- Liittynyt
- 17.9.2002
- Viestejä
- 594
Moro! Mitäpä mieltä pakkislaiset Iltalehdessä esitellystä "karkki-
dieetistä. Tällä Uma Thurmankin laihdutti kymmenen kiloa...
Sanonpa vaan että voi jeesus. Meikäläinen näkee punaista, kun tällaista lehdessä hehkutetaan. Mikä surullisinta, niin kyllähän tätäkin monet "jokinorsut" saattaa kokeilla. Noh, onneksi jutun kirjoittaja ei tätä mitenkään erityisesti ylistänyt.
Kuulostaa aika
"Alussa minulla on kaksi hypoteesia tästä laihdutusoppeja uhmaavan ruokavalion toimintamekanismista.
Joko keho yksinkertaisesti lakkaa ottamasta vastaan koko ajan samassa muodossa tuputettua energiaa. Tai sitten makeismättö alkaa ällöttää siinä määrin, että lopulta tulee syöneeksi enää todella vähän.
Aamiaiseksi suklaamousse
1. päivä
Mittaan vyötärönympäryksen, käyn vaa’assa ja taistelen tiukimmat farkut jalkaani. Matkalla töihin viheltelen iloisena: reppu on täynnä herkkuja, jotka olen ikuisena laihduttajana kieltänyt itseltäni.
Aamiaiseksi nautiskelen cokiksen kera purkillisen suklaamoussea ja aamupäivän aikana vielä hillolla terästetyn vanukkaan.
Iltapäivällä iskee omituinen hytkyily, kofeiinikännin ja sokerihumalan onneton yhteisefekti. Kollega kysyy, olenko tarkistanut lääkäriltä, ettei dieetti ole vaarallinen.
Polvet lakkaavat notkumasta vasta kun syön lounaan eli porkkanakakun palan ja smoothien. Työt luistavat yllättävän hyvin, samoin illan spinning-tunti. Poikkean karkkikaupassa ja käyttäydyn kuin lapsi... no, karkkikaupassa.
”Syön pihviä silmilläni”
2.päivä
Lähden aamuvarhaisella kuntosalille, mutta rauta nousee vain ison irvistyksen voimalla.
Hötkytys on vähentynyt, mutta ramppaan rauhattomana edestakaisin. Osaltaan sukkulaliikennettä edistää vatsa, joka on sekaisin kuin seinäkello.
Illalla nälättää oikein kunnolla.
3.päivä
Teen kaksi haastattelua ruokaravintolassa. Molemmilla kerroilla tilaan jäätelöä, mutta syön silmilläni pihvin haastateltavan lautaselta.
Spinning sujuu, mutta sen jälkeen olen kirjaimellisesti loppuun ajettu. Salin vaaka näyttää kaksi kiloa vähemmän kuin ensimmäisenä laihisaamuna. Vaikka vatsa kurnii koko kotimatkan, skippaan päivällisjätskin.
”Raahaudun työpaikalle”
4.päivä
Vietän illan pitsaa ja olutta nauttivassa porukassa. Tuoksuista tuskastuneena suon itselleni yhden siiderin, ja tuloksena on höyhenenkevyt huppeli.
5.päivä
Raahaan itseni kynsien varassa työpaikalle.
Lähikaupan kassa alkaa katsoa ostoksiani oudosti. Tekee mieli vakuuttaa, että herkkukassit ovat menossa raskaana olevalle vaimolleni — mutta samaa tekosyytä varmaan käyttävät kaikki muutkin mässäilijät.
Lankeemus burgerilla
6.päivä
Harjaan kieltäni kauemmin kuin hampaita. Suu tuntuu silti sametilla vuoratulta. Karkkia napostelen hyvin harvakseltaan. Iltapalapöydän asemesta asetun aikaisille yöunille. Verensokeri vetää vuoristorataa, ja samoin tekevät mielialani.
7.päivä
Lankeemus. Tuttu ravintoloitsija kutsuu maistamaan lammasburgeria, ja laukkaan paikalle kuolaten kuin Pavlovin koira. Suolainen ruoka ilmestyy eteeni 11. hetkellä, sillä katselin kaihoten kanini suolakiveä.
