Sain aikanaan polven paskaksi, arvelin silloin että jalkaprässissä meni, mutta rakennevika se oli. Prässääminen vain sai oireet alkamaan. Monta vuotta meni etten voinut juosta yli kilometriä ilman että polvi jäykistyi, eikä voinut istua esim. leffassa ellei noussut välillä ojentamaan polvia. Pyöräily ja esim. porraskone ei sattunut. Leikkaus lievensi oireita vähän. Sitten aloitin karaten. Puulattialla pyllistely ja matalat haara-asennot ja nopeat riuhtaisut potkuissa pelottivat polven puolesta. Käytin vuoden ajan lumpiosta avointa neopreenitukea, yleensä molemmissa polvissa. Sitten jätin ne pois. Nykyään voin juosta, kyykätä, potkia ja istua ilman mitään oireita. En silti rasita polvia liikaa ja katson ettei nostoissa mene liian kyykkyyn (<90 astetta).
Olen tulkinnut tämän niin että karatetyylinen harjoittelu vahvistaa alakehoa tasaisesti ja voi vaikuttaa heikkoa niveltä tukevasti. Tuen tarpeeseen vaikuttanee vamman tms. laatu ja vakavuus. Ei tuista ainakaan haittaa pitäisi olla, paitsi jos joutuu istumaan polvillaan pitkään niin veri pakkautuu. Tuo lattialla istuminen muuten saikin lopettamaan kaken ja siirtymään ei-perinteisiin lajeihin.
