Ketjun aloittajalle: ei mitään merkitystä, kumpaa jauhoa ostat. Ite ottasin protujauhoa mukaan vain, ei mitään massa/palautusjauhoa. Hiiluja saa intin ja souden muonistakin ihan riittävästi, protua ei. Jauhoa sit kassulla naamaan, leireille ehkä muutama patukka mukaan.
Pakko vielä kerran korostaa, että tehtävä/sijoittuminen ratkaisee PALJON, miten massaa lähtee, vai lisiikö se jopa intin aikana ja tarkoitan laatulihaa, en läsää. Hankkiudu johtajaksi tai erikoismieheksi johonkin fyysisesti helppoon hommaan, kuten lämäriksi, kirjuriksi tai kuskiksi, niin massa ei tod. lähde yhtään mihinkään. Sitten taas jos menet sissiksi, tykäriksi, pinohiireksi tai oikeestaan mihin vaan perus 6kk nurmiporaksi, niin eipä paljoa ole vaikutusmahkuja siihen, mitä syöt ja milloin.
Anteeksiantamatonta on, jos vesi loppuu leirillä!!! :curs: Niin ei saa käydä, tuommoisesta kandee reklamoida aika isolle herralle jo, ainakin komppanian päällikölle. Ihan oikeasti, vesi on niin tärkeää taistelijalle, että sitä vaan pitää olla, aina. Ihme meininkiä, jos on todella loppunut vesi kesken. Toisaalta, vesihuolto on hieman rivisoltuista ja alikessuista itsestäänkin kiinni. Pitää ennakoida ja raportoida todella ajoissa huoltojoukkueelle, että "Ny alkais olla vettä enää puol kanisteria, huomenna pitäis saada täytettyä viimestään.".
Mulla oli äärimmäisen helppoa, kun olin normi korohorossa lääkAU, eli leireillä huoltojoukkueen mukana. Nukuin huoltoAU:n ja keittäjien kanssa, joten heidän kanssaan kun oli hyvää pataa, niin kaloreita ja hyvää muonaa piisasi, ei mitään ongelmia.
Samoin kassulla oli erikoisAU:na oikein rentoa ja kivaa, ruokienkin suhteen. Marssin (gonapolkua tietenkin :D ) omaa tahtia lähes silloin, kun huvitti ruokalaan syömään niin kauan, kuin huvitti (no melkein ainakin), kävin valtion ilmaiseksi tarjoamat iltapalat (kannattaa käyttää ne hyväkseen, eikä tuhlata vähiä rahojaan soudessa, protujuoma kyytipojaksi) kaikessa rauhassa syömässä pois ja päälle ehkä jätskiä tai pannaria varuskuntasairaalassa. Eli ne oli toimitettu potilaille ja henkilökunnalle päivällä ruoaksi, mutta aina niistä jäi aika paljon tähteeksi, jolloin kuka vaan lämäri tai lääkAU saattoi käydä niitä iltasella mätöstämässä ja
Eli tietenkin AINA ensin muonat tarjottiin potilaille, kyseltiin moneen kertaan et "Ootko nyt varma, ettet jaksa neljättä siivua enää pannaria syödä?", sitten veksin henkilökunnalle ja sitten jos vielä oli ylijäämää, niin muutkin lämärit pääsivät osallisiksi.
Sijoittumista pitää vaan korostaa vielä lisää. Jos yhtään huolettaa lihojen sulaminen huonon muonan ja liian aerooppisen takia, niin pitää p-kaudella jo hyvissä ajoin päättää, mihin erikoishommaan tai johtajaksi haluaa ja kans äänekkäästi ja selvästi asia ilmaista. Sitten on paljon enempi säätövaraa myös syömisten suhteen, kuin rivisoltulla ja tod.näk. fyysisesti helpommat hommat myös, vähemmän kaiken maailman turhia roudailuja ja sykkimisiä.
Sille 4000kcal/vrk lukemalle ei tiedä, itkeekö vai nauraako. Ei varmasti kertaakaan tullut intin muonista moista lukemaa täyteen, ehkä nippanappa päästiin 3500kcal/vrk kassulla joskus ankarien pannari- tai jädemättöjen myötä, mutta leirillä ei varmasti ikinä lähelläkään.