Jouko Salomäki

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja mtk77
  • Aloitettu Aloitettu
Salomäki nosti muistaakseni parhaillaan 190 kg penkistä ja veti 270 kg maasta. Painisi sarjassa 74 kg ja voitti voimissaan raskaansarjan painijammekin.

Jouko paini jonkun haasteottelun Lallin alias Hans Fellinkin kanssa taannoin 50 kiloa kevyempänä. Tuskin Joukolle pärjäisi vieläkään kotimaan painijat.

Oli muuten ihan älytön veto kun tavallinen mies yrittää saada pisteen huippupainijasta. Se on helkkarin vaikeaa se pisteen haku kovien painijoidenkin kesken. Vähän sama kun juoksisi kilpaa Markus Pöyhösen kanssa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Salomäki nosti muistaakseni parhaillaan 190 kg penkistä ja veti 270 kg maasta. Painisi sarjassa 74 kg ja voitti voimissaan raskaansarjan painijammekin.

Jouko paini jonkun haasteottelun Lallin alias Hans Fellinkin kanssa taannoin 50 kiloa kevyempänä. Tuskin Joukolle pärjäisi vieläkään kotimaan painijat.

Oli muuten ihan älytön veto kun tavallinen mies yrittää saada pisteen huippupainijasta. Se on helkkarin vaikeaa se pisteen haku kovien painijoidenkin kesken. Vähän sama kun juoksisi kilpaa Markus Pöyhösen kanssa.
No, eiköhän esimerkiksi Ahokkaan Juha edes jotenkin Salomäelle pärjäisi;)
 
Kyllähän Jokkeri otti hiljakkoin 200 kiloakin penkiltä sillä omalla painijan tyylillä. Painijoillahan on perinteisesti silta kovassa kunnossa.
Kerran salilla katselin kun mies veteli dippejä pohjasta kuin jousi että kyllä lihasten elastisuus on vieläkin kohtuullisen kovaa. Miestä kun on lähes 20 vuotta tuntenut niin voin sanoa että ei kovempaa luonnetta kamppailulajeihin voi olla kun tuolla miehellä. Tämä mies ei takuulla anna ensimmäisenä periksi mutta ei turhaan ole mitalejaankaan ansainnut. Itse arvostan Jokkeria Suomen parhaimmaksi kamppailulajien harrastajaksi (perustelut menestys olympilaisissa ja mm kisoissa sekä peräänantamaton luonne). Myöskin Ahokas on vahva kaveri. Vierestä kattelin kun mies veti 170 kilolla 10 sarjoja penkistä. Kaikki nostot oli naurettavan helppoja. Kun vielä muistaa kuinka kovia kestävyystreenejä painijat vetävät niin on siinä ihmettelemistä.
 
No, eiköhän esimerkiksi Ahokkaan Juha edes jotenkin Salomäelle pärjäisi;)

Silloin en usko, että raskaan painijat olisivat Suomessa pärjänneet. Tietysti Ahokas nykyään Salomäen voittamaan pystyy. Tiukkaa vääntöä varmasti tulisi.

Muistan kun oma suosikkipainija Tapio Sipilä kohtasi Salomäen SM kisoissa ja uskoin Sipilän vievän voiton. Toisin kuitenkin kävi ja Salomäki vei kravatista niin, että Sipilällä ei mitään jakoa rautaisessa puristuksessa. Sipiläkin oli kuitenkin ehkä maailman paras painija 68 kiloisissa silloin. Suomalainen painin taso oli silloin aivan mielettömän kova ja Pohjanmaallakin oli monta maailmanluokan tason veljessarjaa. Salomäet, Övermarkit, Rauhalat...

Sitten jokunen vuosi jälkeenpäin Salomäki ei ollut enää parhaimmillaan ja vähän ylimielisenä kohtasi nuoren maidon valkean liinatukan, joka veikin mestaruuden Salomäeltä. Nuori komeetta oli Marko Asell.

Painissa olympiakullan voittaminen on niin järjetön saavutus, ettei sitä edes ymmärrä. Olen Lallin kanssa samaa mieltä, että Salomäki on suurin suomalainen kamppailu-urheilija. Rinnalle kyllä nostaisin Ukkolan.
 
Painissa olympiakullan voittaminen on niin järjetön saavutus, ettei sitä edes ymmärrä. Olen Lallin kanssa samaa mieltä, että Salomäki on suurin suomalainen kamppailu-urheilija. Rinnalle kyllä nostaisin Ukkolan.

Mitenkään Salomäen tai Ukkolan saavutuksia väheksymättä, niin painin taso maailmalla on nykyään aivan eriluokkaa kuin 70-80 luvuilla, johtuen neuvostoliiton hajoamisesta.

Esim. Marko Yli-hannukselan nostaisin kyllä näiden ukkojen rinnalle, vaikka olympiakulta puuttuukin. pysynyt 10 vuotta maailman huipulla ja ottanut lähes joka vuosi arvokisamitalin.

Kova ukko Salomäki joka tapauksessa ja varmasti ottaa vielä monta veteraanien mm-kultaa:whip:
 
Mitenkään Salomäen tai Ukkolan saavutuksia väheksymättä, niin painin taso maailmalla on nykyään aivan eriluokkaa kuin 70-80 luvuilla, johtuen neuvostoliiton hajoamisesta.

Esim. Marko Yli-hannukselan nostaisin kyllä näiden ukkojen rinnalle, vaikka olympiakulta puuttuukin. pysynyt 10 vuotta maailman huipulla ja ottanut lähes joka vuosi arvokisamitalin.

Kova ukko Salomäki joka tapauksessa ja varmasti ottaa vielä monta veteraanien mm-kultaa:whip:

Mun mielestä se silloinen taso oli kovempi. Neuvostoliiton punakone tuotti sellaisia vääntäjiä, ettei niitä voittamaan oikein pystynyt. Kyllä se Salomäkikin taisi siitä huolimatta jopa Mamiashvilin voittaa. Aika tietysti kultaa muistot. Itäblokin painijat olivat silloin hirmuisessa vedossa.

Suomalaiset painijat leireilivät silloin paljon enemmin mitä nykyään. Tapio Sipilästä kertova kirja kannattaa lukea jos kiinnostaa hänen treenit.
 
mitenkään mitään väheksymättä...kyllähän vanha Neuvostoliitto urheilijoineen oli melkoinen käsite. Kuka vielä muistaa vanhan kunnon puna myllyn lätkässä.
Siellä urheilijoita tehtiin tehtaissa ihan liukuhihnalla. Nykyryssän troppi on lähinnä vodkaa senaikaseen verrattuna. Tilastoista sen näkee vaikkapa ihan nyt näitä hiihtokisoja katsoessa.

Hyvää venäläistä ystävääni siteeraten "Lenin ei ollut mitään mutta Stalin oli kova jätkä, ...hauskoja kommentteja piisaa näillä idän miehilläkin.

Lipsahdettiin näämmä wääntäjän kanssa samaan aikaan palstalle mutta kommentti minultakin vaikka melkein identtinen onkin.
 
Oli se Punakone vähän erilainen jääkiekkovastuskin silloin Suomelle kuin nykyinen Venäjä. Ei sinne Tretjakin taakse paljon kiekkoa laitettu.
 
mukava lueskella näitä, lisää vaan tarinoita Salomäestä ja muista kovista vääntäjistä.:) jouko on kyllä sitkeä ja kovakuntosen näkönen kaveri. mahtaa pistää kovaa vastaan matolla!

painijat on kyllä mahottomia leuanvedossakin. eikös ne treeneis vedä lähinnä vaan puolikkaita?
 
niin sitä vaan tarkoitin, että kun Neuvostoliitosta oli arvokisoissa yksi edustaja per sarja, joka suomalaisillekin oli yleensä se kovin vastus, niin nykyään niitä on vastustajia tulee parhaimmillaan 15 tältä alueelta. Itä- blokin maissahan painijat on jumalia:rock:
Ja sipilä oli kyllä edottomasti aikansa kovimpia painijoita.
Harmi vain, että jäi olympiakulta saavuttamatta.

Ja tosiaan kertokaahan jermut tarinoita jos tulee mieleen!
 
Rauhalan veljekset olivat vapaapainin saralla MM tason miehiä ja se saavutus on valovuoden päässä nyky vapaapainijoiltamme. Siinä on sellaiset veljekset, jotka ovat kyllä aivan ali-arvostettuja.

Sarjassa 57 kiloa oli myös edustuspaikoista kova taistelu ja muistaakseni Keijo Pehkonen, joka voitti kaksi EM kultaa hävisi aina kotimaassa Lapin Torsti Liuskalle. Torsti ei kuitenkaan koskaan arvokisoihin päässyt. Liuskan tavaramerkkinähän oli poroheitto, jossa vastustaja lyötiin lonkasta aika pahannäköisesti. Oli kyllä rajunnäköinnen Lapin mies. Rasvaa ei siitä lumivalkoisesta metsurista löytynyt etsimälläkään.

Kyllä se 68 kilon sarja, jota Sipilä hallitsi oli aika harmillinen niille muille koville painijoille, jotka eivät Sipilän vuoksi päässyt maailmalle edustamaan Suomea ja ilman arvokisanäyttöä siten jäivät. Kyllä siinä sarjassakin olisi ollut monella miehellä potentiaalia arvokisamitaleille.

Keijo Mannista tuli sellainen tapahtuma mieleen kun seurakaverini meni hänen kulmamieheksi taannoin ja Manni ohjeisti, että pyyhettä ei saa sitten ottaa pois laskoksesta. Tarkoitti sitä, ettei toiseen puoliaikaan matsi etene. Totta helkkarissa kaveri pyyhkeen avoi ja Manni kiukkunnen kun ottelu oli taas kerran ohi minuutin jälkeen ja pyyhe oli pitänyt olla viikattuna.
 
Rauhalan veljekset olivat vapaapainin saralla MM tason miehiä ja se saavutus on valovuoden päässä nyky vapaapainijoiltamme. Siinä on sellaiset veljekset, jotka ovat kyllä aivan ali-arvostettuja.

Sarjassa 57 kiloa oli myös edustuspaikoista kova taistelu ja muistaakseni Keijo Pehkonen, joka voitti kaksi EM kultaa hävisi aina kotimaassa Lapin Torsti Liuskalle. Torsti ei kuitenkaan koskaan arvokisoihin päässyt. Liuskan tavaramerkkinähän oli poroheitto, jossa vastustaja lyötiin lonkasta aika pahannäköisesti. Oli kyllä rajunnäköinnen Lapin mies. Rasvaa ei siitä lumivalkoisesta metsurista löytynyt etsimälläkään. QUOTE]
Jos alle 57 kilon sarjassa jollain olisi rasvaa kropassa, kannattaisi harkita jonkinlaisen voimaharjoittelun aloittamista. Eihän tuollaisessa painossa voi olla rasvaa, paitsi jos on metrin mittainen.
 
Uskovainen kaverihan tuo tuntuu nykyään olevan:

Todistuksia > Salomäki, Jouko

Olen saanut urheilusta kaiken, mitä se voi ihmiselle antaa. Olympiakulta, maailmanmestaruus ja monet muut arvokisamitalit antavat Joukon sanoille katetta. Pohjalainen painikuningas sai sen mitä halusikin, voittoja, kunniaa, mainetta, mutta jotain jäi maailman painimatoilla saamatta. Rauhaton kulkuri eli Joukon sisällä vielä menestyksenkin jälkeen, kunnes hänen elämäänsä astui todellinen Voittaja.

Olen aina uskonut Jumalaan ja tiennyt, että täytyy olla joku korkeampi voima. Tiukan paikan tullen jopa rukoilin, mutta se täytyi olla tosi tiukka paikka. Pyysin Luojan apua otteluun ja terveyttä.

Sen syvällisemmin ei Jouko kuitenkaan uskonasioita ajatellut. Kuitenkaan se, mitä elämä oli antanut ei riittänyt tuomaan sitä mitä sisin kaipasi. Lisääntynyt alkoholin käyttö toi myös ongelmia ja vauhditti stressiä Joukon elämässä. Portsarin hommat ja firman pyörittäminen sekä ajoittain railakas elämäntyyli veivät miehen sairaalakuntoon. Sairaalassa Jouko havahtui ja mietti vakavasti mihin suuntaan hänen elämänsä oli menossa. Sairaalan pöytälaatikosta löytyi Raamattu, johon Jouko tarttui ja Sana alkoi vaikuttaa. Psalmi 32 herätti Jouko ajattelemaan muuttumisen mahdollisuutta: " Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. Autuas ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Niin kauan, kun minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: - Tunnustan syntini Herralle. Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Minä opetan sinua, sanoo Herra. Minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi. Jumalaton saa osakseen paljon tuskaa, mutta Herran armo ympäröi sen, joka häneen turvaa."

Psalmia lukiessaan Jouko koki, että luvun sisältö oli kuin kappale hänen elämästään. Jae toisensa jälkeen kosketti hänen sisintään aina murtumiseen saakka. Kiinnostus elämänmuutokseen ja Jumalan löytämiseen lisääntyi pienin askelin Joukon elämässä.

Joukon pikkusisko Maarit pyysi Joukon vaimoa Saria kutsumaan Joukon telttakokouksiin. Kokoukseen tuleminen oli Joukolle samaan aikaan sekä helppoa että vaikeaa. Sisäinen kiinnostus veti voimakkaasti, mutta ihmispelko iski jarruja täydellä voimalla. Kun saarnaaja kokouksen lopussa kehotti ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle, Jouko joutui vakavasti miettimään ratkaisuaan. "Enhän minä mitään menetä", hän mietti. Jouko nosti kätensä merkiksi omasta ratkaisustaan. Jouko lähti pysyvästi seuraamaan Jeesusta ja hänen elämänsä on ollut monille todistukseksi.

Saavutukset: Euroopanmestari-82, Olympiakultaa-84, MM Pronssia –85, EM Pronssia –86, Maailmanmestari-87, EM Hopeaa –87, MM Pronssia –2001, Useita SM-mitaleja.

http://www.river.fi/todistuksia.php
 
Salomäki kyllä on uskomaton kaveri, Fighterissa oli jokunen numero sitten juttua hänestä ja Kim-Jussi Nurmelasta, ja oli sen kuvan perusteella kyllä hurjassa kunnossa. Joskus Ilta-Sanomissa oli Joukosta juttua missä kerrottiin hänen ryyppyputkestaan ja treenituloksistaan, leukoja tais olla myötäotteella joku 68 ja MaVekin siinä taidettiin kertoo mut en muista.
 
Kyllä Jokella mave toimii kuin junan vessa. Kaveri on näyttänyt siirtyneen samalle salille missä itsekkin treenaan. Taisipa olla +200kg kiinni tangossa ja tuntui helpon oloisesti vielä tulevan ylös useampi kuin yksi toisto! Muutenkin tosi kovassa kunnossa ikäisekseen!
 
Pistähä myöhemmin tarkempaa raporttia Joukon raudoista. :)
 
Salomäki kyllä on uskomaton kaveri, Fighterissa oli jokunen numero sitten juttua hänestä ja Kim-Jussi Nurmelasta, ja oli sen kuvan perusteella kyllä hurjassa kunnossa. Joskus Ilta-Sanomissa oli Joukosta juttua missä kerrottiin hänen ryyppyputkestaan ja treenituloksistaan, leukoja tais olla myötäotteella joku 68 ja MaVekin siinä taidettiin kertoo mut en muista.
Otin itse osaa tuohon Kauhajoella järjestettyyn vapaaotteluliiton leiriin, jossa tuo Fighterin haastattelukin tehtiin. Täytyy sanoa, että vaikka Salomäellä ei vartta niin hirveästi olekaan, on kyseessä silti fyysisesti kaikkein vakuuttavimman näköinen ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Pitkä ura ja kokemus heijastuu miehen koko olemukseen niin hyvässä, kuin pahassa - pelkkää lihaa, lihaa, lihaa ja rustoa. Omissa kirjoissa mies on ehdottomasti Suomen ellei suurin, niin ainakin suurimpia urheilijoita kautta aikojen.

Vetämissään treeneissä Salomäki myös heitti ristivyöstä 80 kiloista Nurmelaa niin pöyristyttävällä voimalla, että meni katsellessa melkein leuka sijoiltaan. Myös miehen juttuja omasta urastaan sekä treenaamisesta oli mukava kuunnella, suojuoksua lyijyvyön kanssa, Kim-Jussin 6pv viikossa olleet punttitreenit painosarjan vaihdon yhteydessä yms. Muistiini syöpyi ikuisesti myös miehen vastaus kysyttäessä Cooper-tulosta, "olemme painijoita, emmekä mitään juoksijoita, painijat eivät juokse - mutta menihän se 3500 mitä kerran kokeiltiin." Erityisesti mieltä lämmitti myös tyyni toteamus, "joukkueurheilu on niille, jotka tarvitsevat jonkun päätään silittämään." :hyper:

Kertakaikkiaan hieno persoona, sekä uskomaton urheilija. :worship:
 
Otin itse osaa tuohon Kauhajoella järjestettyyn vapaaotteluliiton leiriin, jossa tuo Fighterin haastattelukin tehtiin. Täytyy sanoa, että vaikka Salomäellä ei vartta niin hirveästi olekaan, on kyseessä silti fyysisesti kaikkein vakuuttavimman näköinen ihminen, jonka olen koskaan tavannut. Pitkä ura ja kokemus heijastuu miehen koko olemukseen niin hyvässä, kuin pahassa - pelkkää lihaa, lihaa, lihaa ja rustoa. Omissa kirjoissa mies on ehdottomasti Suomen ellei suurin, niin ainakin suurimpia urheilijoita kautta aikojen.

Vetämissään treeneissä Salomäki myös heitti ristivyöstä 80 kiloista Nurmelaa niin pöyristyttävällä voimalla, että meni katsellessa melkein leuka sijoiltaan. Myös miehen juttuja omasta urastaan sekä treenaamisesta oli mukava kuunnella, suojuoksua lyijyvyön kanssa, Kim-Jussin 6pv viikossa olleet punttitreenit painosarjan vaihdon yhteydessä yms. Muistiini syöpyi ikuisesti myös miehen vastaus kysyttäessä Cooper-tulosta, "olemme painijoita, emmekä mitään juoksijoita, painijat eivät juokse - mutta menihän se 3500 mitä kerran kokeiltiin." Erityisesti mieltä lämmitti myös tyyni toteamus, "joukkueurheilu on niille, jotka tarvitsevat jonkun päätään silittämään." :hyper:

Kertakaikkiaan hieno persoona, sekä uskomaton urheilija. :worship:

Suuret kiitokset tästä kertomuksesta, on aina mielenkiintoista kuulla ammattilaisten treenamisesta. Millähän tavalla on omana aikanaan punttia treenannut, mitä liikkeitä yms. tuliko yhtään puhetta? Entäs ravinnosta?
 
Tänäänhän se Jokkeri oli tuossa mestareita ja perillisiä -ohjelmassa, kunnossa se näyttäs tosiaan vieläkin olevan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom