Kendo, miekan tie

[kendoka]

Terve kaikille, oli ihan pakko kendon harrastajana pistää tälläinen ylle kun ei näy vielä löytyvän. ::piis:
Kertokaa ihmeessä jos olette kendon harrastajia, EX-harrastajia tai kiinnostuneita. Myös kerroskelkaa ihmeessä mitä lajista tiedätte/luulette tietävänne. Myös olisi kiva vetää turha mystiikan verho pois lajin edestä, ihan perus perinteinen budo-laji kuin on. ei ole tyhmiä kysymyksiä, antaa kendon harrastajien vastata ja minäkin yritän parhaani mukaan. :kippis1:

 

[RRKalle]

Kendo on aika mielenkiintoisen näköinen laji, varmaan hauska harrastaa muttei taida oikein itsepuolustuksellisesti olla kovinkaan pätevä laji?

Kendoa ei kanssa oikein pikku paikkakunnilla taida olla, mahtaako olla Turussakaan? Kalliiksi taitanee käydä myös?

Tällaisia luulen tietäväni, mutta noi on kyllä puoliksi kysymyksiä, oikeesti ei paljoakaan tietoa ole.

 

[kendoka]

Itsepuolustuksellisesti kendon tekniikat eivät välttämättä sovellu käytettäväksi, onhan kendo enemmänkin kamppailu- kuin itsepuolustuslaji. Tosi tilanteessa ehkä hyödylliset opit kendosta olisi mielen kontrolli, refleksit ja itsevarmuus.

Kendo leviää hiljalleen, aina helsingistä tornioon löytyy seuroja. Turussa on itseasiassa kaksi seuraa, toinen niistä on yliopiston kendoseura. suosittelisin käymään sivulla www.kendoliitto.fi , siellä löytyy linkit kaikkiin seuroihin ym.

Kendo ei hinnaltaan eroa paljoakaan muista lajeista váikka koreat varusteet näyttävät kalliilta jne. Seuran jäsenmaksu riippuu seurasta mutta sanoisin ettei se mene liiallisuuksiin. Todennäköisesti 80 eurolla saa harjoitella vuoden sekä vakuutukset ym. Varusteisiin lukeutuvat shinai, eli bambumiekka joka on siinä 20e halvimmat ja alkeiskurssin jälkeen hankkii vaatteet eli kendogi ja hakama, voi setin saada 60 tai alle, riippuu ostaako käytettynä vai tilaako suoraan japanista jotkin huippukamat. Ja sitten on tietenkin suojukset eli bogu johoh kuuluu kypärä, hanskat, rinta/kylkisuoja sekä lantiosuoja. Ja bogu setit maksavat alkaen n. 300e ylöspäin, mutta yleensä niitä voi myös vuokrata seuralta. Ainakin turussa vuokrahinta on 5e kuukausi. Ja myös miekkaa saa lainata alkeiskurssin alussa.

Että sellaista.. :thumbs:

 

[RRKalle]

Mitä kendo on sitten mielestäsi antanut ja kenelle sitä suosittelisit?

:DTulee joku paikallislehden haastattelu mieleen näistä mun kysymyksistä.

 

[kendoka]

Olen nauttinut hyvin paljon kilpailemisesta ja siitä että pääsee tutustumaan upeisiin ihmisiin!
Kärsivällisyys on kasvanut ja arvostus vanhempia ihmisiä kohtaan. Ja tulee sitä leireilläkin kierrellessä nähtyä uusia paikkoja jne. Ehkä se antaa eri ihmisille erilaisia kokemuksia mutta itse olen ERITTÄIN tyytyväinen valintaan. :D

Ja kendo siis sopii nuorille, vanhoille, miehille ja naisille. Sillä nuoret tekevät fyysisempää ja teknisempää ja vanhemmat taas henkisempää kendoa, kaikki omien ruumiillisten mahdollisuuksiensa mukaan. Ja kendossa mielenkiintoista juuri se että joku japanilainen vanha sensei oikeasti antaa kyytiä nuorille ja kokemattomille vaikka nuorten kunto olisikin kovempi.
Toiset tykkää kilpailla, toiset irroittautua arjesta. Toiset taas hakevat henkistä puolta enemmän, periaatteessa kendo on fyysistä zeniä. On monta syytä aloittamiseen mutta yleensä jatkamiseen on syy toinen, kun laji alkaa käydä tutuksi ja turvalliseksi. :kippis1:

Kysyä aina saa, ei se mitään vaikka lehtihaastattelulta kuulostaisi. :P

 

[Akikonomu]

Eli tässä tätä sitten, wannabe-kendokan ajatuksia lajista:

Kendo on se kiva laji, jossa sinisiin vaatteisiin ja darthvadertamineisiin pukeutuneet hemmot mättävät toisiaan bamburimanipuilla päähän ja karjahtelevat käsittämättömiä. Ja niin omituista kuin se onkin, hyökkäykset kohdistetaan nimenomaan haarniskalla suojattuihin kohtiin. Ja nostavat vielä takajalan kantapään maasta, mikä heikentää lyöntiä melkoisesti?!

Niin-pä. Itse asiassa olisin viimesyksynä ollut menossa kendokurssille, mutta kun sellaista ei sitten järjestettykään, ja tämä kevät on mennyt muissa mylleryksissä. Harmittaa, mutta onhan tässä vielä muutama vuosikymmen elinaikaa jäljellä - ja kendon harjoittelunhan pitäisi käsittääkseni olla mahdollista vanhemmallakin iällä, vaikka suurin osa maailman kaikista harjoittelijoista lienee japanilaisia yliopisto-opiskelijoita?

 

[kendoka]

Kendo on se kiva laji, jossa sinisiin vaatteisiin ja darthvadertamineisiin pukeutuneet hemmot mättävät toisiaan bamburimanipuilla päähän ja karjahtelevat käsittämättömiä. Ja niin omituista kuin se onkin, hyökkäykset kohdistetaan nimenomaan haarniskalla suojattuihin kohtiin. Ja nostavat vielä takajalan kantapään maasta, mikä heikentää lyöntiä melkoisesti?!

Niin-pä. Itse asiassa olisin viimesyksynä ollut menossa kendokurssille, mutta kun sellaista ei sitten järjestettykään, ja tämä kevät on mennyt muissa mylleryksissä. Harmittaa, mutta onhan tässä vielä muutama vuosikymmen elinaikaa jäljellä - ja kendon harjoittelunhan pitäisi käsittääkseni olla mahdollista vanhemmallakin iällä, vaikka suurin osa maailman kaikista harjoittelijoista lienee japanilaisia yliopisto-opiskelijoita?

Olen jostain joskus kuullut että Darth Vaderin naamio on saanut vaikutteita eräänmallisesta samurai-kypärästä. :D Mutta kendoa jokusen vuoden tehneenä en näe yhdennäköisyyttä kendo-varusteissa ja Vaderin varusteissa. Ja kendon varusteet ovat japaniksi dogu eli 'harjoittelun mahdollistavat varusteet', sillä kendo ei ole väkivaltainen laji niin siinä ei sananmukaisesti käytetä 'suojavarusteita'. Sen takia osuma-alueet ovat nimenomaan varusteissa.
Kendon perusasennossa (Chudan-no-kamae) ollaan lantio suorassa, paino alhaalla kohti vastustajaa/harjoituskaveria, vasen jalka takana ja paino vasemman jalan päkiällä jotta ollaan valmiina ponnistamaan hyökkäykseen. Tämä ei vie lyönnistä voimaa sillä osuma hetkellä tehdään tobikomi-ashi eli periaatteessa hypätään niin että oikean jalan osuessa maahan kuuluu kova pamaus eli tallataan, ja tämä tuo voimaa jaloista ja alavartalosta rentoon mutta voimakkaaseen lyöntiin. Huuto eli kiai lyöntihetkellä voimistaa lyöntiä siinä missä kuulantyöntäjän huuto suoritushetkellä. Kiai myös osoittaa henkistä varmuutta millä hommaa tehdään. :thumbs:
Kendon harjoittelu on hyvinkin mahdollista vanhempanakin, sillä nuoremmat ihmiset tekevät fyysisempää kendoa kun vanhemmat taas keskittyvät henkisempään kendoon, kukin omaan fyysiseen tilaansa mukauttaen. Nuoret ja hyväkuntoiset saavat osakseen hyvinkin raskasta ja palkitsevaa harjoittelua kun taas vanhemmilla ja/tai huonokuntoisilla harjoitellaan rauhallisemmin ja mielen kanssa. Suosittelen! ;)

 

[Akikonomu]

Olen jostain joskus kuullut että Darth Vaderin naamio on saanut vaikutteita eräänmallisesta samurai-kypärästä.

No tätähän minä...!

Ja kendon varusteet ovat japaniksi dogu eli 'harjoittelun mahdollistavat varusteet', sillä kendo ei ole väkivaltainen laji niin siinä ei sananmukaisesti käytetä 'suojavarusteita'. Sen takia osuma-alueet ovat nimenomaan varusteissa.

Sopii hyvin nykyajan maailmaan ja zeniläisen mielentyyneyden ylläpitoon, mutta perinteisten miekkailukoulukuntien näkökulmasta hauska juttu tuo osumakohtien valinta. Toisaalta, peruskursseja kun ei pidetä edes joka toinen vuosi, on entiset harjottelijat pidettävä ehjinä että harjoittelu voisi jatkua :lol2:

Kendon perusasennossa (Chudan-no-kamae) ollaan lantio suorassa, paino alhaalla kohti vastustajaa/harjoituskaveria, vasen jalka takana ja paino vasemman jalan päkiällä jotta ollaan valmiina ponnistamaan hyökkäykseen. Tämä ei vie lyönnistä voimaa sillä osuma hetkellä tehdään tobikomi-ashi eli periaatteessa hypätään niin että oikean jalan osuessa maahan kuuluu kova pamaus eli tallataan, ja tämä tuo voimaa jaloista ja alavartalosta rentoon mutta voimakkaaseen lyöntiin.

Voihan sen tuollakin tavalla tehdä. Lyönnin voima siis syntyy lähinnä oikeasta (etummaisesta) jalasta? Aijaijai, ilmankos sitten kendosaleilla ei kuulema pidetä iaidon harrastajista, kun ne lyövät niin kovaa ?

Huuto eli kiai lyöntihetkellä voimistaa lyöntiä siinä missä kuulantyöntäjän huuto suoritushetkellä. Kiai myös osoittaa henkistä varmuutta millä hommaa tehdään.

Jess. Mutta entä se, että tarkoitus olisi myös huutaa osumakohdan nimi etukäteen, jotta pisteet saataisiin laskettua oikein? Ja miten tämä sopii yhteen kahlitsemattoman zeniläisen mushin-tajunnanvirran kanssa?

Kendon harjoittelu on hyvinkin mahdollista vanhempanakin, sillä nuoremmat ihmiset tekevät fyysisempää kendoa kun vanhemmat taas keskittyvät henkisempään kendoon, kukin omaan fyysiseen tilaansa mukauttaen. Nuoret ja hyväkuntoiset saavat osakseen hyvinkin raskasta ja palkitsevaa harjoittelua kun taas vanhemmilla ja/tai huonokuntoisilla harjoitellaan rauhallisemmin ja mielen kanssa. Suosittelen!

Tämä taitaa olla aika yleistä lajissa kuin lajissa - nuorena mätetään menemään innolla ja voimalla, ja vanhana ja raihnaisena sitten ehtii ajatella myös tekniikan sisältöä, joka sitten onkin omiaan kompensoimaan fysiikan puutteita. Ja käsittääkseni juuri tämä on hyvän lajin ominaisuus, mahdollisuus kehittyä useammallakin tavalla ja tasolla. Tie on harjoitusta, opettele tämä hyvin...