”Silmät pyörivät hedelmäpeliä”
8. päivä
Farkut sujahtavat jalkaan ilman kenkälusikkaa, joten palaan urheasti limsa- ja vanukaslinjalle. Treeni tökkii melkein yhtä pahasti kuin suklaansyönti, ja rasituksen jälkeen silmät pyörivät hedelmäpeliä.
9.päivä
Ystävä ehdottaa, että laittaisin suuhuni akvaariosta pohjamonneja purukalustoa puhdistamaan. Harkitsen asiaa. Liikuntaa en enää päästä ajatuksiinkaan, sillä väistämätön aerobiciin pyörtyminen olisi liian noloa.
”Vatsa huutaa Tähtien sotaa”
10. päivä
Lankeemus no. 2. Ahmin onnesta soikeana lautasellisen thai-ruokaa, mutta nautinto jää lyhytaikaiseksi: kutistunut vatsani selvästi luulee, että olen nielaissut täyteen puhalletun jalkapallon.
11.päivä
Olo on eilisen jälkeen niin ravittu, että uskaltaudun illalla mieheni kanssa ostoksille. Keskellä tavaratalon hälinää hän kysyy, olenko huomannut että minulla on wookie-vatsa. Se nimittäin huutaa ruokaa Tähtien Sodasta tutun Chewbaccan äänellä.
”Pihviä ja ranskalaisia!”
12.päivä
Dieettimoraalin vahvistamiseksi käyn katsomassa Kill Bill -elokuvan. Kunnioitukseni taistelukohtauksissa huhtovaa Umaa kohtaan nousee astronomisiin mittoihin. Salmiakkikarkkeja pitelevä käteni taas ei nouse oikein millään.
13.-14.päivä
Hautaudun viikonlopuksi sänkyyn odottamaan kuurin loppumista. Viimeisenä iltana, heti keskiyön jälkeen paistan pihvin ja ranskanperunoita, mutta ennen niiden kimppuun käymistä tsekkaan saldon: kahden viikon aikana kadotin kuusi vyötärösenttiä ja kuusi painokiloa.
Ja huumorintajuni."
MARIA SJÖVIK
maria.sjovik@iltalehti.fi
dieetistä. Tällä Uma Thurmankin laihdutti kymmenen kiloa...
Sanonpa vaan että voi jeesus. Meikäläinen näkee punaista, kun tällaista lehdessä hehkutetaan. Mikä surullisinta, niin kyllähän tätäkin monet "jokinorsut" saattaa kokeilla. Noh, onneksi jutun kirjoittaja ei tätä mitenkään erityisesti ylistänyt.
Kuulostaa aika
"Alussa minulla on kaksi hypoteesia tästä laihdutusoppeja uhmaavan ruokavalion toimintamekanismista.
Joko keho yksinkertaisesti lakkaa ottamasta vastaan koko ajan samassa muodossa tuputettua energiaa. Tai sitten makeismättö alkaa ällöttää siinä määrin, että lopulta tulee syöneeksi enää todella vähän.
Aamiaiseksi suklaamousse
1. päivä
Mittaan vyötärönympäryksen, käyn vaa’assa ja taistelen tiukimmat farkut jalkaani. Matkalla töihin viheltelen iloisena: reppu on täynnä herkkuja, jotka olen ikuisena laihduttajana kieltänyt itseltäni.
Aamiaiseksi nautiskelen cokiksen kera purkillisen suklaamoussea ja aamupäivän aikana vielä hillolla terästetyn vanukkaan.
Iltapäivällä iskee omituinen hytkyily, kofeiinikännin ja sokerihumalan onneton yhteisefekti. Kollega kysyy, olenko tarkistanut lääkäriltä, ettei dieetti ole vaarallinen.
Polvet lakkaavat notkumasta vasta kun syön lounaan eli porkkanakakun palan ja smoothien. Työt luistavat yllättävän hyvin, samoin illan spinning-tunti. Poikkean karkkikaupassa ja käyttäydyn kuin lapsi... no, karkkikaupassa.
”Syön pihviä silmilläni”
2.päivä
Lähden aamuvarhaisella kuntosalille, mutta rauta nousee vain ison irvistyksen voimalla.
Hötkytys on vähentynyt, mutta ramppaan rauhattomana edestakaisin. Osaltaan sukkulaliikennettä edistää vatsa, joka on sekaisin kuin seinäkello.
Illalla nälättää oikein kunnolla.
3.päivä
Teen kaksi haastattelua ruokaravintolassa. Molemmilla kerroilla tilaan jäätelöä, mutta syön silmilläni pihvin haastateltavan lautaselta.
Spinning sujuu, mutta sen jälkeen olen kirjaimellisesti loppuun ajettu. Salin vaaka näyttää kaksi kiloa vähemmän kuin ensimmäisenä laihisaamuna. Vaikka vatsa kurnii koko kotimatkan, skippaan päivällisjätskin.
”Raahaudun työpaikalle”
4.päivä
Vietän illan pitsaa ja olutta nauttivassa porukassa. Tuoksuista tuskastuneena suon itselleni yhden siiderin, ja tuloksena on höyhenenkevyt huppeli.
5.päivä
Raahaan itseni kynsien varassa työpaikalle.
Lähikaupan kassa alkaa katsoa ostoksiani oudosti. Tekee mieli vakuuttaa, että herkkukassit ovat menossa raskaana olevalle vaimolleni — mutta samaa tekosyytä varmaan käyttävät kaikki muutkin mässäilijät.
Lankeemus burgerilla
6.päivä
Harjaan kieltäni kauemmin kuin hampaita. Suu tuntuu silti sametilla vuoratulta. Karkkia napostelen hyvin harvakseltaan. Iltapalapöydän asemesta asetun aikaisille yöunille. Verensokeri vetää vuoristorataa, ja samoin tekevät mielialani.
7.päivä
Lankeemus. Tuttu ravintoloitsija kutsuu maistamaan lammasburgeria, ja laukkaan paikalle kuolaten kuin Pavlovin koira. Suolainen ruoka ilmestyy eteeni 11. hetkellä, sillä katselin kaihoten kanini suolakiveä.
”Silmät pyörivät hedelmäpeliä”
8. päivä
Farkut sujahtavat jalkaan ilman kenkälusikkaa, joten palaan urheasti limsa- ja vanukaslinjalle. Treeni tökkii melkein yhtä pahasti kuin suklaansyönti, ja rasituksen jälkeen silmät pyörivät hedelmäpeliä.
9.päivä
Ystävä ehdottaa, että laittaisin suuhuni akvaariosta pohjamonneja purukalustoa puhdistamaan. Harkitsen asiaa. Liikuntaa en enää päästä ajatuksiinkaan, sillä väistämätön aerobiciin pyörtyminen olisi liian noloa.
”Vatsa huutaa Tähtien sotaa”
10. päivä
Lankeemus no. 2. Ahmin onnesta soikeana lautasellisen thai-ruokaa, mutta nautinto jää lyhytaikaiseksi: kutistunut vatsani selvästi luulee, että olen nielaissut täyteen puhalletun jalkapallon.
11.päivä
Olo on eilisen jälkeen niin ravittu, että uskaltaudun illalla mieheni kanssa ostoksille. Keskellä tavaratalon hälinää hän kysyy, olenko huomannut että minulla on wookie-vatsa. Se nimittäin huutaa ruokaa Tähtien Sodasta tutun Chewbaccan äänellä.
”Pihviä ja ranskalaisia!”
12.päivä
Dieettimoraalin vahvistamiseksi käyn katsomassa Kill Bill -elokuvan. Kunnioitukseni taistelukohtauksissa huhtovaa Umaa kohtaan nousee astronomisiin mittoihin. Salmiakkikarkkeja pitelevä käteni taas ei nouse oikein millään.
13.-14.päivä
Hautaudun viikonlopuksi sänkyyn odottamaan kuurin loppumista. Viimeisenä iltana, heti keskiyön jälkeen paistan pihvin ja ranskanperunoita, mutta ennen niiden kimppuun käymistä tsekkaan saldon: kahden viikon aikana kadotin kuusi vyötärösenttiä ja kuusi painokiloa.
Ja huumorintajuni."
MARIA SJÖVIK
maria.sjovik@iltalehti.fi
