- Liittynyt
- 4.4.2003
- Viestejä
- 988
Luin juuri oululaisen kirjailijan ja ravintoloitsijan Ari Paulowin uuden dekkarin Kuolonkeinu (Like 2005). Voin vilpittömästi sanoa, että tässä on noin 300 sivua mitä parhainta ja vauhdikkainta viihdettä!
Ari Paulow on tuttu mies monille kehonrakennuksen kanssa puuhastelleille. Ari oli pitkään oululaisen bodauksen johtohahmoja, hän veti mm. Kuntosali 38:n toimintaa ja kannusti monet monituiset nuorukaiset kilpailuihin. Ari kilpaili itsekin kehonrakennuksessa ja toimi sekä kilpailutuomarina että monien kilpailujen sujuvasanaisena juontajana.
Arin sanavalmius on tullut toki paremmin esiin kirjoitustyön kautta. Hän on aiemmin kirjoittanut useita Jerry Cotton -spesiaaleja ennen siirtymistään dekkarikirjoittajaksi. Kuolonkeinu on Arin toinen Jesse Hackman -romaani. Kehutussa Viidakkojuoksu-kirjassa (Like 2004) esitelty oululainen yksityisetsivä saa kirjan alussa oudon tehtävän erään erityiskoulun opettajalta. Painajaisunia näkevä mies epäilee murhanneensa kaksi ihmistä ja pyytää Hackmania tutkimaan, pitävätkö kauheat mielikuvat paikkansa. Hackmanin on aluksi vaikea ottaa opettajaa todesta, mutta pian juttu laajenee pankkiryöstöihin ja todella vaaralliseen suuntaan. Alun pikkurähinöiden jälkeen aseet suurenevat ja panokset kovenevat. Tarina etenee rennosti ja vauhdikkaasti kohti lopun suurta ilotulitusta, joka kätkee sisäänsä mojovan yllätyksen.
Etsivä Hackman omistaa serkkunsa Arttu Palovaaran kanssa Liverpool-nimisen pubin, jossa käydään monet värikkäät keskustelut. Nokkeluudet lentelevät vähintäänkin samaan malliin kuin turkulaisetsivä Jussi Vareksen vakiopubissa Apteekissa.
Kirjan henkilögalleriaan kuuluu kurvikkaita naisia ja venkuloita, muutama elämäntapaintiaani ja laitapuolen kulkija, elintasohippi ja baarihöylä sekä ikiteekkari. Mukana on myös voimailu- ja bodauspiireistä tuttuja henkilöitä, jotka alan harrastaja tunnistaa helposti.
Aria ei voi syyttää ainakaan kielen värittömyydestä tässä räväkässä jännärissä. Kaupungin tuntu on vahva, ja trilleriä lähenevässä loppukohtauksessa loistelias toiminnankuvaus pääsee oikeuksiinsa.
Tässä on todella mainio lisä kenen tahansa toimintadekkareista pitävän lahjakonttiin. Ja voin sanoa, että oli vallan hauskaa tunnistaa kirjan henkilögalleriasta joitakin oululaisen ja samalla suomalaisen kehonrakennuksen ja voimailun legendoja. He seikkailevat kirjassa varsin vauhdikkaasti, mutta uskottavasti.
Ari Paulow on tuttu mies monille kehonrakennuksen kanssa puuhastelleille. Ari oli pitkään oululaisen bodauksen johtohahmoja, hän veti mm. Kuntosali 38:n toimintaa ja kannusti monet monituiset nuorukaiset kilpailuihin. Ari kilpaili itsekin kehonrakennuksessa ja toimi sekä kilpailutuomarina että monien kilpailujen sujuvasanaisena juontajana.
Arin sanavalmius on tullut toki paremmin esiin kirjoitustyön kautta. Hän on aiemmin kirjoittanut useita Jerry Cotton -spesiaaleja ennen siirtymistään dekkarikirjoittajaksi. Kuolonkeinu on Arin toinen Jesse Hackman -romaani. Kehutussa Viidakkojuoksu-kirjassa (Like 2004) esitelty oululainen yksityisetsivä saa kirjan alussa oudon tehtävän erään erityiskoulun opettajalta. Painajaisunia näkevä mies epäilee murhanneensa kaksi ihmistä ja pyytää Hackmania tutkimaan, pitävätkö kauheat mielikuvat paikkansa. Hackmanin on aluksi vaikea ottaa opettajaa todesta, mutta pian juttu laajenee pankkiryöstöihin ja todella vaaralliseen suuntaan. Alun pikkurähinöiden jälkeen aseet suurenevat ja panokset kovenevat. Tarina etenee rennosti ja vauhdikkaasti kohti lopun suurta ilotulitusta, joka kätkee sisäänsä mojovan yllätyksen.
Etsivä Hackman omistaa serkkunsa Arttu Palovaaran kanssa Liverpool-nimisen pubin, jossa käydään monet värikkäät keskustelut. Nokkeluudet lentelevät vähintäänkin samaan malliin kuin turkulaisetsivä Jussi Vareksen vakiopubissa Apteekissa.
Kirjan henkilögalleriaan kuuluu kurvikkaita naisia ja venkuloita, muutama elämäntapaintiaani ja laitapuolen kulkija, elintasohippi ja baarihöylä sekä ikiteekkari. Mukana on myös voimailu- ja bodauspiireistä tuttuja henkilöitä, jotka alan harrastaja tunnistaa helposti.
Aria ei voi syyttää ainakaan kielen värittömyydestä tässä räväkässä jännärissä. Kaupungin tuntu on vahva, ja trilleriä lähenevässä loppukohtauksessa loistelias toiminnankuvaus pääsee oikeuksiinsa.
Tässä on todella mainio lisä kenen tahansa toimintadekkareista pitävän lahjakonttiin. Ja voin sanoa, että oli vallan hauskaa tunnistaa kirjan henkilögalleriasta joitakin oululaisen ja samalla suomalaisen kehonrakennuksen ja voimailun legendoja. He seikkailevat kirjassa varsin vauhdikkaasti, mutta uskottavasti.
. 
