Identiteetti kadoksissa ilman treeniä..

[pihlis]

Heippa mimmit,

Käyn täällä vieläkin kuikuilemassa miten muiden treenit kulkee.. Oma treenitilanteeni on nimittäin toivoton: tenniskyynärpäät vaivaavat tosi pahasti. Yläkroppaa en ole treenannut kunnolla salilla viiteen kuukauteen. Pari kuukautta sitten rupesin käymään coressa ja pallojumpissa 3-4 kertaa viikossa korvatakseni salilla käymisen, ja tästä meiningistä tulehtuivat aina aikaisemminkin oikutelleet polvet. Niissä on ihan rakenteellinen vika, eikä niitä voi esim. leikata. Kaikki lajit joita olen tähän asti harrastanut ja rakastanut ovat nyt täysin jäähyllä.

Olen viimeiset 8 vuotta elämästäni käynyt treenaamassa 4-5 kertaa viikossa ja saanut siitä elämääni niin paljon hyvää. Entinen ikilaihduttaja ja bulimikko pääsi salin ja muun urheilun avulla tasapainoon itsensä kanssa, kroppa tuntui hyvältä ja voimakkaalta. Oli mahtavaa kerrankin olla porukan joukossa se, joka erottui sporttisella ulkonäöllä ja itsetunto oli vihdoinkin kohdallaan..

Nyt tuntuu että kaikelta on mennyt pohja; inhoan katsoa itseäni peilistä enkä kestä kuunnella kavereiden treenijuttuja. Suhtautuminen syömiseen alkaa taas mennä vinksalleen. Pahinta on, että oma identieetti on ihan hukassa. En ollut tajunnutkaan miten paljon "sporttiminä" hallitsi persoonallisuuttani ja elämääni.

En tiedä miksi tätä teille nyt kirjoitan, ehkä varoittaakseni että kannattaa pitää huolta elämän muistakin osa-alueista ja harrastuksista. Ehkä urheilu on sittenkin oikotie onneen, ja nyt mun pitää löytää se todellinen tie jota pitkin kulkea..

Hyvää syksynjatkoa teille mimmit, nostelkaahan niitä puntteja Pihliksenkin puolesta

 

[Ironbutt]

Aika hurjalta kuulostaa tilanteesi! Minä olen "tulossa hulluksi" pelkästään vajaan kahden viikon treenitauon vuoksi (flunssa). Kyllä sitä tulee mentyä pitkin seiniä jos ei pitempään aikaan pääse treenaamaan.

Pallojumpat ja core ottaa muuten tosiaan polviin - kokeilemalla löytyy ehkä jotain sopivampia tapoja. Oletko kokeillut niitä uusia ohjattuja pilates/jooga/body balance tms. tunteja? Niistä tulee ihanan harmoninen olo - kannattaa käväistä!

Tsemppiä syksyyn!

 

[Helga]

Voi pihlis, kaikki sympatiani Sulle! :itku: En voi muuta toivottaa kuin voimia. Kuulosti niin tutulta tuo sun pohdintasi. Se on niin mullakin ja varmaan monella muullakin, että liikunnalla ja sen mukana tuomalla elämäntavalla on löytynyt tasapaino elämään. Mainittakoon vielä, että äidillänikin oli jokunen vuosi sitten tuo tenniskyynärpäävaiva ja vuoden hän sitä poti, ennen kuin tauti oli voitettu. Toivottavasti ei masentanut, tarkoitus oli vain sanoa, että kyllä se tauti joskus paranee.

 

[pihlis]

Kiitoksia ystävät..Mmama: olen menossa taiji-kurssille ja olen jo alustavasti liittynyt sellaisen salin jäseneksi, minne tulee paljon jooga-, venyttely- ym. tunteja. Luulisin että ne voisi sopia mulle ihan hyvin.

Ja hekima: mullekin on väläytelty tota vuoden parantumisaikaa, ja kohtahan siitä on jo puolet mennytkin. Positiivista siis se, että tästä voi parantua.

Olen tänään menossa fysioterapeutille, joka tekee uudet tukipohjalliset ja toivottavasti antaa treeniohjeita. Ehkä tämä tästä ja löydän itseni uudelleen

 

[PMLats]

Tsemppiä kovasti sulle Pihlis!! Kyllä varmaan melkein jokaiselle joskus tulee vastaavia tilanteita elämässä, itsellänikin meni aikoinaan melkein vuosi hukkaan selkävammaa potiessa. Tosin silloin ei ollut ekana mielessä treenaamattomuuden aiheuttama turhautuminen vaan se, että arkielämänkin askareet tuottivat joskus kovia tuskia.

Mutta tosiaan koita löytää uusia keinoja purkaa sitä liikkumisen halua. Itse varmaan vastaavassa tilanteessa toteuttaisin pitkään hautomani ajatuksen osallistumisesta "aikuisten uimakouluun", ja katsoisin, jos uiminen sittenkin olisi hauskaa jos osaisi polskia paremmalla tekniikalla... Ja onhan niitä varmasti paljon muitakin "nivelystävällisiä" lajeja. Nythän sulla on aikaa kokeilla kaikkea uutta!

