En vain voi sille mitään, että Serie A sytyttää eniten. Italian maajoukkuetta on tullut sympattua ihan pennusta lähtien, ja sieltä on tullut poimittua paljon lempipelaajia, jotka ovat herättäneet niin syvän mielenkiinnon, että kyseisten herrojen otteita on halunnut seurata myös seurajoukkeissa. Paras esimerkki tästä on muuan Francesco Totti, joka on ollut lempipelaajani vuoden 2000 EM-kisoista lähtien. Viimeistään duon Totti & Cassano yhteispeli oli jotain niin maagista ja tajunnanräjäyttävää, että sukat pyörivät nuoren pojan jaloissa. Tuon päälle vielä mm. Montella, Delvecchio, Tommasi ja Panucci, niin olin löytänyt suosikkijoukkueen TamU:n rinnalle. Toki seuraaminen rajoittui tuolloin lähinnä videopätkiin internetissä, mutta Urheilukanavan kautta ja sekä internetin kehittyessä pääsi seuraaman myös laajemmin Roman otteita sekä Serie A:ta yleisesti. Ja sille tielle on jääty. En tosin ole koskaan toteuttanut unelmaani ja käynyt Stadio Olimpicolla katsomassa Roman peliä. Ehkä sitten joskus isona... Mutta olen kyllä nähnyt Lazion pelaavan TamU:a vastaan Ratinassa. :lol2:
Huippusarjat, eli Serie A, Valioliiga, Bundesliiga, La Liga ja Ligue 1, tarjoavat kaikki yleensä viihdyttävää futista, tosin poikkeuksiakin aina löytyy. Kaikille sarjoille on paikkansa, ja mitä enemmän näitä sarjoja seuraa, niin löytää melkein kaikista, jopa pienemmistäkin matseista mielenkiintoisia asioita sekä seuraamisen arvoisia pelaajia. Mutta toki ymmärrän, jos katsoo esimerkiksi Valioliigan häntäpään taiston, jossa stadion on täynnä, laulu raikaa ja joukkueen tehdessä maalin pelaajat voivat heitellä yläfemmoja fanien kanssa. Sitten katsoo perään esimerkiksi 0-0 päättyvän Catania vs. Livorno matsin, joka pelataan sateessa n. 6000 kohtuullisesti ääntä pitävän ihmisen edessä kolkolla stadionilla, missä juoksurata erottaa lähinnä etelä- tai pohjoispäätyyn sijoittuneet katsojat kentästä, jolloin pelin pyöriessä keskikentällä näet vain tyhjiä penkkejä, niin kontrasti on aika suuri. Tunnelma voi olla jopa paikoitellen aavemmainen, kun kuulet fanien ääntelyn, mutta ketään ei näy.