BB PRO Kai Greene

Se mitä ajoin takaa oli kuitenkin vain se, että huipputasolla kaikki ovat omistautuneita lajilleen niin paljon, että tappion hetkellä tuntuu, kuin maailma olisi kadonnut jalkojen alta. Se, että Kaista tuntuu siltä, ei ole mitenkään ainutlaatuista - eikä ainakaan siitä syystä, että Kain laji olisi jotenkin niin paljon rankempi kuin jonkun toisen ammattiurheilijan työ. Yksinkertaisesti riittä, että elää, syö, nukkuu ja on 100-prosenttisesti omaa lajiaan.

Muuten ymmärrän Miken kommentin noista lääkeaineista ja muista dropeista täysin ja olen samaa mieltä. On tuskin muuta "urheilulajia", jossa koko elimistön manipulointi olisi viety yhtä pitkälle.
 
Jos me otetaan ne lääkkeet pois bodauksesta, niin lajin rankkuus tippuu aivan tolkuttomasti.
Eli bodaus natuna on ihan kevyttä hommaa. Itse olen luullut, että lääkkeet helpottaa treenaamista, mutta ilmeisesti olen luullut väärin.

Jos taas haittavaikutiksista puhutaan, niin en nyt esim. dokaamista kovin "rankkana" lajina pidä, vaikka toki se sitä on.
 
Itse olen luullut, että lääkkeet helpottaa treenaamista, mutta ilmeisesti olen luullut väärin.

Miten ne lääkkeet vois tehdä treenaamisesta kevyempää? Jos treenaa esim. täysillä failureen asti, niin ihan yhtä rankkaa se tietenkin on lääkkeillä ja ilman. Tulokset vain ovat kovemmat ja palautuminen nopeampaa kun aineilla veivaa.
 
Jyrälle, kato natuna ei ole vaaraa, että pumpun kammion seinät laajenee, eturauhanen kärsii, munuaiset flippaa, maksa kärsii, tukka lähtee, tulee gynoa jne jne + ammattilaisilla isoilla kasvumäärillä sisuskalut kasvaa. Ja nämä siis nimenomaan kun mennään älyttömiin määriin ammattilaiskäytössä. Tekee hommasta vähän vitusti rankempaa ihmiselle.
 
Eli bodaus natuna on ihan kevyttä hommaa. Itse olen luullut, että lääkkeet helpottaa treenaamista, mutta ilmeisesti olen luullut väärin.

Jos taas haittavaikutiksista puhutaan, niin en nyt esim. dokaamista kovin "rankkana" lajina pidä, vaikka toki se sitä on.

Ei douppaaminenkaan olisi rankkaa jos douppaaja ei välittäisi sen haittavaikutuksista, ja samaten dokaaminen olisi hc-puuhaa jos sitä tehtäisiin jonkun tietyn tavoitteen puolesta ja dokaaja joutuisi silti kärsimään maksan pilaantumisesta jne. Mieti nyt jos saadakseen isot lihakset pitäisi vetää kännit joka päivä, olisi aikamoista puuhaa.

Natubodaus on IMO kovalla tasolla simppelisti askeettinen elämäntapa, johon sisältyy jonkin verran itsensä rääkkäystä. Treeni varmasti monessa lajissa hullumpaa, bodareilla sitten vähän tarkempia ne syömiset jne. Ei se natuilukaan iisiä ole mutta lääkkeet toki tuovat hommaan aivan uuden ulottuvuuden. Natubodauksessa rankkaa on eniten se että pitää jaksaa joka hetki elää sille bodaukselle. Pro-tasolla tuohon päälle terveyden meneminen.
 
No lähinnä hain takaa sitä, että määritteleekö lajin rankkuuden sen aiheuttamat vauriot kropalle. Ilmeisesti ammattinyrkkeily on laji, josta voidaan todeta, että se on kovaa ja rankaa. Kovaa treeniä kropalle ja rankaa omalle päälle (kirjaimellisesti).

Oma kanta asiaan on, että hiihdosta ei tule yhtään sen kovempi laji doupattiin tai ei. Vaikka joku nyt alkaisi hiihtämään kiskoen kasvua, testoa, insua sekä kaikkea muuta kyypakkauksesta kofeiiniin, niin en pitäisi sitä rankkana hiihtäjänä.

Natu kehoilu on mielestäni monessa mielessä rankempaa kuin lääke kehoilu. Veivaat painoja vuodesta toiseen ja saat muutaman kilon lihasta hyvällä tuurilla. Etsi siinä sitten sitä motivaatiota ja yritä levätä ja palautua tarpeeksi.

Siinä mielessä vääntö asiasta on turhaa, että lähes kaikki lajit on kovia ja rankkoja kun sitä tarpeeksi korkealla tasolla harrastaa.
 
Ja se ammattilaisbodaaminen on vielä aivan saatanasti kalliimpaa mitä natuilut. Kai Greenekin upottaa siis yhteen kisaan kymmeniä tuhansia.

Yksi kaverini alkoi harrastamaan rallia, muistaakseni n-sarjassa. Ei pärjännyt ja arvaa paljonko paloi rahaa autoon, kisamatkoihin, tiimiin sekä muuhun. Mielestäni panostettava raha ei tee lajista rankkaa.

Toki vitutukseen vaikuttaa varmasti, jos tulos ei ole halutunlainen.
 
Sen voin kyllä todeta, että kehonrakennus ei välttämättä rahallisesti ole kaikista kallein laji missä dopingia käytetään, vaikkakin eniten varmasti määrällisesti. Tuskin on monella muullakaan vastaan väittäminen etteikö epo olisi esimerkiksi kalliimpi lääkeaine mitä kasvuhormooni ja testosteroni, sekään ei taida olla ihan viikon setti jollakin norjalaisella hiihtäjä karpaasilla joka on olympialaisiin valmistautumassa. Se epo pitää myös peittää ja kestää hengissä sen käytön kanssa, omat on haasteet siinäkin.
 
Eihän nyt jostain lajien "kovuudesta" keskustelu ole yhtään mistään kotoisin, kun kyseessä on henkilökohtainen fiilis. Mutta toki voidaan vertailla ominaisuuksia, eli seuraavassa listassa bodausta verrataan muihin lajeihin ja se mainitaan, joka on vittumaisemmalla tolalla:

treenit: muut, bodauksessa toki joskus kivuliaimpia juttuja ikinä mutta esim. määrällisesti häviää tyystin
terveys: bodaus
ajankäyttö/muun elämän uhraaminen: bodaus
rahankulu: en tiedä, käytännössä tosin monissa lajeissa on paremmat sponsorit kuin bodauksessa, mutta absoluuttisesti en tiedä
ympäristön paine: käytännössä bodareita vieroksutaan, jos Jeesus olisi keskittynyt asiaan niin fifti-fifti

Erimielisyyksiä?

Ja vielä korostan että ainakaan oma tarkoitukseni ei ole yrittää selittää mikä on "kovin" laji tms. Toki moisia fiiliksiä löytyy, mutta niistäei puhuta :)
 
Minä luulen, että Kain kova pettymys huonoon Mr. Olympia -sijoitukseen johtuu tässä jo useassa kommentissa esillä olleista asioista. Hän panosti varmasti kisaa varten kaikkensa mukaan lukien taloudellinen panostus, ja tulos oli jopa heikompi kuin edellisenä vuonna. Se harmittaa varmasti todella paljon. Hän myös selvästi häpesi huonoa sijoitustaan, tunsi ilmeisesti pettäneensä tukijansa, faninsa ja itsensä. Hänen puheistaan on havaittavissa aika selvä arvottomuuden tunne, hän peilaa itseään ilmeisesti aika tavalla vain kehonrakennuksen kautta.

Kilpailussa Kai ei ollut kunnossa, vaan suhteellisen sileä, lisäksi naama ja maha turvoksissa. Ei siis mahdollisuuksia kärkeen. Syytä huonoon kuntoon ei ole selitetty eikä käsitelty mitenkään. Se olisi kuitenkin oikeasti mielenkiintoinen aihe.
 