Otat vain rauhallisesti, muistuta itsellesi, että kyseessä on ohimenevä vaihe. Plussaa on tietysti että saat hoitoa ja apua asiantuntijoilta:thumbs:

Toivorikasta syksyä sulle! :haart:

 

[Hippa]

Voimia Pihlikselle!


Itse olen keksinyt salin rinnalle vähän muutakin ja yksi niistä jutuista on baletti.

En aluksi ollut kovinkaan innostunut, mutta nyt muutaman tunnin jälkeen olen tajunnut, miten älyttömän hyödyllistä baletti on esimerkiksi salin kannalta. Ja se on vaikeaa ja vaatii voimaa aika lailla.

Lisäksi aloitan laulukurssilla ja kirjoituskurssilla ensi viikolla.

Kaikkea kivaa siis tiedossa saliharrastuksen kaverina

 

[pihlis]

Heippa taas ystävät ja kiitos kannustuksesta. Hippa: kuulostaa hyvältä toi baletti, sopii sinulle varmasti hyvin. Ja itsekin olen aina haaveillut tosta kirjoituskurssista. Ja PMLats: kävin viime talvena uintitekniikkakurssin, se oli tosi nastaa. Mene ihmeessä koittamaan, uinti on ihan toisenlaista sen jälkeen!

Mietiskelin kamuni kanssa eilen että mikä siinä puntilla käymisessä viehättää niin paljon. Päädyimme siihen, että kehittymisen mittarina on tietysti painojen määrä (ja muutokset kropassa) ja suoristushakuisena ihmisenä sitä koittaa parantaa tuloksia koko ajan vaikka kroppa ei kestäisikään. Kun taas baletissa, itspuolustuslajeissa ja muissa vaikeissa, haastavissa lajeissa opitaan uusia liikkeitä, sarjoja yms. joilla kehittymistä mitataan. Jos ainoa intohimo ja mittari jolla hyvyyttään mittaa on hauiksen kasvaminen niin ei ole ihme,että pasmat menee hieman sekaisin kun puntti jää syystä tai toisesta pois elämästä.

Kävin eilen fysioterapeutilla joka antoi vihreää valoa varovaiselle salitreenille: kaikissa sellaisissa laitteissa missä ei tarvitse puristaa mistään kahvasta tms. voi yrittää tehdä yläkroppaa
:piis: Jaloilla voi koittaa tehdä kyykkyä minimaalisella kulmalla ja paria muutakin laitetta voi käyttää. Mahtavia uutisia, vaikkakin entisenkaltainen kova treeni ei tule kysymykseenkään. Mutta kaksi salikertaa viikkoon on jo tosi jees!!

Sitten hän määräsi uintia kerran viikossa: kroolipotkuja väh. 30 minuuttia käsien levätessä edessä laudalla. Ja taijin aloitan tällä viikolla.

Ihanaa, ihanaa päästä taas liikkeelle! :thumbs:

 

[Metri]

Hei. Pihlis!
Kiva kuulla, että siullakin on valoa näkyvissä. Uimiseen pieni vinkki: jos niskasi väsyy potkiessasi kroolipotkuja, käänny selällesi. Et tarvitse mitään lautoja. Hengittää voi normaalisti, kun kasvot kelluvat pinnan päällä. Ja siittä vaan potkimaan. Päätyä lähestyessäsi ojenna kädet taakse, ettet vallan kolauta päätäsi kaakeliin. Kokeiltu on ja hyväksi havaittu. Hurja pumppi jaloissa: reisien etuosassa, pepun puolella ja pohkeissakin, jopa sen etuosassa. Suosittelen kyllä kaikille.

Olen ite hoitanut elämäni silleen, että jos liikunta tyssää *koputtaa puuta* totaalisesti, on muutakin: kuoro, soittaminen, omat sävellystekeleet, lukeminen, kielten oppiminen, kirjoittaminen, vaikkapa vapaaehtoistyö paikallisessa urheiluseurassa (toimitsijoita y.m. kun tarvitaan aina). Totuttelua ja oman suruaikansa se taatusti vaatisi, mutta ei puntinnosto ole koko elämä.

Tsemiä, Pihlis! Kyllä se siitä lutviutuu. :thumbs:

 

[Sanniella]

Voimia Pihlis!!!Pitkään mietin mitä kirjoittaisin...Totesinpa sitten,ettei taida olla sen paremmin sanottavaa,toivottavasti kaikki käy parhain päin...Tuo on kyllä totta mitä Metri sanoi,uimalla saa mukavan pumpin ja onneksi on niitä muita konsteja millä itseään "rääkätä"...Tsemppiä Pihlis,ja kaikkea hyvää,ilmoittelehan mitä kuuluu jookos