Ikuinen elämä

[number_one]

Ei ihan heti sattunut tällästä keskustelua silmään.

Elikkä jos saisitte mahdollisuuden elää ikuisesti, niin että pysyisitte saman ikäisenä mitä nyt olette, ei voisi kuolla mihinkään sairauteen, mikään tapaturma ei voisi tappaa. Perus highlander meininkiä siis. Ottaisitteko tälläisen mahdollisuuden vastaan? Olisiko läheisten kuolema liikaa sydemelle? Mitä taitoja opettelisitte, kun sitä aikaa jonkun verran olisi?

Olisi kiva kuulla jengin mielipiteitä

 

[number_one]

ja laitetaan veilä hyvä video perään:
http://www.youtube.com/watch?v=GFzZCvHiCJw&mode=related&search=

 

[Narua]

Elikkä jos saisitte mahdollisuuden elää ikuisesti, niin että pysyisitte saman ikäisenä mitä nyt olette, ei voisi kuolla mihinkään sairauteen, mikään tapaturma ei voisi tappaa.

Voisi ruveta ottamaan kupoliin, kun 187 -vuotiaana skrapaa 30 asteen pakkasessa jäitä auton ikkunasta ja on taas yksi pimeä marraskuinen maanantaiaamu ja työviikko edessä. Jos leffan mukaan vielä läheisetkin lähtisivät laulukuoroon, niin ei missään nimessä tuollaista. Ei kyllä muutenkaan. Aikansa kutakin, jne.

 

[Mies847]

Itse asiassa tosta oli joskus kaverin kans puhetta, itse sanoin että viimeistään siinä vaiheessa kun olis yksin ainoana ihmisenä maapallolla niin kävis elämä todella tylsäksi. Se taas oli valmis tutkimaan maapalloa vaikka kuinka kauan ja keksimään uusia asioita. Ei vissiin tarvi hirveesti arvailla kumpi meistä on mensan jäsen...

 

[Mike]

Aloitin joskus keskustelun tänne siitä, että minkälaista olisi jos yksi aamu heräisit yksin koko pallolta.

Ihminen kun on laumaeläin, niin kyllä sitä muiden sukupuuttoon kuolemisen jälkeen aika hulluksi tulisi.

http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=36174&highlight=yksin

 

[Pehvanssi]

Voisi ruveta ottamaan kupoliin, kun 187 -vuotiaana skrapaa 30 asteen pakkasessa jäitä auton ikkunasta ja on taas yksi pimeä marraskuinen maanantaiaamu ja työviikko edessä.

Pikkase vituttas. Mun tapauksessa se menis niin että olisin nostanu eläkettä viimiset 135 vuotta ja varmaan tekisin itsestäni kaikinpuolin meleko täydellistä kitaristia, bodaria, kokkia, naistenmiestä jne jne jne.

Oikeasti varmaankin olisin melko vittuuntunut ihminen, kun seurailee kuinka ympärillä maapallo tuhoutuu, läheiset delaa, oikeus ei tapahdu ja sen semmosta.
Eli en tahtos itelle semmosta kohtaloa.

 

[Turisas]

Olis äärimmäisen mielenkiintosta elää ja nähdä mihin tämä maailma kehittyy ajan saatossa. En tiedä sitten miten esim. muisti pelais, kun alkais muistella vaikkapa 500 vuoden takaisia.

Toisaalta se, että näkee vaikkapa jälkeläistensä elämän kehdosta hautaan toinen toisensa jälkeen tuntuu ajatuksena vähän ahdistavalta. Jotenkin sitä olis aina vähän ulkopuolinen sen jälkeen kun kaikki "alkuperäiset läheiset" olis kuollu. Siinä missä maailma muuttus ja ihmiset menis ja tulis ite olis vaan jatkuvasti jumissa. Yksin ajatuksineen ja muistoineen, joita kukaan muu ei vois ymmärtää. Miten voisin olla samalla aaltopituudella ihmisen kanssa, joka on elänyt 18 vuotta, kun itse olisin elänyt vuosisatoja? Tai vastaavasti ymmärtää vanhenevia kavereitani, kun itse olen fyysisesti ikuisesti sama.

Ei kiitos, sanon minäkin.

