- Liittynyt
- 23.6.2004
- Viestejä
- 1 004
Näin on.
Näin on.
- Liittynyt
- 30.9.2004
- Viestejä
- 815
Kyllä tuon weedinkin pitäisi koukuttaa hopeanuoli faneja
ja näinhän se tekikin. vasta kaksi jaksoa takana ja kyllä innolla odotan että pääsen näkemään loput. en ennen tätä threadia ollut kuullutkaan koko weedistä, suuri
sille joka otti ne puheeksi - Liittynyt
- 19.5.2006
- Viestejä
- 114
- Ikä
- 36
Vain neljään löytyy.. Pitäs saada enemmän..
- Liittynyt
- 2.8.2005
- Viestejä
- 855
Tulipahan taas katottua hopeanuoli kolmen vuoden tauon jälkeen. Että maittoi. :itku: On tainnu kyllä tuo Akakabuutto vetää vähän kovemman luokan kuuria, kerta on kaksinkertaiseksi kasvattanu kokonsa kolmessa kuukaudessa 
Ois Hopsuki vähän doupannu, niin ois lämänny kovempaa
Roinanuoli...
Joo, väsyneen juttuja. Over and out ->
Ois Hopsuki vähän doupannu, niin ois lämänny kovempaa
Roinanuoli...Joo, väsyneen juttuja. Over and out ->
Deleted member 131583
Aah, vapaa aamu ja vanha kunnon hopeanuoli 
Jossain ketjussa puhuttiin just tästä ja vähän ehkä sen innoittamana kaivoin dvd-boxin esille.
Weedikin löytyy jos oikein innostuu
Jossain ketjussa puhuttiin just tästä ja vähän ehkä sen innoittamana kaivoin dvd-boxin esille.Weedikin löytyy jos oikein innostuu
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 547
Aah, vapaa aamu ja vanha kunnon hopeanuoli
katso liitettä 149315
Weedikin löytyy jos oikein innostuu
Hopeanuoli on kyllä hyvä.
Weed oli omaan makuun pettymys. Kerran on sen jaksanut katsoa.
Lähti tilaukseen alkuperäinen Japaninkielinen versio. Tiedän jo etukäteen et Japsiksi puhuttuna tulee olemaan huomattavasti Suomi dubbausta parempaa. Sillä oon koittanut joskus huvikseni katsoa studio chiblin animaatioita Suomi dubeilla ja ei jumalauta sitä pysty silleen katsomaan. Hajottaa koko leffan tunnelman, sitten tuntuu jotenkin tosi epäuskottavalta ja toooodella päälle liimatun tuntuiselta ja naurettavalta kun Suomi dubit on päällä. Pakko katsoa aina ne Japaniksi. Hopeanuolen Suomidubbaus tosin poikkeuksena on paljon parempaa ja ihan ok tasoa, mutta veikkaan silti että Japaniksi puhuttuna se tuntuu paljon aidommalta.
Deleted member 131583
Joo, ei yllä samalle tasolle, ei sitten millään.
No niin. Ennen arvostelun kirjoittamista haluan sanoa pari juttua.
Ihan ensiksi haluan sanoa, että ihan kohta tuleva arvostelu on jäätävän pitkä, et en tiedä jaksaako sitä kukaan lukea kokonaan ja ymmärrän sen täysin. Olisihan sen voinut lyhyemmin ja ytimekkäästi arvostella, mutta Hopeanuolta en osaa arvostella lyhyesti ja ytimekkäästi, koska haluan kertoa niin paljon asioita siitä. En vaan osaa lyhyesti pukea sanoiksi Hopeanuolen massiivista kokonaisuutta.
Sit sen haluan sanoa että vaikka uskon että tosi moni on nähnyt Hopeanuolen, niin sanon silti varmuudeksi, että jos ette ole nähneet leikkaamatonta tai leikattua Hopeanuolta, niin älkää lukeko tätä, sillä teksti sisältää niin paljon spoilereita, mut kun halusin niiiiiin kertoa mielipiteitäni monista monista eeppisistä kohtauksista.