Mun mielestä Kai ois voinu olla jo 2010 Arnoldissa kuivempi ja kireämpi. Oisko siinä site ollu paineita tulla isona kisaan kireyden ja kuivuuden kustannuksella. Tosin ne kuvat ennen kisaa näytti hyviltä et oisko se sit tankkaus ku on menny pieleen.
 
ajankäyttö/muun elämän uhraaminen: bodaus

Aina puhutaan tästä, että bodaus on 24/7 elämistä lajille jne.

Michael Phelps, eli huippu -uimari. Luin jostain, että ui 80 kilometriä viikossa, 5 tuntia päivässä ja siihen päälle parit hieronnat päivässä sekä suusta alas se joku 7000-10000 kaloria (jos ei jakseta uskoa sitä 12 kcal:a, mitä jossain väitettiin). Sitten pitäs vielä levätäkki. Jos joku luulee, että toi on jotain muuta ku 24/7, niin voi miettiä uudestaan.
 
Aina puhutaan tästä, että bodaus on 24/7 elämistä lajille jne.

Michael Phelps, eli huippu -uimari. Luin jostain, että ui 80 kilometriä viikossa, 5 tuntia päivässä ja siihen päälle parit hieronnat päivässä sekä suusta alas se joku 7000-10000 kaloria (jos ei jakseta uskoa sitä 12 kcal:a, mitä jossain väitettiin). Sitten pitäs vielä levätäkki. Jos joku luulee, että toi on jotain muuta ku 24/7, niin voi miettiä uudestaan.

Kuulostaa kyllä huimalta. Hyvä että tuli tietoon. Onko sinulla tietoa esim. uimareiden tai vaikkapa pitkän matkan juoksijoiden lihashuollosta/venyttelystä yms.? Niitähän riittää ainakin bodareilla. Varmaan tosiaan huipputasolla on muitakin lajeja kuin bodaus joissa ollaan hommassa kiinni 24/7. Kyllä se taitaa bodaamisessa se lääkintä tosiaan olla se merkittävin ero muihin lajeihin.
 
Nettijutut on nettijuttuja, mutta jos on seurannut tarkkaan ammattilaiskehonrakennusta, niin kyllähän Kai Greene on mies, joka tekee aivan kaiken mitä laji vaatii(nyt moni sanoo, että kaikki tekee, mutta Greene tekee vieläkin enemmän kuin ne muut kilpakumppaninsa). Mielestäni vähän samanlaisella sairaanloisella asenteella kuin mm. Nasser ja Dorian aikoinaan(mm DNP:n käyttö jos siinä nyt mitään ihmeellistä enää on, itsensä asentaminen tiputukseen yöksi jne...). Eli kaikki tai ei mitään. Myös ne jälleen kerran ulkomaiset nettijuorut siitä, että Kai Greene nimenomaan on henkilö, joka vetää kaiken kemiallisen kehonrakennustaan hyödyttävän kaman sisäänsä, osoittaisi asiaa. Mies kasvoi aivan sairaalla vauhdilla ja rintalihasten paisuminen melko vaatimattomista lähtöasetelmista, vastaa vähintäänkin aikoinaan Yatesin selän paksuuntumista -92-->93. Jos ollaan rehellisiä, niin kaikkein ratkaisevinta asiassa on ollut hevoskuurit, vaikka onhan rest/pause kulmasouduillakin osansa...:) Eli siitä voi suomessa majaansa pitävä kynäniskakin jo aavistella maailman tuulien suuntia Himalajan korkeudella. On sielläkin asiaan erilaisesti suhtautuvia, ei kai jollain Shawn Rayllä ollut ainakaan taloudellisia paineita ajaessaan palatsistaan lamborghinella salille. Ajatelkaan sitten Kai Greeneä, joka ennen suurvoittojaan kulki reppu selässä kadulla koti treenisalia perse kivettyneenä injektioneuloista.

Kyllä kehonrakennus on omaa luokkaansa rankkuudessa, alkakaapa itse panostamaan samalla tapaa, voi olla, että ymmärtäjät kadulla ovat aika harvassa. Joku yleisesti hyväksytty uimari on henkisesti helpompi olla, vaikka harjoitusmäärät on kovia. Ei kestävyysharjoittelija koe samanlaista tuskaa harjoittelussaan kuin sohvaperuna juostessaan cooperia juuri ennen sydänkohtausta. Harjoitteluun ja kipuun sopeutuu ja turtuu, vaikka on heidän harjoitustuskansa varmasti ajoittaan kovaa.

Ja kaikkein kovinta aikaa lienee aika kehonrakennuksessa, jolloin ammattilaisena pärjäämisestä ei ole mitään takeita, siinä varmasti jokainen hautoo päässään homman mielekkyyttä. Mutta jos loogisesti ajattelee ja asian suoraan sanoo, pitää tulevan kehonrakennuksen super-ammattilaisen varsinkin kasvattaakseen lihasmassan huipputasolle vetää kaikki mahdollinen lääke mikä lihaskasvuun tarvitaan kyseisen henkilön kohdalla, jotta saadaan paras tulos. Eli se on se aika varmaankin mikä on kehonrakennuksessa se kaikkein rankin...luulisin. Siksi Arskan ja kumppanien ajat olivat melkoin niitä hienoimpia, vedettiin vaan testoa, dianabolia ja vinsua. Vähän eloperäistä kasvua väliin tai sitten ei...heh...

Älkää suhtautuko kirjoitelmaani liian vakavasti, enemmän huumorin kannalta, vaikka mielestäni se pitkälti totta onkin. :) Eli kehonrakennus tuolla tasolla on ainakin henkisesti aivan älyttömän kova laji.
 
Kyllä kehonrakennus on omaa luokkaansa rankkuudessa, alkakaapa itse panostamaan samalla tapaa, voi olla, että ymmärtäjät kadulla ovat aika harvassa. Joku yleisesti hyväksytty uimari on henkisesti helpompi olla, vaikka harjoitusmäärät on kovia. Ei kestävyysharjoittelija koe samanlaista tuskaa harjoittelussaan kuin sohvaperuna juostessaan cooperia juuri ennen sydänkohtausta. Harjoitteluun ja kipuun sopeutuu ja turtuu, vaikka on heidän harjoitustuskansa varmasti ajoittaan kovaa.

Niin, ehkä siihen on syynsä, että ne ymmärtäjät ovat aika harvassa.
 
Jokaisesta lajista saa tasan niin rankan ko siitä itselleen tekee. Oli kyseessä laji kun laji. Pelaat shakkia, reenaat viikon putkeen nukkumatta ja syömättä lääkkeitten voimalla niin kyllä siitäkin rankkaa tulee.
 
Kyllä kehonrakennus on omaa luokkaansa rankkuudessa, alkakaapa itse panostamaan samalla tapaa, voi olla, että ymmärtäjät kadulla ovat aika harvassa. Joku yleisesti hyväksytty uimari on henkisesti helpompi olla, vaikka harjoitusmäärät on kovia. Ei kestävyysharjoittelija koe samanlaista tuskaa harjoittelussaan kuin sohvaperuna juostessaan cooperia juuri ennen sydänkohtausta. Harjoitteluun ja kipuun sopeutuu ja turtuu, vaikka on heidän harjoitustuskansa varmasti ajoittaan kovaa.

Ja kaikkein kovinta aikaa lienee aika kehonrakennuksessa, jolloin ammattilaisena pärjäämisestä ei ole mitään takeita, siinä varmasti jokainen hautoo päässään homman mielekkyyttä. Mutta jos loogisesti ajattelee ja asian suoraan sanoo, pitää tulevan kehonrakennuksen super-ammattilaisen varsinkin kasvattaakseen lihasmassan huipputasolle vetää kaikki mahdollinen lääke mikä lihaskasvuun tarvitaan kyseisen henkilön kohdalla, jotta saadaan paras tulos. Eli se on se aika varmaankin mikä on kehonrakennuksessa se kaikkein rankin...luulisin. Siksi Arskan ja kumppanien ajat olivat melkoin niitä hienoimpia, vedettiin vaan testoa, dianabolia ja vinsua. Vähän eloperäistä kasvua väliin tai sitten ei...heh...

No jaa, ei se kohoilu ehkä ole yleisesti yhtä hyväksyttyä, mutta tuskin minkään lajin huiput välittää siitä mitä tavis ajattelee. Onhan noilla huippu kehoilijoillakin kuitenkin aika iso fanijoukko.
En voi ymmärtää, että miten voi totuutena todeta, että "Kyllä kehonrakennus on omaa luokkaansa rankkuudessa, alkakaapa itse panostamaan samalla tapaa". Ala ite panostamaan vaikka triathloniin kuten huiput. Eiköhän lopu tollaset kommentit.

Rankkoja lajeja on paljon, jokainen hieman eri tavalla.

PS: ehkä näyttää siltä, että otan liian tosissaan tuon sinunkin kommentin, mutta ärsyttää vain tollanen, kun jotain tiettyä lajia huudellaan kovimmaks tai parhaaks tai vaativimmaks jne. ja se on yleensä just se omalaji tai se mistä tykätään jne. Pitäs pystyä olemaan vähän objektiivisempi.
 
Bodari selvii 1,5-2 tunnin yhdellä päivittäisellä treenillä 6-8 kk vuodessa. Sehän on suorastaan laiskaa, verrattuna moneen muuhun urheiluun. Ai niin, mut kun ne rest-pause - ja pudotussasarjat on NIIN kovia, ettei niitä kestä kuin (ammatti)bodari. Roinan määrässä varmaan ei vedä huippuammattilaiselle vertoja mikään muu laji (ei edes ammattipyöräily tai vahvamieskisaajat). Monessa lajissa panostus ajallisesti on paljon suurempaa, samoin monessa lajissa koetaan kipua aivan yhtä paljon, mitä kehonrakennuksessa (kamppailulajit tai vaikka pyöräilijät kovissa mäkitreeneissä tai kiipeämässä mäkietappia Tour De Francessa... pari lajia vaan mainitakseni). Yhtä fiksua keskustella kenen laji on kovin, kun siitä että kenellä on paras musamaku.

Bodauksen rankkuus tulee kisadieeteillä esiin, kun treenataan 2x päivässä aina vähenevillä kaloreilla, ja rasvat vedetään minimiin (kaikki kovan kisadieetin vetäneet muistaa uskomattoman väsymyksen ja kuolemapelkonälän). Samoin ammattilaiseksi pyrkivät panostavat usein rahallisesti lajiin niin paljon, että jos (ja usein kun) menestystä ei tule, saa vaan reippaasti persnettoa. Siinä rikastuu lähinnä isojen kisojen parhaat, sekä harvat jotka saa todella hyviä sponssidiilejä. Bodausta vastaan ei ole mitään, olenhan fani, mutta jotenkin huvittaa, että aina on näitä jotka yrittää niin kovasti tehdä siitä "maailman kovimman lajin" (jotenkin tulee mieleen että jos se ei ole, romahtaako koko arvostus kehonrakennukselta). Vaikka Marko Savolaisen panostus ja kovat treenit on olleet (ja treenit ovat vieläkin) hurjia, mutta kun katsoo vaikkapa Victor Martinezin ja Flex Wheelerin treenejä, niin ei kyllä millään (varsinkaan jälkimmäisen) kohdalla tule maailman kovin urheilu mieleen. Flexillä tosin tuo lahjakkuus näytteli selvästi treenejä isompaa osaa. Ja millä maailman kovin laji mitataan? Kivun määrällä minuutin mittaisessa sarjassa? Hauiksen koolla ja lihaspaineilla? Testouholla? Jalkapärässiä tehdessä tulevalla huudolla? Bodylajit ON fyysisesti rankkoja lajeja, jossa henkinen kantti kulminoituu kisadieettiin. Mutta eniten arvosta niitä amatöörejä, jotka kisaa säännöllisesti kovia dieettejä tehden, tekee 1-2 työtä, hoitaa monesti perhettä samalla. Erityisen arvostuksen saa naiset, joiden rasvanpoltto on paljon vaikeampaa mitä miesten (vaikka ei tarttis vetää kuin 7-8% rasvoihin).

e: Jos Kannibaalilla oli pilke silmäkulmassa ja/tai halusi tahalleen provota, niin ymmärrän pointin täysin ;)
 
Back
Ylös Bottom