Hyvä tietää, että python ainakin on jotenkin relevanttia. Tänään naksuttelin läpi codeacademyn tehtäviä juuri pythoniin liittyen. Liekö sitten jotain kuitenkin tarttunut koulunkin kursseilla päähän, vai onko python paremmin mun aivoilleni sopiva, kun c#, mutta tuntu ihan sujuvan.Tällä hetkellä näyttää combo python...
Hyvä saada hieman erilaisiakin näkemyksiä keskusteluun. Olen kyllä samaa mieltä M_atin ja elixandran kanssa. Toki tarkoituksena on opiskella, työskennellä ja jos hieman laajemmin ajattelee, myös elää mahdollisimman kiinnostavasti.Komppaan kyllä M_attia...
Ehkä ongelma sitten lienee se, ettei mulle ole erityisen selvää se, mikä on kiinnostavaa. Koodaaminen oli tuolla yhdellä yliopiston kurssilla ärsyttävää, mutta se oli mielestäni muutenkin ei-optimaalisesti toteutettu kurssi. Voihan olla, että ohjelmoinnin ilot aukeavat vasta myöhemmin?
Toisaalta on myös niin, että iso syy sille, että mä nyt ylipäänsä opiskelen alaa, on se, että se oletettavasti on, ja tulee olemaan, hyödyllistä. En nyt muista alalla olevista tiedä, mutta ei mun ensimmäinen sanani vauvana ollut ”tietojärjestelmätiede”. Ylipäänsä asioiden tietäminen ja oppiminen on toki kivaa, ja siksi on hienoa opiskella. Mutta ei mulla ole ikinä ollut mitään unelma-ammattia, eikä välttämättä kovin selkeää käsitystä esim. siitä, mitä kaikkea tämä ala kattaa. UML-kaaviot ja githubit ei ollut tuttuja vielä vuosi sitten.
Silloin on mielestäni järkevää:
1. kokeilla mahdollisimman laajasti erilaisia asioita (esim. sitä koodaamista), jotta näkee mitä haluaa, tai ei halua tehdä. Mä esimerkiksi olin ennen opiskelujen alottamista pari vuotta työskentelemässä laaja-alaisessa ja varsinaisessa erityisopetuksessa ala-asteella, ja opin, että en varmasti halua olla erityisopettaja, enkä oikeastaan luokanopettajakaan.
2. pyrkiä maksimoimaan mahdollisuudet/vapaudet. Eli tilaisuus siihen, että myöhemminkin voi tehdä valintoja mahdollisimman laajasti koskien vaikkapa työtehtäviä. Se taas tarkoittanee sitä, että kannattaa pyrkiä olemaan kärryillä myös asioista, joita on järkevä hallita, vaikkei se olisikaan erityisen kiinnostavaa.
Jos on niin (ja miksei olisi), mitä esim. Dopey mielestäni sanoi, eli että ohjelmointi on käytännössä välttämättömyys tulevaisuudessa, mikäli haluaa luoda arvoa työnantajille/asiakkaille IT-hommissa. Niin silloin kai sitä koodaamistakin kannattaa opetella, jotta on tulevaisuudessa mahdollisuus ylipäänsä työskennellä jossain, sen lisäksi työskennellä mahdollisimman hyvässä työpaikassa, ja sen lisäksi olla mahdollisimman paljon vapauksia ja mahdollisuuksia valita, millaisia töitä haluaa tehdä, jotta työstä saatava kokonaistyytyväisyys on suurin mahdollinen. Tähän samaan ajatukseen oikeastaan liittyi myös threadin aloittaminen, ja kyselyt noista SAP-koulutuksista. Mistäpä sitä tietäis, haluanko käyttää SAP:ia joskus tulevaisuudessa, kun en ole koskaan ohjelmaa koittanut. Mun käsitykseni SAP:ista perustuu siihen, että koululla oli vierailuluennoitsija kertomassa noista SAP-kursseista, ja siellä todella määrätietoisesti tuotiin esiin, että kannattaa hankkia kaikki mahdolliset sertifikaatit. Liekö sitten, että ukko saa jotain provikkaa niistä luennoista...
On kai muutenkin niin, että työtehtävä, tai joku osa työtehtäviä ei ole se, mikä määrittää täysin, onko työ mielenkiintoista, vai ei. Tai että minkälaisen kokonaisarvosanan se työ saa. Työympäristö, työkaverit, vapaudet tehdä työtä eri tavoin, työajat, kai myös tulotaso. Kaipa nuo kaikki vaikuttaa sen itse työtehtävän ohella siihen, miten mielellään ko. työtä tekee. Ja toisaalta kyllähän tosi monesta asiasta voi kiinnostua, tai löytyä kiinnostavia piirteitä. Ohjelmoinnissakin on ihan kiinnostavaa miettiä eri ratkaisuvaihtoehtoja käsiteltäviin ongelmiin, ja onnistunut lopputuloksin on usein hyvä, mikäli ongelma tosiaan ratkeaa. Ainakin toistaiseksi se aika siinä välissä, eli sen pähkäily, miten ratkaisu muutetaan koodiksi, ja sitten itse koodin naksuttelu on miinuspuolia.
Vai mitä mieltä olette?