En osaa oikein ottaa kantaa, mistä tuo sinun kohdallasi voisi johtua. Mulla oli ihan törkee ruokahalu koko syksyn ja talven tähän saakka. Syksyn tein salilla lyhyitä sarjoja mahdollisimman isoilla painoilla ja ihan koko ajan teki mieli syödä. Melkein mitä vaan. Joinain päivinä söin varmaan enemmän kuin mieheni, joka treenaa paljon useammin kuin minä, melkein joka päivä. Nyt kuukausi sitten siirryin takaisin "naisellisempaan" treeniin, pienensin painoja mutta pidensin sarjoja. Ei tee yhtään samalla lailla mieli tunkea koko ajan jotain suuhun. Ihanaa kun vyönreiät on taas entisillä kohdillaan ja farkut ei purista reidestä ja perseestä!
Eli ei musta sitten punttimimmiä tullut. Mutta olen paljon onnellisempi ja tyytyväisempi itseeni. En tykännyt yhtään, millaiseksi mun kroppa alkoi kovien painojen kanssa heiluessa muodostua.
Ja ennenkuin suututte, kerron, että mulla ilmeiseti on anatomisesti jo valmiiksi aika isot lihakset. Punttitreenillä ne saa suht helposti kasvamaan lisää. Mutta ongelma on se, että olen liian mukaivuudehaluinen ja perso herkuille, etten halua elää raejuusto-rahka-tonnikalalla loppuelämääni. Mulle kävi niin, että lihakset kasvoi, mutta läski ei sulanut, joten musta alkoi tulla liian iso. Enkä ole mitenkään pieni tyttö ennestään... No en nyt mikään amatsoni, aika peruspohjoiseurooppalaisen kokoinen. Mutta en todellakaan mikään siro linnunluinen voimistelija. Joten katson itselleni parhaaksi tavaksi treenata aerobispainotteisesti.
Tais mennä aika aiheen vierestä...