Laji kuin laji, aina sama juttu. Lajinmääritys, ja etenkin ideologia = ongelma? Toinen tahtoo mättää, toinen meditoida, eikä kumpikaan pidä toisen tavasta harjoitella. Sitten, ehkä vyöarvostakin riippuen, joko käsketään ikävää tyyppiä tekemään niin kuin itse tekee, perustetaan oma tyylisuunta/seura, vaihdetaan sellaista tai mennään toisen vetäjän harjoituksiin/toiseen seuraan/toista lajia harjoittelemaan.
Ideologia lienee lähinnä se, ettei mitään (yhtenäistä) ideologiaa ole. Ja sellaista mitä ei ole, on hiton vaikea opettaa. Yli kymmenen vuotta näitä aiheita tahkottuani voin sanoa vättyneeni varsin hyvin kaikenlaiselta ideologiselta opetukselta . Vetäjät kun ovat joutuneet ihan täysillä keskittymään teknisiin yksityiskohtiin osaksi ajanpuutteen, osaksi toivottoman lahjattomien oppilaitten vuoksi:D.
Onneksi on kirjasto, ja kirjakauppa. Akateemisessa muuten on ollut myynnissä Funakoshin Twenty guiding principles of karate (tai jotain sinnepäin, pienehkö punakantinen kirja) josta voi löytää sitä henkevämpää puolta.
Vai olisiko karaten syvin olemus ja ideologia sittenkin oppia taito elää sovussa kaikenlaisten hippien kanssa, jotka kyllä pystyisi nuijimaaan p**n päreinä maanrakoon - jos vain haluaisi :lol2: ?