 

[Sukulaku]

Tokihan olisi mukavaa. Kerran sitä vain eletään. Toki olisi ihan kiva olla mahis itsemurhaan. Kuitenkin joku saisi hyvän idean kuskata mut aurinkoon ;)

 

[Kivipää]

Joo tuskin sitä enää sadan vuoden päästä duunissa tarttis roikkua.. Jos ei pystyisi itelleen tuossa ajassa muuten toimeentuloo järjestään niin eikun kikka kolmonen eli pankkiryöstö tai joku kunnon koplaus ja rahat jemmaan.. Sitten jos sattus jäämään kiinni ei tunnustaisi mitään eikä kertosi rahoista.. Eihän se vaikka 10 vuoden kakkun nyt ikuisuudesta kovin paljoo ole. Toisaalta näin lähihistoriaa ajatellen aika pienellä alkupanoksella voisi saada aika potin vaikka pörssissä kun olisi aikaa odotella. Siinä oliskin mahkut koittaa missä menee treenin rajat natuna kun vaikka yhden 100 vuotta pukkais treeniä täyspäiväsenä niiden sijoitustuottojen turvin.

 

[lartsa]

Ei meikäläinen ainakaan haluaisi ikuista elämää. Kerta toisensa jälkeen näkisi rakkaittensa kuolevan, niin ei siinä enää mikään tuntuisi miltään. Kuolemattomuus ennen ns. "normaalia" kuolinaikaa ennen olisi toki hienoa, koska pystyisi toteuttamaan kaikki villeimmätkin unelmat ilman pelkoa kuolemasta.

 

[Mike]

Sanotaanko, että 500 vuoden kuolemattomuus olisi unelma. Näkisi mitä tulevaisuudessa on. On todella masentavaa kun tietää, ettei ikinä, siis ikinä tule saamaan selville kaikkia siistejä uusia futuristisia härveleitä.

 

[Pyranha]

Mahtaako tämä olla joku ennenaikainen kolmenkympin kriisi vai miksi musta on jo pidempään tuntunut että elämä on helvetin lyhyt.

Toki koko homman mielekkyys perustuu juuri tähän. Varma on tylsää.

 

[Tomppa85]

Vanheneminen voitaneen joskus pysäyttää, mutta kuolemattomuus on mahdotonta saavuttaa. 200 vuotta kun autoilla, junilla ja lentokoneilla matkustaa niin todennäköisyyden lait pysäyttävät elon jollain onnettomuudella.

 

[PikkuT]

Empä varmaan ottas moista mahdollisuutta vastaan. Harmittas noi loskatalvet, ilmastonmuutokset, veneessä asuminen ym., mutta ehkä eniten vituttaisi se, että nostaisin vuonna 3587 sen saman 120kg penkistä kuin mitä nyttenkin.:(

Kaiketi se tekeminen loppus muutenkin jossain vaiheessa... Harmittas kaiken lisäksi olla se "erilainen pallopää" - evoluutio on kuitenkin muokannut ihmiset alienin näköiseksi, eikä futuristisia naisia uskaltas edes panna - puhumattakaan siitä, että he antaisivat... Varmaan kismittäs vetää tuhat vuotta tattiin yhtä soittoa.

Aika synkältä vaikuttaa.

 

[Myssy]

Tommosen highlander tyyppisen ratkasun, mut toki ilman niitä ikäviä kanssa-highlandereitä huiskimassa miekoillaan... toki ottaisin vastaan ja mielihyvin. Kerkiäis tekeen "kaikkee". Ja huomattavasti kivempi ratkasu kuin "päiväni murmelina" tyylinen kuolemattomuus.

187 vuotiaana oisin jo vuosia asunut sevverti lämpimässä maassa ettei tarvis skrapata ikkuinoita, samoin sijoitusten yms. kanssa... kyllä ne elättäis siinä vaiheessa ja ois aikaa todellakin paneutua sitten mihin vaan ja kunnolla. Myöskin ois samalla turva siitä että jos juttu A rupee tympiin, niin ei sitä tarvi lopun ikäänsä kikkailla vaan ois hyvin aikaa ja mahdollisuuksia vaihtaa juttuun B. Ja sitten C ja niin edelleen... :D

 

[Wildemar]

Sanotaanko, että 500 vuoden kuolemattomuus olisi unelma. Näkisi mitä tulevaisuudessa on. On todella masentavaa kun tietää, ettei ikinä, siis ikinä tule saamaan selville kaikkia siistejä uusia futuristisia härveleitä.

Toisaalta pari tuhatta vuotta sitten olisit voinu olla Egyptissä pygaamassa pyramidia... Tänä päivänäkin vois arpaonni osua heikommin ja pöllähtää jonkun originaalin viidakkokansan puumajaan.

 

[Fiona]

En ottaisi myöskään, mutta eri syistä mitä edellä on mainittu. Haluan nähdä tämän homman loppuun asti! Ja sitähän ei saa ikinä tietää, ellei kuole. Enkä usko (tai halua uskoa :D), että kaikki loppuisi fyysisen kuolemisen jälkeen. Enhän mä voi lakata olemasta, herranjestas sentään! Mun sielu lentää pilven reunalle hengailemaan enkelien kanssa


f-edit. tiedän, joudun oikeasti helvettiin.

 

[Musta leski]

Tämä ikä (27v) ois ihan hyvä ikä pysyä.Ja oishan se treeninkin kannalta mukava jos ei ikinä vanhenis.Oispahan aikaa ettiä ja kokeilla itselleen sopiva ohjelma
Toisaalta parinsadan vuoden ajan ku penkkiä hinkkaa,ni saattaa ruveta jossain vaiheessa ahistaa...
Jos mä oikeasti saisin valita itselleni jtn yliluonnollista,ni haluaisin osata lukea ihmisten ajatuksia.Siis aina halutessa.

 

[Stander]

Ikuisuutta en välttämättä haluaisi viettää maapallolla, koska kun viimeiset ihmiset sitten kuolisivat, jäisin todennäköisesti tänne yksin jonkun tohvelieläimen kanssa lillumaan.

Haluaisinko sitten olla viimeinen ihminen? Ehkä, sillä tekisi mieli nähdä ihmiskunnan muuttuvan aikojen saatossa ja matkustella joka maailman kolkkaan eri aikoina. Eikä sitä tiedä vaikka pääsisi näkemään niinkin pitkälle kuin muiden planeettojen asuttamisen (epätodennäköistä).

Jossain lukion bilsankirjassa oli kuva kuvitellusta tulevaisuuden ihmisestä. Ei ollut kiva näky, kun kaiken maailman ilmansaasteet yms. olivat muokanneet siitä sellaisen Nosferatun ja Martti Ahtisaaren risteymän.
Ts. en minäkään haluaisi hakata tattiin kaukana tulevaisuudessa sen vuoksi, että minä tai uusi ihmislaji dissaisimme toisiamme ulkonäön takia. Ja ennen kaikkea rakkaus olisi kuollut asia minun osaltani, kun kaikki häviäisi, mutta minä
jäisin. Pitäisi siis varmaan olla hyvin vahva ja päättäväinen ihminen tähän ikuisuusleikkiin pystyäkseen. Se on 50/60 lähtisinkö tähän :D

 

[Keljumus]

Ainakin tuollaiseen ikuseen elämään pitäisi alkaa heti valmistautumaan. Nykyihmisen elämään kuuluu vahvasti se, että tiettyyn aikamääreeseen mennessä pitää tehdä jotain ja tiettyyn ikään mennessä pitää olla saavutettu x määrä asioita. Tuosta pitäisi heti aluksi luopua, voisi vaikka vuoden verran pohdiskella ihan itsekseen että minkälaista suunnitelmaa kehittelisi seuraavien kymmenen vuoden ajalle.

Itse alkaisin opiskelemaan taloustieteitä ja pikku hiljaa kehittelisin suunnitelmia omaisuuden kerryttämiseksi. Rahaa voisi panostella tarpeen tullen kovinkin riskittömästi, sillä kiirehän ei ole minnekkään. Lopulta sitä rahaa olisi niin paljon, että ylimääräisen stressaamisen voisi jättää innokkaille nuorille meklareille ja aloittaa itse rahasta ja ajasta riipumattoman elämänsä.

Tuossa vaiheessa kun rahaongelmat on saatu lopullisesti pois päiväjärjestyksestä voisi ruveta suunnittelemaan tavoitteita vaikka seuraavien sadan vuoden ajalle. Tätä pidemmälle en ole asiaa pohdiskellut, mutta palataan asiaan jos alkaa näyttää siltä ettei kolmekymppisyys tulekkaan koputtelemaan olalle.