 

[Mixu]

Treenasin KKTI:ssä Kendoa n. puoli vuotta. Olin innostunut ja ostin bogunkin jo peruskurssin päätyttyä. Puolen vuoden treenauksen jälkeen kuitenkin into loppui. En tiedä tarkalleen mihin; sain sen fiiliksen, että musta ei kyllä mitään kendokaa tule. Mutta helvetin hauska oli kokeilla ja osallistua leireille. Kokemusta rikkaampi. En ole pettynyt. Kendosta kuten kaikista budolajeista sanotaan, ettei niiden pidäkään olla hauskaa ja että ihminen on "peruskurssilla", kunnes on dan- arvo saavutettu, mutta ei mulla ole aikaa odottaa niin kauan nähdäkseni, että "oliskin sitten pitänyt käyttää vapaa-aikaa johonkin kivempaan.". Jos se ei nappaa, niin se ei nappaa.

 

[kendoka]

Sopii hyvin nykyajan maailmaan ja zeniläisen mielentyyneyden ylläpitoon, mutta perinteisten miekkailukoulukuntien näkökulmasta hauska juttu tuo osumakohtien valinta.

Osumakohdat on valittu koska niihin on vaikein päästä käsiksi koska ne ovat usein varjelluimmat alueet kuten pää (olennaisesti), kädet (ilman niitä ei miekkaa käytetä), kurkku (ei kaipaa selittelyä) sekä kyljet (ei ole kiva olla keskeltä halki :D ). Jalkoihin lyömistä ei kendossa harrasteta, kuten ei myöskään takaa päin lyömistä, se on samurai aatteiden mukaan melko epäkunniallista.

Toisaalta, peruskursseja kun ei pidetä edes joka toinen vuosi, on entiset harjottelijat pidettävä ehjinä että harjoittelu voisi jatkua

Missäs asut? lähes joka seurassa on kaksi alkeiskurssia vuodessa, keväällä ja syksyllä. Näin on seuroissa aina helsingistä tornioon.

Lyönnin voima siis syntyy lähinnä oikeasta (etummaisesta) jalasta? Aijaijai, ilmankos sitten kendosaleilla ei kuulema pidetä iaidon harrastajista, kun ne lyövät niin kovaa

Voima tulee miekan jämäkästä pysäytyksestä (sae) sekä oikean jalan tallauksesta, kun myös samalla vasemman jalan sulkevasta liikkeestä. Iaidokat eivät minusta lyö sen kovempaa, kendossa näkee yllättävän paljon ihmisiä jotka lyövät liian hiljaa koska pelkäävät satuttavansa. :D Lyönnit tuntuvat, mutta eivät satu.

?Jess. Mutta entä se, että tarkoitus olisi myös huutaa osumakohdan nimi etukäteen, jotta pisteet saataisiin laskettua oikein? Ja miten tämä sopii yhteen kahlitsemattoman zeniläisen mushin-tajunnanvirran kanssa?

Osumakohta huudetaan täsmälleen osumahetkellä osoittaen että mieli on tekemisessä mukana, on täysin väärin huutaa aiemmin lyöntipaikka, toinenhan tietää aikeesi ja se ei palvele voima/nopeus puolta lyönnissä yhtään. ;) Kun pistee tulee niin kolme tuomaria näyttävät sen lipulla ja päätuomari katkaisee ottelun käskyllä men-ari jos piste tuli menistä, kote-ari jos kotesta, jne. Sitten jatkuu. Ottelut käydään niin että ensin kaksi pistettä saanut voittaa. Otteluaika on kolmesta viiteen minuuttia.

Lisää saa kyseenalaistaa, I don't mind.

 

[Akikonomu]

Jeah, vaikeita kohteita, varjeltuja - etenkin haarniskaa käytettäessä. Never mind, eipä sitä aina taistelukentällä oltu, 1600-luvullakaan. Mutta mitä jalkoihin tulee - siinä vasta vaikea kohde. Joten jos kohteen vaikeus on ollut jollain tavalla ratkaiseva tekijä, niin ihmettelen...

Turuus mää nyy oo. Ei paha siti, mutta joskus hämmästyttää ja kummastuttaa (kuten vaikkapa peruskurssittomuus ja rusinamakkara ).

Jeps, se taisi olla se pointti, nämä liian hiljaa lyövät (muistelen eräiden iaidokien valittaneen sitä että kendokat valittavat kun ne lyövät niin lujaa - ja ihmekö tuo sitten, kun on tottunut lyömään täydellä liikeradalla lujaa ja siihen sitten eksähtää joku onneton hollille - :( - väistäisi sitten edes, tai torjuisi... ). Pohjimmiltaan lienee kuitenkin kyse lähinnä treenivuosien mukana syntyvästä miekan hallinnasta, "taidosta lyödä miekalla riisinjyvä halki toisen otsalta" - Hippa!

Hmmm... siis ensin karjutaan ihan muuten vain, ja lyöntihetkellä osumakohdetta. Mikäs siinä, ei se sen hullummalta vaikuta kuin eräiden lyöntiharjoittelu jota säestää raivoisa huuto EIEIEIEIEIEIEIEIEI - aika negatiivisen vaikutelmanhan sellainen antaa koko lajista :lol2: ?

 

[kendoka]

Mutta mitä jalkoihin tulee - siinä vasta vaikea kohde. Joten jos kohteen vaikeus on ollut jollain tavalla ratkaiseva tekijä, niin ihmettelen...

Hiemankin pidemmällä miekalla jalkoihin on suht helppo huitaista kun muutenkin suojaus pidetään aikalailla ylhäällä. Käytännössä jalkoihin lyöntiä ei senkään takia harrasteta sillä jos haluaa hyvän ja ryhdikkään lyönnin jalkoihin niin se on miltei mahdotonta ja epäedullista ellei sitten ole ihan iholla kiinni. Muuten lyönnistä tulisi eräänlainen kamikaze sukellus jalkoihin jossa todennäköisesti saisi itsensä miekanjatkeeksi.

Turuus mää nyy oo. Ei paha siti, mutta joskus hämmästyttää ja kummastuttaa (kuten vaikkapa peruskurssittomuus ja rusinamakkara ).

Turussa on peräti kaksi kendoseuraa: Rendaino ry. kotisivu http://www.rendaino.fi ja Dai Kenshin Kai ry. eli yliopiston kendoseura, kotisivu http://www.internetsivut.fi/unikendo/
Ihmettelen syvästi jos alkeiskursseja ei järjestetä kahdesti vuodessa edes toisessa seuroista. varmasti päästävät mukaan vaikka ei erillistä alk. kurssia olisi kun kysyt, niin minäkin aloitin.

Jeps, se taisi olla se pointti, nämä liian hiljaa lyövät (muistelen eräiden iaidokien valittaneen sitä että kendokat valittavat kun ne lyövät niin lujaa - ja ihmekö tuo sitten, kun on tottunut lyömään täydellä liikeradalla lujaa ja siihen sitten eksähtää joku onneton hollille - :( - väistäisi sitten edes, tai torjuisi... ). Pohjimmiltaan lienee kuitenkin kyse lähinnä treenivuosien mukana syntyvästä miekan hallinnasta, "taidosta lyödä miekalla riisinjyvä halki toisen otsalta" - Hippa!)

Jotta harjoittelu elävän kohteen kanssa olisi mahdollista ilman turhia vammautumisia, ei voida harjoitusvastustajaa lyödä samoin kuin tilanteessa jossa toinen konkreettisesti halkaistaan kahtia, sillä siellä varusteiden sisällä on elävä olento joka mieluiten olisi yhä kunnossa harjoitusten jälkeen. :D Tämän takia lyönnit suoritetaan niin että osuvat voimalla mutta liikkeeseen kuuluu lyönnin terävä sulkeminen lyönnin hetkellä jotta se olisi voimakas mutta ei silti halkaiseva. Tämän hallittaessa osaisi todellisessakin tilanteessa mukauttaa lyönnin niin että leikkaisi vastustajan, kun me myös harjoittelemme subureita, eli lyömistä ilman paria, jossa on leikkaavia, estottomia lyöntejä todelliseen liikerataan tottuakseen.

Hmmm... siis ensin karjutaan ihan muuten vain, ja lyöntihetkellä osumakohdetta. Mikäs siinä, ei se sen hullummalta vaikuta kuin eräiden lyöntiharjoittelu jota säestää raivoisa huuto EIEIEIEIEIEIEIEIEI - aika negatiivisen vaikutelmanhan sellainen antaa koko lajista :lol2: ?

Kiai silloin kun ei olla lyömässä on enemmänkin oman spiritin ja voimavarojen keskittämiseksi. Sekään ei saa olla mitään holtitonta karjumista sillä jos vain huudetaan siinä seistessä keuhkot tyhjiksi niin se on se hetki jolloin toisen on helppo lyödä huutajaa. Kiai ei ole tarkasti määritelty, jokaiselle muotoutuu oma persoonallinen tapansa käyttää kiaita, yleensä se on jokin yksinkertainen huuto, ei ole järkeä huutaa mitään ihmeellisiä vokaali-konsonantti yhdistelmiä. Pääasia että huuto lähtee alavatsasta eikä ole sisällyksetön. Myös voimakas ja vahvaa taisteluhenkeä osoittava kiai voi alentaa sellaisen varmuutta ottelussa joka ei huuda, vaan seisoo hiljaa. Se kaikki on vaikea selittää, pitää nähdä tai kokea itse. :thumbs: Tuoste EIEIEIEIEIEIEIEIEI - huutamisesta en tiedä enkä välitä mutta kendossa huutaminen, vaikka vaikuttaakin erikoiselta alkuun, niin ei ole kummempaa kuin muissakaan lajeissa. En enää vain itse osaisi edes kuvitella kendoa hiljaisena lajina, ei olisi ollenkaan sitä samaa dynamiikkaa siinä..

 

[Akikonomu]

Hiemankin pidemmällä miekalla jalkoihin on suht helppo huitaista kun muutenkin suojaus pidetään aikalailla ylhäällä. Käytännössä jalkoihin lyöntiä ei senkään takia harrasteta sillä jos haluaa hyvän ja ryhdikkään lyönnin jalkoihin niin se on miltei mahdotonta ja epäedullista ellei sitten ole ihan iholla kiinni. Muuten lyönnistä tulisi eräänlainen kamikaze sukellus jalkoihin jossa todennäköisesti saisi itsensä miekanjatkeeksi.

Tästä voidaan tietenkin olla useampaakin eri mieltä, että onko se muka helppoa, ellei ole lähellä tai kamikaze. Miksi suojaus pidetään aikalailla ylhällä? Ettei vain sen vuoksi, että hyökkäykset tulevat enimmäkseen ylös? Mitä taas tulee tuohon kamikazekumarteluun, niin kyllähän suurella enemmistöllä ihmisistä on polvet :D ja niitä voi käyttää aika monella tavalla...

Turussa on peräti kaksi kendoseuraa

Niinköhän ne sitten huolisivat tavallisen kuolevaisen yliopistoseuraan? Olen tässä kuitenkin odotellut peruskurssia, se kun on sellainen modernin budon mukava pikku käytäntö... todellakin, ei tässä pian muu auta kuin kysyä pääsisikö mukaan ilman kurssia. Kun tämänyt kuitenkin tuntuu aivan kokeilemisen arvoiselta jutulta. Eri asia sitten on, miten harjoitusajat sopivat yhteen kaiken muun kanssa, mutta eiköhän se sitten jotenkin järjesty.

Jotta harjoittelu elävän kohteen kanssa olisi mahdollista ilman turhia vammautumisia, ei voida harjoitusvastustajaa lyödä samoin kuin tilanteessa jossa toinen konkreettisesti halkaistaan kahtia, sillä siellä varusteiden sisällä on elävä olento joka mieluiten olisi yhä kunnossa harjoitusten jälkeen. Tämän takia lyönnit suoritetaan niin että osuvat voimalla mutta liikkeeseen kuuluu lyönnin terävä sulkeminen lyönnin hetkellä jotta se olisi voimakas mutta ei silti halkaiseva. Tämän hallittaessa osaisi todellisessakin tilanteessa mukauttaa lyönnin niin että leikkaisi vastustajan, kun me myös harjoittelemme subureita, eli lyömistä ilman paria, jossa on leikkaavia, estottomia lyöntejä todelliseen liikerataan tottuakseen.

Luulenpa ymmärtäväni mistä on kyse, ihan siitä samasta mitä muutenkin olen parikataa tehdessäni opetellut kaikki nämä vuodet. Sama asia, eri sanoin? Silti, perusasento vaikuttaa liian korkealta ja voiman linjaus takajalan kantapäästä - ei perhana, eihän tämä asia selviä kuin itse kokeilemalla.

Kiai silloin kun ei olla lyömässä on enemmänkin oman spiritin ja voimavarojen keskittämiseksi. Sekään ei saa olla mitään holtitonta karjumista sillä jos vain huudetaan siinä seistessä keuhkot tyhjiksi niin se on se hetki jolloin toisen on helppo lyödä huutajaa.

Muistelin vain näkemääni kendonäytöstä, jossa harjoittelijat rynnistivät toisiaan kohti suurensuuren salin vastakkaisilta laidoilta hullunkiilto silmissään ja villisti huutaen. Kunnioitettava hapenottokyky hemmoilla! Aika holtittomalta tuo voimavarojen keskittäminen silti vaikutti. Tokkopa kiain tarkoitus on kuitenkaan missään keuhkojen huutaminen tyhjäksi, olkoonpa sitten vaikka ennen hyökkäystä.

Kiai ei ole tarkasti määritelty, jokaiselle muotoutuu oma persoonallinen tapansa käyttää kiaita, yleensä se on jokin yksinkertainen huuto, ei ole järkeä huutaa mitään ihmeellisiä vokaali-konsonantti yhdistelmiä. Pääasia että huuto lähtee alavatsasta eikä ole sisällyksetön. Myös voimakas ja vahvaa taisteluhenkeä osoittava kiai voi alentaa sellaisen varmuutta ottelussa joka ei huuda, vaan seisoo hiljaa. Se kaikki on vaikea selittää, pitää nähdä tai kokea itse. Tuoste EIEIEIEIEIEIEIEIEI - huutamisesta en tiedä enkä välitä mutta kendossa huutaminen, vaikka vaikuttaakin erikoiselta alkuun, niin ei ole kummempaa kuin muissakaan lajeissa. En enää vain itse osaisi edes kuvitella kendoa hiljaisena lajina, ei olisi ollenkaan sitä samaa dynamiikkaa siinä..

Hmm... sisältöähän kiaissa on oltava. Parhaita kiai-huutoja lienevät kukkuu ja äitiiiiii (kerrankin ihan kettuilematta, muuten).

Kuka muuten vain seisoo hiljaa taistelussa? Tämä nyt taitaa vain olla kuvaannollista - tai kuvaus todella suuresta senseistä (ihmeellistä, mitä jotkut ovatkaan lajissa kuin lajissa oppineet tekemään lähes liikkumatta, eikä sen oppimiseen yleensä ole mennyt kuin sellaiset puoli vuosisataa).

Kendo hiljainen laji - taijia miekalla :lol2: - no ei todellakaan, voi sitä huutoa ja bambun pauketta .

No eiköhän tämä uskota, ja lopun edestä sitten itse koeta... mutta minkälaista kendon harjoittelu noin ihan käytännössä on? Rambotyyliset kyykkyhyppylämmittelyt ja räväkkää samuraimeininkiä? Harjoittelevatko kaikki kaikkien kanssa, entä sitten erityisen kilpailuorientoituneet? Vyökoejärjestelmä ja vaatimukset? ja mitä nyt en edes tiedä että en tiedä tai olen ehkä jo unohtanutkin...?

 

[tokkopaisto]

Onko Arska opetellut kendoa kun se ainakin Conanissa viuhto miekalla joka suuntaan minkä ehti?

Paljon kendokat nostaa penkistä?

 

[kendoka]

Tästä voidaan tietenkin olla useampaakin eri mieltä, että onko se muka helppoa, ellei ole lähellä tai kamikaze. Miksi suojaus pidetään aikalailla ylhällä? Ettei vain sen vuoksi, että hyökkäykset tulevat enimmäkseen ylös? Mitä taas tulee tuohon kamikazekumarteluun, niin kyllähän suurella enemmistöllä ihmisistä on polvet :D ja niitä voi käyttää aika monella tavalla...

Oikeastaan kendon perus asento (chudan-no-kamae) on sellainen jossa oman miekan kärki asettaa painetta vastustajan kurkkuun, jotenka sanottanee että suojaus on hilkun ylöspäin kohdistuva siinä. Esim. Do-lyönnissä eli lyönnissä kylkeen käytetään polvia jos on lyhyempi vastustaja jotta päästään ryhdikkäästi sille tasolle. Naginata-do:ssa joka on varusteidensa ja tyylinsä puolesta kendon oloinen laji on myös jalat osumapaikkoina (sune) mutta Naginata on aseena pitkä keihäänomainen ase. Omakohtainen kokemukseni sanoo että lyöminen tapahtuu sen verran nopeasti että jos lähtee lyömään jalkoihin niin avaa alttiin yläruumiinsa hetkeksi toiselle ja tässä ajassa vähemmänkin aikaa kendoa tehnyt lyö jo päähän.