En viiti laittaa spoilertageja kun sit olis koko teksti täynnä niitä.
Ihan ensiksi haluan sanoa, että ihan kohta tuleva arvostelu on jäätävän pitkä, et en tiedä jaksaako sitä kukaan lukea kokonaan ja ymmärrän sen täysin. Olisihan sen voinut lyhyemmin ja ytimekkäästi arvostella, mutta Hopeanuolta en osaa arvostella lyhyesti ja ytimekkäästi, koska haluan kertoa niin paljon asioita siitä. En vaan osaa lyhyesti pukea sanoiksi Hopeanuolen massiivista kokonaisuutta.
Sit sen haluan sanoa että vaikka uskon että tosi moni on nähnyt Hopeanuolen, niin sanon silti varmuudeksi, että jos ette ole nähneet leikkaamatonta tai leikattua Hopeanuolta, niin älkää lukeko tätä, sillä teksti sisältää niin paljon spoilereita, mut kun halusin niiiiiin kertoa mielipiteitäni monista monista eeppisistä kohtauksista.
En viiti laittaa spoilertageja kun sit olis koko teksti täynnä niitä.Hopeanuoli
Kun pistin levyn pyörimään ja alkoi päävalikossa soimaan Hopeanuolen tunnari, niin iski kyllä kylmät väreet ja kunnon nostalgia fiilis tuli heti. Muistan silloin syksytalvella kun katsoin tän leikkaamattoman version ekaa kertaa, niin tunnarin jälkeen jäin todella innolla odottamaan, että millaisia kohtauksia tää leikkaamaton versio sisältää, koska olin nähnyt ainostaan leikatun version. Sieltä alkoikin heti sellainen kohtaus jota ei leikatussa versiossa ole, kohtaus oli värimaailmaltaan erikoinen ja tehty vähän erilaisella ja siistillä piirrustustyylillä. Siinä Gohei ja Shiro kävelevät metsässä ja Akakabuto näkyy isona varjomaisena hahmona edessä päin. (alla kuvassa) Tuossa kohtauksessa kuvattiin Shiron kuolema ja se kun Goheilta Akakabuto repii toisen puolen naamasta, sekä se kun Gohei ampuu Akakabutolta toisen silmän, Noita ei leikatussa versiossa ole ja mietin jo ainoastaan tuon kohtauksen perusteella et vitja, mistä mä oon jäänyt paitsi...
Tarinankerronta ja ihmisten välinen ja koirien välinen dialogi ja kemiat on uskomatonta jälkeä plus se, että sarja sisältää aivan jäätävän määrän mitä loistavampia repliikkejä. Sitten kohtausten tyyli miten ne on tehty on aivan täyttä timanttia. Joka ikinen kohtaus sarjassa on tehty erittäin tyylikkäällä ja taiteellisella silmällä joitakin ja on kyllä ihailtavan mielikuvituksellista ja kekseliäästi toteuteuttua settiä, mm ne lukemattomat yhtäkkiä ruutun pamahtavat erikoisella piirrustusjäljellä olevat tyylikkäät kuvat etenkin Akakabutosta, jossa kuuluu kova jymähtävä äänitehoste, alla pari esimerkkiä mitä tarkoitan.
Myös ne äkkinäkiset ruutun pamahtavat hienolla äänitehosteella pysäytetyt kuvat esim joidenkin koirien katseeseen toisiinsa ennen taistelua.10 pistettä ja papukaijan merkki. Ihan eeppisen kovaa jälkeä nuo kaikki kertomani jutut. Juoni on siis alusta loppuun ihan saamarin kovaa kamaa, erittäin tiukasti otteessa pitävää, tunnelma pirun siisti ja tyyliin jokainen kohtaus on hyvin eeppisesti / mestarillisesti tehty. Sarjassa ei ole olemassakaan yhtään laahavaa hetkeä, joka on musta aika ihmeellinen suoritus.
pakko mainita muutamista huikeista kohtauksista.
