Itse pidän käsiä puuskassa aika usein ja syitä ja tilanteita on monia, mietitäänpä: kun pähkäilen jotain, kun olen kyllästynyt, kun olen varautunut, mutta haluan toisaalta viestittää selkeästi etten ole hyökkäämässä(silloin en pitäisi käsiä niin huonossa ja passiivisessa asennossa), kun käsiä väsyttää, kun haluan esittää etten jaksa olla seurallinen juuri nyt jne.
Jos joku ottaa agression merkkinä pelkän käsien puuskaasennon kokonaisuutta osaamatta lukea niin voi ihme, jo olisi kai sitten jo aika herätä.
Jos pelkään että joku voi olla arvaamatta väkivaltainen pidän vaistomaisesti sivuasentoa ja kättä "miettivästi" leualla. Ja nyt kun mietin niin aika samalla lailla kuin AM mainitsi, toinen käsi puuskassa...psykologia egomaanin kohdatessa onkin sittten jotain muuta.
Ja valehtelemisesta..
Jotkut valehtelijat paljastavat itsensä heti kättelyssä selittämällä liikaa ja turhia, toisilla käy inhon eleet kasvoilla kun valehtelevat hetkittäin. Syytä en tiedä.
Pienen hetken ehkäpä jokin ihmisen sisällä empii ennen sitä valhetta, ehkä jokin osa aivoja kamppailee hetken esitetyn todellisuuden version kanssa(?) ja sen ehtii huomata. Jos ei inhona niin pikkuriikkisenä empimisenä..
Oma rotunsa ovat patologiset valehtelijat, mutta heissäkin näkee tuota ilmiötä yllättävän usein. Ja sitten se itse puheen sisältö on jotain ihan muuta kuin mitä todellisuus ylipäätänsä vähääkään pidemmällä tähtäimellä katsottuna.
Valehteleminen on aihe josta voisi turista kyllä iät.
Joskus luin sellaisen kirjan minkä nimi oli Metapuhe, kirjoittajaa en enää muista, mutta toi uutta näköalaa silloin aikanaan...