Niinköhän ne sitten huolisivat tavallisen kuolevaisen yliopistoseuraan? Olen tässä kuitenkin odotellut peruskurssia, se kun on sellainen modernin budon mukava pikku käytäntö... todellakin, ei tässä pian muu auta kuin kysyä pääsisikö mukaan ilman kurssia. Kun tämänyt kuitenkin tuntuu aivan kokeilemisen arvoiselta jutulta. Eri asia sitten on, miten harjoitusajat sopivat yhteen kaiken muun kanssa, mutta eiköhän se sitten jotenkin järjesty.

Tee se! Aina kannattaa olla oma-aloitteinen näissä asioissa! :thumbs:

Luulenpa ymmärtäväni mistä on kyse, ihan siitä samasta mitä muutenkin olen parikataa tehdessäni opetellut kaikki nämä vuodet. Sama asia, eri sanoin? Silti, perusasento vaikuttaa liian korkealta ja voiman linjaus takajalan kantapäästä - ei perhana, eihän tämä asia selviä kuin itse kokeilemalla.

Itse kokeilemalla hyvinkin! :D Taaempi kantapää on jo ilmassa jotta päkijällä ollessa on valmiina ponnistamaan minä hetkenä hyvänsä, vaikka asento on korkea ja ryhdikäs niin paino pidetään alhaalla jotta ei kaadu yhteenotoissa vaan on tukevasti kuin tukki maassa kiinni, harjoittelemalla sen oppii!

Muistelin vain näkemääni kendonäytöstä, jossa harjoittelijat rynnistivät toisiaan kohti suurensuuren salin vastakkaisilta laidoilta hullunkiilto silmissään ja villisti huutaen. Kunnioitettava hapenottokyky hemmoilla! Aika holtittomalta tuo voimavarojen keskittäminen silti vaikutti. Tokkopa kiain tarkoitus on kuitenkaan missään keuhkojen huutaminen tyhjäksi, olkoonpa sitten vaikka ennen hyökkäystä.

Tietenkin erinäisissä harjoituksissa voidaan pitää yllä jatkuvaa voimakasta kiaita hyvinkin pitkään, siinä pistetään todenteolla kaikkensa peliin. Vaikuttaa ehkä holtittomalta mutta juuri sitä se ei ole, nopeasti tottuu kiaihin ja se tulee niin luonnostaan ettei haittaa rentoa tekemistä vaan tukee sitä.

Kuka muuten vain seisoo hiljaa taistelussa? Tämä nyt taitaa vain olla kuvaannollista - tai kuvaus todella suuresta senseistä (ihmeellistä, mitä jotkut ovatkaan lajissa kuin lajissa oppineet tekemään lähes liikkumatta, eikä sen oppimiseen yleensä ole mennyt kuin sellaiset puoli vuosisataa).

Henkilöt jotka kokevat ottelua ensimmäisiä kertoja usein ovat joko ihan villejä ja holtittomia tahi sitten seisovat sienenä paikallaan ja antavat toisen lyödä miltei vapaaehtoisesti, harjoittelemalla oppii oikean meiningin tähän.

Kendo hiljainen laji - taijia miekalla :lol2: - no ei todellakaan, voi sitä huutoa ja bambun pauketta .

Ah, sitä miltei kotoisaa melua ja kolsketta. Aina kun monta ihmistä tekee jotain äänekästä yhtäaikaa siitä tulee hyvin äänekästä. ;)

No eiköhän tämä uskota, ja lopun edestä sitten itse koeta... mutta minkälaista kendon harjoittelu noin ihan käytännössä on? Rambotyyliset kyykkyhyppylämmittelyt ja räväkkää samuraimeininkiä? Harjoittelevatko kaikki kaikkien kanssa, entä sitten erityisen kilpailuorientoituneet? Vyökoejärjestelmä ja vaatimukset? ja mitä nyt en edes tiedä että en tiedä tai olen ehkä jo unohtanutkin...?

Yleensä kendoharjoittelu sisältää alkulämmittelyn (hyppimistä, verryttelyä, toisinaan juostaan salia ympäri), suburit (lyöntiä ilman paria, pitkälti avataan liikerata kuntoon), seizassa kumarrukset (polvillaan, myös lukeutuu 'mokuso' eli hiljentyminen), sitten itse harjoittelu joka voi koostua lähes millaisista palasista vain esim. peruslyöntejä, kirikaeshia (lyöntisarja), uchikomi-keikoa (jatkuvaa lyöntiharjoittelua paikkoihin jotka toinen avaa), kakari-keikoa (erittäin nopeatempoinen ja raskas hyökkäysharjoitus jossa ollaan koko ajan vauhdissa ja tehdään itse paikat mihin lyödä), erilaisia jalkatyöharjoitteita, liikkumisharjoittelua ym. ym. ym. Ja loppuun aina polvillaan kumarrukset ja hiljentyminen. Edellämainittu oli vain yksi lukuisista esimerkeistä.

Kendo on hikinen laji, siinä tulee hiki ja myöskin raskaat harjoitukset väsyttävät oikein kunnolla. Eli ei saa pelätä hikoilua koska sitä ei VOI välttää. ;)

Pitkälti, etenkin pienissä seuroissa, kaikki harjoittelevat kaikkien kanssa. Sitten toisaalta maajoukkuerinki sekä hyvin kilpailuorientoituneet tekevät toisinaan keskenään hyvin rankkoja harjoitteita ja kokoontuvat erillisillä maajoukkuerinki tapahtumilla.

Tasojärjestelmä on melko perus budolajien järjestelmä. Ei ole ulkoisia arvomerkkejä, mutta kustakin tasokokeesta saa diplomin. Järjestelmä on niin että alkeiskurssilla ei omata mitään arvoa vielä, n. 3-5kk. jälkeen tehdään 6. Kyu joka sisältää hyvin perusasiat ja on luonteeltaan helpohko. Sitten kyu tasoja tehdään laskevassa järjestyksessa aina 3-6kk. välein riippuen harjoittelutiheydestä, aktiivisuudesta ja edistymisestä. 3. Kyu:ssa mukaan tulee ottelu, joka siitä eteenpäin mennessä nousee yhä tärkeämpään asemaan tasokokeita suorittaessa. 1. Kyu kun on ollut sen 3-6kk on mahdollista osallistua 1. Dan tutkintoon, joka on moniin muihin lajeihin verrattuna suhteellisen aikaisin, tähän menee vain 2,5+ vuotta aktiivisella. Mutta kendossa oikeastaan 1. Dan on se ns. astuminen todelliselle tielle, kun ollaan perillä mitä harjoittelu on ja ollaan selvästi asennoitunut kendoharjoitteluun. 1. Dan kokeeseen kuuluu yleensä Kirikaeshi lyöntisarja, pari ottelua (tärkein arvostelun kohde) sekä 7 pitkän miekan kataa. Raati on yleensä vähintään viisihenkinen ja koostuu pitkälti korkeammista daneista. Dan järjestelmässä edetään niin että 1-2 danin välillä on n. vuosi ja 2-3 danin välillä kaksi vuotta ja 3-4 välillä kolme. Oikeastaan 4. Dan koe on se jossa lopulta erottuu jyvät akanoista ja kriteerit alkavat olla hyvinkin tiukkoja, näissä korkeammissa daneissa arvostelun kohteena on pitkälti kaksi 2min ottelua sekä 10 kataa, 7 pitkän- ja 3 lyhyen miekan kataa. Korkein arvo nykyään kendossa on 8. Dan, jonka koe on tutkimusten mukaan Japanin vaikein koe, onnistumisprosentti taisi olla alle 1, sillä jostain, en muista monestako sadasta vai peräti tuhannesta vain n. 6 läpäisevät sen. Vielä ei ole kuin Japanilaissyntyisiä 8. Daneja mutta esim. Ruotsissa on tietojeni mukaan AINAKIN yksi 7. Dan. Täällä on muuten erittäin mielenkiintoinen dokumentti kendon 8. Dan tasokokeesta: http://web.ics.purdue.edu/~sgran/8dan.wmv
Periaatteessa pitää olla miltei omistanut koko elämänsä kendolle jotta tason saavuttaisi, sillä jotkut japanilaiset jotka tekevät kendoa työkseen eivät edes läpäise koetta. Suomessa meillä on kaksi 6. Dania sekä useampia 5. Daneja. Sekä Suomen kansainvälinen kisamenestys on ollut merkittävä. :thumbs: Käytännössä 6. 7. ja 8. Dan ovat sensei, eli opettaja arvoja. Sillä silloin voidaan myös suorittaa opettaja arvot Renshi, Kyoshi ja viimeisenä vähintään 15v 8. Danina ollut Hanshi opettaja arvon.

Uhh, siinä tuli jo liikaa tekstiä.. :wall:

 

[Jakob]

Täällä on muuten erittäin mielenkiintoinen dokumentti kendon 8. Dan tasokokeesta: http://web.ics.purdue.edu/~sgran/8dan.wmv

Iha susipaska video, varsinkin kun linkki ei toimi ;)

 

[tokkopaisto]

Uhh, siinä tuli jo liikaa tekstiä.. :wall:

Joo niin tuli etkä edes vastannu mun elintärkeisiin kysymyksiin :D . Pystyykö kendon rinnalla pitämään painoharjoittelua, vai onko kendon harjoittelu niin vakavaa ja kokonaisvaltaista samuraikoulutusta että punttailu tulee tielle?

Niin ja onko Arnold harjoitellut kendoa.

Jos et vastaa niin ammun pienen ja viattoman pupujussin :jahas: .

 

[Akikonomu]

Kone perhana hyytyi. Eiku uudestaan (eimeilläpikkuasioidentakiaperiksianneta:curs: ). Ja huomaan alkaneeni vielä vähän vääntää vanhoista jutuistä, mutta kiva saada asiaan hieman toisenlaistakin näkemystä.

Omakohtainen kokemukseni sanoo että lyöminen tapahtuu sen verran nopeasti että jos lähtee lyömään jalkoihin niin avaa alttiin yläruumiinsa hetkeksi toiselle ja tässä ajassa vähemmänkin aikaa kendoa tehnyt lyö jo päähän.

Niin. Shinai on kieltämättä kevyempi kuin vaikkapa bokken, joten myös nopeampi melkein "kenen tahansa" käsittelemänä. Toisaalta... tulipa mieleeni: mikä on torjuntojen/blokkien osuus kendossa? Tämä(kin) saattaisi ehkä selvittää jotain.

Itse kokeilemalla hyvinkin! Taaempi kantapää on jo ilmassa jotta päkijällä ollessa on valmiina ponnistamaan minä hetkenä hyvänsä, vaikka asento on korkea ja ryhdikäs niin paino pidetään alhaalla jotta ei kaadu yhteenotoissa vaan on tukevasti kuin tukki maassa kiinni, harjoittelemalla sen oppii!

Perusasennossa kantapää ilmassa, osumahetkellä kuitenkin tukevasti maassa? Ja kuitenkin: matalampi asento = pidemmät askeleet = parempi ulottuvuus (ja liikkuvuus)?

Harjoitteluhan vaikuttaa aivan järkevältä ;) - tuo uchikomi-keiko lienee se osuus, jota eräs kyudoka kuvaili eloisasti tähän tyyliin:"Seistään vain, ja tonen hakkaa päähän villisti karjuen. Korvat siinä soi. Ei sitä erkkikään pitkään turpiinsa ota."

Tasojärjestelmä on melko perus budolajien järjestelmä. Ei ole ulkoisia arvomerkkejä, mutta kustakin tasokokeesta saa diplomin.

