Jatko-opiskelu & porukoiden/ulkoisten tekijöiden vaikutus siihen.

[RJDIO]

Eli siis kohta on toiseen asteen koulutus pulkassa ja pitäisi jatko-opiskelemaan lähteä. Perheyritys on ollut suvussamme jo monta sukupolvea ja itseäni ei yhtään nappaa yrityksemme toimenkuva, vaan kiinnostuksen kohteet ovat aivan muualla, vaikkei niitä juuri olekkaan, enkä juurikaan tiedä mitä elämältäni haluaisin. ainoana lapsena minun odotetaan jatkavan suvussa jo pitkään jatkunutta yritystä ja useimmiten kun sukulaiset ovat kyselleetkö että jatkanko ja kiinnostaako, olenkin usein sanonut että "Joo aijon jatkaa" vain siksi, koska en vaan uskalla sanoa muuta ja tuottaa pettymystä suvulleni.

mitä pitäisi tehdä?? voisin vain tyytyä tähän perheyritykseen ja jatkaa elämääni sitoutuen siihen tai sitten voisin kouluttautua johonkin ammattiin josta oikeasti pidän, mutta jos valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon pelkään, että mut heitetään suunnilleen pellolle kotoa, vieläkun täällä asun.. ja saan koko suvun vihat päälleni, sekä menetän perheeni... tavallaan...

 

[Adrift]

Jos vasta toisen asteen koulutus pulkassa niin tuskin nyt kuitenkaan oot rupeemassa sitä yritystä ihan parin vuoden sisään pyörittämään..? Joten minä ainakin suosittelisin etsimään jotain alaa, joka kiinnostaa ja sitten vaan sitä opiskelemaan. Kyllä se on muutenkin ihan hyvä joku koulutus hankkia, vaikka yritystä aikoisikin jatkaa. Tiedä vaikka muutaman vuoden kuluttua kiinnostaa jo oikeasti se jatkaminen. Epäilen myös vahvasti sitä, että perheen/koko suvun vihat saisit ylle, jos päätät johonkin muualle lähteä opiskelemaan..

 

[RJDIO]

Jos vasta toisen asteen koulutus pulkassa niin tuskin nyt kuitenkaan oot rupeemassa sitä yritystä ihan parin vuoden sisään pyörittämään..? Joten minä ainakin suosittelisin etsimään jotain alaa, joka kiinnostaa ja sitten vaan sitä opiskelemaan. Kyllä se on muutenkin ihan hyvä joku koulutus hankkia, vaikka yritystä aikoisikin jatkaa. Tiedä vaikka muutaman vuoden kuluttua kiinnostaa jo oikeasti se jatkaminen. Epäilen myös vahvasti sitä, että perheen/koko suvun vihat saisit ylle, jos päätät johonkin muualle lähteä opiskelemaan..

niin, muttakun tuo koulutus pitäisi tietenkin suunnata tämän meidän yrityksen suunnalle :P

 

[Karttunen]

Kumpaa elämää sä haluaisit elää, omaa vai sukusi toivomaa elämää?

Aivan.

 

[TroynPaluu]

Jatka ihmeessä. Voit käydä sitten työpaikan WC:ssä itkemässä ja pyyhkiä kyyneleet kravattiin. Mieti asiaa positiivisesti: sinulla on turvaverkkona/Plan B:nä tuo perheyritys. Useinhan noihin palkataan sitten joku vetämään jossei omaa sukua kiinnosta.

 

[Weak]

Ehdottomasti ainakin suht läheltä perheyrityksen alaa liippaavaa opintolinjaa kehiin. Itse ainakin arvostaisin juuri turvallisuutta ja tulevaisuuden rikkauksia.

edit. Ja niinkuin itse sanoit, et tiedä vielä mitä elämältäsi haluat. Koita nyt ainakin haistella vuoden pari perheyrityksen alaa ja mieti sitten, että kiinnostaako.

Saako perheyrityksen alaa muuten tiedustella?

 

[Ankara Aatu]

Ehdottomasti sellaista alaa kehiin, jolla oikeasti haluaa työskennellä. liippasi se sitten läheltä perheyrityksen toimialaa tai ei. Kuten Karttunen sanoi, oma elämä, omat päätökset.

 

[Adrift]

Ehdottomasti sellaista alaa kehiin, jolla oikeasti haluaa työskennellä. liippasi se sitten läheltä perheyrityksen toimialaa tai ei. Kuten Karttunen sanoi, oma elämä, omat päätökset.

Jep ja monesti jonkun muunkin alan tuntemus voi olla hyvästä sitten, jos yrityksen joskus ottaa haltuunsa.

 

[Vorna]

Se tuleva työ on niin tärkeä osa elämääsi, että mieti tarkkaan mitä itse haluat. Eikä jonkin muun alan opiskelu sulje varmastikaan pois perheyrityksen vetämistä, jos muutat myöhemmin mielesi.

Otsikosta. En käyttäisi korkeakouluopiskeluista nimeä jatko-opiskelu, jos tosiaan olet menossa sinne alempaa tutkintoa suorittamaan. Jatko-opiskelulla tarkoitetaan yleensä jatkotutkintoon tähtäävää koulutusta, ts. lisensiaatin tai tohtorin tutkintoa.

 

[S-kolmonen]

Millä alalla perhebisnes toimii? Mitä haluaisit itse taas opiskella? Ehkä tuosta voi jonkun kompromissin tehdä, jos sun haaveammatti ja perheyritys ei aivan tajuttoman paljon eroa toisistaan. Hankala tilanne, mutta varmaan kannattaa sitä omaa elämää elää.

 

[rollipeikko]

Nyt vähän realismia peliin hei saatana. Vuosisadan lama kolkuttaa ovella ja kohta suomi on konkurssissa. Mitäs sitten teet jollain itä-karjalan yliopiston amispapereilla? Hankit kunnon CV:n täytettä itselles ensin tekemällä duunia perheyritykseen. Myöhemmin, jos ei vaan nappaa niin etsit ITSE sinne pestiin sijaisen ja lähdet tekemään sitä mistä tykkäät. Otat vastuuta ja näytät että et hylkää sukuas kun on tiukka paikka. Näin saat molemmat, vaikka ehkä hieman joudut tekemään kompromissejä.

Ja jos firman pyörittäminen on hauskaa niin aina voi etsiä itselleen harrastuksia. Hampun kasvatus, postimerkkien keräily, filosofia, neulominen, MMA tai vaikka lehmien kloonaaminen. Jos sulla on rahaa ja duunia niin elämä on paaljon helpompaa kuin jos sulla on opintolainaa ja ei duunia ja ei tulevaisuutta..

 

[TroynPaluu]

Perheyrityksen pyörittäminen olisi hauskaa, uskoisin että pääsisi vähemmällä kuin perus-työmarkkinoilla. Ainakin moni tuttu työllistynyt suoraan johtotehtäviin ja ihan mukavalla liksalla.

 

[Karttunen]

Perheyrityksen pyörittäminen olisi hauskaa, uskoisin että pääsisi vähemmällä kuin perus-työmarkkinoilla. Ainakin moni tuttu työllistynyt suoraan johtotehtäviin ja ihan mukavalla liksalla.

Kyse onkin kai tässä tapauksessa siitä, että henkilöllä ei ole mitään motivaatiota sellaiseen uraan. Johtotehtävät ja mukava liksa ei varmaan ihan hirveästi lämmitä, jos joka aamu kyrsii töihinlähtö ja ajatuksissa pyörii aina, että miksen lähtenyt opiskelemaan sitä mikä oikeasti kiinnosti. Helpostihan siitä katkeroituu ja toivottaa mielessään firman ja suvun sinne minne aurinko ei paista.

Ja onko toisen reitin valitseminen sitten sukunsa "pettämistä"? Ei minusta. Eihän suku voi olettaa, että lapsi jatkaa heidän firmansa palveluksessa. Miksi kenelläkään olisi velvollisuus uhrautua sukuyrityksen takia, jos se ei kerran kiinnosta. Meillä on vain yksi elämä, ja sitä koskevissa suurissa valinnoissa on minusta pakko olla "itsekäs". Raha ei tuo mitään lohtua, jos kokee tuhlanneensa elämänsä.

 

[Lauri Perkele]

Nyt vähän realismia peliin hei saatana. Vuosisadan lama kolkuttaa ovella ja kohta suomi on konkurssissa. Mitäs sitten teet jollain itä-karjalan yliopiston amispapereilla? Hankit kunnon CV:n täytettä itselles ensin tekemällä duunia perheyritykseen. Myöhemmin, jos ei vaan nappaa niin etsit ITSE sinne pestiin sijaisen ja lähdet tekemään sitä mistä tykkäät. Otat vastuuta ja näytät että et hylkää sukuas kun on tiukka paikka. Näin saat molemmat, vaikka ehkä hieman joudut tekemään kompromissejä.

Ja jos firman pyörittäminen on hauskaa niin aina voi etsiä itselleen harrastuksia. Hampun kasvatus, postimerkkien keräily, filosofia, neulominen, MMA tai vaikka lehmien kloonaaminen. Jos sulla on rahaa ja duunia niin elämä on paaljon helpompaa kuin jos sulla on opintolainaa ja ei duunia ja ei tulevaisuutta..

Opiskelulla on myös sivistävää ja elämänkatsomuksellista vaikutusta, jota ei kannata mitata rahassa. Varsinkin jos tulee pieneltä paikkakunnalta, jo uusien ihmisten tapaamisen tarjoama virikkeellisyys on jotain sellaista, mitä ei kotiseudulle jäämällä yksinkertaisesti saavuta.

Kun tapaa kotikylälle jääneitä tuttuja, tuntuu että monien maailmankuva ei poikavuosien jälkeen ole laajentunut mitenkään. Itselleni taas opiskelu avasi oikeasti uusia maailmoja, ja vaikka nyt on opintolainaa maksettavana, ei kaduta pätkääkään. Ja tulihan se haaveammattikin siinä sivussa hankittua.

Vähänkin mielekäs opiskelu kannattaa ihan varmasti.

Perheyrityksen pyörittäminen olisi hauskaa, uskoisin että pääsisi vähemmällä kuin perus-työmarkkinoilla. Ainakin moni tuttu työllistynyt suoraan johtotehtäviin ja ihan mukavalla liksalla.

Tiedän tapauksia. En sano että kaikkien kohdalla olisi näin, mutta monissa kyllä yhdistyy hyvin kapea elämänkokemus kohtuulliseen tulotasoon. Myös mielipiteet siirtyvät suoraan isältä pojalle, ja lopputulos on monessa tapauksessa saatanan ärsyttävä ihminen.

Ketjun aloittaja, tee rohkeasti omat päätöksesi. Elämässä kannattaa tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Ja jos valitsemansa lajin hallitsee edes jotenkin, loppu kyllä lutviutuu, kun vain jaksaa hakata päätä seinään. Toisilla seinä murtuu ennemmin, toisilla myöhemmin.

 

[hassan]

Kyse onkin kai tässä tapauksessa siitä, että henkilöllä ei ole mitään motivaatiota sellaiseen uraan. Johtotehtävät ja mukava liksa ei varmaan ihan hirveästi lämmitä, jos joka aamu kyrsii töihinlähtö ja ajatuksissa pyörii aina, että miksen lähtenyt opiskelemaan sitä mikä oikeasti kiinnosti. Helpostihan siitä katkeroituu ja toivottaa mielessään firman ja suvun sinne minne aurinko ei paista.

Ja onko toisen reitin valitseminen sitten sukunsa "pettämistä"? Ei minusta. Eihän suku voi olettaa, että lapsi jatkaa heidän firmansa palveluksessa. Miksi kenelläkään olisi velvollisuus uhrautua sukuyrityksen takia, jos se ei kerran kiinnosta. Meillä on vain yksi elämä, ja sitä koskevissa suurissa valinnoissa on minusta pakko olla "itsekäs". Raha ei tuo mitään lohtua, jos kokee tuhlanneensa elämänsä.

Ja jos suku lyö välit poikki tommosen takia niin nehän on aika paskaa sakkia jokatapauksessa.

 

[tapsu-]

Ei varmasti ole helppo paikka ketjun aloittajalla. Itse sain tavallaan huokaista helpotuksesta pari vuotta sitten kun isäni myi pienet peltomme siskon miehelle sukupolven vaihdosta lähestyttäessä ja niiden hoitaminen ei tulisi olemaan minun tehtäväni. Olen aina ollut sitä mieltä että tahdon raivata oman elämän, vaikka jos se raskaamapaa tulisi olemaankin, ja viedä itse omalta osaltani sukuamme vähän eteenpäin. Pienen metsäalan tulen tulevaisuudessa saamaan hoitooni mutta en katso sitä juurikaan omaa elämääni rajoittavaksi tekijäksi.

Ketjun aloittaja saa lähteä minun mielestä ihan rohkeesti tavoittelemaan omia unelmiaan. Lauri Perkeleen ajatuksia komppailen.

 

[D.Yates]

Jos aloittaja on jotain 20v, niin tuskin kauhea kiirus on perhepisnestä vielä pyörittämään? Siitä vain jotkut kauppiksen paperit taskuun ja toimitusjohtajaksi. Tai no vaikeempi homma jos kiinnostus on slaavilaista filologiaa kohtaan. Tai juua kaliaa ja pelata pleikkaa, sitten ei oikein voi auttaa.

 

[HeatN]

Tiedätkö sä, mikä ala sua sitten kiinnostaa tai minne haluaisit ehdottomasti opiskelemaan? Jos tiedät, niin sitten kannattanee hakea siihen paikkaan opiskelemaan.

Mutta jos yhtä tiettyä haavepaikkaa ei ole, ehkä kannattaisi miettiä sellaista alaa, joka saattaisi myös tulevaisuudessa auttaa jos yrityksen vastuullesi otat. Mieli voi myös ajan mittaan muuttua ja joskus perheyrityksessä jatkaminen saattaisi kiinnostaa. Ja jos ei kiinnosta, niin ei se opiskelu haitaksi koskaan ole, kuten täällä on jo sanottukin.