Jos ajattelen asiaa vain treenaamisen kannalta eikä lainkaan omien veto- tai valmennusjuttujen kannalta niin ehdottomasti tärkein juttu seurassa on valmennuksen ja treeniporukan laatu plus että treenejä on riittävästi. Se miten saadaan hyvä valmentaja ja joukko kilpatason kavereita yhteen useamman kerran viikkoon onkin sitten vähän vaikeammin hallittava systeemi ja siksi hyvin toimivia kilpaseuroja ei olekaan ihan joka kylässä. Ongelmaa voi ratkoa monellakin tapaa eikä mikään toimintamalli ole välttämättä absoluuttisesti paras vaan #oikea #metodi riippuu monista seikoista.
Ensinnäkin ne ohjaajat ja niiden saanti. Jos valmentaja on hyvä, siis Suomen huippuja niin hän luultavasti on halukas saamaan työstään rahaa. Mieluiten niin että elää sillä. Jos hän ei saa ja huomaa että muut hänen tasoisensa kaverit saavat niin on riski että hän vaihtaa leiriä tuottoisampaan. Esimerkiksi Tampereellahan kävi näin vastikään. Yleensä valmentajia tarvitaan kuitenkin useampia, etenkin jos lajeja on enemmän kuin yksi. Ja muutenkin pitää olla varamiehiä ettei seuran toiminta lamaannu päävalmentajan ollessa sairas, kisareissulla, leiriä pitämässä, lomalla tai muualla poissa. Osa-aikavetäjille voidaan usein toki neuvotella sopimus niin että he saavat tukea kisa- ja leirimatkoihin, varusteisiin, lisäravinteisiin jne. eikä tarvitse varsinaista palkkaa maksaa mikä tulisi verotussyistä kalliimmaksi. Joka tapauksessa yleensä on niin että jos halutaan oikeasti tasokasta opetusta niin se myös maksaa jonkin verran.
Toinen ongelma on tila jonka vuokra maksaa sopivissa kiinteistöissä 5-15€/neliö/kk. Eli 300 neliön salin vuokra lähellä kaupungin keskustaa voi olla esim. 3000€/kk. Jos salin laittaa kauemmas niin neliöhinta laskee mutta niin laskevat myös treenaajamäärät, etenkin jos paikkaan ei mene hyvin busseja. Helposti käy niin että tällaisen lähiösalin treenaajat tulevat vain siitä lähiöstä eikä koko kaupungista. Helsingissä tämä ehkä vielä toimii mutta aika harvassa muussa kaupungissa. Autoilijoille sijainti ei ole niin ongelma mutta autottomat opiskelijat ja koululaiset ovat parempaa kohderyhmää seuran kilpamenestyksen kannalta ja syrjäinen sali rokottaa heitä pahemmin. Lisäksi niillä autonomistajilla olisi yleensä myös paremmin varaa maksaa kalliimmista treenitiloista. Kokonaisuutena tämä ristiriita on iso ongelma nimenomaan kilpaurheilun kannalta.
Nyt kun sali on jostain hommattu ja siitä päästään maksamaan vuokraa, hoksataan että yksi laji ei yleensä riitä salivuokrien maksuun. Yhdellä lajilla on vaikeaa (muttei mahdotonta) saada viikon jokaisen arki-illan tunteja väliltä 17.30-21.30 käyttöön vaan siihen tarvitaan useampi laji. Vähintään 2 lajia, mieluummin 3-4. Jos sali voidaan jakaa useampaan tilaan lajeja voi olla enemmänkin. Treenaajien kannalta on tietysti hyvä jos näillä on jotain synergiaetuja.
Meillä on Kickboxing Teamilla nyt lajeina potkunyrkkeily, thainyrkkeily, vapaaottelu ja lukkopaini (plus sitten vähän kuntotunteja). Näistä kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä voivat treenata yhdessä joitain juttuja ja usein käyvätkin toistensa treeneissä ja lisäksi on yhteisiä sparreja. Paitsi kilpailijoiden kehitykselle tässä on se hyvä puoli että tarjonta näyttäytyy perusharrastajalle houkuttelevampana, etenkin kun samalla treenimaksulla pääsee kaikkiin treeneihin. Lajivalikoima voisi olla muukin mutta joku karate olisi selvästi eri juttua ja hyöty muulle seuralle rajoittuisi karatekoiden treenimaksuihin.
Todellisuudessahan se vapaaottelun perusharrastaja käy vain parit treenit viikossa vaikka tarjolla olisikin luokkaa 20 treeniä. Se ihan todellinen etu tässä kuitenkin on hänellekin että jos hän ei pääse jonkun esteen takia normaaleihin treeneihinsä niin voi käydä samalla viikolla jossain muussa jumpassa. Peruskurssia aloittaessahan tietysti melkein jokainen kuvittelee sitten myöhemmin käyvänsä treeneissä tosi paljon ja siksi se iso tarjonta tekee seurasta houkuttelevamman.
Tämä vuorojen tehokäyttö on myös syynä miksi tosi monessa paikassa tarjotaan nykyään 1h treenejä eikä 1,5h mikä olisi valmennuksellisesti parempi. Tuolle maagiselle välille ma-to klo. 17.30-21.30 mahtuu nimittäin neljä 1h treeniä mutta vain kaksi 1,5h treeniä. Ja nyt on niin että 1h treenistä voi pyytää saman rahan kuin 1,5h treenistä - treeni on treeni. Ja tietysti valmennuksellisesti kolme (kuusi) 1h treeniä viikon aikana on selvästi parempi kuin kaksi (neljä) 1,5h treeniä. Viimeksimainittu on ihan yleissääntö urheilussa.
Sitten on ne hinnat ja asiakaskunta. Kaupallisesti ajatellen olisi järkevämpää laittaa hinnat melko korkeiksi, jolloin asiakaskunta on rikkaampaa ja heille on helpompi myydä muutakin oheistuotetta: varusteita, lajivaatteita, lisäravinteita, yksityistunteja jne. Ongelmaksi tulee se että nämä rikkaammat (todellisuudessa keskiluokkaiset) ihmiset ovat yleensä myös vähän vanhempia - liian vanhoja urheilijoiksi. Eli sen hinnan pitäisi olla sellainen että se houkuttaa myös opiskelijoita ja koululaisia. Jälkimmäisten treenimaksut maksavat tietenkin vanhemmat mutta heilläkin voi olla useamman lapsen harrastukset kustannettavana. Se on tosin mielestäni Suomen olosuhteissa huuhaata että alemmista sosiaaliluokista tulisi parhaat ottelijat mutta jos hinnat on kovin korkeat niin potentiaalisia urheilijoita ei tule tarpeeksi sisään jotta heistä jäisi jäljelle tuloskykyinen kilpaporukka.
Itse olen siis sillä kannalla että hinnat kohtuullisiksi (ei kauhean alas) ja raha otetaan treenaajien mahdollisimman suuresta määrästä. Rahaa seuralla on kuitenkin hyvä olla vuokrien, varustekulujen ja mahdollisten valmentajien palkkakulujen lisäksikin koska sillä voidaan tukea kisamatkoja ja kisamenestys taas tuo treenaajia näkyvyyden ja maineen kautta. Samoin on helpompi järjestää leirejä kun mahdollinen pieni persnetto ei kaada seuran taloutta.
Tässä olen koko ajan lähtenyt toiminnan järjestämisestä omassa salitilassa joka on mielestäni ehdottomasti paras vaihtoehto. Jos ollaan kunnan tiloissa niin useammasta lajista ei ole taloudellisesti juurikaan hyötyä. Mutta ehkä siitä tilanteesta myöhemmin.
