Ibuprofeeni/tulehduskipulääke ja testosteroni

[voi ei]

Sori että teen näin huonon aloituksen, sillä epäilen että ensimmäinen vastaus tähän ketjuun on linkki/linkkejä siihen että aihe on jo täällä käsitelty. (Googlaamalla ja Pakkiksen hakutoiminnolla en tosin onnistunut minimaalisella vaivalla löytämään keskustelua aiheesta)

En siis näe nyt suurempaa vaivaa alustamalla keskustelua ja laittamalla linkkejä. Esim. hakusanoilla ibuprofeeni ja testosteroni tai tulehduskipulääkkeet ja testosteroni löytyy juttua mahdollisesta antiandrogeenisesta vaikutuksesta. Spekulaatiota siitä että runsas pidempiaikainen käyttö saattaisi johtaa pysyväänkin hypogonadismiin.

Parasetamolin (joka ei ole tulehduskipulääke) antiandrogeenisesta vaikutuksesta löytyy paremmin juttua englanniksi kuin suomeksi. Paracetamol testosterone -haulla esimerkiksi. (Ainakin siitä näkökulmasta, että voi haitata sikiön kivesten kehittymistä).

Ja koska tämän aloituspostauksen teema on nyt myös "en tiedä onko turha postaus" (onko jo käsitelty siis), niin mietityttää - asiasta täysin toiseen - myös kortisonipistosten haitat. Siitä kun löytyy informaatiota, että ne auttavat kipuun, mutta voivat estää itse paranemisprosessia ja toistuvina haurastuttaa jänteitä. Esim. jos kiertäjäkalvosinkipuja yrittää hoitaa kortisonilla, siitä voisi olla pidemmän päälle suurempaakin haittaa (ja hyöty lähinnä lyhytaikainen kivun lievittyminen). Laitan edittiin, kun olen tsekannut, miten asiaan liittyen muotoiltiinkaan esim. kiertäjäkalvosinkipujen käypä hoito -suosituksessa(?)

Lupailin jo huonoa aloitusta ilman kunnollista pohjustusta... mutta nivon tämän vielä huteraan pakettiin sillä että olkapää alkoi kiusata siinä määrin että laitoin itseni treenitauolle ja hyväksyn vaikka sen että kovat treenit saattavat jäädä historiaan, mutta EN lääkitse itseäni ibuprofeenilla, parasetamolilla, enkä kortisonilla, vaikka lääkäri määräisi (mitäpä sitä työterveyshuoltoakaan edes asialla kiusaamaan siis). Tosin eiköhän levolla ja "kuntouttavalla kuormituksella" pian taas hyvä tule...

Kiitos ja anteeksi. Kortisoniaihetta en tullut edes etsineeksi täältä. Jos viitsitte linkittää vastauksiin näiden aiheiden mahdolliset käsittelyt täällä ja sitten tämän voikin sulkea turhana ketjuna. Jos tästä vaikka useamman viestin ketju tulisikin, olkoon aihe otsikon mukainen(?) Vaikka rönsysin aloituksessa.

Edit. "Glukokortikoidiruiske saattaa heikentää kiertäjäkalvosimen mekaanista kestävyyttä, mutta jännerepeämät ovat harvinaisia."

 

[piqsirpoq]

Sanotaanko nyt näin, että kuuriluontoisella tulehduskipulääkkeiden käytöllä ei ole mitään merkitystä testojen kannalta. Sama juttu kortisonipiikkien kanssa. Niitäkään ei lääkäri edes suostu pistämään yli 3 pistosta ja niilläkin on oltava väliä useampi viikko.

Todettakoon, että ei niitä lääkkeitä myöskään turhaan kannata syödä.

 

[voi ei]

No, onpaha ainakin ketju olemassa, jos asiasta tehdään vaikka lisätutkimuksia ja jollain herää tarve käsitellä aihetta. Suomeksi ja englanniksi löytyy jonkinlaista pohdintaa v. 2018? julkaistun tutkimuksen tiimoilta. Esim. sitä arvuutellaan, missä määrin korjautuvia kivesten toiminnan häiriöt, joille ibuprofeeni vaikuttaa ainakin isommilla määrillä ja pitkäkestoisella käytöllä altistavan, ovat ja että vanhemmille miehille riski voi olla suurempi. Ylipäätään todetaan, että pieni tutkimus ja lisätutkimuksia tarvittaisiin.

Itse yritän optimoida ravintoa, lepoa ja liikuntaa ja välttää tekemästä huonoja valintoja testojen kannalta, kun pelivara saattaa olla keskimääräistä pienempi. Olen nyt nelikymppinen ja varsin passiivinen ja aikaansaamaton eläjä. Ei ole energiaa ylläpitää ihmissuhteita blaablaa, mutta ei se mitään.

