Judo - Heitot, lukot ja kovat totuudet

Meta title: 🔥 JUDO – VOIMAA, TATAMIA JA HILJAISTA AGGRESSIOTA 🔥

Meta description: Judo kiteytettynä kovaan treeniin, räjähtäviin heittoihin ja tekniseen dominointiin – tatamin todellinen kuningaslaji.


Heitot ovat kyllä todella tehokkaita ip-mielessä, sillä jos heität tyypin vaikka lonkkaheitolla räjähtävästi, on tapahtunut yllätys niin suuri shokki hyökkääjälle, että tappelu loppuu siihen vaikka varsinaista vahinkoa ei ole tapahtunut. Kaveri lähinnä lamaantuu kun ilmat tyhjenevät keuhkoista ja tilanne on muuttunut todella epäedulliseksi. Olen nähnyt pari tällaista tilannetta.

Mitä tulee lukkoihin niin kyynärniveleen tulevat lukot ovat niin monipuolisia ja tehokkaita, että niitä vastaan on lähes mahdotonta "taviksen" puolustautua. Bonuksena on että hermojen määrä on paljon suurempi ja näin ollen antautuminen on aika selviö ennen loukkaantumista, mikä taas ei ole selvää jos alat vääntää esim. nilkkalukkoa tai rannetta.

Kuten on varmaan mainittukin niin mahdollisimman monipuolinen laji, jossa on asetekniikoita, lyöntejä, heittoja, lukkoja jne.. Ei ole realistinen ip-mielessä, sillä kaikkea tätä ei voi hallita kuin vasta kymmenien vuosien kovalla treenilllä. Ja silloinkin tosi tilanteessa käyttäisit todennäköisesti vahvinta osa-aluettasi.

Ja on vielä yksi asia. Eli lajin taso täällä Suomessa. Totuus on että judo on selkeästi kovemmalla tasolla kuin mikään jiujitsun tyyli. Tätä tuskin kukaan täällä kiistää. Kilpajudokat voittavat esim. BjjSM-kisat, jos vaivautuvat osallistumaan. Tämä ei ole mitään pullistelua vaan totuus. Ehkä kymmenen vuoden kulutttua ei näin enää ole?
 
Monipuolisia, myös epäkäytännöllissiä ja jopa epärealistisiakin, tekniikoita harjoitellaan jotta perusliikkeet olisi tarvittaessa helpompi tehdä. Palstalaiset ymmärtänevät seuraavan vertauksen: jos pystyy penkkaamaan 200 kiloa niin tarvittaessa 100 kilon punnertaminen on huomattavan helppoa.
Näitä vaativampia tekniikoita tulee toki alkaa harjoittelemaan vasta kun perusteet ovat kunnossa. Ei sitä 200 kannata lastata tankoon ennenkuin 100 nousee.
 
Heitoista ja lukoista aivan samaa mieltä kuin MOT, mutta...

MOT sanoi:
Ja on vielä yksi asia. Eli lajin taso täällä Suomessa. Totuus on että judo on selkeästi kovemmalla tasolla kuin mikään jiujitsun tyyli. Tätä tuskin kukaan täällä kiistää. Kilpajudokat voittavat esim. BjjSM-kisat, jos vaivautuvat osallistumaan. Tämä ei ole mitään pullistelua vaan totuus. Ehkä kymmenen vuoden kulutttua ei näin enää ole?

Tuo "kilpajudokat voittavat..." on nyt niin hurrrja väite, että mielelläni näkisin :kuvia: tai :TILASTOJA: aiheesta. Asialla voidaan toki spekuloida rajattomasti, koska käytännössä asia on niin että (kaikkein) kovimmat kilpajudokat eivät ole osallistuneet BJJ-kisoihin eivätkä tule niihin osallistumaan, koska tavoitteet ovat muualla. Mutta ei se missään tapauksessa niin ole, että kilpajudokat menevät pyyhkimään BJJ-tatamia "tulin-näin-voitin" tyyliin. BJJ:n taso Suomessa on sitäpaitsi noussut koko ajan niin että kohina käy.

Alkuperäiseen aiheeseen palaten, 19-vuotiaalle uutta lajia valitsevalle kaverille kilpajudon taso Suomessa ei ole ehkä kaikkein tärkein pointti. Itse asiassa väitän että tuon ikäinen kamppailulajien aloittaja löytää jujutsusta (BJJ/HR) helpommin itselleen sopivan, motivoivan ja kehittävän treeniporukan (vrt. muksujudo).
 
reino sanoi:
Alkuperäiseen aiheeseen palaten, 19-vuotiaalle uutta lajia valitsevalle kaverille kilpajudon taso Suomessa ei ole ehkä kaikkein tärkein pointti. Itse asiassa väitän että tuon ikäinen kamppailulajien aloittaja löytää jujutsusta (BJJ/HR) helpommin itselleen sopivan, motivoivan ja kehittävän treeniporukan (vrt. muksujudo).

Ellei toisaalta halua välttää vanhemmiten sitä morkkista et "voi 'ttu miks en tajunnu sillon nuorempana mennä heti judoon vaan tuhlasin aikaani tähän!" ;)

Paitsi BJJ on kyllä hyvä ratkasu.
 
Itsepuolustustapahtumassa on kysymys monipuolisuudesta.

Kukaan ei kiistä että kilpajudon taso vielä tällä hetkellä on kovempi kuin bjj:n. Hokutoryu jujutsu on taas aivan eri juttu kuin kumpikaan noista mainituista.

Judoka saattaa sanoa ettei vuoden HR jujutsua harrastanut pärjää hänelle matossa ja nyrkkeilijä ja potkulajien edustaja omasta näkökulmastaan samaa. HR jujutsussa harjoitellaan kaikkia näiden lajien asioita, eikä siinä voi yhdellä osa-alueella edetä yhtä pitkälle.

Vuoden HR jujutsua harrastaneella on monipuolisuutensa ansiosta näistä kuitenkin parhaat mahdollisuudet ip-tilanteessa, missä kaikki on sallittua, eikä ole sanottua että puolustautuja pääsee heittotilanteeseen missä pääsisi esittelemään kylän hienointa o-goshia.
 
Nage sanoi:
Vuoden HR jujutsua harrastaneella on monipuolisuutensa ansiosta näistä kuitenkin parhaat mahdollisuudet ip-tilanteessa, missä kaikki on sallittua, eikä ole sanottua että puolustautuja pääsee heittotilanteeseen missä pääsisi esittelemään kylän hienointa o-goshia.

Itsepuolustus on yksinkertanen asia. Ei siinä tarvita monipuolisuutta ja tietotaitoa kaikesta mahdollisesta. Paljon paremmin pärjää suoraviivaisilla ja yksinkertaisilla asioilla.

Vuoden HR:a harrastanut ei osaa mitään osa aluetta edes tyydyttävästi. Semmoset sekataidot ovat kaikista huonoimmat itsepuolustustilanteessa. Millä lopetat tilanteet kun oot tasapaksun huono joka osa-alueella?

Kaikki sallittua? Sekö tekee sitten niin ylivoimasen katutilanteessa kun VOI käydä silmiin, muniin ja mihin lie kiinni? Niitäkin varten pitää reenata jos oikeassa tilanteessa niitä käyttää. Miten tiiät miten niiden käyttö onnistuu kunnolla ja tehokkaasti kun nuita "kipupisteitä" ei voi edes reenata kunnolla?
 
-Ronin- sanoi:
Itsepuolustus on yksinkertanen asia. Ei siinä tarvita monipuolisuutta ja tietotaitoa kaikesta mahdollisesta. Paljon paremmin pärjää suoraviivaisilla ja yksinkertaisilla asioilla.

Vuoden HR:a harrastanut ei osaa mitään osa aluetta edes tyydyttävästi. Semmoset sekataidot ovat kaikista huonoimmat itsepuolustustilanteessa. Millä lopetat tilanteet kun oot tasapaksun huono joka osa-alueella?

Hyvä kirjoitus ja samaa mieltä. Välillä tuntuu, että täällä on realismi hukassa. Käytännössä itsepuolustukseksi riittää, että osaa lyödä jotenkuten. Pari toimivaa ja hyvää lyöntiä, suoran ja koukun, voi oppia vuodessa maallikko, jos treenaa nyrkkeilyä tunnollisesti ja hyvin, siis niin että ne lähtee selkäytimestä kun tosipaikka osuu kohdalle. Judossa tai BJJ:ssä ei opi vuodessa vielä mitään millä tekisi jotain katutilanteessa.
 
Itsepuolustus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia, tilanteessa on paljon erilaisia muuttujia; alusta, esteitä ympärillä, valaistus, aseistus, hyökkäyksen suunta, hyökkäjien määrä yms. Kun on keskinkertaista paremmat taidot eri alueilta, pärjää yllättävissä tilanteissa taatusti paremmin kuin omistamalla sepänsällin_spesiaali -takakäden millä voittaa enintää tivolissa palkintoja.

No viedään toiseen päähän ymmärryksen helpottamiseksi, sanoisin että HR jujutsun dan-tasolla on huomattavasti paremmat edellytykset pärjätä yllättävästä ip-tilanteesta kuin esim. kilpajudon danilla.
 
Nage sanoi:
Itsepuolustus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia, tilanteessa on paljon erilaisia muuttujia; alusta, esteitä ympärillä, valaistus, aseistus, hyökkäyksen suunta, hyökkäjien määrä yms. Kun on keskinkertaista paremmat taidot eri alueilta, pärjää yllättävissä tilanteissa taatusti paremmin kuin omistamalla sepänsällin_spesiaali -takakäden millä voittaa enintää tivolissa palkintoja.

No viedään toiseen päähän ymmärryksen helpottamiseksi, sanoisin että HR jujutsun dan-tasolla on huomattavasti paremmat edellytykset pärjätä yllättävästä ip-tilanteesta kuin esim. kilpajudon danilla.

No nuo yllättävät muuttujat kuten esteen ja alusta ovat niin ennalta arvaamattomia että niitä varten reenaminen on aika hankalaa. Ei siinä tilanne päällä kerkeä miettimään yhtään mitään ympäristöllisiä asioita. Hyökkääjien määrästäkin on melko vaikea saada arviota kun adrenaliini tykittää suonissa ja näkökenttä on putkena. Ainut mikä siinä kiinnostaa on saada se tyyppi matalaksi. Eikä siinä miettimällä ja pohtimalla muuttujia selviä. Pitää olla raaka ja tehokas.

Kilpajudon danilla on sen verran selkärangassa oma laji että sen käyttäminen itsepuolustukseen on huomattavasti tehokkaampaa kuin HR sekasotkun. Varmasti molempien lajien edustajat selviävät todennäköisesti IP tilanteista normaaleja pulliaisia vastaan mutta paremmin judoka. Judo on rajoitettu lajina. Sen takia judossa on puutteita mutta se on itsessään älyttömän tehokas. He ovat erikoistuneet juuri niihin tiettyihin asioihin ja ovat helvetin hyviä niissä. Niiden opittujen tekniikoiden käyttö IP tilanteessa on siksi tehokasta koska ne tulevat selkärangasta ja lujaa.
 
Eli olemme päätyneet kiistelyyn siitä, kumpi on parempi IP-mielessä:
1) osata homma A / ryhmän A tekniikat tositositosihyvin, vai
2) osata hommat A, B, C, D, ja E hyvin.

Siis onko parempi erikoistua johonkin nimenomaiseen ja tiettyyn erikoisalueeseen vai koettaa hallita kokonaisuutta.

Lienee itsestään selvää, että voidaan olettaa ihmisen oppivan asioita sitä enemmän, mitä enemmän niitä ehtii harjoittelemaan. Vaste ei kuitenkaan ole lineaarinen, sillä alkuvaiheen harjoittelutuntien merkitys on varmasti paljon suurempi kuin loppuvaiheen. Jos olet jotakin harjoitellut jo 100 tuntia, niin seuraavat 10 tuntia eivät varmastikaan tuo YHTÄ suurta parannusta kuin ne aivan ensimmäiset 10 tuntia. Ja jos on jo mäkihypyn maailmanmestari, niin seuraavat 10 tuntia harjoittelua tuskin pidentävät hyppyä yhtä paljon kuin aivan aloittelijalla. Eli vielä kerran, huonon hiominen hyväksi tapahtuu selvästi vauhdikkaammin kuin tositosihyvän hiominen tositositosihyväksi.

Jos otetaan vaihtoehto 1, jossa harjoitellaan vain taitoaluetta A, niin siinä kehittyy kyllä varmasti vuosien kuluessa tositositosihyväksi. Samassa ajassa taas 2-vaihtoehdossa kehittyisi hyväksi A,B,C,D ja E -taitoalueissa.

OK, sitten otetaan se itsepuolustustilanne kokonaisuutena huomioon. Siis ympäristö, hyökkääjien varustautuminen ja määrä, juridiset jälkiseuraamukset, hyökkääjien potentiaalinen taitotaso ynnä muut. Oletetaan, että tuo taitoalue A yksinään kattaa noin 50 % kaikista edes jollain todennäköisyydellä vastaan tulevista hyökkäysyrityksistä. Se tarkoittaa että jää vielä puolet edes jotenkin todennäköisistä hyökkäyksistä, joissa taitoalue A ei toimi/käy/riitä/auta/ole muuten mahdollinen, mutta toisaalta silloin kun se käy niin se sitten kanssa käy tositositosikunnolla, koska tuskin on vastassa A-taitotasoltaan yhtä hyvää tai parempaa hyökkääjää.
Entäpä jos puolustautuja onkin tuon 2-vaihtoehdon kannattaja. Samoin oletuksin voitaneen sanoa, että taitoalueet A-E yhdessä kattavat noin 90 % kaikista edes jotenkin todennäköisistä hyökkäyksistä. Toisaalta koska asioita ei osata kuin hyvin, niin on suurempi riski siitä, että vastassa on jotakin hommaa kunnolla harjoitellut kaveri joka onkin omalla taitotasollaan (vaikkapa B-asioissa) tosihyvä. No, sanotaan vaikka että näin kävisi 20 %:ssa tapauksista, eli joka viiden pahoinpitelijä olisikin jokin taitoalueen harrastaja eikä satunnainen känniörvelö (hmh, jos pitäisi paikkansa, taitaisi kamppailulajiharrastuksesta tulla aika äkisti lailla kiellettyä). Se tarkoittaisi että puolustautuja olisi menestyksekäs vain 70 %:ssa tapauksista, mikä sekin on paremmin kuin pelkällä A-taitotasolla. Silti turvautumalla muihin taitoalueisiinsa A,C,D,E puolustautuja pystyisi kompensoimaan luultavasti joka toisen tällaisen tosihyvän hyökkääjän (eli painimaan lyöjän nurin tms), joten onnistumismahdollisuus nousisi monipuolisuuden takia 80 %:iin.

Joo, nuo prosenttiluvut on tempaistu hatusta. Mutta ne antavat silti mielestäni hyvin suuntaa asialle, ja kyllä samaa kertoo sekin, että kaikki nimenomaan itsepuolustukseen keskittyvät lajit ja toimintamuodot kattavat niin iskuja, potkuja, lukkoja, kuristuksia kuin heittojakin erinäisten asetekniikoiden, ja muiden tarvittavien taitojen (ea, taktiikka, juridiset tiedot...) lisäksi. Ne lajit, jotka ovat keskittyneet kamppailu-urheiluun, ovat keskittyneet nimenomaan kyseisen lajin sääntöjen mukaiseen kamppailuun eli vain yhteen tai kahteen taitoalueeseen. Eikö tämäkin kerro jo aivan selvästi sen, että itsepuolustus ja kamppailu-urheilu ovat kaksi eri asiaa?