Yksi sarjan tyylikkäimmistä kohtauksista on alun kohtaus, jossa Gohei ja joku tyyppi kävelevät alussa siellä lumimyrskyssä ja Akakabuto vaanii jossain. Tunnelma tuossa on erittäin komea ja ahdistava + ne musiikit mikä tuossa kohtauksessa soi niin ne ei ole jännitysmusiikkia, vaan ne on kauhumusiikkeja. Nuo kauhumaiset helvetin tyylikkäät musiikit ja äänitehosteet tekevät osaltaan tuosta kohtauksesta kuummottavan kun Akakabuto vaanii jossain. Karhujen toteutustyyli miten ne on tehty sarjassa on täysin 10 tasoista settiä, sillä karhut etenkin ylivoimaisesti Akakabuto on saatu luotua helevetin ahdistavaksi. Akakabuton uhkaava läsnäolo on saatu erittäin vahvaksi sarjassa. Alun episodien humimyrskystä hitosti plussaa, se toimi hienosti akakabuton läsnäolon tunteen luojana. sitten ne välillä tulevat kohtaukset, joissa kuvataan esim vuoria ja sitten pelottavien musiikkien saattelemana Akakabuto tulee ruutuun vuorien yläpuolella ruudun täyttämänä vuoren kokoisena vähän silleen läpinäkyvänä karjuen, niin nuo kohdat syvevnsivät paljon Akakabuton uhkaavuuden tunnetta ja sen reviirin laajentumisen tunnetta lähemmäs asutusta ja sitä kautta ahdistavuutta. Sitten mitkä nytkin aikuisena on mukavan jänskiä kohtauksia, mutta silloin lapsena pelkäsin aivan helkkaristi kohtausta jossa 2 miestä on mökissä ja tulee hiljaisuus, sitten karhu tuleekin mökin takaa hajottaen mökin seinän ja tappaa miehet. Toinen hyvä esimerkki kohtaus on kanssa ahdistava kun Daisuken perheen kotiin kauhumaisten musiikkien saattelemana lasi ikkunaan tulee verinen kädenjälki ja mies kaatuu lasista läpi. Sit se oli muuten lapsena ihan v*tun pelottava kohtaus, kun Akakabuto seisoo yöllä kaukana ja porukka yrittää ampua sitä, mutta aseiden kantomatka ei riitä. Akakabuto katsoo jokaista ihmistä ja Johnia sekä Hopeanuolta, kaikkia vuorotellen nähden veren punaisena jokaisen, paitsi Hopeanuolen. Ehkä sarjan ahdistavin kohtaus on kuitenkin se kun Gohei ja Riki ovat siellä kallion kolossa ja Gohei lyö jalkansa irti, niin se oli lapsena kun katsoin niin mulle liikaa tuo kohtaus... Ihan saatanan ahdistava ja kyllä teki tiukille lapsena katsoa. Onhan tuo edelleenkin hyvin jännittävä kohtaus ja noista kaikista mainitsemistani kohtauksista niin pitää ottaa taas esille ne kauhumusiikit, jotka tehostavat tosiaan joka ikistä ahdistavaa kohtausta.Tuon jälkeen ne pelottavat musiikit vaihtuvat hyvin haikeiksi joka loi tosi hienoa koskettavuutta mm kohtaukseen, kun vastasyntynyt hopeanuoli on siellä Akakabuton seuramaana ja Riki suojelee viimeisillä voimillaan Hopeanuolta, niin rohkeus, uskollisuus on tuossa kympin tasoista settiä ja tekevät musiikkien lisäksi tuosta kohtauksesta hyvin koskettavan, Etenkin se kun Hopeanuoli näkee rikin tippuvan rotkoon ja tuo kohtaus on kyllä varmasti koko Hopeanuolen ikimuistoisin kohtaus. Myös se on erittäin koskettava kohtaus kun Hopeanuoli jättää Daisukelle hyvästit ennen kuin lähtee villikoirien mukaan ja se kun hopeanuoli vetää köyden varassa Daisuken sieltä rotkosta ja tuon kohtauksen jälkeen Goheista löytyy muuten tosi hieno yllättävä puoli.
