Jatko-opiskelijaksi ulkomaille

[Sundae]

Onko kenelläkään kokemuksia jatko-opinnoista ulkomailla eli korkeakoulututkinnon jälkeisistä opinnoista? Lähinnä kiinnostaisi millaisen rumban joutuu käymään läpi järjestelyissä, kun on itse hankittava opiskelupaikka yliopistosta ja kaikki muukin on tehtävä itse? Ja kiinnostaisi myös kuulla kuinka olette rahoituksen järjestäneet ja onko opiskeluaika ulkomailla ollut taloudellisesti vaikeaa?

Tällä hetkellä mulla on Suomesta Bachelor-tasoinen tutkinto ja tarkoituksena siis hakea Master-tasoiseen koulutusohjelmaan esim. Alankomaat, Belgia, Britannia. Uskoisin, että vuosi on realistinen aika suunnitella ja järjestää kaikki tarvittava, jos opinnot onnistuisi aloittamaan syksyllä 2006. Olen toki ottanut yhteyttä EURES-neuvojaan ja CIMOon, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia, jos jollakin sellaisia on. Saisi vähän käsitystä, mitä kaikkea tällainen "projekti" käytännössä vaatii.

 

[Delmonte]

Onko kenelläkään kokemuksia jatko-opinnoista ulkomailla eli korkeakoulututkinnon jälkeisistä opinnoista? Lähinnä kiinnostaisi millaisen rumban joutuu käymään läpi järjestelyissä, kun on itse hankittava opiskelupaikka yliopistosta ja kaikki muukin on tehtävä itse? Ja kiinnostaisi myös kuulla kuinka olette rahoituksen järjestäneet ja onko opiskeluaika ulkomailla ollut taloudellisesti vaikeaa?

Tällä hetkellä mulla on Suomesta Bachelor-tasoinen tutkinto ja tarkoituksena siis hakea Master-tasoiseen koulutusohjelmaan esim. Alankomaat, Belgia, Britannia. Uskoisin, että vuosi on realistinen aika suunnitella ja järjestää kaikki tarvittava, jos opinnot onnistuisi aloittamaan syksyllä 2006. Olen toki ottanut yhteyttä EURES-neuvojaan ja CIMOon, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia, jos jollakin sellaisia on. Saisi vähän käsitystä, mitä kaikkea tällainen "projekti" käytännössä vaatii.

Mulla ei ole kokemusta koko jatkotutkinnon suorittamisesta, olen vaan ollut kohta vuoden opiskelijavaihdossa ja en usko, että järjestelyt poikkeaa ihan hirveästi toisistaan.

Tässä mietteitä aika sekailaisessa järjestyksessä:

Koulu ja koutusohjelma, hakuajat pääsyrajat, onko pääsykoetta.

Lue kaikki tieto mitä saat kyseisestä koulusta käsiisi. (hyviä on yliopistojen sivuilta löytyvät vaihtoraportit esim http://kva.tkk.fi/fi/Out/matkaraportit/matkarap.html

Kielitaitovaatimukset, pitääkö käydä tekemässä esim TOFL-testi

Ota yhteyttä kouluun ja tiedustele mitä siellä tehdään ulkomaisten eteen ja kysele muutenkin kaikki mahdollinen. Ainakin täällä(saksassa) pari tuttavaa on saanut ihan hyvää jeesiä asuntojen yms. kanssa.

Rahoitus. Saatko kelalta opintotukea, onko mahdollista saada joku stipendi
briteissä opiskelu on aika lukukausimaksujen takia aika kallista.

Sosiaaliturva, pysytkö suomalaisen piirissä vai vaihdatko paikalliseen.

Asunto opiskelijakämppä vai vapailtamarkkinoilta.

Noi kun on hanskassa, niin olaan jo aika pitkällä.

Briteistä löytyi seuraava linkki bookmarkeista http://www.educationuk.org/
Ainiin sakssakin alkaa olemaan mahdollista saada opetusta englanniksi, joten joten kannattaa ainakin vilkaista DAAD sivut. Daad:n stipendit on kanssa aika meheviä, jos sellaisen onnistuu saamaan. Kannattaa katsoa

 

[Naene]

Musta tuntuu että todella monessa maassa voi jo ottaa tutkinnon Englanniksi. Itse olen opiskellut bacheloriani Briteissä & Alankomaissa ja käyty koulua myöskin Brysselissä. Kaikki Englanniksi, ja valinnanvaraa on todella paljon kaikissa näissä ainakin itselleni.
Delmontella olikin hyviä pointseja. Sosiaaliturva Suomessa ehdottomasti, pidä huolta että KAIKKI paperit menee Kelalle ajoissaan, mut on potkittu ulos sosiaaliturvasta enkä saa esim E112/111 mikälie vakuutusta lainkaan nyt, sillä en lähettänyt jotain ihmekaavaketta ajoissa.
Kelan opinto&asumistuet otan kyllä, ne kannattaa ehkä ottaa aina Suomalaiselle tilille vaikka ulkomailla olisi avattuna uusi tili, säästää. Näin me olemme tehneet.
Asunnot on aina pikkasen hakusessa, mutta jos maisterintutkintoa teet vaihdossa joissain maissa saa kampustyylisen asumuksen, esim Hollannissa näitä saa helpolla. Briteissä on näköjään liikaa kysyntää ja liian vähän tarjontaa joten siellä varmasti monessa paikkaa kannattaa yksityisesti vuokrailla asuntoa.
Rahasta ei ole pulaa Hollanti/Belgia akselilla ollut, mutta Briteissä kyllä kun asun kalliilla alueella. Ei riitä tuet mihinkään.
Pääsykokeita tuskin on minnekään, pitää hakea ja katsoo otetaanko.
CIMO ei ole itseäni auttanut pätkääkään....
Onnea valmisteluihin!

 

[Integrandi]

Lähetä ainakin sähköpostia mielenkiintoisilta tuntuviin yliopistoihin ja kysy mikä on homman nimi. Uskon, että saat sitä kautta paljon vastauksia.

 

[Sundae]

Kiitos vinkeistä. Lähteminen on aina jotenkin hankalaa, mutta mentävä on nyt tai ei koskaan! Varmaa ei vielä ole lähteekö avomies mukaan vai lähdenkö yksin, mutta jommin kummin. Muutama kiinnostava yliopisto on mielessä, ja pitäisi ottaa niihin nyt yhteyttä... Jännittää!

 

[Delmonte]

Kiitos vinkeistä. Lähteminen on aina jotenkin hankalaa, mutta mentävä on nyt tai ei koskaan! Varmaa ei vielä ole lähteekö avomies mukaan vai lähdenkö yksin, mutta jommin kummin. Muutama kiinnostava yliopisto on mielessä, ja pitäisi ottaa niihin nyt yhteyttä... Jännittää!

Kun olet jo noin pitkällä ajatuksissasi, niin lähde ihmeessä.

Ainiin kannattaa koittaa löytää henkilöitä, jotka on olleet opiskelemassa/töissä kyseisellä seudulla. Tulee yllättävän hyviä vinkkejä.

 

[N.D.]

Vuosi on realistinen aika suunnitteluun, mutta onnistuu lyhyemmälläkin aikataululla. Suoritin itse Master-tutkinnon ulkomailla ja päätöksen jälkeen aikaa asioiden järjestämiseen oli nollapisteestä valmiiksi asti reilusti alle kuukausi.

Hyviä pointteja on tullut tähän mennessä. CIMO:n sivut kannattaa kahlata läpi ja pyrkiä olemaan mahdollisimman utelias ja tiedonjanoinen.

Itse näin homman ns. "projektina", joka helpotti järjestelyjä suunnattomasti. :D Kannattaa laatia realistinen budjetti ja lisätä siihen tietyllä kertoimella hätävaraa, koska sitä tarvitaan varmasti. Ulkomailla opiskelu on aina kallimpaa kuin ensin tulee ajateltua. Ensinnäkin, rahaa menee paljon sellaisten pikkuasioiden hoitamiseen, joita ei vain yksinkertaisesti osaa eikä tule ajatelleeksi. Toiseksi, jossain tilanteessa voi tulla hätäostoksia ja joutuu ostamaan jotain kalliimmalla kuin haluaisi. Kolmanneksi, come on, elämme vain kerran joten reissussa kannattaa olla sen verran ylimääräistä, että ei tule stressiä pennin venyttämisestä, kun kyseessä on kuitenkin unelmien vuosi, jonka muistat loppuikäsi.

