Jokainen kai aloittaa joskus

[unheart]

Niin minäkin.
Tai oikeastaan palasin viiden vuoden "pakkolevon" jälkeen.
Mielialat vaihtelee kuin vuoristorata, ymmärrettävää kun sitä tietää millainen on joskus ollut.
Mutta jossakin syvällä se sama tunne vielä uinuu, hillitön halu tehdä taas.

Pitäisi siis oppia nauttimaan uudelleen.
Miten päästä alkuun.
Tai oikeammin miten päästä alun yli?

Neuvoja.

:evil:

 

[Hippa]

"Tuhannen kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta"

Tollainen viisaus kannattaa muistaa, kun alku tuntuu hankalalta.

Ota itsellesi rutiini, päätä päivät etukäteen. Mene sinne salille, vaikka ei välttämättä huvittaisikaan.

Menee vähän aikaa ja sitten et enää malta pysyä poissa sieltä

 

[Nate]

Itse olen erinäisten lyhyempien ja pitempien pakollisten taukojen jälkeen huomannut, että parhaiten motivoi lihasmuisti. Eli tuloksia alkaa tulla jo parin viikon jälkeen, painoja saa lisätä joka treenikerta eikä enää tarvitse väsymyksestä kontata pukuhuoneeseen :evil:
Ensimmäiset pari-kolme viikkoa kun jaksaa, niin sen jälkeen jo pääsee nauttimaan endorfiinihuuruista kun rauta alkaa nousta. Tavoitteet kannattaa kuitenkin asettaa maltillisesti. Ehkä ei pääse samaan kuntoon kuin nuoruudessa, mutta toisaalta, ei sille mitään esteitäkään ole.
Tsemppiä treeniin!

 

[unheart]

Mä oikeasti olen miettinyt monta päivää ja pohdiskellut asiaa eri kanteilta, olenko mä jo liian vanha aloittamaan treenaamisen uudelleen 25 vuoden iässä. Boilogisesti mun kroppa alkaa tehdä hidasta kuolemaa...

Mikä muuten neuvoksi kun protskujuomat maistuvat musta niin tolkuttoman pahoilta? Kenelläkään vedenpitävää keinoa...

 

[naiskovis]

Camoon, itse aloitin kolmekymppisenä enkä sitä ennen ollut harrastanut mitään liikuntaa. On tässä sitten ollutkin kiinni otettavaa, kun lähtötaso oli täys nolla.

 

[unheart]

Tiedätkö.

Sitä vaan joskus lakkaa uskomasta.
Ja sitä pelkää.
Ja kun pelkää, menee takalukkoon ja saattapi olla ettei uskalla edes koittaa.
No takalukon välttämiseksi, luovutin avaimet pois jo kauan sitten.
Joten eikait tässä sitten muuta kuin askel askeleelta eteenpäin.
Kiitos kannusteesta.

 

[Nee]

Originally posted by unheart
Mikä muuten neuvoksi kun protskujuomat maistuvat musta niin tolkuttoman pahoilta? Kenelläkään vedenpitävää keinoa...

Mitenkäs kävisi neutraalin makuinen jauho ja omat "mausteet". Tarinaa aiheesta

Niin, ja tuo 25 vuoden ikä ei ole ollenkaan liian myöhään aloittaa - vastahan silloin on nipinnapin aikuinen. ;)

 

[Metri]

Kuules, 25-vuotias on vielä nuori. Mie olen kehittynyt parhaiten ikävuosinani 36 - nykypäivä, mikä tarkoittaa 40 vuotta. Mie treenasin "nuorena" säännöllisesti tuohon 19 vuoteen asti. Opiskeluaikoina tuli taukoa punttijuttuihin. Aloitin punttailun uudelleen noin 30-vuotiaana. Kyllä siekin kehityt vielä paljon. Hippa taisi antaa pari kultaista neuvoa: aloittaminen ja rutiinit. Aseta itsellesi vaikka joku sopiva ensitavoite, niin motivoidut kunnolla. Ja mitä protskujuomiin tulee, eihän niitä ole pakko varsinkaan alussa vielä lunkuttaakaan. Syö monipuolisen terveellisesti, ota aerobista säännöllisesti ja käy salilla, niin jopa kroppakin alkaa muotoutua.

Tsemppiä ja tietysti tervetuloa joukkoon!:thumbs:

 

[unheart]

Olo on kuin Liisalla ihmemaassa
Mitä enemmän tekstiä täällä luen sitä eksyneempi olo tulee.

Mitenkäs minä nyt sitten tiedän että mitä syödä tahi juoda.
Ja miten paljon ja koska.
Ja miksi.

Syömispolitiikka se varmaakin minua hämmentää. Itse treenaamisen suhteen luulisin olevani ainakin jonkun polun alussa.

 

[Nee]

Oletpa, Liisa, kuitenkin pudonnut ihan oikeaan kaninkoloon. ;)

Ensin kannattaa edetä pienin askelin. Aloita vaikka siitä, että teet treenistä säännöllistä, kotiudut salillesi ja tunnet olosi hyväksi, luontevaksi ja - mikäli suinkin mahdollista - suorastaan autuaaksi treenatessa ja sen jälkeen. Sitten voit lueskella hieman lisää Pakkista, perehtyä ruokavalioon, määrittää tavoitteita tarkemmin, hioa ohjelmaasi jne. Ruoan suhteen muuten tavallinen kotiruoka on mielestäni paras mahdollinen lähtökohta - sillä pääsee jo pitkälle.

 

[Hippa]

Ruokailuita, jos pohtii niin paras tietopaketti löytyy osoitteesta: www.kutri.net

 

[Sulimaani]

Älä yritäkään haukata liian isoa palaa kerralla! Asiat kohdilleen yksi kerrallaan... Ei tunnu niin vaikealta ja mitä enemmän edistyt sitä enemmän motivoidut. Eikä kaikkien tarvitse tätä touhua niin hirveen vakavasti ottaa, omilla ehdoilla vaan Mullakin olis vielä paljon säätämistä, mut en ota siitä stressiä, kun ei ne tavoitteetkaan oo pilvissä...

Noista protskujuomista vielä... Proteiinijauhoja on eri makuja ja niitä drinksujakin voi sekoitella eri aineksista. Makuihinkin tottuu. Mä oon aina inhonnut rahkaa kaikissa muodoissaan ja nyt vedän jo iltapalaks täältä bongattua rahka-funlight-rypsiöljy-sekoitusta

 

[Leona]

Originally posted by unheart
Olo on kuin Liisalla ihmemaassa
Mitä enemmän tekstiä täällä luen sitä eksyneempi olo tulee.

Ymmärrän hyvin! Minulle tämä paikka olisi varmaan alussa ollut "kauhistus". Siihen, että treenimotivaationi on säilynyt on vaikuttanut olennaisesti juuri se, että olen edennyt omaan tahtiini. Ruokajuttuja aloin miettimään vasta monen vuoden treenin jälkeen, sitä ennen sain hyvät fiilikseni vain ja ainoastaan treenistä! Eli kukin tavallaan ja ajallaan! Toki jos olisin alusta asti tehnyt asiat oikein olisin varmasti ihan erilaisessa kunnossa nyt, mutta enpä tiedä miten kukaan olisi silloin saanut minua motivoitua kertaheitolla sellaiseen elämäntapaan, mitä nyt vietän. Kaikki on vain mennyt omalla painollaan ja nälkä on kasvanut syödessä...

Olet vielä nuori ja itseasiassa varmasti parhaassa iässä salitreenin aloittamiseen. Tämä laji on kyllä mielestäni aivan mahtava juuri siinä suhteessa, että se oikeasti sopii kaikenikäisille ja vaikka välillä tuntuu, että kehitys hidasta, voi ainakin tuudittautua siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän tästä kaikesta on varmasti ollut hyötyä! Itseäni motivoi alussa mielettömästi salimme neljä-viisikymppiset rautarouvat, jotka olivat aivan mahtavassa kunnossa. Ajattelin, että ehkä siihen mennessä minullakin alkaa jossain näkyä tämä treeni...

