Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että kun on motivoitunut kaveri, tulee ihmisten kans hyvin toimeen ja panostaa opiskeluaikana edes jonkin verran niihin arvosanoihin, tulee ihan varmasti saamaan töitä. Itse seurailin koko opiskeluaikani (biokemia) sitä, miten suurin osa opiskelijoista kauhisteli epävarmaa työllisyystilannetta. Itse en koskaan suostunut murehtimaan siitä, vaan sen sijaan panostin jo hyvissä ajoin työllistymisen maksimointiin. Osallistuin yliopiston työllistymispalvelujen kursseille sekä eräänlaiseen mentori-ohjelmaan, jossa opiskelijoille etsittiin jo valmistuneita biokemistejä ohjaamaan uranvalinnassa ja työllistymisessä. Näistä on ollut korvaamatonta hyötyä ja olen jatkanut töihin heti valmistumisen jälkeen.
Myönnettäköön, että olen virallisesti jatko-opiskelija ja väännän väitöskirjaa. Tilanteeni on kuitenkin siitä hyvä, että olen kiinteällä kuukausipalkalla (enkä apurahojen varassa) ja työsopimus on voimassa toistaiseksi. Myös ystäväni, joka valmistui samoihin aikoihin, on löytänyt töitä VTT:ltä ja hyvin pyyhkii.