Tämä on totta.
Yleensä ihmiset aliarvioivat sattuman merkitystä omassa elämässään. Ihmisillä on taipumus selittää lähes puhtaasti sattumanvaraiset tapahtumat jälkeenpäin niin, että niiden syntymiseen ja seurauksiin olisi pystytty muka vaikuttamaan. Pää pysyy paremmin kasassa kun kuvittelee, että pystyy pitämään langat mahdollisimman hyvin omissa käsissä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että (taloudellisen) menestymisen voi selittää puhtaasti tuurilla. Sattuman vaikutusta ei kannata kuitenkaan aliarvioida ja uskon, että parhaaseen tulokseen pääsee tyylillä, jossa positiivisten sattumien todennäköisyys ja vaikutukset maksimoidaan ja haitallisten sattumien mahdollisuus tiedostetaan sekä niiden vaikutukset pyritään pitämään mahdollisimman pienenä.
No miksi en itse ole sikamaisen rikas? Omalle kohdalle on osunut ammatillisessa mielessä se "musta joutsen", eli olen joutunut luopumaan mahdollisuudesta toimia erittäin hyvin palkatussa ammatissa sellaisen harvinaisen syyn takia johon itse en pysty lainkaan vaikuttamaan. Nyt toimin yrittäjänä ja toimeentulo on varsin ok, mutta kartanoita sillä ei ostella. Toisaalta omat arvotkin tuntuu jonkinverran "pehmenneen" ja mieletöntä draivia rikastumiseen ei edes ole. Toki yrittäjänä pelissä on perusduunaria enemmän ja omalle panokselleen toivoo myös taloudellista kompensaatiota.
Selität mustalla joutsenella sitä, ettet ole rikas? Jaahas... Etköhän sä vaan menny ihan samaan lankaan mistä ite pari riviä aiemmin kirjotit. Musta joutsen kyseessä tuskin oli. Luulit vaan itse, että ne langat on omissa näpeissä kattavammin kuin mikä oli todellisuus. Yksilötasolla ei mustia joutsenia taida oikein edes olla, koska vaikka käsite on määritelmänsä mukaan subjektiivinen, on se kollektiivisesti määritelty (ts. perustuen yhteisön käsitykseen asiasta).
Mitä sattumiin muuten tulee, niin koko elämä on sarja sattumia. Ei mikään asia tapahdu 100% varmuudella. Mitä kattavammin uskoo illuusioon omista kyvyistä kontrolloida asioita absoluuttisesti, sitä helpompi on laittaa asioita sattuman piikkiin ja olla itse ottamatta vastuuta.
Todellisuudessa ne oikeasti fiksut ihmiset tunnistaa (tietoisesti tai alitajuisesti) elämän luonnollisen sattumanvaraisuuden ja varautuvat siihen asianmukaisesti. Kaikille tapahtuu koko ajan helvetin hyviä ja helvetin huonoja asioita sattumalta. Kuten mainitsit, menestys syntyy siitä kun on valmis hyödyntämään ne hyvät jutut ja vastaavasti valmis vastaanottamaan ne negatiiviset asiat minimivahingoin. Tämän lisäksi just se, että luo itselleen niitä olosuhteita, joissa ne hyvät sattumanvaraiset jutut on todennäköisempiä ja huonot vähemmän todennäkösiä. Ihan maalaisjärkeä tämä.
Sattumaa se kaikki joka tapauksessa on, koska mikään ei ole 100% varmaa. Mutta ihan turha selittää, että se omissa näpeissä oleva osuus ei muka olisi ratkaiseva. On se. Sattumaa on sekin, kuinka kauan pitää tehdä asioita oikein ennenkuin se jackpot napashtaa, mutta tuskin historia muistaa yhtään kokoelämäluuseria, joka muka on tehnyt kaiken aina "oikein". Ne jotka valittaa, että ei käy tsägä, eivät ole valmiita havaitsemaan ja hyödyntämään näitä saumoja. Oman kokemuksen perusteella pitkälti sen takia, että niitä odotetaan niin rajallisesta suunnasta, että muiden suuntien tarjoamia mahdollisuuksia ei osata arvostaa tarpeeksi.