Kendo on siis eräs näistä ihastuttavista "vyöarvon tulee näkyä jokaisesta tekniikasta" -lajeja Kyuarvojen suorituksen minimiaikoja ei ole erikseen määritelty (no miksi oikeastaan pitäisikään...)?

7 pitkän miekan kataa.

Onko kendo no kata sama asia? Siis bokkenin (tai iaiton; kallista huvia!:D ) kanssa tehtävät parikatat?

Raati on yleensä vähintään viisihenkinen ja koostuu pitkälti korkeammista daneista.

Jos oikein ymmärsin, danitkin (ainakin ns.alemmat danit) voi siis garduoida kotimaiselle raadille? Ja onhan sekin jotain, että korkeammatkin (yli 4.dan) arvot suoritetaan, eikä myönnetä suositusten perusteella - vaikka eipä sekään ole huono käytäntö, yhtä vaikeaa taitaa olla saada vaikkapa suositus aikidon 8. daniin kuin selviytyä hengissä kendon 8. danin kokeesta...sillä omistautumista se vaatii, varmasti lajissa kuin lajissa.

Opettaja-arvojen raja vaikuttaa korkeahkolta (6-8.dan), käytännössä monet kuitenkin joutunevat opettamaan jo paljon aiemminkin - toisaalta, eipä esim. aikidon shihan-arvoakaan myönnetä aiemmin. Ja täytyyhän sitä olla jotain tavoiteltavaa vielä sittenkin, kun on jo vyöt suorittanut ja hakkaa kenet tahansa mennen tullen:lol2:

 

[kendoka]

Tässä toinen linkki 8. Dan dokumenttiin jos toimisi: http://kendoshop.com/images/8dan.wmv

Niin. Shinai on kieltämättä kevyempi kuin vaikkapa bokken, joten myös nopeampi melkein "kenen tahansa" käsittelemänä. Toisaalta... tulipa mieleeni: mikä on torjuntojen/blokkien osuus kendossa? Tämä(kin) saattaisi ehkä selvittää jotain.

Kendo on hyökkäävä laji, jossa enemmänkin yritetään vähentää turhaa torjumista. Torjuminen on täysin sallittavaa kuitenkin ja on monia monia tekniikoita joissa otetaan toisen lyönti vastaan omalla miekalla ja käytetään tämä voima siihen että saamme räväkän vastahyökkäyksen aikaiseksi.

Perusasennossa kantapää ilmassa, osumahetkellä kuitenkin tukevasti maassa? Ja kuitenkin: matalampi asento = pidemmät askeleet = parempi ulottuvuus (ja liikkuvuus)?

Kendossa ei oikeastaan ole virkaa olla matalassa asennossa koska korkea asento säilyttää ryhdin ja toisen ei ole helppo tulla lyömään. Vasen kantapää on mieluiten aina ilmassa ja paino on yleisesti päkijöillä. Lyönnit suoritetaan joko fumikomi eli tallaus askeleella tai tobikomi eli hyppäävällä (pidemmälle ulottuvalla) tallausaskeleella.

Harjoitteluhan vaikuttaa aivan järkevältä ;) - tuo uchikomi-keiko lienee se osuus, jota eräs kyudoka kuvaili eloisasti tähän tyyliin:"Seistään vain, ja tonen hakkaa päähän villisti karjuen. Korvat siinä soi. Ei sitä erkkikään pitkään turpiinsa ota."

Se Uchikomi keiko on yleensä n. 8 lyönnin sarja ja sitten pari tekee. Ei minulle ainakaan tule tuota Kyudokan mainitsemaa oloa! :D

Ny on kiire, vastailen huomenna loput.. Ja en tiedä onko Arska harrastanut kendoa? Ja eipä painonnosto ainakaan haittaa.

 

[kendoka]

Kyllä, pitkälti 1. 2. ja 3. Danit muistaakseni voi Suomen eliitti raadittaa.. Mutta lähes aina jo pelkästään 1. Danissa on Suomessa raadissa joku Japanin vieraileva 7. tai 8. Dan sensei. Esim. viime vuonna eräissä Dan graduoinneissa oli raatina joku 10 Japanilaista senseitä, kaikki 7. Dan ja yksi heistä 8. Dan!! Kannattaa tsekata tuo kasi dan dokumentti jos nyt linkki pelaa, en voi testata, se valottaa asioita huomattavasti!

Opettaja arvoista vielä. Eli kyllä 5. Dan jo käytännössä lasketaan opettajaksi mutta opettajat ovat siis senseitä, mutta harjoitusten vetäjien ei tarvitse olla senseitä. Hyvin monessa seurassa vetää 1. Dan tai alempikin, ja sitten aina vierailevat senseiden treeneissä tai senseit vierailee heillä. :D Kendo piiri on Suomessa vielä niin pieni (n. 1000 hlöä) että kaikki ovat tervetulleita jokaisen seuran treeneihin. Vielä on muuten Japaninmaalla elossa pari 9. Dania, sillä aiemmin pystyi graduoimaan 9. sekä 10. danin mutta ZNKR (Zen Nihon Kendo Renmei) eli Japanin kendoliitto sääti järjestelmää.. Viimeisimmät 10. Danit ovat ennen sota-aikaa, hulluja kendo-kone-papparaisia!!

Ja siitä painonnostojutusta vielä lisää herralle joka uhkaa ampua pupujussin: Kendossa ei haittaa jos ei ole bodari mutta hyvähän sekin on jos käsissä valmiiksi voimaa, kyllä se nimittäin tuntuu kun shinaita tarpeeksi kauan heiluttaa vaikka kevyenpuoleinen onkin. Pääasia että pitää kädet rentoina eikä anna jäykistyä liikaa, eli venyttely kunniaan. Siis että lihakset eivät ole liian jäykät estämään isot jouhevat lyönnit. :kippis1: