- Liittynyt
- 8.9.2002
- Viestejä
- 17
Hei kaikille!
Oen lukenut että moni palstalainen kokee kananmunien juomisen olevan liian irstasta ja nöyryyttävää kunnon pihviä arvostavalle bodarille. Eihän sitä nyt voi kasvaa isoksi juomalla jotain outoa limaa (raakana), tai sitten syödä jotain ihan kuin hedelmää (keitettynä.)
Itse ajattelin samoin kunnes silmiini osui kananmunan ravintoarvot. Melko hyvät huomasin, joten aikani asiaa pohdittuani tulin siihen loppupäätökseen, että kananmuna on itseasiassa kanan poikanen, eli kunnon lihaa eikä mitään pupunruokaa.
Kävin kaupasta hakemassa paketillisen munia, vähän kyllä oli kylmiä väreitä selässä, kun piti kävellä vihannes- ja hedelmäosaston läpi. Eihän kukaan oikea bodari voi syödä tuollaisia ituja, päivittäinen proteiiniannos jää liian pieneksi. Paistia sen olla pitää! Kassalle mentäessä alkoi arveluttaa, mitä jos joku tuttu näkisi että ostan jotain muuta kuin lihaa, nauraisikohan ne minulle, pitäisivät pellenä? Karistin ajatukset mielestäni hölmöinä, ja maksoin ostokset.
Kotiin päästyäni avasin paketin, ja otin yhden munan käteeni. Katsoin sitä tarkkaan ja yhä mieltäni jäyti epäilys, tämä muistuttaa epäilyttävän paljon jotain raakaa hedelmää, jotain tomaattia tai omenaa. Tässä on kuoret ja symmetrinen muoto, kaikki hedelmän tuntomerkit. Katsoin hetken aikaa videolta suosikkidokumenttiani suomalaisesta teholihantuottomaataloudesta, ja huomasin siellä erään kanalan hyllyillä olevan myös kananmunia. Vihdoin sain lopullisen varmuuden tunteen, että muna todellakin on lihatuote.
Rikoin kananmunat (10kpl) puolen litran lasituoppiin ja katsoin lasin sisältöä... Näin mielessäni kauniin kesäisen maalaismaiseman: Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, vehreällä niityllä kulkee herttainen sorsapoikue emonsa johdolla suloisesti pomppien heinänkorsien syleilyssä. Poikue lähtee ylittämään rauhaisaa, liikenteeltä tietyön vuoksi suljettua lempeän lämmintä maalaistietä.
On kaunis kesäkuinen perjantaiaamu. Ajan kaikessa rauhassa asfalttijyrällä pitkin vanhaa, jo halkeilevaa asfalttipintaa pitkin, vielä ennen iltaa tässä olisi uusi, entistä ehompi asfalttipinnoitus. Huomaan viiden metrin päässä edessäni sorsaemon ja neljän poikasen, lähtevän ylittämään tietä. Lisään kaasun täysille ja vasta silloin hätääntynyt sorsaemo huomaa minut. Liian myöhään. Se katsoo minua viattomilla nappisilmillään suoraan silmiin, kuin armahdusta pyytäen...
Tunnen kuinka kananpojat, nuo herkät, neitseelliset, niin pyhät ja viattomat eläiolennot lipuvat kurkkutorveani pitkin kohti syövyttävien vatsahappojen kuumaa pätsiä, loputonta kurimusta joka repii hentoisten pikku tipujen sielut riekaleiksi ikuiseen pimeyteen! Minun hauiksiini! Ha-ha-haa! Kaikkivaltiaan loputtomaan orjuuteen!
En kuule luiden murskautumista massiivisen, 10-tonnisen jyrän käyntiäänen takaa, mutta mielessäni pystyn kuulemaan ne, armoa anelevan kuolonkorinan säestelemänä. Ah kuinka kaunista. Katson taakseni ja ja näen musertuneet sorsanriekaleet kuumalla asfaltilla raadonsyöjäkärpästen ympäröimänä. Keltaiset suolenpätkät ja.. Hetkinen.. Keltaiset..?
Havahduin tuijottamasta lasin pohjaa, keltaisia keltuaisen rippeitä jotka olivat jääneet lasin pohjalle, olin jäänyt tuijottamaan niitä kunnon takakeno-ryyppyasennossani, en tiedä tarkkaan kauanko olin ollut samassa asennossa nieltyni munat mutta hetken kuitenkin. Tunsin sen kuitenkin, valaistumisen.
Vasta koettuni tämän kauniin ja puhdistavan henkisen kasvukokemuksen, olen lakannut vierastamasta kananmunia, toivottavasti myös muut yrittävät vastaavanlaisia mentaaliharjoituksia omien mielten lukkojen avaamiseksi.
Voimia kaikille pimeään syksyyn!
Varokaa syömästä hedelmiä jos haluatte kehittyä!
Take care! T: Jees-mies
Oen lukenut että moni palstalainen kokee kananmunien juomisen olevan liian irstasta ja nöyryyttävää kunnon pihviä arvostavalle bodarille. Eihän sitä nyt voi kasvaa isoksi juomalla jotain outoa limaa (raakana), tai sitten syödä jotain ihan kuin hedelmää (keitettynä.)
Itse ajattelin samoin kunnes silmiini osui kananmunan ravintoarvot. Melko hyvät huomasin, joten aikani asiaa pohdittuani tulin siihen loppupäätökseen, että kananmuna on itseasiassa kanan poikanen, eli kunnon lihaa eikä mitään pupunruokaa.
Kävin kaupasta hakemassa paketillisen munia, vähän kyllä oli kylmiä väreitä selässä, kun piti kävellä vihannes- ja hedelmäosaston läpi. Eihän kukaan oikea bodari voi syödä tuollaisia ituja, päivittäinen proteiiniannos jää liian pieneksi. Paistia sen olla pitää! Kassalle mentäessä alkoi arveluttaa, mitä jos joku tuttu näkisi että ostan jotain muuta kuin lihaa, nauraisikohan ne minulle, pitäisivät pellenä? Karistin ajatukset mielestäni hölmöinä, ja maksoin ostokset.
Kotiin päästyäni avasin paketin, ja otin yhden munan käteeni. Katsoin sitä tarkkaan ja yhä mieltäni jäyti epäilys, tämä muistuttaa epäilyttävän paljon jotain raakaa hedelmää, jotain tomaattia tai omenaa. Tässä on kuoret ja symmetrinen muoto, kaikki hedelmän tuntomerkit. Katsoin hetken aikaa videolta suosikkidokumenttiani suomalaisesta teholihantuottomaataloudesta, ja huomasin siellä erään kanalan hyllyillä olevan myös kananmunia. Vihdoin sain lopullisen varmuuden tunteen, että muna todellakin on lihatuote.
Rikoin kananmunat (10kpl) puolen litran lasituoppiin ja katsoin lasin sisältöä... Näin mielessäni kauniin kesäisen maalaismaiseman: Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, vehreällä niityllä kulkee herttainen sorsapoikue emonsa johdolla suloisesti pomppien heinänkorsien syleilyssä. Poikue lähtee ylittämään rauhaisaa, liikenteeltä tietyön vuoksi suljettua lempeän lämmintä maalaistietä.
On kaunis kesäkuinen perjantaiaamu. Ajan kaikessa rauhassa asfalttijyrällä pitkin vanhaa, jo halkeilevaa asfalttipintaa pitkin, vielä ennen iltaa tässä olisi uusi, entistä ehompi asfalttipinnoitus. Huomaan viiden metrin päässä edessäni sorsaemon ja neljän poikasen, lähtevän ylittämään tietä. Lisään kaasun täysille ja vasta silloin hätääntynyt sorsaemo huomaa minut. Liian myöhään. Se katsoo minua viattomilla nappisilmillään suoraan silmiin, kuin armahdusta pyytäen...
Tunnen kuinka kananpojat, nuo herkät, neitseelliset, niin pyhät ja viattomat eläiolennot lipuvat kurkkutorveani pitkin kohti syövyttävien vatsahappojen kuumaa pätsiä, loputonta kurimusta joka repii hentoisten pikku tipujen sielut riekaleiksi ikuiseen pimeyteen! Minun hauiksiini! Ha-ha-haa! Kaikkivaltiaan loputtomaan orjuuteen!
En kuule luiden murskautumista massiivisen, 10-tonnisen jyrän käyntiäänen takaa, mutta mielessäni pystyn kuulemaan ne, armoa anelevan kuolonkorinan säestelemänä. Ah kuinka kaunista. Katson taakseni ja ja näen musertuneet sorsanriekaleet kuumalla asfaltilla raadonsyöjäkärpästen ympäröimänä. Keltaiset suolenpätkät ja.. Hetkinen.. Keltaiset..?
Havahduin tuijottamasta lasin pohjaa, keltaisia keltuaisen rippeitä jotka olivat jääneet lasin pohjalle, olin jäänyt tuijottamaan niitä kunnon takakeno-ryyppyasennossani, en tiedä tarkkaan kauanko olin ollut samassa asennossa nieltyni munat mutta hetken kuitenkin. Tunsin sen kuitenkin, valaistumisen.
Vasta koettuni tämän kauniin ja puhdistavan henkisen kasvukokemuksen, olen lakannut vierastamasta kananmunia, toivottavasti myös muut yrittävät vastaavanlaisia mentaaliharjoituksia omien mielten lukkojen avaamiseksi.
Voimia kaikille pimeään syksyyn!
Varokaa syömästä hedelmiä jos haluatte kehittyä!
Take care! T: Jees-mies