Mieliala harvoin on matalalla, niin eiköhän testot ole ainakin toistaiseksi itselleni ihan riittävät. Siihen väitteeseen törmää, että kolmen- tai neljänkympin jälkeen tasot saattavat alkaa laskea noin prosentin vuosivauhtia. Mutta se tuskin olisi iso ongelma ainakaan niille, joilla nuorella iällä tasot ovat viitearvojen yläpäässä.

Mittautin tasot 19-vuotiaana ja S-Testo oli 9,6 eli asteikon alarajoilla ja LH oli kuulemma sen verran alle, että asiaa olisi kuulemma ollut ihan hyvä tutkia tarkemmin. Mutta päätinkin antaa olla, eikä kyllä ole aikomusta tulevaisuudessakaan asiaan palata. Jos ei oo masentunut olo, elämänlaatuni on riittävä ja oletan että senhetkiset testotasoni ovat myös riittävät. Silloin kun mittautin, mieliala oli kyllä matalanpuoleinen, mutta testot olivat normaalin rajoissa ja se riitti/riittää minulle. Eli en syytä niitä ainakaan isosti.

Buranaa tuli vedettyä joskus 2017 vajaa viikko 3x600 mg/päivä ja lisäksi Panadolia 3x1000 mg/päivä. Lääkäri taisi määrätä kuurin kaksiviikkoiseksi(?) pitkittyneen noidannuolen vuoksi. Ei tuollaisissa määrissä tuohon vaivaan mitään järkeä ole ja onneksi en jatkanut yhtään pidempään. Ois kiva jos tosiaan tehtäis kunnolla lisätutkimuksia noista (antiandrogeeninen vaikutus). Ja miksi ei ole tutkittu jo aiemmin...

 

[voi ei]

Käypä hoito -julkaisusta:

"Yleisin olkapään jännevaiva on kiertäjäkalvosimen jänteen rappeumaperäinen tauti."

Duodecim-lehti v. 1992:

"(...)Myös kortikosteroidiruiskeet annetaan vaippamaisesti puudutusaineen kanssa jännetupen tai jänteen ympärille. Tulehdusoireet häviävät tavallisesti nopeasti. Ruiske voidaan uusia 1–2 kertaa. Ennen lääkkeen antoa on varmistettava kliinisesti ja kaikututkimuksella, ettei jänne ole osittain revennyt. Kortisonilla ei tule hoitaa jänteen osittaista repeämää eikä myöskään jännettä, jossa esiintyy degeneratiivisia muutoksia.(...)"

Eli jos jänne on rappeutunut tai osittain revennyt, ei tule antaa kortisonia sen alueelle. Ja asia tulisi selvittää etukäteen ultraäänellä. En tiedä, minkä verran rappeumaperäisiä kipuja hoidetaan kuitenkin kortisonilla ilman kaikututkimusta. Ehkä näin ei tapahdu. Ehkä lääkärit eivät koskaan määrää antibiootteja virusperäisiin hengitystieinfektioihin ja ehkä kenellekään muulle ei ole määrätty noidannuoleen rautaisannosta parasetamolia, vaikka on tutkittu ettei se tehoa alaselkäkipuun.

Yli 1200 mg ibuprofeeniannos vaikutti v. 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan häiritsevän kivesten testosteronituotantoa jo kymmenen päivän käytön aikana. 10 päivää voi pitää kuurimuotoisena käyttönä. Hakusanat Googleen: ibuprofeeni testosteroni

Ei mitään vaikutusta testojen kannalta? Ainakin olisi hyvä tutkia lisää. Itse en esitä varmoja väitteitä.

Tämä oli vain tällaista pohdintaa. Ei sen joutavampaa kuin vaikkapa rokotekriittiset keskustelut?

Edit. Tuossa liittyen siihen, ettei parasetamoli auta selkäkipuun. Mainitsin etten esitä varmoja väitteitä ja kirjoitinkin, että on tutkittu... (itsehän en ole tutkija, en tiedä varmaksi):

Tutkimus: Parasetamolista ei apua selkäkipuihin

Tutkimuksen mukaan parasetamolilla ja lumelääkkeellä on sama vaikutus esimerkiksi akuutin alaselän kivun parantamisessa.

www.potilaanlaakarilehti.fi

 

[voi ei]

Ja kaivaakseni maata oman analyysini alta, kopioin testosteroni mousuun -ketjuun laittamani viestin (enää en voi editoida tätä testomittausviestini yhteyteen) Kirjoitin että yritän optimoida ravintoa, lepoa ja liikuntaa, kun normitestot saattavat olla viitearvojen alarajoilla. Yrittää on eri asia kuin onnistua. Nyt lomalla olen sotkenut täysin unirytmini ja sellaista. Menen nukkumaan myöhemmin kuin yleensä herään töihin. Treenaamiseni oli lomaan asti ihan liiallista, kun normitreenit kestivät 3-5 tuntia ja sellaista (kovia treenejä). Ruokailuvälit venyivät usein paljon, esim. 7 tuntia (niin nyt lomallakin). Keskittymiskyvyssäni on kehittämisen varaa. Koulumenestys ei kuitenkaan viittaa esim. ADD:hen... Ei olekaan energiaa ylläpitää ihmissuhteita kuten kirjoitin, mutta en missään vaiheessa testoja syyttänytkään.

Ja jotta sivuan ketjun varsinaista aihetta, joo, otin tulehduskipulääkkeen käyttöön, mutta kyse on diklofenaakkivoiteesta. Paikallisempi vaikutus kai. Saattaa olla hauisjänteen tulehdus (ehkä muutakin). Tulehduskin voi jänteen heikentää ja katkaista. Ei tosin voide välttämättä pääse vaikuttamaan niin syvälle. Mutta jos olkapää edes muuten rauhoittuisi...

Tuossa eilinen postaus:

"19-vuotiaana kun mittautin testot, treenasin liikaa ja söin ja nukuin liian vähän (jo silloin). Sain tuloksen 9,6. Ajattelin myös että huono naamakarvojen kasvu johtuu vähäisestä testosta. Se ei suoraan korreloi. Silti ei ole poissuljettuakaan, että lukema olisi ollut sinnepäin oikein. Todennäköisesti olisi ollut kuitenkin mahdollisuudet parempaan lukuun. Vuorokausirytminikään ei tainnut olla paras mahdollinen suhteessa niihin kellonaikoihin, jolloin arvot suositellaan mitattavaksi. LH oli selvemmin alle viitearvojen, mutta kroppa saattoi olla sekaisin em. syistä. (Omaksuin sen ajatuksen, että testoni ovat tuota luokkaa.) Silloin matala mielialani saattoi johtua muistakin asioista, kuten ylikunnosta ja negatiivisista uskomuksista. Oli tai ei, olen hyvilläni että mielialani on yleensä varsin hyvä ja olen pärjännyt ilman korvaushoitoja, omalla tuotannollani (mitä tasoa se sitten keskimäärin onkin). Siitä mittauksesta on jo 20 vuotta."

Edit. Linkitin tuon jännän tutkimuksen sinne. Ja vielä kerran: en ole ollut tekemässä mitään virallisia tutkimuksia ja en minä tuostakaan varsinaisesti tiedä mitään. Tässäkin ketjussa olen ollut keskustelevalla asenteella liikkeellä, en varmaksi väittäjä.

Tutkimus paljastaa erikoisen yhteyden miehen parran ja kivesten koon välillä

Tuore tutkimus osoittaa erikoisen yhteyden miehen parran ja kivesten koon välillä.

www.mtvuutiset.fi

 

[Kojo Mika]

Ja kaivaakseni maata oman analyysini alta, kopioin testosteroni mousuun -ketjuun laittamani viestin (enää en voi editoida tätä testomittausviestini yhteyteen) Kirjoitin että yritän optimoida ravintoa, lepoa ja liikuntaa, kun normitestot saattavat olla viitearvojen alarajoilla. Yrittää on eri asia kuin onnistua. Nyt lomalla olen sotkenut täysin unirytmini ja sellaista. Menen nukkumaan myöhemmin kuin yleensä herään töihin. Treenaamiseni oli lomaan asti ihan liiallista, kun normitreenit kestivät 3-5 tuntia ja sellaista (kovia treenejä). Ruokailuvälit venyivät usein paljon, esim. 7 tuntia (niin nyt lomallakin). Keskittymiskyvyssäni on kehittämisen varaa. Koulumenestys ei kuitenkaan viittaa esim. ADD:hen... Ei olekaan energiaa ylläpitää ihmissuhteita kuten kirjoitin, mutta en missään vaiheessa testoja syyttänytkään.

Ja jotta sivuan ketjun varsinaista aihetta, joo, otin tulehduskipulääkkeen käyttöön, mutta kyse on diklofenaakkivoiteesta. Paikallisempi vaikutus kai. Saattaa olla hauisjänteen tulehdus (ehkä muutakin). Tulehduskin voi jänteen heikentää ja katkaista. Ei tosin voide välttämättä pääse vaikuttamaan niin syvälle. Mutta jos olkapää edes muuten rauhoittuisi...

Tuossa eilinen postaus:

"19-vuotiaana kun mittautin testot, treenasin liikaa ja söin ja nukuin liian vähän (jo silloin). Sain tuloksen 9,6. Ajattelin myös että huono naamakarvojen kasvu johtuu vähäisestä testosta. Se ei suoraan korreloi. Silti ei ole poissuljettuakaan, että lukema olisi ollut sinnepäin oikein. Todennäköisesti olisi ollut kuitenkin mahdollisuudet parempaan lukuun. Vuorokausirytminikään ei tainnut olla paras mahdollinen suhteessa niihin kellonaikoihin, jolloin arvot suositellaan mitattavaksi. LH oli selvemmin alle viitearvojen, mutta kroppa saattoi olla sekaisin em. syistä. (Omaksuin sen ajatuksen, että testoni ovat tuota luokkaa.) Silloin matala mielialani saattoi johtua muistakin asioista, kuten ylikunnosta ja negatiivisista uskomuksista. Oli tai ei, olen hyvilläni että mielialani on yleensä varsin hyvä ja olen pärjännyt ilman korvaushoitoja, omalla tuotannollani (mitä tasoa se sitten keskimäärin onkin). Siitä mittauksesta on jo 20 vuotta."

Käy nyt mittauttaa uudestaa mitä näyttää 20v jälkee

 

[voi ei]

Käy nyt mittauttaa uudestaa mitä näyttää 20v jälkee

Jos jossain vaiheessa alkaisi olla masentunut olo, josta en pääsisi omin konstein eroon, ihan varmasti mittauttaisin ennen kuin suostuisin edes keskustelemaan masennuslääkkeistä. En tiedä voisinko hyötyä joistain "keskittymislääkkeistä", mutta ei ole motivaatiota sellaisiin.

 

[voi ei]

"32 minuutista alkaen on juttua testokorvaushoidoista ja kyseenalaistetaan varsinaiset "miesten vaihdevuodet". Näytetään
10 000 miespuolisen (lapsesta 90-vuotiaisiin) näytteistä käyrää ja tasot sen mukaan pysyisivät varsin tasaisina varhaisaikuisuudesta eteenpäin. Siis ison otannan keskiarvo. Jos ei tule varsinaista sairautta, monen kokema tasojen alentuminen selitetään valtaosassa tapauksista kertyvällä ylipainolla, joka sotkee metaboliaa. Referoinkohan nyt oikein tuota dokumenttia... no tsekatkaa itse jos yhtään kiinnostaa."


View: https://youtu.be/G0Iq45Nbevk

 

[voi ei]

Tämä olkoon pidemmäksi aikaa viimeinen viestini tähän ketjuun (tai muihinkaan), kun tarvii alkaa kasailla itseä taas työarkea varten ja niiden joilla on yhtä huono keskittymiskyky kuin minulla, ei kannata höpistä keskustelufoorumeilla. Muuten saa vielä vähemmän tärkeitä siirtoja arjessa aikaiseksi. Kuten että menee järkeviin aikoihin nukkumaan.

Laitan lainauksen Wikipediasta (joka ei toki lähteistä luotettavimpiin kuulu) liittyen hauisjänteen repeämään. Jos joku muu bodari kokee sitkeää krampinomaista kipua olkapään etuosassa (sinne se kai kiinnittyy, itellä kyllä kipua myös yläosassa ja sivuolkapää napsahtelee) ja se korostuu päänylinostoissa, kyse voi muun ohella olla hauisjänteen tulehduksesta. Pahimmillaan se (jänne) voi rispaantua ja revetä, eikä sitä välttämättä lähdetä leikkaamaan. Jää sit sellainen "Kippari Kallen hauis".

En tiedä varmaksi onko itsellä tuosta kyse, mutta pystypunnerrusta teen korkeintaan kevyesti ja kortisonillekaan en ole avoin. Jos vaikuttaa ettei tuo millään muulla parane, pitää harkita tulehduskipulääkettä jos vaihtoehto olisi että jotain rusahtaa tai napsahtaa poikki. Mutta isoja annoksia ja pitkiä kuureja en vedä. Saattaisihan vieläpä olla että se myös tulevaisuudessa provosoituisi ja taas pitäisi... Mieluummin pitkä totaalitauko treenaamisesta.

"Repeämät ovat yleisiä ikääntyvillä miehillä ja kehonrakentajilla.[1] Repeämälle yleisemmin syynä on äkilliset jännettä rasittavat ponnistukset. Syyt jaetaan kahteen luokkaan; tapaturma- ja rasitusperäisiin. Tapaturmaperäinen jänteen repeämä syntyy esimerkiksi jos tippuu kovasti suoritetun käden päälle tai nostaa esiin painavaa huonekalua tai raskaita painoja. Rasitusperäiset katkeamat syntyy, kun ajan myötä jänne haurastuu ja tila pahenee, jos jännittävä rasittava liike toistuu useasti.

Riskitekijät:[2]

• ikä
• liian painavat pään yli tehtävät nostot
• olkapään liiallinen rasittaminen
• tupakointi
• kortikosteroidiset lääkkeet

Hoitona lepo ja kipulääkkeet. Ei välttämättä vaadi leikkausta, mutta voidaan leikata ja muotoilla uudestaan.[2]"