Päivä 6, keskiviikko
Keskiviikkona oltiin tien päällä jo ennen kahdeksaa – taas oli pitkä päivä edessä. Ykköstietä etelään Egilsstadirista, 200 km aikana ei mitään nähtävää...kunnes Jökulsarlonin jäätikkojärvi avautuu oikealle. Aivan mieletön paikka!!
Taas yksi niistä paikoista, mitkä on vain pakko nähdä omin silmin. Jäätikön alareunaan on muodostunut järvi, johon jäätiköstä irtoavat palat jäävät lillumaan ja liikkuvat edelleen merelle. Tämä on myös kohta jossa rengastie potentiaalisesti katkeaa, koska jääkimpaleet voivat viedä sillan mukanaan.
Järvellä tehdään autovenematkoja (kyllä, vene jossa pyörät). Nyt järvi oli niin täynnä jäätä, että vene ei päässyt kovin pitkälle. Jonain muuna ajankohtana retki voisikin olla mielenkiintoinen. Maalta kuitenkin näkee erittäin hyvin ja täyden rauhan, hiljaisuuden ja puoliuhkaavan viileyden aiheuttama tunnelataus on koskettavaa. Nähtiin pari hyljettä ja olihan sitä jäätä pakko maistaakin. Upea paikka!
Lähellä myös toinen jäätikönkatselupaikka.
Jäätiköiden ja järvien ihmettelyn jälkeen jatkettiin matkaa kohti Hofin turvekirkkoa. Ihana pieni kirkko turvekatolla ja lankkulattialla, ollut paikallaan 1800-luvulta saakka. Näiden vuorien keskelle kirkot jotenkin kuuluvat.
Vatnajökullin kädet venyvät hienosti tiellepäin pitkin matkaa.
Vikin kaupungin jälkeen käännyttiin kohti Dyrholäyta. Tämä paikka kannattaa myös käydä katsastamassa, jos haluat nähdä lunneja pesätouhuissa. Kamera ei riitä tarkkoihin kuviin, mutta on ne veikeitä olentoja! Pesivät muuten maassa ja pesään johtaa pitkä onkalo. En vieläkään tiedä miten linnut saavat nokkaansa vedessä monta kalaa ilman että edelliset tippuvat.
Muutenkin aika eksoottinen paikka, upea musta ranta ja erikoisia kivimuodostelmia.
Hvolsvöllurissa ihana aurinkoinen päiväkahvi. Kaupungissa myös joku museo, kuulemma vierailemisen arvoinen jos aikaa riittää (tämä jäi siis näkemättä).
Ajo jatkui kohti seuraavaa yöpaikkaa Estidalur:iin (maatilamajoitus, wc ja suihku käytävällä), jossa vihdoin perillä puol7 aikoihin.
Geysirit 10 kilometrin päässä majoituksesta, sinne seuraavaksi. Ja kyllä, niitä on ihan oikeasti olemassa! Muutenkin maa höyryää ja pulputtaa joka puolella.
Geysireille alun perin nimensä antanut geysir ei ole nykypäivänä enää aktiivinen, purkautuu matalasti silloin tällöin. Koko korkeudessaan se olisi noin 40metriä ja tämä aktivoidaan saippualla juhlatapahtumia varten. Alueella on kuitenkin pienempi geysir joka purkautuu parin minuutin välein, mahtavaa!
Ja hei, se on ihan oikeasti kuumaa se vesi, olikohan se niin, että 7 vierailijaa viikossa saa palovammoja.
Huomaa, että on saavuttu turistialueelle. Vaikka nähtävyydet ovatkin hienoja, osa hohdosta puuttuu kun ympäristö on jalostettu vahvemmin turisteille. Hyödynnettiin sitä käymällä syömässä viereisessä ravintolassa.
Käytiin katsomassa myös lähellä olevan Gullfoss. Komea putous iltahämärässä!
Illan viimeiset vuorenhuiput.