Ju-jutsu, aikido, shootfighting?

[Miklu]

Oli sellaanen ongelma aikaisemmin että yritin, ja yritän edelleenkin välillä, tehdä aikidosta jotakin mitä se ei ainakaan minun lähiympäristössäni ole. Nykyään yritän hyväksyä sen että aikido on aikidoa mutta se mitä minä teen on sitten jotain omaa.
Pitempään tatamilla pyörineet sanovat että aikidossa harjoitellaan aikidoa. Ikävä kyllä, minun on vaikea välillä hyväksyä kyseistä näkemystä. Tämä sitten vaikeuttaa omaa ja muiden harjoittelua. Aikidoharjoittelua siis.

Mutta onko aikido itsepuolustuslaji? Siinä mielessä kyllä, että sitä harjoittelemalla voi saada joitakin ominaisuuksia joita tarvitaan ip-tilanteessa. Tietysti voi olla myös niin, että ne asiat ovat vain vahingollisia. Tämä siltä pohjalta, että aikidoa opettaa joku jota ei kyseinen aspekti lajista kinnosta. Sinänsä sen ei pitäisi haitata, koska kun treenataan taistelu-/itsepuolustus-/orwhateverhömppää pitäisi lähtökohtana olla AINA se, että kaikki mitä tehdään on kuranttia ja toimivaa kamaa. Kaikki muu tulee sen päälle. Joskus tämä asetelma käännähtää päälaelleen ja joutuukin miettimään "mitenkä tätä voisi käyttää tai mitä hyötyä tästä voisi olla?".
Takas kysymykseen onks iipeet vai eiks oo. Jos muu hojoilu on niin sillon aikidokauskin on. Meikän kirjoissa se ei ole. Eikä ole muukaan hojoilu.

On aikidosta hyötyäkin BTW. Sen harjoittelun tarkoituksena on opettaa tekemään spontaania tekniikkaa eli harjoitukset ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, joissa pyritään havaitsemaan ja käyttämään hyväksi vastustajan liike ja voima. Tämä vaatii paljon sellaista, joka satunnaisesta tatamille kuikuilijasta näyttää typerältä. Näiden harjoitusten tarkoitus on opettaa oikeanlaista reagointia kuhunkin tilanteeseen. Tämän seurauksena ite pyörittelen lukkoja joita en tiennyt edes olevan olemassa. Ne vain tulevat tilanteen mukaan ja uke auttaa tekemään ne kaikki. Periaatteet nääs ;)


Aikido ynnä sparraus on sellanen mielenkiintonen juttu. Kuvitellaanpa tilanne kyseisetä harjoituksesta. Luonnollisesti toinen on nimetty ukeksi, eli hän on tarkoitus hyökätä nagen kimppuun.
Round one.
Mikä on ensimäinen oppi mitä aiheesta (pitäisi?) aikidossa opettaa? Etäisyyden hallitseminen tietysti. Pidetään etäisyys sellaisena, että uke joutuu aina tulemaan nagen luokse, jotta pääsisi vaikuttamaan raajoillaan nagen hyvinvointiin (kuvitteellisesti). Kuinka moni uke hyökkää tosissaan? Vai käykö niin, että uke jää hölmistyneenä paikalleen kyttäämään kun nage ottaa etäisyyttä ja kävelee salista ulos?

Round two.
Uke joutuu tosissaan ottamaan nagea kiinni jotta pääsee yrittämään varsinaista hyökkäystä. Uke on helppo suistaa tasapainosta ja kaataa pehvalleen. Tai no helppo ja helppo. Välillä joutuu pehmentämään lyömällä mutta se kuuluu asiaan. Kunhan nage ei sorru sparraamaan itse. Loukkaantumisen vaara on melkoinen jos treenataan täysillä, johtuen juuri spontaanisuudesta. Nagen reaktiot eivät ole muodoltaan sellaisia kuin kata-tyyppisissä laboratoorio-olosuhdetreeneissä.

Round three.
Nage toimii juuri sillä hetkellä kun uken päässä alkaa ensimäisten synapsien välilä kulkea viesti hyökkäyksen aloittamisesta. Kesken uken liikkeen nage varastaakin aloitteen hyökkämällä ensin. Jos uke ei pysty torjumaan -> ko. Jos uke torjuu -> käytetään voima hyväksi -> ko. Jälleen erittäin inhottava harjoitusmuoto johtuen suuresta riskistä saada kunnon osumia. Laskemalla nopeutta voidaan vaarallisiakin heittoja treenata pehmeästi.

Sparri ei tosiaankaan ole vasta-alkajille. Kannattaa muistaa se, että voima jonka uke luovuttaa nagen käyttöön tulee takas, eli harder you punch...
Erilaisia pehmeämpiä versioita tuosta kannattaa kehitellä. Rajaa vaikkapa jotain osa-alueita pois etc. Pikkuhiljaa sitten kehittää hommaa etiäpäin. Niin no, se taitaa olla kaikille itsestäänselvyys
Anyway, puolisparri kyllä sopii aikidokaukseen kunhan se pidetään "aikidomaisena" eikä sorruta sparraus sparraukseen (ts. kilpailemiseen).

 

[Brocka]

Itse harrastin aikidoa muutaman vuoden ja lopetin, koska ne treenit oli niin löysiä. Oli siellä treeneissä välillä jotain sumopainia ja se piti mielenkiintoa yllä. Siellä oli joku kolmevitonen mustavyö opettamassa ja se ei pärjännyt painissa minulle, vaikka olin silloin 12-vuotias.

Ihan kiva harrastus sinänsä, mutta minun makuun vähän liian pumpulia.

 

[Stanner]

Aikido on siitä melko tylsähkö laji, että ne kaikki "herkut" tulee esille vasta sitten kun sitä taitoa alkaa löytymään. Alussa se on melko tylsää puurtamista.

Vapaatekniikkaharjoitusten merkityskin kasvaa vasta kun perusasiat rupeaa olemaan hallussa. Monissa muissa lajeissa pääsee sparramaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Aikidossa se on ongelmallista, koska niitä asioita joita "free style" harjoittelussa pitäisi harjoitella ovat yleensä aloittelijoilla niin täysin hakusessa ettei siitä vapaatekniikkaharjoittelusta ole vastaavaa hyötyä, ainakaan jos haluaa oppia aikidoa.

 

[demoni]

Oli siellä treeneissä välillä jotain sumopainia ja se piti mielenkiintoa yllä. Siellä oli joku kolmevitonen mustavyö opettamassa ja se ei pärjännyt painissa minulle, vaikka olin silloin 12-vuotias.

Pistää vähän miettimään.. ..edes sensei ei pysty hyödyntämään tekniikoita jos uke ei hypi mukana halutulla tavalla

 

[Manala]

En harjoittele Rautatieasemalla. Miekan otin puheeksi vain tarkoituksenani osoittaa että aikidolla on arvoa myös ajatellen taistelulajeja joita en pidä koreografiana. Itsepuolustusta taas käsittelin edeltävissä kappaleissa.

Jooh oikeassa olet siinä asiassa, mutta nyt puhuttiinkin ip-lajeista ja jos oikein ymmärsin kyseessä oli vielä hand-to-hand lajin haku... en tosin ole varma...

 

[Akikonomu]

Aikikai ei ole koko aikidô. Moni aikidôn koulukunnista on samankaltaista, kuten aikidô Kobayashi dôjô.

Kobayashi-dojolla harjoitellaan Aikikai-tyyliä. Ilmankos...

Itsepuolustusta ei Aikidossa opi millään.

:wanha: Juupas-eipäs. Aina sama juttu...ja mitä helevetin väliä sillä on. Aikido on hauskaa...ja aikidossa harjoitellaan aikidoa.

Onhan se toki aika turhauttavaa alussa, kun niitä hienoja heittoja ei pääsekään heti harjoittelemaan. Kun pitää aloittaa suunnilleen istumisen, seisomisen ja kävelemisen opettelemisesta - kääntymisestä ja kaatumisesta puhumattakaan. Peruskurssin perusteella moni on valmis heittämään kirveen kaivoon (ja hyvä niin - muuten kävisi dojo ahtaaksi! :evil: ).

Toistoja, toistoja, toistoja. Periaatteita, joita soveltaa. Aluksi treeniä otteista, myöhemmin samoja aiheita lyönneistä.

Aikido on yhteistyötä. Tarjotakseen toiselle mahdollisuuden harjoitella on osattava itse hyökätä oikein. Kunnolla. Kohti. Yllättäen aikidoka löytääkin itsensä harjoittelemasta lyöntejä - ja potkuja - karatekan tavoin.

Kyllä se siitä sitten alkaa hikikin virrata...

Atemi-wazaa opetetaan tosin aika vähän. Mutta kuitenkin, vuosien myötä oppii näkemään ne kohdat, joihin lisätä lyönti tai potku ukea vauhdittamaan.

Silloin tällöin kannattaa käväistä myös perus/jatkokurssin harjoituksissa. Katsomassa miten "tavis" reagoi omaan tekniikkaan. Miten uke ei tiedäkään, minne pitäisi mennä...miten helppoa olisikaan runtata tekniikka läpi silkalla voimalla...

 

[Miklu]

Juupas-eipäs. Aina sama juttu...ja mitä helevetin väliä sillä on. Aikido on hauskaa...ja aikidossa harjoitellaan aikidoa.

Hyvin sanottu! Tämä on se meikälle hankala pala. Aikido on hauskaa ja aikidoa kun harrastetaan, harrastetaan aikidoa. Mutta. Kaiken taustalla täysin itsestään selvänä asiana PITÄISI olla se, että homma on toimivaa. Jos näin ei ole ei ole aikidoakaan.
Silti vaikka kuinka "toimivaa" se olisi ei siitä itsepuolustusta syntyisi. Missä on "haastattelun" kulku/"taistelun rituaalit", miksi tietyissä paikoissa/tilanteissa ei kannata olla ja mitenkä välttää niitä, stressireaktiot, laki, tilanteen jälkihoito ts. mitä sanoa poliisille, mitä tehdä mahdollisille uhreille, miten huolehtia itsestä ku jälkeenpäin iskee itseinho etc. jne. osv.
Eihän ne kuulu aikidoon mutta ip on muutakin kuin 400m aidat jne.

Sori, innostuin liikaa. Vetäydyn luolaani.

 

[Akikonomu]

Älä arvostele mitään muuta taistelutaitoa. Vuori ei naura joelle sen matalalla olemisen vuoksi, eikä joki puhu pahaa vuoresta sen vuoksi, ettei vuori voi liikkua. Kaikilla on omat luonteenpiirteensä ja ne ansaitsevat paikkansa elämässä. Pahat puheesi toisista saat varmasti vastaasi.

Näin O-sensei...muistaisipa tuon aina itsekin

Silti vaikka kuinka "toimivaa" se olisi ei siitä itsepuolustusta syntyisi. Missä on "haastattelun" kulku/"taistelun rituaalit", miksi tietyissä paikoissa/tilanteissa ei kannata olla ja mitenkä välttää niitä, stressireaktiot, laki, tilanteen jälkihoito ts. mitä sanoa poliisille, mitä tehdä mahdollisille uhreille, miten huolehtia itsestä ku jälkeenpäin iskee itseinho etc. jne. osv.

Itsepuolustusfriikeille tiedoksi, että (ehkä kaikkien aikojen ensimmäinen) aikido ja itsepuolustus teemaleiri pidetään kesäkuun alussa Jyväskylässä. Ehkä jotain sellaista, mikä kinnostaisi Mikluakin - Aikidoliiton leirikalenterista löytyy tarkempi ohjelma.

 

[Miklu]

Miksei siihen sisältö saada jos heitetään sekaan eskrimaa, krav maga jne. ;)
Kuulostaa hyvältä idealta kuitennii tuollainen leiri.

 

[Akikonomu]

Miksei siihen sisältö saada jos heitetään sekaan eskrimaa, krav maga jne.

No joo...tuohon en viitsi mitään sanoa. Ehkä yhden sanan kuitenkin: harjoittelutapa. ;)

 

[Miklu]

...Joka on saanut vaikuitteita(?) ;)
nimim. vaikutteita saanut :D

 

[Akikonomu]

...aikidosta! :D

Se kun ei ole aina sitä yhtä ja samaa...

 

[Miklu]

Niiin no ite kun en ole koskaan oikein treenannut mitään tiettyä lajia tiettynä lajina (;))niin hankala ajatella noin.

 

[Akikonomu]

Kannattaisi kokeilla.

Muuten, eri lajeista näyttää löytyvän varsin paljon yhteistä pidemmän päälle...

 

[Miklu]

Löytyy löyty. Väittäisin jopa, että riittävän pitkälle vietynä jokainen lajin harrastaja tekisi mudosta vapaata tekniikkaa, jossa voima esim. lyöntiin tuotettaisiin samalla tavalla voima jne. Ihmiskehoa kun ei voi käyttää kovin monella tapaa tehokkaasti.
Mutta tuokin sisältäisi sen ennakkoedon että kyseinen laji olisi riittävän täydellinen. Siis, kakikkea aseista asettoomaan, yksittäis matsauksesta "kimppakivaan", kaikilla etäisyyksillä jne. nuin niinku aluks.
Yleensä lajit on kuitenkin kehittyneet jonkun mestarin aikaisemman harjoittelun pohjalta. Tätä on sitten muokanneet mm. kulttuuri, aikakausi ja tietysti mestarin fyysiset ominaisuudet. (pikän huiskean kaiffarin ei ehkä kannata valita lajia jonka kehittäjä on ns. möykky-tyyppinen voimanpesä)

 

[flamm]

Ihmiskehoa kun ei voi käyttää kovin monella tapaa tehokkaasti.

Väittäisin kuitenkin että ihmiskehoa voi käyttää tehokkaasti aika monella tavalla. Ja vielä useammalla tavalla melko, kohtalaisen ja melkein tehokkaasti.. :D

 

[Miklu]

Esimerkiksi lyönti, sen voi suorittaa päältäpäin kateltuna tsiljoonalla tavalla. Kuitenki jos edetään asiassa ja harijootellaan pitkään -> kaikissa voiman saadaan aikaan parilla erilaisella tyylillä, joita käytetään sen mukaan lyödäänkö kovaan tai pehmeään kohteeseen. Toisaalta esim. aikidokatessa voima otetaan samalla tavalla tekniikkaan jos/kun joutuu antagonistin liiskaamaan asfalttiin. Samat periaatteet säilyy kun otetaan astalo käteen.