitten on sellainen epävarma olotila. Varmasti auttaisi lieventämään stressiä jos olisi enemmän jotain aktiviteettia. Muutenkaan en ole kokenut varsinaisia onnistumisen tunteita. Lähinnä tasapötköä tai huonoja päiviä.

 

[manux]

Mun ratkaisu on tehdä hengitysharjoitus joka päivä. Ei se hyvääkään päivää huononna vaan päin vastoin. 10-20 minuuttia hengittelyä osana aamurutiinia.

Mä ajattelen tän samalla tapaa kun liikunnan. Ei liikuntaa kannata tehdä vain, jos lääkäri käskee laihduttamaan. Meditointi on treeniä ja kehittää siinä missä lenkkeilykin.

Mun motivaatiota auttaa tietty tulokset, mutta myös datakin. Harjoittelun myötä mun hrv on noussut merkittävästi. Toinen asia minkä näkee on, että musella mitatut aivokäyrät on paremmat, mutta vielä on työtä jäljellä, hos haluaisi olla edes puoliguru.

Jos asiasta intoutuu ihan kunnolla ja alkaa perehtymään esim. holotrooppiseen hengittelyyn tai wim hoffiin tai moneen muuhun juttuun niin kokeiltavaa ja tutkittavaa riittää.

 

[manux]

Itse olen hieman herkkä stressaamaan asioita kuten vaikka uusia työtehtäviä, toisinaan stressaaminen kyllä auttaa käsittelemään asioita jo etukäteen että siinäkin on hyvät puolensa.

Mutta itse tunne on aivan kauhea, menee yöunet ja asiat pyörii mielessä lähes taukoamatta sitten on sellainen epävarma olotila. Varmasti auttaisi lieventämään stressiä jos olisi enemmän jotain aktiviteettia. Muutenkaan en ole kokenut varsinaisia onnistumisen tunteita. Lähinnä tasapötköä tai huonoja päiviä.

HRV hengittäminen on kokeilemisen arvoinen. Se siirtää tosi tehokkaasti elimistön fight or flight moodista rest and digest moodiin. Ei tietty toimi niin, että siellä lepomoodissa pysyisi ikuisesti, mutta treenaamalla pääsee päivä päivältä helpommin rentomoodiin ja hymyilyttää.

Mä olin tosi pitkään työjuttujen takia fight or flight moodissa enkä edes tajunnut tilanteen päällä ollessa sitä. Se oli mulle tosi raskasta, kun kaikki oli uhkaa ja lasi usein puolityhjä. Hengittelyn myötä palauduin takaisin omaksi itsekseni ja sain positiivisuuden takaisin. Paljon helpompi suhtautua (samoihin)asioihin, kun pystyy käsitteleen jutut positiivisuuden kautta sen sijaan, että olisi rähinämoodissa.

Tämän hepun jutuista pääsee hyvin liikkeelle, että mistä on kyse


View: https://m.youtube.com/watch?v=BKoD8XJfrEM


Ei tarvi tehdä mitään monimutkaista. Homma on tyyliin 4s tasaista sisäänhengitystä, 1s pitoa, 6s ulos, 1s pitoa ja uusiksi. Aluksi tasaisuus on tärkeätä. Sit kun homma toimii niin hengitystä kannattaa syventää. Mulle on tämä käyrä toiminut parhaiten


View: https://m.youtube.com/watch?v=a2wnEs48e8g


Golffaritkin käyttää paljon tätä hengitystekniikkaa. Kun pohja on kunnossa niin parilla hengenvedolla pääsee rennoksi ja esim. golf pallon lyöminen kisassa sujuu paremmin.

 

[descent]

mites muuten vastaavat harjoitteet vapaapäivänä himassa? jotenkin sitä ajautuu pelien, ja kaikenlaisten kotitöiden kans samaan vuoristorataan,
niin että mielentilat menee epähalutuiks. ja mindfulness harjoitteet tuntuu siinä tilassa tosi luotaantyöntäviltä kun haluais vaan nauttia. tuntuu tosi eristävältä jotenkin alkaa keskittyy vaan hengittellyyn

Lyhyt vastaus on, jos koitan kerrankin sellaisen antaa, että tee näitä harjoituksia aamuin illoin. Joku sellainen aika, mikä itselle tuntuu vielä pidempään ylläpidettävältä. Esimerkiksi itse olen tosi huono aamuisin näitä tekemään, kun muutenkin joudun itselleni liian aikaisin heräämään, niin jos esim.pyrin 45min/vrk, niin teen ehkä 10min aamulla ja 35min illalla. Hieman tasaisempi jako on optimaalisempi, jos sinulta luonnistuu. Eli älä stressaa turhaan siitä, että pitäisi jatkuvasti niitä tehdä kesken päivää, jos ne epämiellyttäviltä silloin tuntuvat. Ajan kanssa niitä on helpompi sisällyttää siihen arkeen, kun hommasta alkaa saada kiinni ja silloin esim. vaikkapa 1-2min hengitysharjoituksista kesken päivää saat saman tai melko varmasti suuremnan hyödyn, mitä 30min harjoittelusta tällä hetkellä.

Noh, vähän tämäkin vastaus nyt venähtää, mutta noissa hengitysharjoituksissa usein lasketaan ja samalla koitetaan olla ajattelematta mitään. Silloin on mielestäni täysin järjetöntä, että aloittelijoille suositellaan 5sek, jopa 10sek harjoituksia. Itsellä "sweet spot" oli todella pitkään 2, aivan max 3 sekuntia, sitten tulee viimeistään joku ajatus jo mieleen. Eli kannattaa keskimäärin laskea suositeltua lyhyemmissä sykleissä sekuntitasolla, jos haluaa oppia sitä tuntumaa, että ei aidosti ajattele tietoisesti hetkeen mitään. Se on helvetin lyhyt aika keskimäärin mihin ihminen kykenee. Eli mieluummin 10 x 2 sek -systeemillä, kuin 2 x 10sek -systeemillä.

 

[manux]

Noh, vähän tämäkin vastaus nyt venähtää, mutta noissa hengitysharjoituksissa usein lasketaan ja samalla koitetaan olla ajattelematta mitään. Silloin on mielestäni täysin järjetöntä, että aloittelijoille suositellaan 5sek, jopa 10sek harjoituksia. Itsellä "sweet spot" oli todella pitkään 2, aivan max 3 sekuntia, sitten tulee viimeistään joku ajatus jo mieleen. Eli kannattaa keskimäärin laskea suositeltua lyhyemmissä sykleissä sekuntitasolla, jos haluaa oppia sitä tuntumaa, että ei aidosti ajattele tietoisesti hetkeen mitään. Se on helvetin lyhyt aika keskimäärin mihin ihminen kykenee. Eli mieluummin 10 x 2 sek -systeemillä, kuin 2 x 10sek -systeemillä.

Toi spesifinen hengitysharjoitus ei vaadi mitään mielikuvajuttuja/mielentyhjentämistä. Siinä on hyvä syy pysyä suurinpiirtein 4-7 sykliä minuutissa välillä riippuen siitä mikä henkilölle toimii. Linkattu video selittää asian hyvin. Toki jos ei pysty tuollaiseen hengitykseen suorilta niin sen eteen joutuu tekemään töitä. Mulle ei teettänyt töitä vaan sujui luonnostaan.

 

[descent]

Toi spesifinen hengitysharjoitus ei vaadi mitään mielikuvajuttuja/mielentyhjentämistä. Siinä on hyvä syy pysyä suurinpiirtein 4-7 sykliä minuutissa välillä riippuen siitä mikä henkilölle toimii. Linkattu video selittää asian hyvin. Toki jos ei pysty tuollaiseen hengitykseen suorilta niin sen eteen joutuu tekemään töitä. Mulle ei teettänyt töitä vaan sujui luonnostaan.

