Musta kuulostaa siltä, mihin tässä keskustelussa on toisinaan viitattukin, että ketjun aloittaja ottaa tavallaan ihan turhaan asioita itseensä ja jää miettimään niitä vaikkei olisi mitään syytä. Paha tietysti mennä sanomaan minkälaisesta vittuilusta on ollut kyse. Joku voi vittuilla ihan oikeasti, mutta mun kokemus sanoo, että useimmiten se on leikillistä läpänheittoa mikä vain kuuluu "äijätouhuihin". Ja joku taas ei ymmärrä sitä ollenkaan ja siltä menee hermo. Sit on näitä ääritapauksia jotka ei myöskään ymmärrä sitä ollenkaan ja se aiheuttaa näin syvällisiä tuntemuksia kuin ketjun aloittajalla. Mä väitän olevani aika hyvä aistimaan leikillisen vittuilun ja harrastan sitä itsekin. Useimmiten ihmiset ymmärtää sen, mutta joskus ei.
Jos nyt tosiaan on niin, että sulla jää ne ajatukset pyörimään päähän, niin eihän siinä muuta voi kuin sanoa sille, että sun on vähän vaikea hyväksyä tuollaista puhetta. Jos se vittuilee leikkisästi niin todennäköisesti se on sen verran fiksu että lopettaa sen. Jos se vittuilee ihan tosissaan niin se saattaa jopa jatkaa kun näkee että pääsee sun ihon alle. Siinä vaiheessa saattaa sit auttaa vähän kovemmat sanat ja pienimuotoinen uhkailu tai kysymykseen puettu vittuilu tyyliin "Mikä sun ongelmas on? Eikö rääpäle saa naisilta tarpeeksi huomiota kun pitää töissä alkaa aukoon päätään kuin jakoavain?"
Raivohuutajat on sitten asia erikseen eikä sellaista tehdä läpällä. Niihin tehoaa kun huutaa takaisin. Se on mulla ainakin vaistomainen reaktio, jos mulle aletaan karjumaan niin ekana annan tulla kahta pahemmin takaisin ja mietin vasta sitten, että olisko ollut parempia tapoja ratkaista tämä ongelma. Yleensä se kyllä toimii.
Musta tuntuu että sulla on jonkinlaisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä etkä oikein tiedä miten asioihin pitäisi reagoida. Ja tältä tuntuu ihan siksi, että harvemmin tulee vastaan kun netissä kysellään mitä tässä nyt pitäis tehdä kun työkaveri kiusaa. Tai ehkä sä vain olet vähän enemmän pohdiskelevainen tapaus kuin ihmiset keskimäärin ja mietit kaiken valmiiksi ja analysoit kaikki mahdolliset seuraukset etukäteen etkä lopulta uskalla tehdä yhtään mitään. Ja sekin tuntuu kyllä aika oudolta että päästät tällaiset asiat vaikuttaan itseesi niin pahasti että mietiskelet näitä päivät pitkät, masennut eikä töistä tule mitään. En nyt tiedä pitäiskö sanoa ettei kuulosta normaalilta, mutta ainakin harvinaislaatuisempi tapaus taidat olla.
joo pitäs oppia jokatapauksessa heti asettamaan rajat ettei tilanne pääse jäytämään vuosia.
sosiaalisia ongelmia on, olin töissä 10 vuotta näppiksen takana ja sit olin työtön 8,5kk joten mulla on sosiaaliset taidot hukassa ja järki jäässä. menee aikaa että asettuu.
oon menossa ryhmäterapiaan hoitamaan noita itsetunto ongelmia.
Uutena ihmisenä meneminen johonkin yhteisöön mukaan on aina jonkin sortin haaste.
Vaikka esim työpaikalle mennään tekemään työtä, mahtuu työpäivään melkoisesti sosiaalista kanssakäymistä.
Työpaikasta hieman riippuen toki.
Ja uutena tähän mukaan meneminen vaatii kyllä pelisilmää, hieman kannattaa katella mimmoisia tyyppejä täällä on.
Ja jos joku tulee äkkiä kaveeraamaan, ja haukkumaan muita työkavereitaan, näille asioille ei kannata kovin paljo korvaa letkauttaa.
Olet luultavasti törmännyt aika monelta työpaikalta löytyvään myrkyttäjään.
Tämän tyyppinen ihminen houkuttelee työkavereitaan mukaan loan heittoon, ja lähtee sitten kertomaan että sepä haukku sinua niin ja näin.
Tai mitä tahansa muuta yhtä mukavaa.
Älä puhu, äläkä kuule mitään voisi olla hyvä neuvo...liittyen työpaikan juonittelu kuvioihin.
Hauskaa läppää saa ja pitää toki heittää, mutta kyllä jokaiselta pitäisi löytyä sen verran pelisilmää, että huomaa toisen reaktioista oliko se hauskaa.
Ja mahdolliset ongelmat ratkotaan puhumalla, vaikka sitten esimiesten kanssa.
omiin asioihin täytyy siellä keskittyä ja oppii olemaan ottamatta mitään liian raskaasti.
Kuulostaa että aloituspostaaja ei oikein ymmärrä huumoria, eikä pysty diilaamaan ronskien juttujen kanssa, sekä lievältä läheisyyskammolta kun ei pysty asioita nostamaan esille ja juttelemaan, sitten ne purkautuvat näinä väkivalta fantasioina tai joinain raivokohtauksina. Jos neljässä viikossa kerää jo raivoa sisälleen hakata työparinsa niin onhan siinä jossain kohtaa jotain vialla, voihan se olla se työparikin mulkku mut jos samat ongelmat oli jo edellisellä kerralla samoissa hommissa niin viittaa ehkä että ongelma ei olekkaan se pari.
nykysin en pyri rakentelee mitään väkivaltafantasioita mielessä sen pidemmälle kun ne syö vaan itseä jos niitä alkaa ajattelemaan.
en tiedä onko mulla lähestymiskammo, mutta jotain on päässä vialla kun en osaa keskustella asioista. pitäis sanallisesti asettaa ne rajat.
myös, kun oon nyt tehnyt tätä ammattoia ekaa kertaa 10 vuoteen vasta 4 viikkoa, on ihan mun työnteon taitokin hukassa, siis se rutiini. tämä aiheuttaa näitä jäätämisiä ja
sitä vittuilua tulee sitäkautta, että sitäkautta on sitä vikaa itsessä. en vaan pysty yhdessä yössä muuttumaan rutinoituneeksi.
Ei se kai ole niin vakavaa jos joskus hetkeksi jäätyy, jos kenenkään henki ei siitä riipu. Ja onhan se ihan normaalia että toinen sitten huhuilee että haloo maa kutsuu, oletko jäässä. Ja siihen voi vastata että näemmä vähän olen jäässä, mitä sanoitkaan. Tai jos kysytään, onko dementia, voi sanoa että taitaa joo olla tai sitten pelkkä aivovamma. Voisiko mitenkään välillä nauraa itselleen?
Jos työkaveri puhuu vittumaisella äänensävyllä, voi vaikka sanoa että ei nyt jaksa kuunnella vittuilua kun on huono päivä. Ehkäpä tuo siitä ymmärtää hetkeksi hellittää. Jos kuitenkin muuten kovasti jutustelee ja omista asioistaan avautuu, niin vaikea uskoa että aloittajaa kohtaan tahallaan olisi ilkeä. Ilmeisesti jopa tykkää aloittajasta? Jos ei tykkäisi, tuskin mitään ylimääräistä höpöttelisi?
Sitä en tajunnut, miksi aloittaja ei itse mene tauolle, jos pitää tärkeänä niitä. Sanoo että työteho vaatii nyt lakisääteisen tauon ja lähtee pois. Minkäs sille mahtaa?
tauolle ei päässyt, kun oltiin työkohteessa eikä siinä lähellä ollut mitään huoltoasemaa tai kauppaa. en viittinyt kävellen lähteä ja ilmeisesti en uskaltanut sanoa että "anna auton avain meen tauolle"
Jos työkaverille on vaikea puhua tilanteen ollessa päällä, niin voiko asiasta sanoa silloin, kun tyyppi ei ole vittuilemassa parhailaan. Sanoa vaikka suoraan kun sen ekaa kertaa aamulla näkee, että voisitko muuten sitten jatkossa olla vittuilematta. Luulisi myös, että jos ketjun aloittaja jo vittuilutilanteessa meni työkaveria tönimään, niin siitä työkaveri osaisi päätellä, että ei se ainakaan nyt hyvällä sitä vittuilua ottanut? Jos kuittailu tönimisenkin jälkeen jatkuu, niin vaikea pitää sitä enää hyväntahtoisena ja viattomana leikinlaskuna.
luulen että pitäisi opetella heti sanomaan asiasta jos ei tykkää toisen jostain tavoista. siihen tilanteeseen se palaute ikäänkuin kuuluu.
Vittuile takas. Vittuilu on välittämistä ja harmaiden työpäivien piristysruiske.
Edellisessä työpaikassa vittuilu muistutti jopa räppibattlea parin työkaverin kans. Pomo- ja yhteistyö-osasto kuunteli välillä korvat punasena, että mitäs täällä oikein huudellaan :D
voihan se varmaan hauskaakin olla toi vittuilu. mutta siinä on se että miten ne vittuilukemiat kohtaa
Itsekin "vittuiluympäristössä" varttuneena oli melkoinen yllätys kun aikoinaan kohdalle sattui kaveri, jolle konsepti hyväntahtoisesta kuittailusta oli täysin outo. Mitään en huomannut, ennenkuin häneltä meni hermo ja
itkunsekaisena avautui, ettei hän kestä enää sellaista menoa, koska oli aikoinaan koulukiusattu yms. Helvetti, ikinä ei ole mikään hävettänyt niin paljoa. Kaverilla oli vielä kaiken lisäksi loistava huumorintaju ja kuittia tuli
takaisinkin, mutta omaan pieneen mieleen ei voinut mitenkään juolahtaa, että mikä omasta mielestä oli harmitonta läpänheittoa ottikin toisem osapuolen itsetunnon päälle,
Jonkin aikaa siitä eteenpäin kanssakäynti kärsi eräänlaisesta jähmeydestä, mutta ajan myötä varauksettomuus palasi takaisin - ilman jatkuvaa päänaukomista.
tossa on vaan se, että se on yksinkertasesti perseestä elää sitä elämää että pitää antaa paineen paisua niin suureksi että lopulta joutuu itkunsekaisena avautumaan.
vaikka lopputulos olisi hyväkin.
tässä on se, että mulla on työelämää jäljellä 32 vuotta, ja en voi jokaiselle vittuilijalle ja ikävälle ihmiselle kenen kanssa kemiat ei kohtaa ruveta odottamaan että lopulta itkunsekaisena purkaudun.
eikai sellaista tulevaisuudennäkymää kestä henkisesti, kokoajan saa olla hermona että kenen kanssa joutuu töihin ja minkälainen vittuilija se paljastuu olemaan.
niitä vittuilijoita on aina ollut, ja tulee aina olemaan. jotkut on pahempia. jotkut on vähemmän pahoja.
yks tapa miten niiltä vois noin niinkun työparitasolla välttyä, olis se että perustais oman yhden miehen firman.
sais kaikessa rauhassa häärätä niinkun miten ite tykkää.
mutta ei täs nyt noin vaan firmaks muututa...tietysti siinä vaiheessa voi olla pakkokin lähteää vetää ja perustaa firma jos ei henkisesti kestä ihmisten kanssa tulevia huonoja puolia.
Kyseessä ei ole minkään äijäkulttuurin edustaja, jonka toimintaa pitäisi vähätellä, vaan työpaikkakiusaaja, joita tässä maassa valitettavasti riittää. Tällaisia kusipäitä ei tarvitse eikä pidä sietää. Ihan ensimmäiseksi ota nauhalle sopiva määrä vittuilua, päänaukomista ja epäasiallista käytöstä. Tavalla tai toisella dokumentoi myös työparin lusmuilut ja työtehtävien tekemättä jättämiset ja muu hänen kannaltaan epäedullinen toiminta. Sitten ota asia puheeksi ko. työparin kanssa. Nauhoita myös tämä keskustelu, mutta nauhoista yms. ei kannata vielä tässä vaiheessa puhua mitään, vaan koita keskustella asiallisesti ja saada työpari ymmärtämään, että koet hänen käytöksensä loukkaavana ja häiritsevänä. Jos hommat ei muutu, niin seuraavaksi laita esimiehelle asiasta sähköposti ja kopio työparille. Sähköposti siksi että siitä jää jälki ja pystyt tarvittaesa todistamaan, että asia on saatettu työnantajan tietoon. Työturvallisuuslain perusteella työnantajan edustajalla eli esimiehellä on velvollisuus puuttua tilanteeseen. Kun asia selvästi aiheuttaa sinulle huolta ja ahdistusta, niin ota yhteys myös työterveushuoltoon, että myös siellä ollaan tietoisia ja toisaalta siinä on lisädokumenttia asiasta. Jos hommat eivät edelleenkään muutu, niin mainitse että olet dokumentoinut työpaikkakiusaamisen, ja tarvittaessa olet valmis aloittamaan rikosoikeudellisen prosessin, joss syytettyinä ovat paitsi työpari, niin myös työantajan edustajat laiminlyötyään velvollisuutensa puuttua asiaan.
Sattumoisin vaimoni on omassa duunissaan joutunut hieman samanlaisen paskapään uhriksi. Vaikka tekisi mieli mennä vetämään turpaa sitä, niin nämä tällaiset jutut kannattaa kuitenkin hoitaa ns. by the book.
no en helvetissä ala nauhottaa ihmisten epäasiallisuuksia. siinä menee kyllä keskittymiskyky työnteosta täysin kun huomion vie joku toisen kyttääminen ja sen odottelu et koska se sanoo epäasiallisuuksia ja sit vielä nauhottaisin sen, sattuisin painaa nauhurin nappia oikeeseen aikaan :D
jos niiden vittuilijoiden kanssa ei pärjää, niin periaatteessa turha hermojaan repiä vuositolkulla. sieltä pitää vaan lähtee vetämään yksinkertasesti. sanoo sitten pomolle et voiks tehä yksin hommii vai ei, jos ei, panee firman
pydeen tai toiseen paikkaan.
Ai että ensimmäinen teko olisi nauhoitella puheita eikä vain ottaa asiaa puheeksi että on sosiaalisesti kehittymätön eikä ymmärrä sosiaalisia tilanteita? On aika kaukana kiusaamisesta jos äijätyöpari heittää jotain läppändeerusta duunin ohessa.
ootko niitä miehiä että "ei haukku haavaa tee" ?
kyllä jos ihminen sanoo toiselle selvä pilkanteko mielessään jotain, niin se tekee haavan. ei siitä pääse yli.
en silti ole sen kannalla että alkaisin ihmisten juttuja nauhottelemaan. enkä jaksais mitään kaunojakaan kantaa ja mitään vaikeita ilmapiirejä alkaa virittelemään.
nopea toiminta on a ja o, on heti huomautettava että tää on väärin.
jos se ei toimi, pitää lähteä vetämään. vaikea se muuta on kuvitella.
Kyllä suurin osa ihmisistä erottaa läpänheiton ja kiusaamisen toisistaan. Jotkut sitten ei. Tää toinen saattaa heittää vähin rankempaa läppää eikä huomaa ettei vastapuoli oikein osaa ottaa sitä. Tai sit se on ihan tosissaan. Ei sitä voi tietää nettikeskustelun välityksellä. Siksi sille kannattaakin sanoa siitä, koska oli se läppää tai ei, mutta jos sitä ei itse kestä niin olisi se kiva jos se loppuisi. Ja se loppuu ihan varmasti jos "kiusaaja" olikin leikkimielellä liikenteessä ja tajuaa että tälle tyypille ei toimi nämä jutut. Jos se on ihan oikea kiusaaja niin varmasti saa vain lisää vettä kiukaalle.
mulle on jääny sellanen kuva, että kun tällä tyypillä on painetilanne ja hermot kireällä, niin sillon näitä pilkkoja tulee.
ekan kerran vähän ihmettelin kun pari viikkoa oltiin tehty duunia ja meillä meni yks homma vähän sählingiksi ja mä unohdin jotain ja sanoin etten muista tätä juttua niin tää tyyppi yhtäkkii pamautti et
"älä selitä!"
en vielä sillon sen kummemmin jääny miettii.
sit myöhemmin nää "sä oot jäässä" ja "sulla on nuoruusiän dementia" jutut on tullu sellasissa epäselvissä työtilanteissa ja sellasissa että sillä on alkanu hermoa kiristämään ja ehkä mullakin,
sellasta painetta mitä nyt duunissa taitaa aina olla ellei oo kirjastonhoitajana töissä, ja varmaan kirjastonhoitajillakin voi paineita olla.
sit kun noita juttuja oli useempi kertyny, niin mulla kiehahti yli. just kun omassa nupissa alko pyörii ajatukset että "tätäks taas tarvii kestää vuosia" ni se on niinku väärin.
ei vaan pidä kestää vuosia mitään tollasta paskaa. nojoo, nytkin alkaa vähän hermostuttaa kun mietin tota, pitää heti tiputtaa pois mielestä taas koko jutttu ja jatkaa elämää.
ei pidä jäädä miettii.
Niin kuin sanoin, niin asiasta kannattaa keskustella avoimesti sen työparin kanssa. Mutta samalla kaikki kannattaa dokumentoida, koska jos työpari ei lopeta vaan päinvastoin lisää vettä myllyyn ja esimiehet ovat haluttomia puuttumaan asiaan (niin kuin monest ovat), niin ilman kunnollista dokumentointia ei ole kuin sana sanaa vastaan eikä näin ollen mitään mitä voisi tehdä. Paitsi se turpaan vetäminen, ja se ei ole suositeltavaa, vaikka ehkä antaisikin hetkellisen hyvän olon.
kantsii varmaan keskustella mut ei ne ihmiset oikeen muutu. ja jos niitä alkaa turpaan vetelee niin siinä kaivaa vaan omaa hautaansa. uusia vittuilijoita tulee kun sieniä sateella.
paras ois ku oppis ite olee niin ettei jäis noita mietiskelee.
ihan jo siinä tilanteessa jos tulee joku vittuilupommi ni antaa sen mennä ku vesi hanhen selkää pitkin ja keskittyy vaan siihen oman elämän jatkamiseen.
muuten on hävinny.
ne turpaanvetofantasiat vie mukanaan, onhan se jo ihan naurettava ajatus että aikuiset äijät on toistensa kurkussa kiinni ja lyömässä. ei sellaseen ajatteluun pidä ees lähteä mukaan.
