Juoksutekniikka

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja maso21
  • Aloitettu Aloitettu
darvinisti sanoi:
Huomasin, että juostessani päkiöillä, niin jalan ulkoreuna osuu selkeästi ensin maahan. Tuntuu vaikealta muuttaa sitä. Onko tuo tekniikkavirhe/lihasepätasapaino vaiko ok tapa juosta?

Kyllä tuo on, kannattaa vaan hommata asiantuntevasta liikkestä sopivat lenkkarit.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
darvinisti sanoi:
Eihän päkiöillä juostessa kantapään kuulukaan osua maahan, ainakaan ensimmäisenä. Juokseeko joku paljain jaloin kantapää ensin?

Joo minun silmäni eivät jostain syystä tavoittaneet tuota päkiä-sanaa. Mutta eleisesti voisi sanoa etten tiedä kannattaako itse yrittää liikaa analysoida yleensäkään juoksemista jos mihinkään paikkaan ei satu. (ellei sit todella halua vähän tasokkaampaan seuraan ;)) Mutta tottakai sitten kun tulee vaivoja nii voi ruveta ettimään sitä syytä fysioterapeutin / urheiluohjaajan ym. kanssa.
 
maso21 sanoi:
Kiitos kommenteista. Muutama juttu tuli mieleen. Toki PP ja Soutuergo ovat ovat liikeradoiltaan hyvinkin erilaisia kuin juoksu mutta kyllähän niillä maksimaalisen hapenottokyvyn saa selville. Eikä maksimaalinen hapenottokyky ole käsittääkseni lajiin sidottu vaan pysyy ihan vakiona lajista riippumatta.
Oikea maksimaalinen hapenottokyky ei riipu lajista, mutta sitä ei ikävä kyllä pystytä millään järkevällä tavalla mittaamaan ja varsinkaan vertailemaan eri laji harrastajien kesken. Maksimaalinen hapenottokyky kertoo testissä suoritetussa lajissa, tietyn henkilön kapisteetin maksimaalisen hapenottokyvyn rasitusalueella. Kohtalaisen hyvin. Ei todellakaan voi mennä sanomaan, että tietyn PP ergometrin tulosten mukaan mun pitäisi juosta, joku tietty tulos cooperissa. Juoksussa tulee henkilön paino, juoksun taloudellisuus, jalkojen anatomia, eri lihakset ja muita tekijöitä sotkemaan vertailua.

Pääpointina: Maksimaaliset hapenottokyky testit, eivät mittaa maksimaalista hapenottokykyä niin kuin se teoriassa määritellään.
 
KitWalker I sanoi:
Painopisteen pitää päästä etenemään helposti (energiaa tuhlaamatta) tukipisteen yli.

Joo, tässä taitaa olla juoksutekniikan ydin. Jos askeltaa kantapää edellä ja vielä joustaa polvista niin siinähän tulee jarrutettua edellisen askeleen vauhti hukkaan. Toisaalta päkiäjuoksu on sen verran raskasta että sitä ei oikein peruskestävyyslenkeillä voi pitkiä aikoja kerrallaan harrastaa. Kannattaakin ehkä välillä keskittyä lenkillä pelkästään juoksutekniikan hiomiseen niin että juoksee välillä mahdollisimman lennokkaalla askeleella ja sitten kun hengästyy liikaa niin vaihtaa kävelyksi. Vauhtipätkissä pyrkii siihen että eteneminen olisi vauhdikasta mutta samalla kuitenkin mahdollisimman kevyttä ja helppoa.

Heikot keskivartalon lihakset muuten voivat olla hyvän juoksutekniikan esteenä, tässä muuan kirjoitus aiheesta: http://www.triathlon.fi/juoksututkimus.htm
 
Kyllähän tuo askelpituuden pidentäminen parantaa coopertulosta, koska pitkällä askeleella kykenee kovempaan vauhtiin. Pitkillä matkoilla on sitten taas taloudellisempaa juosta lyhyellä askeleella. Askeleen pituus näyttäis olevan aika suoraan verrannollinen matkan pituuteen. Esim. 800 metrillä pitkä askel ja kova vauhti ja maratonilla lyhyt askel ja hitaampi vauhti.
 
tuosta hapenotosta vielä: ilmeisesti tuo testi, josta puhuttiin ensimmäisessä viestissä ei edes mittaa oikeasti hapenottoa, vaan arvioi sen soutusuorituksen perusteella. Eli tällöin on aivan selvä, että tulokset heittelevät. Saisin itse todennäköisesti tuosta testistä paljon pienemmän arvon kuin Cooper-tuloksen perusteella tehty arvio. Jos oikeasti mitataan hapenottoa, niin silloin pitää olla se "kaasunaamari" päässä.
 
Lightweight sanoi:
Oikea maksimaalinen hapenottokyky ei riipu lajista, mutta sitä ei ikävä kyllä pystytä millään järkevällä tavalla mittaamaan ja varsinkaan vertailemaan eri laji harrastajien kesken.
Miten niin ei riipu? Eri lajeissahan on aivan eri lihakset toiminnassa. Jos joku on treenannut juuri juoksua paljon, niin miksi on muka mahdotonta, että hän pystyisi ottamaan sitä happea tehokkaammin sinne juoksussa käytettyihin lihaksiin kuin jos mittaus tehtäisiin soutaen? Ja hapenottokykyähän käsittääkseni nimenomaan mitataan laittamalla henkilön naamaan sellainen happinaamari, jonka avulla kone sitten pystyy mittaamaan elimistöön sitoutuvan hapen määrän.
 
Hapenottokyky mitataan järkevästi maskin kanssa niin kuin sanoit ja esim. pp-ergometrissa ja cooperissa se lasketaan suoritusarvoista. Pääasiassa hapenottokykyyn vaikuttaa kuitenkin sydämmen tehokkuus. Pienessä osassa näyttelee mikroverenkierron parantuminen ja muut yksittäisten lihasten hapenottokykyä parantavat tekijät ja olet kyllä oikeassa, että nämä varmaankin aiheuttavat erillaisia hapenottokykyjä eri lajeihin vihkiintyneillä henkilöillä. Edellisen postin teksti koski siis pääasiassa ei maskeilla tehtyjä hapenottokyky kokeita.
 
quiz sanoi:
Miten niin ei riipu? Eri lajeissahan on aivan eri lihakset toiminnassa. Jos joku on treenannut juuri juoksua paljon, niin miksi on muka mahdotonta, että hän pystyisi ottamaan sitä happea tehokkaammin sinne juoksussa käytettyihin lihaksiin kuin jos mittaus tehtäisiin soutaen?.
Yksinkertaisesti sanoen suoritusta rajoittaa joko hapenottokyky tai lihasten kyky tehdä työtä. Ja edelleen, aloittelijoilla yleensä ensin tulee vastaan lihasten rajat.

Juoksussa, pyöräilyssä, soudussa, hiihdossa ja muissa lajeissa, joissa käytetään isoja lihaksia, pääsee nopeasti siihen kuntoon, että hapenottokyky muodostuu rajoittavaksi tekijäksi.

Eli: hapenottokyky ei riipu lajista.

Asiaa sivuten: itse yritän saada hiihtoa varten käsiin ja ylävartaloon kestovoimaa. Täytyy tunnustaa, että etelän miehellä (toimistotyöläisellä) on surkea lähtötilanne. Olen ajatellut seurata edistymistäni esim. seuraavalla testillä: 1/2 tuntia tasatyöntöä "täysillä", tavoitteena nostaa keskisyke pikkuhiljaa kohti anaerobista kynnystä.
 
Voitto Kotiin sanoi:
Yksinkertaisesti sanoen suoritusta rajoittaa joko hapenottokyky tai lihasten kyky tehdä työtä. Ja edelleen, aloittelijoilla yleensä ensin tulee vastaan lihasten rajat.

Juoksussa, pyöräilyssä, soudussa, hiihdossa ja muissa lajeissa, joissa käytetään isoja lihaksia, pääsee nopeasti siihen kuntoon, että hapenottokyky muodostuu rajoittavaksi tekijäksi.

Eli: hapenottokyky ei riipu lajista.
hapenottokyky ja lihasten kyky tehdä työtä tuskin ovat kaksi eri asiaa. Mitä enemmän lihas kykenee ottamaan happea, niin sitä enemmän se voi tehdä työtä hapottomasti.
 
quiz sanoi:
hapenottokyky ja lihasten kyky tehdä työtä tuskin ovat kaksi eri asiaa. Mitä enemmän lihas kykenee ottamaan happea, niin sitä enemmän se voi tehdä työtä hapottomasti.
Mitenkäs tuota nyt voisi rautalangasta vääntää. Jos juoksen puoli tuntia "täysille", sykkeeni on anaerobisen kynnyksen kieppeillä ja teen työtä teholla, jossa käytän koko hapenottokapasiteettini (oisko noin 4 l/min). Vauhtia en pysty juuri lisäämään, koska happea ei tuon enempää ole käytettävissä. Voimaa kyllä olisi.

Jos punnerran puoli tuntia, syke ei paljoa ehdi nousta. Voimat loppuu jo siinä sadannen punnerruksen kohdalla. Jos treenaisin aivan perkeleesti punnertamista, voisin lopulta päästä tuonne 4 l/min hapenkulutukseen. Siinä kohtaa suoritusta rajoittavaksi tekijäksi tulisi hapenottokyky.

Jos nykykunnossa punnertamisessa pääsisin vaikka 1 l/min hapenkulutukseen, en silti sanoisi, että hapenottokykyni punnertamisessa on tuo 1 l/min. Tätäkö sinä tarkoitat hapenottokyvyllä?
 
Voitto Kotiin sanoi:
Mitenkäs tuota nyt voisi rautalangasta vääntää. Jos juoksen puoli tuntia "täysille", sykkeeni on anaerobisen kynnyksen kieppeillä ja teen työtä teholla, jossa käytän koko hapenottokapasiteettini (oisko noin 4 l/min). Vauhtia en pysty juuri lisäämään, koska happea ei tuon enempää ole käytettävissä. Voimaa kyllä olisi.

Jos punnerran puoli tuntia, syke ei paljoa ehdi nousta. Voimat loppuu jo siinä sadannen punnerruksen kohdalla. Jos treenaisin aivan perkeleesti punnertamista, voisin lopulta päästä tuonne 4 l/min hapenkulutukseen. Siinä kohtaa suoritusta rajoittavaksi tekijäksi tulisi hapenottokyky.

Jos nykykunnossa punnertamisessa pääsisin vaikka 1 l/min hapenkulutukseen, en silti sanoisi, että hapenottokykyni punnertamisessa on tuo 1 l/min. Tätäkö sinä tarkoitat hapenottokyvyllä?
En tarkoita. Tarkoitan, että lajilla voi olla merkitystä. Uskon tosin, että se on aika pieni ero, mutta tuo sinun esimerkkisi ei mitenkään kumoa sitä, että pieniä eroja voisi olla. Se että voima ei tule pullonkaulaksi noissa kestävyyslajeissa nyt on itsestäänselvyys. Kuitenkin juoksijan juoksulihakset voi olla hieman tehokkaammat sitomaan sitä happea kuin saman juoksijan pyöräilyssä käytetyt lihakset esimerkiksi.
 
Voitto Kotiin sanoi:
Yksinkertaisesti sanoen suoritusta rajoittaa joko hapenottokyky tai lihasten kyky tehdä työtä. Ja edelleen, aloittelijoilla yleensä ensin tulee vastaan lihasten rajat.
Todella vahvasti yksinkertaistettu. Minkä takia vain nämä rajoittaa? Ihminen ei ole kone johon syötetään bensaa ja se vain käy niin lujalla kuin vain väännetään vaan siinä on omat tarkkailu järjestelmät, jotka pitää suorituksen rajoissa. Hermostolliset tarkkailujärjestelmät pääasiassa ja näiden kuorimitus tuntuu ihmisessä väsymyksenä.

Esimerkeistä joita mainitset kannattaa miettiä seuraava. Mitä tapahtuu siinä väli vaiheessa? Olen samaa mieltä, että voidaan yksinkertaistaa, että ihmisellä joka pystyy punnertamaan n. 10 kertaa voima merkkaa todella paljon. Mitäs tapahtuu, kun määrä nousee ja muita tekijöitä pitää alkaa miettimään? Tuleeko ihmiselle vain raja vastaan, jossa maksimaalinen hapenottokyky ja tätä ennen merkitsee vain voima? Eikö oikeasti mikään muu tekijä ratkaise? Entä jos näin ei ole? Mitkä asiat rajoittavat ihmisen suorituskykyä?

Vastaan pariin sen verran kuin osaan ja jatketaan tällä filosofiointi linjalla :hyper: . Ihmisen raja tulee vastaan, kun hän ei enään yhtään punnerrusta pysty itsestään puristamaan. Milloin tämä raja saavutetaan? Kun aivot eivät enään anna riittävää käskyä lihaksille supistua (emg aktiviteetti laskee) riittävästi nostaakseen ihmistä maasta. Aivot siis saavat tietoja elimistön tilasta ja välittävät tämän myös psyykkeeseen ja ihminen kannustaa aivojen kautta lihaksia supistumaan sen verran kuin "jaksaa". Mitä tekijöitä elimistössä voitaisiin tarkkailla, että suorituskykyä voitaisiin järkevästi rajoittaa ja onko nämä tekijät yksinkertaistettavissa voimaan ja hapenottokykyyn?

Toiseen aiheeseen: Sanotaan, että on kaksi eri henkilöä. Toinen on punnertaja ja toinen hiihtäjä. Hiihdossa on huomattavasti enemmän lihaksia, joten teoriassa huomattavasti suurempi osa systeemisestä verenkierrosta voi ohjautua niihin kuin vain punnerruksessa käytettäviin. Tällöin veri joka pyörähtää verenkierron läpi ei voi kuljettaa yhtä paljon happea punneruksen lihaksiin kuin hiihdon lihaksiin ennen kuin saapuu takaisin keuhkoihin, joten punneruksessa ja hiihdossa tulevat erilaiset maksimaaliset hapenottokyky tulokset. Lajien harrastajien välillä on hapenottokyky eroja mitattu tutkimuksissakin.
 
Lightweight sanoi:
Todella vahvasti yksinkertaistettu.
Tässä puhuttiin nyt lähinnä hapenottokyvystä. Minä sanon, että maksimaalinen hapenottokyky on luku, joka ei riipu lajista. Jos oikein luin aikaisempia viestejä, niin sanot sinäkin.

Ja tottakai eri lajeissa hapenkulutus on erilainen. Mitä enemmän lihaksia on käytössä ja mitä "tutumpi" laji, sitä lähemmäksi päästään tehoa, joka vastaa maksimi hapenottoa. Eri lajit myös kehittävät hapenottokykyä erilailla. Kuka tahansa pystyy päättelemään, että hapenottoa on parempi treenata esim. hiihtämällä kuin punnertamalla.
 
Olen samaa mieltä, ettei eri lajien hapenottokyky tulokset ovat joten kuten vertailtavissa, jos ne siis tehdään maskin kanssa. Edellisen viestin pointi oli kuitenkin, että et pysty pääsemään yhtä suurin hapenottokyky tuloksiin punnertaessa kuin hiihtäessa (plus mielestäni tärkeä pointi aivojen tärkeästä merkityksestä).

Sanotaan, että maksimissaan 80% verestä voi mennä hiihdon lihasten läpi ja sama määrä punnerruksella olisi vaikka 60%. Tällöin kun sydämmen pumppaama veri kiertää kehon punneruksen lihakset voi ottaa veren kokonaishapesta 60% ja hiihdon 80%. Syntyy aika suuri ero. Ihan hyvän pointin siis esitit, mutta mielestäni tuo vertaus ontui niin pahasti, että kai siihen nyt oli pakko tarttua. Toivottavasti nyit sain selitettyä mitä hain takaa. Perusasioista ollaan kuitenkin aika samaa mieltä ja nehän ne harjoittelussa tärkeimmät on.
 
Nuo testit ei kyllä oo yhtään sama asia, kuin cooperin tulos. Kannattais harjotella nopeuskestävyyttä, esim. urheilukentällä...
 

Suositut

Back
Ylös Bottom