Joo mä vähän hyppäsin puhtaista hengitysharjoituksista tuohon enempi itse mindfulness-ideologiaan. Molemmat hyviä juttuja, joskin toki aika lailla syvemmälle kuin "pelkkiin" hengitysharjoituksiin päästään jälkimmäisessä. Mutta monelle voi toki toimia hyvänä "esiasteena" nämä spesifit hengitysharjoitukset ja ovat toki jo itsessäänkin oiva ja kiistaton hyöty arkeen ja elämään.

Eli jos aihe on aivan uusi ja/tai syventyminen aiheeseen tuntuu hankalalta/epäkiinnostavalta, niin tosiaan nämä 'manuxin' avaamat/myös videona linkkaamat videot ovat helpoin ja fiksuin tapa lähteä liikkeelle

 

[gonzaless]

Itse aina nukkumaan mennessä kurkkaan peiton alle ja nään valtavan kokoisen (oman) kullin. Olen siitä kiitollinen ja se pyyhkii kaikki päivän murheet mielestä ja jokainen seuraava aamu alkaa hyvällä mielellä ja itseluottamuksella.

Sanokoon kuka tahansa ja mitä tahansa, että pienelläkin pärjää ja iso on huono, mutta minun mieltäni sellaiset ei pahoita. Kyllä se itseluottamus positiivinen ajattelumalli tulee juuri siitä.

 

[Juissi-]

Itse aina nukkumaan mennessä kurkkaan peiton alle ja nään valtavan kokoisen (oman) kullin. Olen siitä kiitollinen ja se pyyhkii kaikki päivän murheet mielestä ja jokainen seuraava aamu alkaa hyvällä mielellä ja itseluottamuksella.

Sanokoon kuka tahansa ja mitä tahansa, että pienelläkin pärjää ja iso on huono, mutta minun mieltäni sellaiset ei pahoita. Kyllä se itseluottamus positiivinen ajattelumalli tulee juuri siitä.

mitä tähän voi enää sanoa?

 

[Deleted member 117230]

Itse aina nukkumaan mennessä kurkkaan peiton alle ja nään valtavan kokoisen (oman) kullin. Olen siitä kiitollinen ja se pyyhkii kaikki päivän murheet mielestä ja jokainen seuraava aamu alkaa hyvällä mielellä ja itseluottamuksella.

Sanokoon kuka tahansa ja mitä tahansa, että pienelläkin pärjää ja iso on huono, mutta minun mieltäni sellaiset ei pahoita. Kyllä se itseluottamus positiivinen ajattelumalli tulee juuri siitä.

Saako olla kiitollinen jos peiton alla on iso kulli mutta se ei ole oma?

 

[gonzaless]

Ei kai mikään estä olemasta kiitollinen vaikka ei oliskaan oma.

 

[Pikolinaatti]

Olin aluksi tosi skeptinen suhtautumisessani näihin hengitys- ja kiitollisuusharjoituksiin. En kokenut tarvitsevani niitä, mutta suostuin vaimokkeen mieliksi. Yllätys oli melkoinen! Olen aina ollut sikeä uninen, ja hyvä nukahtamaan, mutta tuon kiitollisuusharj. avulla olen nukahtanut todella nopeasti, useasti jo kesken harjoituksen. Voi toki olla että vaimoke vaan jaarittelee niin pitkät pätkät, että se jo laittaa nukuttamaan.

Kylläpä niitä positiivisia asioita aina löytynee joka päivästä - ei välttämättä isoja, mutta pienetkin asiat riittää.

Jos limbinen järjestelmä käy kierroksilla vielä illallakin, niin ei silloin ole välttämättä helppoa löytää niitä positiivisuuden muruja.. tekisin siinä tapauksessa rauhoittavan hengitysharj., ja vasta sen jälkeen miettisin kiitollisuusharjoitusta.