Judon harrastaja voisi varmasti saada monasti heitettyä vastapuolen nopeasti ja voimalla. Tosin pitää olettaa, että ei sitä ennen saa nyrkistä. Ja että on tilaa heittää (baarin pöydät ja tuolit). Ja että alusta sallii liikkumisen heittotekniikkaan (liukkaalla tai kovin epätasaisella heiton vaatima nopea, laajahko ja usein kiertyvä jalkatyö on aika ongelmallista). Ja ettei painoeroa ole niin paljoa että se haittaisi heittämistä (ei, pikkulapsi ei heitä isoa äijää vaikka mainoksessa sellainen kuva olisikin). Ja että pystyy takaamaan ettei sen kaatumistaidoton päällekävijä halkaise päätään maahan osuessaan (vankilassa ei ole kuitenkaan niin hauskaa kuin vapaana, uskoisin). Ja vielä mitä...
Nyrkkeilyn harrastaja pystyy varmasti usein iskemään päälle tulijaa nenään sen verran lujaa että hyökkäys pysähtyy siihen. Mutta iskeekö hän siis lujaa nenään myös jokaista kädessä roikkuja? 12-vuotiasta nuorisorikollisen alkua? Ympärikännistä uhoörvelöä? Pystyykö hän muka oikeasti perustelemaan tuomarille, miksi näitä oli ihan pakko mennä tirvaisemaan, sen sijaan että olisi tehnyt jotakin muuta?
On runsaasti tilanteita, joissa täytyy valita siihen tilanteeseen parhaiten sopiva työkalu. Jos sulla on vain pelkkiä ruuvimeisseleitä, niin siinä voi tulla hieman ongelmia...

On totta, että kestää kauan oppia hyväksi jos harjoittelee paljon monia asioita. Eikä koskaan tule yhtä hyväksi jossakin yhdessä asiassa kuin se joka on harjoitellut VAIN sitä yhtä asiaa. Mutta kun ei tässä IP-asiassa ole tarkoitus tulla täydelliseksi, vaan selvitä tilanteista. Harrastus on se, jossa voi koettaa pyrkiä täydellisyyteen ihan omaksi iloksi. IP-tilanteisiin riittää USEIN vähempikin taitotaso. Ja täytyy sanoa, että kestää myös kauan tulla siinä yhdessä asiassa niin hyväksi, että sitä voi yhtäkkiä lähteä soveltamaan ja käyttämään täysin erilaisessa ympäristössä ja tilanteessa niin että se oikeasti jopa toimii vaikkei tilanteeseen sopisikaan.
Nimenomaan pyrkimys monipuolisuuteen on keino parantaa toimintavarmuutta ERILAISISSA tilanteissa; käytännön itsepuolustuksessa.
 
-Ronin- sanoi:
Itsepuolustus on yksinkertanen asia. Ei siinä tarvita monipuolisuutta ja tietotaitoa kaikesta mahdollisesta.
Näinkö on?
Jos mustanvyön judoka saa päällensä kolme miestä nakkikioskijonossa niin onko hänelle haittaa siitä jos hän osaa edes kohtalaisesti nyrkkeillä?

PS: tämä tredi on :0: :zzzz: :down:
 
hps sanoi:
Eli olemme päätyneet kiistelyyn siitä, kumpi on parempi IP-mielessä:
1) osata homma A / ryhmän A tekniikat tositositosihyvin, vai
2) osata hommat A, B, C, D, ja E hyvin...

Technical knockout.














Pssst. Ota se judo!!! :)
 
Pecman sanoi:
Jos mustanvyön judoka saa päällensä kolme miestä nakkikioskijonossa niin onko hänelle haittaa siitä jos hän osaa edes kohtalaisesti nyrkkeillä?

Kyllä se takakäden nakkikioskikoukku lähtee judokaltakin tuossa tilanteessa, vaikka kuinka olisi mustavyö ja kuinka kilpaillut kilpikonna-asennossa. ;)

Pecman sanoi:
PS: tämä tredi on :0: :zzzz: :down:

Tämä on hyvä tredi! Kyseessähän on selvästi pseudotieteellinen versio "Mun laji on paras!" tredistä!

95% todennäköisyydellä väittäisin, että hps on saavuttanut Kuukauden Kamppailuteoreetikko -arvonimeen vaadittavan tason. :KIPPIS:
:PEACE AND LOVE: <--- ääh, mistä näkee että miten nää ikonit oikeesti kirjotetaan?? Ainakin edellisellä foorumilla ne löyty jonkun Smilies-linkin takaa.
 
Jotta saisin 50 postia täyteen, jatkan hps:n viitoittamalla tiellä uljaasti teoretisoiden.

Hjjtt: Vuoden judo- tai BJJ-treenin aikana oppii varmasti paljon sellaista mistä on katutilanteessa hyötyä. Judossa ainakin tulee runsaasti tottumusta pystypainitilanteen hallintaan. Eikös nuo kioskitappelut usein sellaisesta tönimisestä ja ryysyistä retuuttamisesta ala? Ja jos homma jatkuu niitä kahta lyöntiä pidemmälle, niin kohta pyöriskellään jo maassa.

No niin, nyt siis varsinaiseen teoriaosuuteen: väitän että mitä kovempi ja kokeneempi kilpajudoka on kyseessä, sitä suppeampi tekniikkavalikoima sillä on. Käytetyt tekniikat ovat laskettavissa yhden käden sormilla, eli judoäijä käyttää vain 2-3 heittoa, yhtä kuristusta ja yhtä käsilukkoa, mutta osaa ne hyvin ja pystyy soveltamaan niitä erilaisiin tilanteisiin. Tietenkin kilpajudoka osaa myös nakkikioskikoukun, koska se perustuu ihmisen luontaisiin stressireaktioihin ja niiden vahvistamiseen (copyright by KM).

Riippumatta siis siitä mikä on valaistus, vuodenaika, alusta, hyökkääjien lukumäärä, aseistus, koko, korvien muoto jne., judoäijä rakentaa aina tilanteen siten, että se päättyy johonkin hänen osaamaansa tekniikkaan (tai sitten tappioon, niinhän voi aina käydä). Lopputulos on siis aina sama. Niille "poluille" joita kilpajudoka käyttää tilanteen rakentamiseen ei välttämättä judossa ole mitään nimeä, eli niitä ei erityisesti ole listattu tekniikoiksi, eikä kilpajudoka osaa välttämättä itse selittää että mitä se tekee ja missä järjestyksessä. Mutta mitä kokeneempi kilpailija, sitä paremmin se osaa rakentaa tilanteet sellaisiksi, että käytettävissä olevat työkalut (5 kpl) purevat.

Miten tämä sitten poikkeaa lajin X harrastajasta, joka on opetellut n kappaletta erilaisia tekniikkayhdistelmiä (joilla on kaikille eri nimi japaniksi tai suomeksi tai vielä eksoottisemmilla kielillä) erilaisia hyökkäyksiä ja tilanteita vastaan? Jos hyökkääjä hyökkää etukädellä, niin torju näin, mutta jos takakädessä on veitsi niin tee näin, mutta jos se onkin pullo niin...

Vai onko kyse loppujen lopuksi aivan samasta asiasta?

Ja miksi kuitenkin ah niin usein voittaa se, joka ensimmäisenä tirvaisee sen takakäden heijarin ja lujaa eikä lopeta lyömistä siihen yhteen läppäisyyn? ;)
 
hps sanoi:
Ja täytyy sanoa, että kestää myös kauan tulla siinä yhdessä asiassa niin hyväksi, että sitä voi yhtäkkiä lähteä soveltamaan ja käyttämään täysin erilaisessa ympäristössä ja tilanteessa niin että se oikeasti jopa toimii vaikkei tilanteeseen sopisikaan.
Nimenomaan pyrkimys monipuolisuuteen on keino parantaa toimintavarmuutta ERILAISISSA tilanteissa; käytännön itsepuolustuksessa.

Oli hyvä se sun posti mut tästä oon eri mieltä. Mun mielestä sitä helpompi on hyvin opittua asiaa lähteä soveltamaan eri tilanteeseen. Kuten reino postauksessaan sanoi että kilpajudokalla on kourallinen temppuja jotka hän osaa HYVIN. Niiden soveltaminen on melko yksinkertaista kun pääsee vaan omalle alueelleen eli remeleihin kiinni.

Kuin kauan nämä IP lajit tarvitsevat harjoittelua ja erityisesti tosi tilanteen harjoittelua että tajuat lähteä puukkoa vastaan erillä lailla kuin keppiä? Sitä pystyy tuskin koskaan hallitsemaan kun ei niitä taitoja pääse paljoakaan "oikeasti" harjoittelemaan. Kilpajudoka saa harjoittaa temppujaan melko paljon stressitilanteissa. Eihän kilpailutilanne vastaa katutilannetta adrenaliinitasoltaan, mutta lähemmäs sillä päästään kuin pariharjoituksilla. Kisatilanne tuo esiin ne tekniikat mitkä ovat selkärankaan menneet. Niitä tekniikoita sitä käyttäisi myös tuolla oikeassa maailmassa.

Harjoitin itse aikanaan IP lajia ja yks tekniikkahan on tietenkin niskalenkistä pois pääsy. Se meni reeneissä tosi hyvin. Sitten kun oikea tilanne päällä tämä niskalenkki tapahtui niin en tehnyt lähellekään sitä mitä olin harjoitellut. Ei siinä erota missä sitä on ja ehdi ajatella mitä pitäisi tehdä. Selkärangasta se tulee. En kyllä tiedä miten se temppuni silloin oli sinne mennyt, mut ainakin se toimi.
 
MOT sanoi:
Ja on vielä yksi asia. Eli lajin taso täällä Suomessa. Totuus on että judo on selkeästi kovemmalla tasolla kuin mikään jiujitsun tyyli. Tätä tuskin kukaan täällä kiistää. Kilpajudokat voittavat esim. BjjSM-kisat, jos vaivautuvat osallistumaan. Tämä ei ole mitään pullistelua vaan totuus. Ehkä kymmenen vuoden kulutttua ei näin enää ole?

Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta en tästä. BJJ on edistynyt suomessa merkittävää vauhtia, ja tätä nykyä judokat, edes huiput, ei puhtaalla judo-treenillä pärjää BJJ:n huippuja vastaan BJJ säännöillä. Suomen BJJ:n huiput on nyt treenanneet n. 5-7 vuotta (oma arvio, voi heittää), josta suurin osa aikaa on treenattu puhtaasti matto-tekniikkaa, ja harva huippujudoka voi sanoa samaa, koska judossa harjoitellaan enemmän pystyottelua (matto-judoon keskittyvät seurat on aika harvassa). Vielä 3-4 vuotta sitten asiat oli vielä toisin (kun suomesta ei juuri sinivöistä korkeampaa vielä löytynyt), muttei enää nykyisin. Judokat on parempia judossa, ja BJJ:n huiput parempia BJJ:ssä, vaikka judon taso onkin suomessa erittäin korkea.

Jos suomen judon huiput on treenanneet keskimäärin 10 vuotta, onhan se selvää, että judokat pärjäsivät ensimmäisissä BJJ- kisoissa hyvin, kun kukaan suomalainen ei ollut treenannut BJJ:tä kuin 2-4 vuotta.

Tulihan suomelle BJJ:n EM- kisoissa useampi mitali vuonna 2003, mikä kertoo suomalaisten tason euroopan kentillä. Eli myös BJJ on suomessa kovatasoista.

Lajien tasoa on muutenkin vaikea verrata keskenään, koska judo on olympialaji, ja judon harrastajia (ja sitä mukaa kilpailuja) on enemmän kuin millään ju-jutsun tyylisuunnalla.
 
BJJboy sanoi:
Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta en tästä. BJJ on edistynyt suomessa merkittävää vauhtia, ja tätä nykyä judokat, edes huiput, ei puhtaalla judo-treenillä pärjää BJJ:n huippuja vastaan BJJ säännöillä. Suomen BJJ:n huiput on nyt treenanneet n. 5-7 vuotta (oma arvio, voi heittää), josta suurin osa aikaa on treenattu puhtaasti matto-tekniikkaa, ja harva huippujudoka voi sanoa samaa, koska judossa harjoitellaan enemmän pystyottelua (matto-judoon keskittyvät seurat on aika harvassa). Vielä 3-4 vuotta sitten asiat oli vielä toisin (kun suomesta ei juuri sinivöistä korkeampaa vielä löytynyt), muttei enää nykyisin. Judokat on parempia judossa, ja BJJ:n huiput parempia BJJ:ssä, vaikka judon taso onkin suomessa erittäin korkea.

Jos suomen judon huiput on treenanneet keskimäärin 10 vuotta, onhan se selvää, että judokat pärjäsivät ensimmäisissä BJJ- kisoissa hyvin, kun kukaan suomalainen ei ollut treenannut BJJ:tä kuin 2-4 vuotta.

Tulihan suomelle BJJ:n EM- kisoissa useampi mitali vuonna 2003, mikä kertoo suomalaisten tason euroopan kentillä. Eli myös BJJ on suomessa kovatasoista.

Lajien tasoa on muutenkin vaikea verrata keskenään, koska judo on olympialaji, ja judon harrastajia (ja sitä mukaa kilpailuja) on enemmän kuin millään ju-jutsun tyylisuunnalla.

Asiallista tekstiä. Olet oikeassa, BJJ.n taso on noussut Suomessa kohisten. Mutta on muitakin vaikuttavia tekijöitä. Judokat eivät enää nykypäivänä harjoittele mattoa kovin paljoa syystä, että mattojudon merkitys judo-ottelussa on nykyään aika vähäinen. Nykyään matsissa ei tuomari anna matsaajien kauaa matossa vääntää. Sääntömuutos jolla on pyritty yleisöystävällisempään ja vauhdikkaammannäköisiin matseihin. Lisäksi BJJ:ssä on paljon judossa kiellettyjä liikkeitä, joita judokat ei treenaa ollenkaan.

Muuten tuosta judon kotimaisesta tasosta vielä pari sanaa. Vaikka judon taso Suomessa ehkä muihin budolajeihin nähden on kova, niin perinteisistä kamppailulajeista, painista ja nyrkkeilystä, se on kuitenkin kaukana. Judokoissa(miehet) ei ole yhtään varteenotettavaa arvokisamitallistia tällä hetkellä. Eikä kansainvälistä menestystä muutenkaan ole viime vuosina juuri tullut. Eli enpä menisi kotimaista judon tasoa erittäin korkeaksi sanomaan. Siis urheilullisessa mielessä.
 
En nyt sanoisi, että judon taso on Suomessa huono. Meillä on ehkä nyt pieni suvanne vaihe, mutta nuorissa tulee taas arvokisamitaleja vuosittain ja tämä alkanee näkyä muutaman vuoden sisällä myös aikuisten arvokisoissa. Suomi on kuitenkin aina ollut esim. selkeästi kovin Pohjoismaa.

Judon taso maailmalla on aivan järkyttävän kova. Kansainvälinen liitto on todella yhtenäinen ja KAIKKI judokat ottelevat samoissa arvokisoissa. Pitää myös ymmärtää että pelkästään Euroopasssa on yli 2 miljoonaa judokaa ja Suomessa noin 15 000.. Euroopan kovissa alle18vee turnauksissakin voi olla 50-70 osallistujaa per sarja ja kaikki ottelijat maansa maajoukketasoa. Ja Suomalaiset ovat näitä kisoja voittaneet. Ei niitä mitaleja niin vaan saada. Esim. painissa on vain muutama maa huipputasolla... Ja esim. nyrkkeilyn EM kisoissakin Venäjällä taisi olla lähes jokaisen sarjan finaalissa yksi ukko. Tämä tuskin kerto laajasta tasosta?
 
BJJ:n ja judon tasoero kyllä tasoittuu matto-ottelun osalta koko ajan, mutta pitää myös muistaa että esimerkiksi vielä 90-luvun vaihteessa judon em-kisoissa Jaana Ronkainen otti semifinaalissa 4,5min matossa ja vain 30 sekuntia pystyssä. Tämä pystypainottuneisuus on aika uutta judomaailmassa..
 
MOT sanoi:
BJJ:n ja judon tasoero kyllä tasoittuu matto-ottelun osalta koko ajan, mutta pitää myös muistaa että esimerkiksi vielä 90-luvun vaihteessa judon em-kisoissa Jaana Ronkainen otti semifinaalissa 4,5min matossa ja vain 30 sekuntia pystyssä. Tämä pystypainottuneisuus on aika uutta judomaailmassa..

Omasta mielestäni, kuka/ketkä tämän päätöksen tekikään, että judon matto-osuutta vähennetään kilpailuissa, on päätöksenä todella huono. Yleinen trendi kamppailulajien kehityksessä on ollut mattokamppailun tuominen mukaan, ja nyt judo jättää sen pois sen oltua osa judon repertuaaria useamman vuosikymmenen ajan. Ei mikään ihme että judon suosio Suomessa(kin) on pudonnut.

Toisaalta se tuo BJJ:lle enemmän harrastajia, mikä ei ainakaan minua kyseisen lajin harrastajana haittaa.
 
Back
Ylös Bottom