Kauniita runoja tai tarinoita...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Pete69
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
19.1.2004
Viestejä
106
Ikä
55
Kauniilla runoilla tai tarinoilla on aina paikka sydämissä...ohessa kaksi lempparia

PS Johtunee osittain myös siitä, että rakas lemmikkipupumme kuoli viime viikonloppuna :(


Sateenkaarisilta
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä…




"Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa.
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä - kuollut en."

Kirjoittaja tuntematon...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ainoa minkä muistan:

Siisti täytyy aina olla
sanoi kissa hietikolla
niinpä päälle tarpeenteon
laati pienen santakeon
 
Hintun tintun taa,
kakka oli kuivunut kintun taa.
 
Onpa mukava kokoelma runoja ja mietteitä tällä sivulla: Jalanjäljet
Syysiltojen hämärään tuo romanttista melankoliaa Aleksis Kivi:

Sydämeni laulu

Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell´ on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.

Siell´ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsea Tuonelan karjaa.

Siell´ on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.

Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss´ kellahdella,
kuulella kehräjälintuu.

Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita
kaukana kavala maailma.
 
Tumman metsän valtatie
muurahaisten kekoon vie.
Mahtavia aikaan saa
jos yhdessä rakentaa.

Toi oli meidän aapisessa. :haart: Aapisen takana oli jokaisesta kirjaimesta tehty laulu. Olisko tää nyt sitten ollut m-kirjaimen kohdalla....
 
KIITTÄMÄTTÖMI

Kiittämättömi ihmise ova.
Onk ruakka puuttunu?
Onk koska kalja loppunu?
Eik ol saanu katto pääs pääl ko on tarvit?
Ain vaan kuulu sama protina,
nimpal kamala ja kauhia ja
voijessusniimaakasteajatelkkamitähullu
on kaik olevanas.

Mut älä mittäm puhu,
kyl täält kauneut löytty, kyl oikke.
Kom pohjospualt kaupunkki tule,
kulkke ooppera ohi,
kiärttä pari oksenust,
mene eruskunttalo ohi vilkasemat,
kumartta heosel eikä ast kusilammikko,
orotta varti et valo huutava
iiiiiiiiiiiiiiiiiiii
ja päästävä tiä yli oikkial ja siit taas vasemal,
see jo näkky.
Laitur 24
Pikavuaro
Turkku.

Heli Laaksosella on NIIN mainioita runoja! :5: Aina saa nauraa maha kippurassa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom