- Liittynyt
- 23.11.2004
- Viestejä
- 766
...olisiko Baltian maiden kohtaloa voitu välttää? Ei todellakaan.
Viron naisten kohtalosta Neuvostoliiton miehityksen alla on kirjoitettu mainio kirja, (joka osaltaan kertoo mainiosti siitä miltä sodanaikaisen onnistuneen politiikkamme ansiosta vältyttiin) josta katkelma Turun Sanomista:
"Teoksessaan Paju kertoo virolaisten kansallisesta murhenäytelmästä, joka alkoi elokuussa 1939 solmitusta Molotovin-Ribbentropin sopimuksesta, jota myös Hitlerin ja Stalinin sopimukseksi kutsutaan. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassahan Baltian maat ja Suomi määriteltiin Neuvostoliiton etupiiriksi.
Imbi Pajun kirja on hätkähdyttävää luettavaa. Hän kuvaa samanaikaisesti yhteiskunnallisia tapahtumia sekä yksittäisten ihmisten traagisia kohtaloita. Pajun kirjassa varsinkin naiset kertovat niistä häväistyksistä ja ihmisoikeuksien loukkauksista, joita he kokivat Stalinin ajan sortojärjestelmän rattaissa.
Uhrien kärsimyksistä kertoessaan Pajun tekstistä huokuu myös kirjoittajan oma tuska, sillä hänen äitinsä ja tätinsä kokivat nuorina naisina jotain käsittämättömän pahaa. Niin pahaa, ettei Paju ole kaikkia edes kyennyt heiltä kysymään. Jotain niin pahaa, että hän heräsi usein lapsena siihen, että painajaisunta nähnyt äiti huusi apua.
Kirjassaan Paju arvostelee eräitä länsimaisia ja myös joitakin virolaisia historiantutkijoita varsin yksipuolisista tulkinnoista, joita on tehty katsomalla asioita lähes pelkästään neuvostoajan lähteiden valossa. Tällöin hyökkäyksen uhrista tulee helposti syypää.
Neuvostoliiton miehitettyä Baltian maat niissäkin otettiin käyttöön turvallisuusjärjestelmä, joka käytti fyysistä ja psyykkistä kidutusta tunnustusten, rutiinitiedon ja ilmiantojen saamiseksi. Ruumiillista kidutusta kutsuttiin "fyysiseksi vaikutuskeinoksi".
Koko artikkelin voit lukea
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2006-12-09,104:5:424718,1:0:0:0:0:0:
Väestön pakkosiirrot, vastustajien kidutukset, murhat ja mielisairaaloihin sulkemiset ovat sivu Baltian maiden miehitettynä olon historiaa.
Viron naisten kohtalosta Neuvostoliiton miehityksen alla on kirjoitettu mainio kirja, (joka osaltaan kertoo mainiosti siitä miltä sodanaikaisen onnistuneen politiikkamme ansiosta vältyttiin) josta katkelma Turun Sanomista:
"Teoksessaan Paju kertoo virolaisten kansallisesta murhenäytelmästä, joka alkoi elokuussa 1939 solmitusta Molotovin-Ribbentropin sopimuksesta, jota myös Hitlerin ja Stalinin sopimukseksi kutsutaan. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassahan Baltian maat ja Suomi määriteltiin Neuvostoliiton etupiiriksi.
Imbi Pajun kirja on hätkähdyttävää luettavaa. Hän kuvaa samanaikaisesti yhteiskunnallisia tapahtumia sekä yksittäisten ihmisten traagisia kohtaloita. Pajun kirjassa varsinkin naiset kertovat niistä häväistyksistä ja ihmisoikeuksien loukkauksista, joita he kokivat Stalinin ajan sortojärjestelmän rattaissa.
Uhrien kärsimyksistä kertoessaan Pajun tekstistä huokuu myös kirjoittajan oma tuska, sillä hänen äitinsä ja tätinsä kokivat nuorina naisina jotain käsittämättömän pahaa. Niin pahaa, ettei Paju ole kaikkia edes kyennyt heiltä kysymään. Jotain niin pahaa, että hän heräsi usein lapsena siihen, että painajaisunta nähnyt äiti huusi apua.
Kirjassaan Paju arvostelee eräitä länsimaisia ja myös joitakin virolaisia historiantutkijoita varsin yksipuolisista tulkinnoista, joita on tehty katsomalla asioita lähes pelkästään neuvostoajan lähteiden valossa. Tällöin hyökkäyksen uhrista tulee helposti syypää.
Neuvostoliiton miehitettyä Baltian maat niissäkin otettiin käyttöön turvallisuusjärjestelmä, joka käytti fyysistä ja psyykkistä kidutusta tunnustusten, rutiinitiedon ja ilmiantojen saamiseksi. Ruumiillista kidutusta kutsuttiin "fyysiseksi vaikutuskeinoksi".
Koko artikkelin voit lukea
http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/?ts=1,3:1005:0:0,4:5:0:1:2006-12-09,104:5:424718,1:0:0:0:0:0:
Väestön pakkosiirrot, vastustajien kidutukset, murhat ja mielisairaaloihin sulkemiset ovat sivu Baltian maiden miehitettynä olon historiaa.
