- Liittynyt
- 24.3.2003
- Viestejä
- 438
Lähtökohdat tämän levyn kuuntelemiselle olivat hieman ristiriitaiset. Toki on mukavaa kuulla pitkästä aikaa Halfordin ja Priestin muiden jäsenien yhteissoittoa, mutta toisaalta mielessä ovat kahden edellisen levyn tuomat pettymykset. Kahta edellistä kiekkoa kun vaivasi huikea kunnollisten riffien ja kertosäkeiden puute. Etukäteen Angel of Retributionilta oli vaikeata odottaa kovinkaan paljon.
Jos lähtee liikkeelle levyn vahvuuksista, niin niitä ovat ainakin hieno kitarasoundi ja Halfordin laulu. Levyn avausraita 'Judas is Rising' lähtee käyntiin todella huikeilla soundeilla ja Halford on edelleen todella kovassa laulukunnossa. Levy on täynnä melko vankkaa ja tasaista heavy metallia. Angel of Retribution ei sinänsä muistuta mitään aikaisempaa Priest-kiekkoa, vaan siltä löytyy useita eri vivahteita. Osa kuulostaa Painkilleriltä, osa taas Halfordin sooloilta ja välillä palaillaan 'Point of Entryyn'. Etukäteen Priestin pojat kommentoivat, että uusi levy on ajateltu olevan ikäänkuin 'Sad Wings of Destiny' osa II. Musiikissa tosin mikään ei viittaa tähän, paitsi ehkä levyn avaava intro.
Levyn varjopuolta edustavatkin sitten lähinnä kaikki muu mitä jää jäljelle. Tuntuu suorastaan käsittämättömälle miten ideat ovat taas kerran sävellyspuolella loppuneet niin kesken. Levyltä ei löydy ainuttakaan todella kovaa iskevää kappaletta. Kiekon parhaat biisit 'Judas is Rising', 'Revolution', 'Worth Fighting For' ja 'Wheels of Fire' ovat vain keskinkertaisia Priest- tai yleensäkään heavy metal-tekeleitä. Muut biisit ovat täytekamaa. Riffien ja kertosäkeiden puute on tälläkin kiekolla hyvin selvästi esiin nouseva piirre. Ideoiden puutteen huipentumana on levyn päättävä, lähes 13-minuuttinen 'Loch Ness, joka on takuulla Priestin kelvottomin esitys koskaan.
Kaiken kaikkiaan levystä jää sellainen maku, että paljon ei saatu, joskaan paljon ei odotettukaan. Toivottavasti Halford jatkaa soololevyjen tekoa, sillä vanhaa bändiään hän ei tarvitse mihinkään, paitsi ehkä rahan tekemiseen.
:2:
Jos lähtee liikkeelle levyn vahvuuksista, niin niitä ovat ainakin hieno kitarasoundi ja Halfordin laulu. Levyn avausraita 'Judas is Rising' lähtee käyntiin todella huikeilla soundeilla ja Halford on edelleen todella kovassa laulukunnossa. Levy on täynnä melko vankkaa ja tasaista heavy metallia. Angel of Retribution ei sinänsä muistuta mitään aikaisempaa Priest-kiekkoa, vaan siltä löytyy useita eri vivahteita. Osa kuulostaa Painkilleriltä, osa taas Halfordin sooloilta ja välillä palaillaan 'Point of Entryyn'. Etukäteen Priestin pojat kommentoivat, että uusi levy on ajateltu olevan ikäänkuin 'Sad Wings of Destiny' osa II. Musiikissa tosin mikään ei viittaa tähän, paitsi ehkä levyn avaava intro.
Levyn varjopuolta edustavatkin sitten lähinnä kaikki muu mitä jää jäljelle. Tuntuu suorastaan käsittämättömälle miten ideat ovat taas kerran sävellyspuolella loppuneet niin kesken. Levyltä ei löydy ainuttakaan todella kovaa iskevää kappaletta. Kiekon parhaat biisit 'Judas is Rising', 'Revolution', 'Worth Fighting For' ja 'Wheels of Fire' ovat vain keskinkertaisia Priest- tai yleensäkään heavy metal-tekeleitä. Muut biisit ovat täytekamaa. Riffien ja kertosäkeiden puute on tälläkin kiekolla hyvin selvästi esiin nouseva piirre. Ideoiden puutteen huipentumana on levyn päättävä, lähes 13-minuuttinen 'Loch Ness, joka on takuulla Priestin kelvottomin esitys koskaan.
Kaiken kaikkiaan levystä jää sellainen maku, että paljon ei saatu, joskaan paljon ei odotettukaan. Toivottavasti Halford jatkaa soololevyjen tekoa, sillä vanhaa bändiään hän ei tarvitse mihinkään, paitsi ehkä rahan tekemiseen.
:2: