Jano ja diabetes

[Sam Earch]

Eli nyt on ollut vähän kummallisen pitkään jatkuva jano eli siis tunne suussa, että olisi jano, vaikka kuinka joisi tai purskuttelisi suussa vettä. Pitkään ajattelin sen johtuvat kahvinjuonnista ja runsaasta suolankäytöstä, mutta ei se tunnu niistäkään johtuvan.

En edes tiedä, mistä edes keksin, että kyseessä voisi olla diabetes. Kokeilin vain googlella hakea sen oireita ja janohan siinä ekana mainittiin. Mystistä? Muita oireita oli runsas virtsaneritys ja väsymys. Mutta onko tuo runsas virtsaneritys nyt sitten vain seuraus tuosta runsaasta janoon juomisesta vai onko se suhteessakin jotenkin tavallista suurempaa? Nimittäin en kyllä kusella joudu käymään merkittävästi "tavallista" useammin eli yöt menee kyllä ihan sillä, että nukkumaanmennessä ja aamulla käy vessassa.

Onko jotain testiä, millä sokeritaudin voisi jotenkin kotitekoisesti todentaa? Lääkäriin olen kyllä menossa maanantaina, mutta ei pysty oottamaan sinne asti. Vaikea keskittyä muihin asioihin.

Miten tuo muuten lääkärissä todennetaan? Kuinka pitkään menee ja mitä kaikkea hoitotoimenpiteitä siihen kuuluu? Tällä hetkellä tuntuu aika vitun pahalta, kun ajattelee, että kyseessä on kuitenkin loppuiän kestävä tauti ja piikkejä on otettava päivittäin useita. Muutenkaan en ole mitenkään todennäköinen diabeteksen "uhri". En ole ikinä ollut ylipainoinen eikä kellään suvussani ole diabetestä ja ruokatottumuksenikin ovat varmaan ihan keskiverrot.

 

[Hoizu]

Lekuri mitannee verensokerin, se on nopea testi. Helposti tuollaisia tulee keksittyä kun nettiä lukee, otappa rauhallisesti.

 

[dear_a]

Miten tuo muuten lääkärissä todennetaan? Kuinka pitkään menee ja mitä kaikkea hoitotoimenpiteitä siihen kuuluu? Tällä hetkellä tuntuu aika vitun pahalta, kun ajattelee, että kyseessä on kuitenkin loppuiän kestävä tauti ja piikkejä on otettava päivittäin useita. Muutenkaan en ole mitenkään todennäköinen diabeteksen "uhri". En ole ikinä ollut ylipainoinen eikä kellään suvussani ole diabetestä ja ruokatottumuksenikin ovat varmaan ihan keskiverrot.

Ihan ymmärrettävää että hermostuttaa, mutta en voi käsittää että miten diabetes voi noin paljon ahdistaa. Vierestä (veljeäni) seuranneena voin ihan täysin sydämin todeta, että jos joku pitkäaikaissairaus olis otettava, niin itse ottaisin ehdottomasti diabeteksen!

Noi sun mainitsemat altistavat tekijät eivät välttämättä tarkoita sitä että sulle tulis diabetes, eikä toisinkaan päin, eli että niiden puuttuminen estäisi diabeteksen puhkeamisen. Nykyään pistäminen ei satu, verensokeri saadaan helposti hallintaan jne. Sitäpaitsi, mitä fiksummin syöt ja treenaat, sitä paremmin diabetes pysyy hyvässä jamassa - tämähän on treenaavalle ihmiselle lisämotivaatiota... ;) Se ei ihan oikeasti ole niin paha "tauti" kuin miltä se kuulostaa, trust me! Elämä ei välttämättä muutu ollenkaan, lukuunottamatta muutamia sairaalakäyntejä (säännölliset tarkastukset todentamisen jälkeen) ja insuliinin pistämistä. Niin ja: osa diabeetikoista saa insuliininsa lääkkeinä (aikuistyypin diabetes).

Rakas veljeni elää normaalia elämää (mitä nyt dokaa välillä liikaa ja jättää syömättä... ) eikä diabetes ole ainakaan hänen elämäänsä haitannut sitten nuoruusvuosien. Silloinkin rankin juttu oli taudin hyväksyminen, mikä on esimurrosiässä olevalle lapselle aika kova juttu. :(

Niin ja se todentaminen: kai ne voi jotain verensokeria mitata, mutta varsinainen testi on ns. sokerirasitustesti (tai joku semmoinen), kestää monta tuntia ja on kuulemma lähinnä tylsä.

 

[Anonymity]

En sitten ole mikään asiantuntija, mutta vastaan mutu-tuntumalla, joten viisaammat saavat korjata...

Minkä ikäinen olet? Käsitykseni mukaan tuo kova janon tunne liittyy nimenomaan nuoruusiän diabetekseen, kun taas aikuisiän diabeteksessä ei välttämättä ole edes mitään erityisiä oireita.

Meillä on suvussa nuoruus- ja aikuisiän diabetestä. Nuoruusiän diabetekseen sairastunut kertoi, että kun sairaus alkoi, tuntui siltä että olisi voinut juoda vaikka vesisaavin kerralla.

Nuoruusiällä alkanut diabetes alkaa käsitykseni mukaan aina nuorena ja se on ikävempi juttu kuin tuo aikuisiän diabetes, joka tulee yleensä huonojen elämäntapojen ja ylipainon seurauksena. Diabetes ei kait ole suoraan perinnöllinen sairaus, mutta alttius sairastua on suurempi, jos sitä on suvussa.

En halua mitenkään pelotella ja olen samaa mieltä kuin tuossa joku muukin, että kyllä diabeetikko kykenee elämään ihan normaalia elämää, kunhan vain huolehtii itsestään, mutta...

Sen verran vielä kommentoin, että sukulaisellani, jolla oli tuo nuoruusiän diabetes, oli kyllä ikäviä juttuja. Keski-iässä diabetes alkoi vaikuttamaan niin, että toisesta silmästä alkoi näkö heiketä. Lisäksi verenkierto vaikeutui ja varpaisiin tuli kuolio. Lopputulos oli se, että häneltä amputoitiin ensin varmaat, lopuksi koko toinen jalka polvesta alaspäin. Tämä voi olla käsittääkseni aika tavallista ainakin nuoruusiän diabetestä sairastavilla. Hän kuoli alle 60 -vuotiaana sydämenpysähdykseen. Diabeteksellä saattaa (?) olla käsitykseni mukaan jotain vaikutusta myös sille puolelle. Tämä sukulainen sairasti melko vaikeaa diabetestä hyvistä elämäntavoistaan huolimatta.

Aikuisiän diabetestä sairastavat pystyvät helposti elämään ilman insuliinipiikkejä (jotka ovat sellaisia helppokäyttöisiä kyniä nykyään) ja pärjäävät lääkkeillä, kunhan huolehtivat itsestään ja noudattavat terveitä elämäntapoja. Piikille saattaa joutua silloin, jos ei huolehdi itsestään. Minulla on muutamia sukulaisia, jotka käyttävät vaihtelevasti lääkkeitä ja piikkiä. Alkoholin käyttö ei ole kauhean hyvä juttu ainakaan silloin, jos sitä käyttää runsaasti. Mutta milloinka se oikein sitä olisi?

MUOKS: Terveelliset elämäntavat = terveellinen ja säännöllinen ruoka/ruokailu (ei liikaa rasvaa eikä sokeria) liikuntaa, ei liikaa alkoholia

 

[kuljetusala]

Eli nyt on ollut vähän kummallisen pitkään jatkuva jano eli siis tunne suussa, että olisi jano, vaikka kuinka joisi tai purskuttelisi suussa vettä. Pitkään ajattelin sen johtuvat kahvinjuonnista ja runsaasta suolankäytöstä, mutta ei se tunnu niistäkään johtuvan.

En edes tiedä, mistä edes keksin, että kyseessä voisi olla diabetes. Kokeilin vain googlella hakea sen oireita ja janohan siinä ekana mainittiin. Mystistä? Muita oireita oli runsas virtsaneritys ja väsymys. Mutta onko tuo runsas virtsaneritys nyt sitten vain seuraus tuosta runsaasta janoon juomisesta vai onko se suhteessakin jotenkin tavallista suurempaa? Nimittäin en kyllä kusella joudu käymään merkittävästi "tavallista" useammin eli yöt menee kyllä ihan sillä, että nukkumaanmennessä ja aamulla käy vessassa.

Onko jotain testiä, millä sokeritaudin voisi jotenkin kotitekoisesti todentaa? Lääkäriin olen kyllä menossa maanantaina, mutta ei pysty oottamaan sinne asti. Vaikea keskittyä muihin asioihin.

Miten tuo muuten lääkärissä todennetaan? Kuinka pitkään menee ja mitä kaikkea hoitotoimenpiteitä siihen kuuluu? Tällä hetkellä tuntuu aika vitun pahalta, kun ajattelee, että kyseessä on kuitenkin loppuiän kestävä tauti ja piikkejä on otettava päivittäin useita. Muutenkaan en ole mitenkään todennäköinen diabeteksen "uhri". En ole ikinä ollut ylipainoinen eikä kellään suvussani ole diabetestä ja ruokatottumuksenikin ovat varmaan ihan keskiverrot.

Jos sulla ei ole ollenkaan vyötärölihavuutta eikä suvun puolesta mitään altistusta niin aika pienellä todennäköisyydellä on diabetesta. Mites syömisen jälkeen alkaako väsyttämään? Siis ei sillai kevyesti että vois ottaa pienet torkut niinkuin melkein jokaiselle käy kunnon aterian jälkeen vaan sillai että sammut suurinpiirtein vaikka seisaalleen? Jano nyt voi johtua mistä vaan ja esim itsellä on välillä vain kausia kun tuntuu että pitää juoda kuin hevonen ja kesäisin kuin hevoslauma mutta ei se nyt kai tarkoita muuta kuin nopeaa aineenvaihduntaa (hikoilen kesäisin kuin possu) toisaalta se voi olla oire jostain muustakin.

Aikuisiän diabetes ei mitenkään välttämättä tarkoita että sun pitäis alkaa piikkejä pistämään vaan useimmiten ihan ruokavalion järkevöittämisellä saattaa pärjätä.
Ja lapsuusiän diabetes sulla kait tuskin enää voi puhjeta tai siis olet kuitenkin jo minkäikäinen?

Sen verran vielä kommentoin, että sukulaisellani, jolla oli tuo nuoruusiän diabetes, oli kyllä ikäviä juttuja. Keski-iässä diabetes alkoi vaikuttamaan niin, että toisesta silmästä alkoi näkö heiketä. Lisäksi verenkierto vaikeutui ja varpaisiin tuli kuolio. Lopputulos oli se, että häneltä amputoitiin ensin varmaat, lopuksi koko toinen jalka polvesta alaspäin. Tämä voi olla käsittääkseni aika tavallista ainakin nuoruusiän diabetestä sairastavilla. Hän kuoli alle 60 -vuotiaana sydämenpysähdykseen. Diabeteksellä saattaa (?) olla käsitykseni mukaan jotain vaikutusta myös sille puolelle. Tämä sukulainen sairasti melko vaikeaa diabetestä hyvistä elämäntavoistaan huolimatta.

Kannattaa muistaa että hoidot on kehittynyt aika maan hemmetisti viimevuosikymmeninä ja esim tuo sokeutuminenhan liitetään tunnetusti hoitamattomaan diabetekseen. ELi en kyllä lähtis tuolla enää ketään pelottelemaan.Ennenhän diabeetikot eivät myöskään eläneet keskimäärin läheskään yhtä vanhoiksi kuin terveväestö mutta nykyisin ero on kaventunut hvin pieneksi just hyvän hoidon vuoksi. Ja jos ei tässä vielä positiivisuutta tarpeeksi niin diabetesta tutkitaan kokoajan ja entistä parempia hoitoja kehitetään jatkuvalla syötöllä.

 

[Sam Earch]

Ei ole vyötärölihavuutta. Suvusta kyllä löytyy vatsakkaita miehiä, mutta heillä kellään ei ole diabetesta. On muuten mielenkiintoinen juttu tuo, että diabetes ei ole perinnöllistä, mutta riski sairastua on suurempi, jos suvussa on sitä. Itse miellän sen juuri perinnölliseksi, mutta se kai merkitsee lääketieteessä jotain muuta.

Ikää on 21v eli mielestäni kuulun vielä luokkaan "nuoret". Mutta minkäikäisenä tuo nuoruusiän diabetes sitten tavallisesti puhkeaa?

Ja ei ole vielä ainakaan ruoan jälkeen niin paljoa väsyttänyt, että olisin meinannut nukahtaa. Pitäisikö elimistöni reagoida nyt jollain tavoin, jos syön paljon sokeria sisältävää ruokaa? Ei liene vaan kovin viisasta ruveta testailemaan ite mitään.

 

[kuljetusala]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Diabetes
Nuoruustyypin diabetes puhkeaa yleensä 0-20 vuoden iässä.
Itse tunnen 3 ihmistä keillä on toi ja heillä kaikilla se on ollut jo 10-vuotiaana mutta joo on kait se on mahdollista saada vielä 21vuotiaanakin mutta jälleen taas se todennäköisyys on aika pieni.
Lisäksi mainittakoon että noi 3 henkilöä jotka tunnen elää ihan normaalia elämää kuten kaikki muutkin ja on täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Ryyppäävät, urheilevat, opiskelevat ja paneskelevat aivan kuten muukin porukka. Ainoastaan tarkkailevat syömistään muista tarkemmin (joka nyt olisi fiksua kaikille muillekkin jokatapauksessa) ja ottavat piikin tarvittaessa.

Ja ei ole vielä ainakaan ruoan jälkeen niin paljoa väsyttänyt, että olisin meinannut nukahtaa. Pitäisikö elimistöni reagoida nyt jollain tavoin, jos syön paljon sokeria sisältävää ruokaa? Ei liene vaan kovin viisasta ruveta testailemaan ite mitään.

Ainakin tossa aikuisiän diabeteksen oireissa mainitaan usein voimakas väsymys aterioiden jälkeen.


PS Älä koskaan googleta oireita tai tauteja saatikka lue lääkärikirjaa koska siinä käy niin että sulla on ne kaikki tai ainakin puolet. Mikään ei ole niin pelottavaa kuin lukea tautien oireita ja huomata että sopii, sopii, sopii, sopii... ei vittu mullahan on toikin.

 

[Grotesk]

Nykyään ei varsinaisesti enää ole "nuoruus / aikuisiän" diabetestä. Puhutaan 1. ja 2. tyypin diabeteksestä. Kela katsoo tuota 2. tyyppiä "itseaiheutetuksi" ja ei lääkitystä korvaa ainakaan täysimääräisesti. 2-tyypin diabetes johtuukin pääasiassa ihmisen elintavoista ja on suurilta osin korjattavissa ruokavaliolla ja liikunnalla. 1. tyypin diabetes (ns. nuoruusiän) taas aiheutuu haiman kykenemättömyydestä tuottaa insuliinia ja tämä puutos on korvattava ulkoisella insuliinilla (piikki). Varsinaista ikärajaa kummallekaan tyypille ei ole, tosin 2. tyyppiä on "vaikea saada" nuorena.

En sinuna olisi mitenkään erityisen huolissani tuosta janoisuudesta, se voi johtua pelkästään vähän kuumemmista ilmoista jne. Varmempi merkki diabeteksen puhkeamisesta on painon tippuminen, väsymys ja päänsärky. Kaikki oireita hiilihydraatin (sokerin) huonosta imeytymisestä tai totaalisesta imeytymättömyydestä.

Lisäksi nuo ikivanhan legendat jalkojen amputoinneista ja muista sen sellaisista voit unohtaa heti, sillä diabeteksen hoito on kehittynyt jo pelkästään viimeisen 5 vuoden aikana valtavasti saati sitten 30v:n. Kaiken lisäksi suomi on ns. paras maa sairastaa diabetestä maailmassa, koska hoito on huippuluokkaa.

All in all älä stressaa.

 

[Anonymity]

No joo, tämän hetkistä tilannetta en tiedä, mutta tällä sukulaisellani oli tämä amputointitilanne noin 15 vuotta sitten. Hän kuoli vuonna -96. Ja mitä itse tapasin sen sukupolven diabeetikkoja (nuoruusiän-, ykköstyypin), niin osalla heistä vanhemmista oli amputoitu jalkoja. On tosi hienoa, jos hoitomuodot ym. ovat kehittyneet niin paljoa, ettei tällaisia juttuja tarvitse enää tehdä.

 

[Mika71]

En lukenut noita tekstejä tuosta väliltä eli saattaa mennä asiat päällekäin. Ittellä oli jano-oireita tuossa 2,5 vuotta sitten ja join tosiaan duunissa yhtä mittaa. Paino alkoi laskemaan ja tulokset salilla samalla. Lisäsin ruoan määrää aika paljon ja yritin koventaa treeniä mutta siitä huolimatta paino laski. 7 kilon tiputuksen jälkeen menin vihdoin lääkäriin ja sokeritautihan se sitten oli. Aluksi diagnoosi oli aikuistyypin diabetes ja vetelin niitä pillereitä naamaan. Ihmettelin itsekin, että miten voi olla, kun ruokavalio on kunnossa, ylipainoa ei ole ja harrastan liikuntaa monta kertaa viikossa. Sitten noin puolentoista vuoden jälkeen yksi lääkäri kiinnitti asiaan huomiota ja verestä mitattiin joku arvo, josta sen tyypin näkee. Uusi diagnoosi oli hitaasti alkava ykköstyypin diabetes eli oisko joku lada-tyyppi tms. Eli nuoruusiän diabetes yli kolmekymppisenä, eikä suvussa ole ykköstyyppiä. Jonkun tutkimuksen mukaan saattaa alkaa myös jostain viruksesta. Tuossa hitaasti alkavassa on se hyvä puoli, että ittekin menin pelkällä perusinsuliinilla melkein vuoden ja vieläkin insuliinimäärät on pienempiä eikä niin tarkasti laitettavia kuin täysin ykköstyyppiläisillä. Tosin joskus tuo haiman toiminta loppuu ja sitten mennään taas eri jutuilla eteenpäin. Itsekään en ole oikein käsitellyt koko sairastumista ja muutama tuttu onkin jo suositellut, että kannattaisi ehkä käydä puhumassa jollekin asiantuntijalle asiasta, mutta eipä sitä ole tullut mentyä. Mutta jos lääkäreiden kanssa jutustelu sujuu, niin kai se kannattaa.
Kannattaa varmaan jättää nyt ennen lääkäriä kova liikunta pois ja syödä suht normaalisti ja yrittää välttää nopeita sokereita, ettei arvot mene katosta läpi. Mutta tosiaan muista syödä, ettei toisaalta mene liian alas --->kooma.
Tuolla on asiaa sairaudesta: http://www.diabetes.fi/ubbthreads/ubbthreads.php

 

[therf]

Itellä oli noita samoja oireita eli väsymystä,kusettusta ja janoa, mutta kävin viime vuonna sokeritestissä ja täysin normaalit oli. Enpä itse asiassa tiedä vieläkään mistä ne johtui/johtuu.

 

[Hoizu]

Kun fysiologian luennolla kuulin että runsas maitoproteiini olisi altistava tekijä diabetekselle, pysähdyin vähäksi aikaa miettimään kiskottuja rahkamääriä, mut nääh...

 

[Tähtityttö]

Sen verran vielä kommentoin, että sukulaisellani, jolla oli tuo nuoruusiän diabetes, oli kyllä ikäviä juttuja. Keski-iässä diabetes alkoi vaikuttamaan niin, että toisesta silmästä alkoi näkö heiketä. Lisäksi verenkierto vaikeutui ja varpaisiin tuli kuolio. Lopputulos oli se, että häneltä amputoitiin ensin varmaat, lopuksi koko toinen jalka polvesta alaspäin. Tämä voi olla käsittääkseni aika tavallista ainakin nuoruusiän diabetestä sairastavilla. Hän kuoli alle 60 -vuotiaana sydämenpysähdykseen. Diabeteksellä saattaa (?) olla käsitykseni mukaan jotain vaikutusta myös sille puolelle. Tämä sukulainen sairasti melko vaikeaa diabetestä hyvistä elämäntavoistaan huolimatta.

Äiskä sai diabeteksen siinä 26-vuotiaana vaikean elämäntilanteen seurauksena (=stressin seurauksena, elämäntavat kunnossa) ja kuoli 53-vuotiaana aivoverenvuotoon. Kukaan ei voi todistaa kuoliko se juuri diabeteksen seurauksena, mutta diabeteshän heikentää verisuonia jne, joten hyvin todennäköistä se on. Mitään sokeutumisia tai amputoimisia ei tod. ollut lähelläkään.

Sen sijaan kaverin faijan jalkaan tuli kuolio diabeteksen seurauksena. Toisaalta tämä heppu oli miltei täysi alkoholisti, ja se yhdistettynä tautiin ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä.

Systerin kummisedällä on diabetes, ja se elää ihan normaalisti, on jo yli 60 ja viinakin maistuu ja ylipainoa on. Mitään sokeutumisia tai kuolioita ei ole.

Mitä ylipäätään lääkäreiltä oon kuullut, niin aikuisiän diabetes voi olla vaikeampi hoidettava ja on usein kivuliaampi ja tuskaisempi kuin nuoruusiän diabetes (erilaiset säryt ympäri kroppaa, sokeutumiset jne). Sitä, onko tauti iseknyt tredin aloittajaan en osaa sanoa. Kunhan toivon itsekkäästi, etten itse saa sitä ikinä..:(

 

[Grotesk]

Bump. Va hörs Sam Earch?

 

[Sam Earch]

Juu unohtuikin tänne kirjoittaa, että voin toistaiseksi huokaista helpoituksesta - arvot olivat normaalit.

Älytön jano kyllä vaivaa vieläkin..onkohan mulla syljenerityksessä tapahtunut joku muutos, kun suu kuivaa kokoajan.

 

[Grotesk]

Juo enemmän ja stressaa vähemmän ;) Ei tää eläminen turhasta panikoinnista ainakaan helpotu yhtään.