 

[Amy]

No haloo - itse kun justiinsa ajattelin että onpa hienoa kun vihdoin alkaa olla siinä iässä että jotain kehitystä ylipäätään tulee (29 v.). Nuorempana minulla nimittäin oli aineenvaihdunta (ja fysiikka) kuin vinttikoiralla, eikä siinä paljon lihaksia saanut rakennettua. Nyt kun on vähän "systeemit" hidastuneet niin olen saanut parissa vuodessa monta kiloa puhdasta lihasta, ja kurvejakin alkaa olla olemassa. Joten 25 v. alkaa olla parhaassa iässä tätä lajia ajatellen!

Näistä ruokahommista voisin sanoa, että ota nykyinen ruokavaliosi lähtökohdaksi ja viilaa sitä hieman (esim. lisää proteiinia lihan, maitotuotteiden ym. muodossa, ja vähemmän kaikkea "mössöä"). Älä yritä heti päästä johonkin täydelliseen ruokavalioon koska siitä seuraa vain turhautumista. Vuosien mittaan voit sitten viilata syömisiäsi aina vähän paremmaksi ja paremmaksi. Nimittäin kaikki pienetkin hyvät muutokset ovat aina parannuksia nykyiseen ja pikkuhiljaa tunnet ja näet niiden vaikutukset itsessäsi. Tuskin kukaan täälläkään on yhdessä hetkessä siirtynyt nykyiseen ruokavalioonsa, ja pitäähän sitä testata mikä itselle sopii ja mistä "paheesta" ei ole valmis luopumaan. Eli rennosti vaan, ei paineita - sinähän teet tätä vain omaksi iloksesi!

 

[Gillyanne]

Originally posted by Amy
... Nimittäin kaikki pienetkin hyvät muutokset ovat aina parannuksia nykyiseen ja pikkuhiljaa tunnet ja näet niiden vaikutukset itsessäsi. Tuskin kukaan täälläkään on yhdessä hetkessä siirtynyt nykyiseen ruokavalioonsa, ja pitäähän sitä testata mikä itselle sopii ja mistä "paheesta" ei ole valmis luopumaan. Eli rennosti vaan, ei paineita - sinähän teet tätä vain omaksi iloksesi!

Erittäin hyvin sanottu! Itsekin olen vasta oikeastaan viimeisen vuoden aikana tajunnut tuon jutun ja alkanut sitä myös käytännössä toteuttaa. Samoin treenit ovat vasta kuluneen reilun vuoden ajan TODELLA alkaneet olla sitä mitä pitäisi, vaikka puntannut olenkin jo teinitytöstä asti - ja itselläni kolahtaa syksyllä ikämittariin 30 vee! Ja kehitystä on viimeisen vuoden aikana tullut todella näkyvästi, vaikken vieläkään elä mitenkään "optimaalisesti", punttimielessä siis. Mutta, kuten Amy tuossa siis jo sanoi, niin rennosti vaan! Kivaahan tämän pitää olla, niin punttiharrastuksen kuin elämän yleensäkin!

 

[unheart]

Tasan ei käy onnenlahjat.
Toisinaan tuntuu ettei minulla ole aineenvaihduntaa ollenkaan.
Toisaalta oma vika se on, nuorempana kun tuli pyörittyä liian monta vuotta syömishäiriön oravanpyörässä ja se oli aineenvaihdunnan tuho, kaiken muun tuhon lisäksi.
Pikkuhiljaa tässä pitäis herätellä elimistöä taas normaaliin toimintaan.

Juuri syömishäiriötaustan takia ruokavalio on yks tärkeä kulmakivi, ettei pääse tuo pyörä flippaamaan ylikierroksille (tosin tällä iällä sitä alkaa olla jo niin monessa liemessä keitetty ja sen verta vahvan itsetunnon omaavaa etten niin usko käyvän). Silti musta on jotenkin vaikea tajuta että kuinka paljon mun tosiasiassa pitääkään syödä. Koetan tässä tankkailla noitta ravintokeskusteluja kaikin keinoin ja koettaa löytää jotakin punaista lankaa tämän kaninkolon uumenista.

Pikku hiljaa into rupeaa palaamaan ja treenaamisesta löytyy taas se oikea syke. Eipä ole enää paskainen verenmaku suussa kun hommaa tekee. Toisaalta nyt motiivitkin on pikkasen eri linjaa, enää ei tarvi juosta itseään pyörryksiin. Nyt on aikaa edeta hissuksiin.