Tappara sitten lopulta vei ei voi mitään. Kolmannen 6-0 HIFK:n kotivoiton jälkeen täälläkin jo availtiin konjakit. Kauden tuloksena runkosarjan voitto, hienot pleijarit ja hopeaa, syksyllä ei ollut noin paljoa odotuksia. Finaalitappio jättää aina paskan maun ja pyyhkii aiemman pois, mutta kun muistaa kokonaisuuden niin hieno kausi faneille. Törmäsen nillitys jätti paskan maun, olisi vain niellyt tappion ja ladellut perusjargonit medialle. Ei finaalit ratkennut tuomareihin, omasta pelistä löytyy parannettavaa jos ei pysty vastaamaan yhteen tuomarivirheestä aiheutuneeseen maaliin.
Ja pettymystä lieventää myös Laine, nousee pakostakin hymy ja ihmetys kun katseli Laineen pelaamista, toivottavasti vielä katsellaan MM-kisoissa. Tuollainen suomalainen pelaaja jostakin noussut, ja eiköhän kaikki suomalaiset lätkän seuraajat saa omia omakseen, ihan kuin Teemun, vaikka Laine Tapparan mies onkin. Tässähän jo alkoi odottelemaan kun ajattelee, kuinka MM-kisoissa Barkov tai Granlund tarjoilee ylivoimalla paikkoja. Kaikki kunnia Kuuselalle, Lajuselle ja Järviselle, mutta nyt Laine saa syöttöjä astetta paremmilta pelintekijöiltä.
Kuka muuten muistaa enää Palolan? Hautautui jonnekin Venäjälle. Niin se kunnia on katoavaista, parin kauden ajan kuin Laine nyt, tai nyt voi sanoa että köyhän miehen Laine.