Hyvä käytännön kikka, josta oikeasti on apua, on laatia paperille ns. check-lista kaikista toimenpiteistä mitä teet kun järjestelet opintojasi. Siihen kuuluu osoitteenmuutokset ja muut ilmoitetut asiat, mahdollisten lainojen järjestely ja niiden maksupäivät, suoraveloitukset etc. Ihan kaikki. Tämä siksi, että palattuasi Suomeen on helppo käydä lista väärinpäin läpi ja kotiutuminen sujuu nussakasti ilman vaikeuksia. Koska ei niitä asioita tahdo enää muistaa vuoden kuluttua. Helposti tulee yllätyksiä.

Varmista myös, että kotipuolessa on luotettava yhteyshenkilö, jos jokin menee mönkään. Tarkka osoite, paikallinen puhelinnumero ja tilinumero kannattaa jättää mammalle, papalle tai poikakaverille, jos esim. lompakko varastetaan tai jotain muuta vastaavaa.

Muuten reissuun kannattaa lähteä iloisella ja avoimella mielellä. Varmasti jonkin ajan kuluttua maahan pääsemisestä voi tulla tunne, että siellä ei saatana toimi mikään tai muuta vastaavaa. Se on normaalia ja menee pian ohi -varsinkin jakaessasi kokemuksia opiskelukavereiden kanssa.

Varaudu myös siihen, että kotiin palatessasi voi vähän aikaa olla tyhjä olo ja tekisi mieli palata heti takaisin sinne ihanaan opiskelumaahasi. Siitä tiedät, että reissu on onnistunut.

 

[Sundae]

Nyt tässä alkaa jo pikkuhiljaa rohkaistua Pitäis vaan päästä jostakin kunnon alkuun ja toisaalta tuohon ens syksyyn on kuitenkin niin pitkä aika, ettei tunnu vielä todelliselta...

Olen miettinyt tuota budjettia sen verran, että olen katsonut Master-tutkintojen hintoja ja jotkut ovat aivan valtavan kalliita! Kaksivuotisen tutkinnon ajattelin suorittaa ja Alankomaasta on löytynyt tähän mennessä kiinnostavia kohteita ja muutenkin maa kiinnostaa. Tänään laitoin kyselyn ensimmäiseen yliopistoon, kun oli töissä aikaa näpytellä.

Tuosta tyhjästä olosta sen verran, että se on mulle tuttu juttu. Oikeastaan nyt tuntuu jokseenkin tyhjältä ja maa polttaa jalkojen alla...Siitä myös tietää milloin on mentävä tai katuu muuten koko ikänsä!

Missä N.D. muuten olit? Jos tulee jotain vielä mieleen, niin kaikki tieto otetaan vastaan

 

[Irish Knight]

Nyt tässä alkaa jo pikkuhiljaa rohkaistua Pitäis vaan päästä jostakin kunnon alkuun ja toisaalta tuohon ens syksyyn on kuitenkin niin pitkä aika, ettei tunnu vielä todelliselta...

Olen miettinyt tuota budjettia sen verran, että olen katsonut Master-tutkintojen hintoja ja jotkut ovat aivan valtavan kalliita! Kaksivuotisen tutkinnon ajattelin suorittaa ja Alankomaasta on löytynyt tähän mennessä kiinnostavia kohteita ja muutenkin maa kiinnostaa. Tänään laitoin kyselyn ensimmäiseen yliopistoon, kun oli töissä aikaa näpytellä.

Tuosta tyhjästä olosta sen verran, että se on mulle tuttu juttu. Oikeastaan nyt tuntuu jokseenkin tyhjältä ja maa polttaa jalkojen alla...Siitä myös tietää milloin on mentävä tai katuu muuten koko ikänsä!

Missä N.D. muuten olit? Jos tulee jotain vielä mieleen, niin kaikki tieto otetaan vastaan

Jos Britit kiinnostaa niin www.prospects.ac.uk sivuilta voi kanssa käydä etsiskelemässä kursseja ja eri yliopistoja yms. lisätietoa.

Tsemppiä projektiin

 

[N.D.]

Sundae en sen kauempana kuin Etelä-Ruotsissa, eli ei ollut kielimuurikaan ångelmana. Koitan tässä miettiä vielä jotain ja lisään jos tulee mieleen. En viitsi tähän alkaa lavertelemaan kaikkea mahdollista vuoden ajalta, mutta privana saa vaikka numban jos jollekulle tulee erityistä kysyttävää. Helpottaa tosiaan asioita ja paluutakin Suomeen, jos pysyttelee Suomen sosiaaliturvan piirissä. Palasin itse Suomeen vasta noin kuukausi sitten ja sain asiani nopeasti järjestykseen ed. kerrotulla tavalla. Niistä ulkomaisista opiskelutovereista kannattaa muuten pitää kiinni vielä jälkeenpäinkin. Yleensä porukkaa on monesti sieltä sun täältä ja on mukava pitää yhteyttä ympäri maailman, ihan vain jos vaikka tulee matkusteltua paljon.

 

[Sundae]

No niin, nyt alkaa suunta jo selkiytyä elikkäs kiinnostavia koulutusohjelmia löytyy mm. Tanskasta ja Ruotsista. Hyvä puoli on, ettei lukukausimaksuja tarvitse maksaa. Muuten olisi muitakin kiinnostuksen kohteita, mutta tuntuu vähän turhan hintavalta...

Kiinnostaisi kuulla mielipide joskus ulkomaille opiskelemaan hakeneilta onko todistuksen oltava aivan huippuhyvä vai millaisilla papereilla noihin yliopistoihin hyväksytään? Tähän voi olla tietysti vaikea sanoa mitään, koska eri aloille on erilaiset vaatimukset, mutta ihan yleisesti ottaen. Jostakin luin, että jos hakijoita on enemmän kuin paikkoja, niin ainakin osa paikoista arvotaan hakijoiden kesken

Onko ihan yleistä, että yliopistoihin on kirjoitettava essee, miksi haluaa juuri kyseiseen yliopistoon ja koulutusohjelmaan opiskelemaan? Ja mistä sitäkään tietää, mitä valitsijat hakevat vastaukseksi... Pitäisikö vain olla ihan rehellinen vai kirjoittaa sellaista tekstiä, mitä kuvittelee valitsijoiden haluavan kuulla... Kylläpä nyt päätäni taas vaivaan

 

[edelbrock]

Itse olen opiskellut pari tutkintoa ulkomailla, ja molempiin pääsin sisälle ymmärtääkseni aiempian papereitten ja työkokemuksen perusteella. Ulkomailla yliopistot painottavat opiskelijoiden aiempia tekemisiä ja elämänkokemusta huomattavasti suomalaisia vastaavia enemmän, joten arvosanat eivät ole niin tärkeitä. Väittäisin että suomalaisittain hyvät arvosanat koulusta kuin koulusta takaavat pääsyn ulkomaisiin yliopistoihin.

Hakupapereihin kannattaa tietenkin panostaa, ja erityisesti on syytä painottaa omia hyviä ominaisuuksia ja saavutuksia. Eli tee ne samaan tyyliin kuin oma CV:si. Jos mukaan pitää liittää joku essee tai vastaava niin noudata siinä samaa tyyliä.

Suomalaisia vaivaa aina huono itsetunto eikä uskalleta hehkuttaa omaa osaamista. Ja sitä aloitekykyä ja hyvää itsetuntoa noi koulut tuolla ulkomailla usein etsivät. Olen keskustellut asiasta monen rekryyjän kanssa ulkomailla, sekä parin tutun kanssa jotka toimivat opetusalalla Euroopassa. Tuntuvat olevan kaikki samoilla linjoilla.

Ja vikana vinkkinä: kannattaa hakea mahdollisimman moneen paikkaan niin sitten saat vaihtoehtoja mistä valita. Itse hain viimeisimpää tutkintoani varten reiluun kymmeneen yliopistoon ja sain muistaakseni 6 tarjousta. Niistä sitten pääsin valitsemaan itselleni sopivimman.

 

[Integrandi]

Hyvä puoli on, ettei lukukausimaksuja tarvitse maksaa.

Tuolla hyvällä puolella on kääntöpuolena sitten se, että on hieman vaikeampi päästä kuin noihin maksullisiin. Tuo arvonta kuulostaa vähän oudolta, mutta saahan siihenkin järkeä sillä tavalla, että varsinkin ulkomaalaisten todistuksia on hankala verrata keskenään.

onko todistuksen oltava aivan huippuhyvä vai millaisilla papereilla noihin yliopistoihin hyväksytään?

Kavereita lähtenyt ulkomaille aika paskoilla papereilla (riippuu aivan paikasta) Lähetä mailia yliopistoon ja kysy. Tuo esseenkin kirjoutus vähän riippuu, esim Englantiin sellainen vaaditaan jos koko tutkinnon suorittaa. Ruotsissa riippuu paikasta, erääseen yliopistoon on esseen lisäksi haastattelu (mutta se on jo harvinaista). Esseeseen kannattaa tietysti satuilla sellaista, joka lämmittää valitsijoita. Markkinoit itteäs oikein kunnolla ja jätät ne huonot puolet mainitsematta. Muistat tietysti samalla kertoa miten tärkeä kohdekoulu on tulevaisuudellesi ja miten olet siitä unelmoinut. Äläkä missään nimessä unohda mainita, että harkinnassa on jääminen töihin kohdemaahan opiskelujen jälkeen.

Paperit kannattaa tietysti lähettää mahdollisimman moneen yliopistoon ja valita se lopullinen niistä hyväksymiskirjeistä.

 

[Naene]

No niin, nyt alkaa suunta jo selkiytyä elikkäs kiinnostavia koulutusohjelmia löytyy mm. Tanskasta ja Ruotsista. Hyvä puoli on, ettei lukukausimaksuja tarvitse maksaa. Muuten olisi muitakin kiinnostuksen kohteita, mutta tuntuu vähän turhan hintavalta...

Kiinnostaisi kuulla mielipide joskus ulkomaille opiskelemaan hakeneilta onko todistuksen oltava aivan huippuhyvä vai millaisilla papereilla noihin yliopistoihin hyväksytään? Tähän voi olla tietysti vaikea sanoa mitään, koska eri aloille on erilaiset vaatimukset, mutta ihan yleisesti ottaen. Jostakin luin, että jos hakijoita on enemmän kuin paikkoja, niin ainakin osa paikoista arvotaan hakijoiden kesken

Onko ihan yleistä, että yliopistoihin on kirjoitettava essee, miksi haluaa juuri kyseiseen yliopistoon ja koulutusohjelmaan opiskelemaan? Ja mistä sitäkään tietää, mitä valitsijat hakevat vastaukseksi... Pitäisikö vain olla ihan rehellinen vai kirjoittaa sellaista tekstiä, mitä kuvittelee valitsijoiden haluavan kuulla... Kylläpä nyt päätäni taas vaivaan

Kyllä ne katsoo arvosanoja, varsinkin jos hakee parhaimpiin yliopistoihin. Oliko tämä Erasmus/Socrates tms kautta?
Itse lähetin hakemukset kuuteen yliopistoon, valkkasin niistä jotka vastasivat "Unconditional offer"-lappusilla sitten mieluisen.

On yleistä että kirjoitat sen esseen, muistaakseni itse kirjoitin siihen jotain miksi pidän aineesta jota opiskelen, jotain sen historiasta, ja miksi haluan juuri siihen yliopistoon. heitin jotain että olin kuullut hyviä juttuja palveluista jota tarjoavat opiskelijoille, maantieteellisesti mukavassa mestassa jossa harvinaisen hienot harjoittelumahdollisuudet yms perseennuolentaa. Toimi. heh.

 

[Orava]

Ihan vain mielenkiinnosta, minkälaiset mahdollisuudet suomalaisella on päästä huippu yliopistoon jenkeissä luokkaa Harvard?

 

[Integrandi]

Yleensä noihin paikkoihin päästään pitkälti suhteilla..tyyliin pressan poika, prinssit, aateliset ym...

Englannissa on muutamia huippuyliopistoja, joissa vilisee "julkimoita". Vaikea uskoa, että he yksinkertaisesti olisivat vaan niin helvetin fiksuja.

Esimerkiksi päästäkseen Oxfordiin tavallinen paikallinen mattitapion poika/tyttö tarvitsee todistukseensa pelkkiä parhaita arvosanoja. Tämän jälkeen pääsee haastatteluun ja soveltuvuuskokeisiin.

 

[Huppe]

Joku varmasti on tätäkin harrastanut, opiskelua ulkomailla lähinnä siis. Mitäs kaikkea kannattaa ottaa huomioon, jos nyt unohdetaan taloudelliset asiat. Ehkä jotain ei ole tullut vielä itselleni mieleen... Tekniikan ala on alkanut vituttamaan niin paljon että pakko alkaa miettiä uutta ammattia. :curs: