Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja treenaaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja azetus
  • Aloitettu Aloitettu

azetus

Liittynyt
13.2.2009
Viestejä
394
Uskoisin että kohtalotovereita täältäkin löytyy. Minulle todettiin hypomania pari vuotta sitten ja treenaaminen on mennyt sitä ennen aina sykleittäin. Helvetinmoinen innostus ja lopahtaminen 3-4kk jälkeen. Nyt taas treenaamisen aloittaneena into on palannut takaisin ja joka päivä on tunne että on pakko liikkua. Välipäivien pitäminen on todella tuskaista vaikka lihakset ja välillä sydänkin huutaa apua. Onko mielestänne tällainen asenne terveellinen? Minulla on aina ollut tapana että jos jokin asia pitää tehdä se tehdään täysillä. Minulla on lääkitys hypomaniaan joka on erityisesti rauhoittanut depressio-oireita. Olen korvannut alkoholin liikakäytön lähes kokonaan liikunnalla. Saan liikunnasta samanlaisen hyvänolon tunteen kuin alkoholista. Kuinka kaksisuuntainen mielialahäiriö on vaikuttanut kohtalotovereiden treenaamiseen ja kuinka olette mahdollisesti siitä parantunut?

En nopeella etsinnällä löytänyt vastaavaa ketjua. Linkitykset olisivat ok. Kiitos
 
En ole "vertainen" mutta tämän voin sanoa: tee tarkka ohjelma ja tee se sitten täysillä.
Muuten poltat itsesi henkisesti ja fyysisesti loppuun liialla treenillä, etenkin jos se pääsee jo pakkomielteen tasolle.
 
Tärkeintä sulla on pitää se maltti koko ajan. Mania-kausissa tuntuu että jaksaa tehdä koko ajan mutta se on se sun pää joka niin sanoo vaikka kroppa ei jaksaisi ottaa enää edes yhtä juoksuaskelta. Eli tee se ohjelma ja noudata sitä. Ei sulla kroppa palaudu yhtään jos et huolehdi lihashuollosta ja välipäivistä. Vähemmän on tässäkin asiassa oikeesti enemmän.
Minulla ei ole bipoa, olen "vain" psykiatrialla töissä.
 
PikkuEeron kommentit osuvat kyllä hyvin kohdalleen. Tuossa tilanteessa kannattaa keskittyä erityisen huolellisesti ylikunnon välttämiseen koska ylikunnolla on usein myös henkiseen elämänlaatuun negatiivisesti vaikuttavia oireita. Liiallinen treenaaminen johtaa myös testotasojen laskuun, joka taas laskee mielialaa yleisesti. Kannattaa muistaa että kroppa palautuu ja kehittyy levossa, myös kevyillä viikoilla (erityisesti hermoston osalta). Eli tärkeää ettei vedä itseään loppuun lihasten eikä hermoston palautumiskapasiteetin osalta! Niin ja hyvän valinnan olet tehnyt kun liikunnan pariin lähtenyt ja vaihtanut päihtymisen koviin treeneihin:rock: Meikäläinen muuten joutuisi varmaan suoraan hullujen huoneelle jos en viettäisi urheilullista elämäntapaa:D
 
Kiitoksia erittäin paljon ohjeista. Pelkkä liikunnan aloittaminen on toiminut todella hyvänä lääkkeenä masennukseen. Sitä suosittelen kaikille jolla vähänkin masennukseen viittaavia oireita on. Aloittaa voi ihan kävelyllä kuten minäkin. Parin tunnin kävelyn ja hyvän musiikin seurassa mieli kummasti selkenee ja ainakin itselle tulee se fiilis :" ettei tämä elämä niin paskamaista ole" Huomenna olisi fysioterapeutin aika joten voisi sille kirjata ylös liikkumiseni ja kysellä mielipidettä.
 
Lepopäivinä kannattaa tehdä niitä pitkiä kävely lenkkejä, ne tekevät hyvää lihasten palautimiselle ja pääkopalle.
 
Sopiva maksimitreeni määrä punttia lienee noin 4 tuntia päivässä useiden vuosien treenamisen jälkeen ja vain äärimmäisen superhuippulahjakkailla yksilöillä. Monet voimanostajat treenaavat hyvin määräpainotteisesti useita tunteja päivässä. Bodarit sen sijaan paljon vähemmän.Mike mentzer taisi treenata vain 15minuuuttia kerrallaan mutta äärimmäisen kovaa. Kannattaa treenata paljon mutta äärimmäisen monta äärimmäisen erilaista lajia.
 
Back
Ylös Bottom