Sit tuosta Akakabuton pelottaavuudesta hyvä kuva, joka on kohtauksesta josta kerroin jossa katselee jokaista vuorotellen nähden punaisena kaikki.
Tässä nuo saatanallisen kuuloiset Akakabuto musiikit
Ihmisten henkilöhahmot on ihan pirun hyvin toteutettu saaden erittäin paljon ajatusta heidän pinnan alle. Daisuke, Gohei ja Hidetoshi on ne parhaat henkilöhahmot ihmisistä. Mun ylivoimainen suosikki on kyllä ehdottomasti Gohei. Ihan jäätävän kova äijä. Hyökkää ryömien toinen jalka irti lihaveitsen kanssa Akakabuton kimppuun ilman mitään pelkoa ja se Gohein raivo karhua kohtaan on saatu tosi hyvin välitettyä katsojalle ja lisäksi Akakabutolla on suunnaton raivo goheita kohtaan. Sit se on aivan huikea kohtaus Goheista, kun on siellä sairaalassa ja heittää lääkärin seinille ja lähtee v*ttuun sieltä.
Hidetoshi on kanssa tosi äijä ja tietysti Daisuke ja kaikilla heillä on syvät motiivit tappaa Akakabuto ja se heidän kolmen välinen kilpailu kuka kerkeää tappamaan akakabuton on tosi hienoa katseltavaa.
Kerron koirahahmoista myöhemmin tässä arvostelussa.
Tiettyjen hahmojen väliset ystävyyssuhteet ja siteet on ihan erinomaista. Kaikkein parhaimpana ihan ehdottomasti on Daisuken ja Hopeanuolen ystävyys ja side, joka ei katkea koskaan vaikka Hopeanuoli lähteekin villikoirien mukaan. Aivan helkkkafin hyvä esimerkki Daisuken ja Hopeanuolen ystävyydestä on kun Daisuke pöllii Hidetoshin jousipyssyn ja lähtee Hopeanuolen kanssa Akakabutoa metsästäämään. Vastaan tulee ei Akakabuto, mutta toinen karhu joka salaman lyödessä välähtää hienosti toteutetusti siellä luolan suulla. Daisuke menee ihan paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi pelosta ja tuossa kohtaa on pirun hyvin tehty miten Hopeanuoli luottaa täysin Daisukeen, eikä täten pelkää ja Hopeanuolen itseluottamus kasvaa tuossa kohtaa. Sit kun Daisuke kerää voimia kun muistelee Gohein aiemmin antamia neuvoja taistelussa karhua vastaan ja Daisuke tarttuu tuossa kohtaa jousipyssyyn, niin tuossa kohtauksessa on erittäin hienoa katseltavaa Daisuken ja Hopeanuolen yhteinen, syke sekä luottamus toisiinsa ja Hopeanuolen lojaalius.
Sitten aivan eri asiaan. Pidän myös todella paljon mm siitä osasta Hopeanuolessa, kun Hidetoshi näyttää miten tehokas jousipyssy on ja siitä asiasta plussaa että aseiden teho on vedetty sarjassa mukavan överiksi. Se kun Hidetoshoi aiemmin ampui karhun sillä huippukiväärillä ja osuman voimasta karhu liukui hitonmoista kyytiä ja pitkän matkaa puuta päin puu kaatuen. Niin tässä jousipyssykohtauksessa siinä jousipyssyn voimassa oli kanssa munaa, kun Hidetoshi näytti Daisukelle kuvan, jossa ampui jousella kauriin joka meni kauriin läpi ja porautui takana olleeseen kiveen. Sit oli perhanan hieno kohtaus se Daisuken ja Hopeanuolen training montage, jossa alkoi soimaan se alku tunnari. Tuossa kohtauksessa oli asennetta perkele. Sitten kun sanoin noista hienosti överiksi vedetyistä aseiden voimista, niin vielä hienompaa on se miten koirahahmojen voimat on vedetty siistin överiksi, hyvä esimerkki on kun Benizakura heittää ison härän ympäri tai esim Riki ja Hopeanuoli tekevät lopussa sen jonkin minkä lie battoga iskun tms jossa lentävät tyyliin salaman nopeutta sinisenä viivana.
Runsaasta veren näkymisestä todella isot peukut, sillä oli osaltaan erittäin iso tekijä, että miksi tää sarja on niin karun tuntuinen ja ahdistava ja sellainen hyi helvetti tunne oli vaikka miten monessa kohtaa ja tuo veren näyttäminen loi myös hyvin paljon aitouden tunnetta sarjaan.
Nyt mennään siihen kun koirahahmot tulee kehiin ja tästä alkaa tavallaan se hopeanuolen matka varsinaisesti, kun koirat alkaa puhumaan.
Mietteittä koirahahmoista. Monet, monet ja monet koirat on aivan jäätävän hyvin toteutettuja saaden paljon syvyyttä koirien pinnan alle. Monien koirien tarinoita taustoitetaan todella hienosti. Sit siis niitä hyvin luotuja koirahahmoja on ihan helkkaristi sarjassa mikä on erittäin hieno juttu että on pirusti hahmoja jotka on vielä aivan älyttömän hyvin kirjoitetttu. Jos pitäis suosikki koira sanoa, niin tottakaihan se on ylivoimaisesti Hopeanuoli, koska on koko leffasarjan päähahmo. Ei varmaan tarvitse edes perustella että miksi on sarjan paras hahmo... Hopeanuolen jälkeen mun ehdoton suosikki on kyllä Benizakura, ihan hirveä mörssäri koira jonka tarinaa kerrotaan erittäin laadukkaasti saaden siihenkin koiraan syvyyttä paljon. Mm ne Benizakuran koiratappeluiden tarinat ja kohtaukset on kyllä huikeasti toteuttettu. Onhan tosin esim Benissä tai vaikka Johnissa tai Rikissä enemmän syvyyttä ja ollen pääosaisempia hahmoja kuin Benizakura, mutta silti Benizakura on Hopeanuolen jälkeen mun suosikki koira. Onhan sille omistettu 2 jaksoa 20sta jaksosta. Voisin sanoa et kolmanneksi paras koira on musta ihan ehdottomasti Ben. Ehkä hopeanuolen jälkeen pääoisaisin koirahahmo ja todella syväulotteinen hahmo. Kaikki ne lukuisat kertomukset miten pelasti esim demoniveljekset, kun olivat pentuja jne. Muutenkin helkkarin siisti ajatusmaailma sillä päästen helvetin hyvin kyseisen hahmon pinnan alle ja viisas kuin mikä ja saamarin hieno johtajahahmo. John on kanssa loistava koirahahmo. Se kun on alusta asti mukana, Hopeanuolen hyvä ystävä jne ja tykkäsin sen aseenteesta. Myös erittäin siistiä että näissä Hopeanuolissa koirajoukossa on pahis ja petturi, Sniper joka juonitteluilllaan teki karulla tavalla hyviä koukeroita/syvyyttä juoneen.
juoni menee musta etenkin siinä kohtaa hyvin kiinnostavaksi kun Moss tulee kehiin, koska tuosta lähtien juonessa alkaa tosi siistit juonittelut, mm Sniperin tekemät asiat jotka saavat 2 eri laumaa toistensa kimppuun väärinkäsityksen takia. Voisi sanoa mitä pidemmälle sarjan juoni menee sen kiinnostavammaksi se vaan muuttuu. Helvetin isot propsit tuosta juonittelusta joka aiheuttaa väärinkäsityksiä hahmoille, niin myös etenkin siinä kohtaa kun ne ninja koirat kuvioihin, niin tulee kyllä erittäin siistiä juonittelua ja koukeroita juoneen. Se vika osa vetää juonen kiinnostavauudessa vielä pidemmän korren ollen vielä kovempaa settiä, josta kerron seuraavaksi.
Kun viidennen viimeisen levyn / osan pistin pyörimään, Niin ihan saakelin hienosti tunnelma alkaa koko ajan kasvaen virittäytyä enemmän ja enemmän lopun taisteluun alkutunnarin soidessa monessa kohtaa. Tässä vikassa alkaa karhuja vastaan taistelu ja hienosti Riki tulee mukaan johon vasta näin myöhäisessä vaiheessa sarjaa aletaan uppoutumaan kunnolla rikiin hahmona ja on kyllä helvetin hieno hahmo. Äijä. Etenkin kun tulee kuin salama sieltä niin sinisenä valoviivana lentäen suoraan karhun kaulan lävitse lähtien karhulta pää irti. Sitten vikan osan kolmannessa episodissa eli toiseksi vikassa jaksossa Benizakura osoittauttuu jo ennestään vielä enemmän hirmuiseksi badassiksi Rikin lisäksi, kun yksinään kaataa karhun ja sit uhraa henkensä että saa karhun tapettua. Vikan jakson synkästä taivaasta ja lumisateesta erittäin paljon plussaa, loi nimittäin tosi siistin tunnelman päälle, Hyvin synkän ja mukavan jännittävän sellaisen. Etenkin kun se aivan hullu ja sairas harppuuna karhu hyökkää siellä lumimyrskyisessä säässä. Ihan pakko laittaa video kohtauksesta jota pelkäsin lapsena jumalattomasti ja eniten koko Hopeanuolessa. se Wilsonin kertoma tarina harppuuna karhusta.
Lopun synkkä ilma jota kehuin
Sit se harppuunakarhu...
Ei tuo Akakabutokaan lopussa ole mikään lempeän näköinen ole...
Siinä kun koirat lopussa taisteli Akakabutoa vastaan ja alkutunnarin soidessa Gohei, Hidetoshi ja Daisuke tulee paikan päälle, niin mulla siinä iski jostain syystä kylmät väreet ja sit tuli melkein tippa linssiin kun Daisuke puhuu vielä kerran Hopeanuolelle, jotenkin et "tulet aina olemaan ystäväni, vaikka ei ehkä enää nähdä"
Sitten ääninäyttelystä että kumpi voittaa Japani vai Suomi. Leikatussa versiossa suomidubbaus on tosi hyvin tehtyä, mutta pakko sanoa et on tää leikkaamaton versio Japaniäänillä paljon parempi, ollen jotenkin todella paljon uskottavampi ja aidompi. Vetää niin tunteella nuo japanilaiset ääninäyttelijät. Ainoa asia missä Suomi voittaa ääninäyttelyssä. on Beniazkuran ääni, joka on paljon möreämpi sopien sille mörssärikoiralle. Tässä Japsiäänillä niin Benizakurallla oli vaan semi möreä ääni. Rikillä ja Mossilla sen sijaan oli tässä aivan jäätävän möreä ja siisti ääni.
Sarjan ytimenä / pointtina on tosi tosi monta asiaa: Uskollisuus, urhoollisuus, ystävyys, sankaruus, rohkeus, velvollisuus, yhteishenki, oikeudenmukaisuus, luottamus, perinteiden kunnioittaminen, kosto ja tiettyjen henkilöiden väliset ystävyysuhteet ja heidän väliset siteet, ja nuo kaikki on aivan eeppisen hyvin toteutettuja.
"Voimalla nuoruuden tähdenlennon"
10+
Kun pistin levyn pyörimään ja alkoi päävalikossa soimaan Hopeanuolen tunnari, niin iski kyllä kylmät väreet ja kunnon nostalgia fiilis tuli heti. Muistan silloin syksytalvella kun katsoin tän leikkaamattoman version ekaa kertaa, niin tunnarin jälkeen jäin todella innolla odottamaan, että millaisia kohtauksia tää leikkaamaton versio sisältää, koska olin nähnyt ainostaan leikatun version. Sieltä alkoikin heti sellainen kohtaus jota ei leikatussa versiossa ole, kohtaus oli värimaailmaltaan erikoinen ja tehty vähän erilaisella ja siistillä piirrustustyylillä. Siinä Gohei ja Shiro kävelevät metsässä ja Akakabuto näkyy isona varjomaisena hahmona edessä päin. (alla kuvassa) Tuossa kohtauksessa kuvattiin Shiron kuolema ja se kun Goheilta Akakabuto repii toisen puolen naamasta, sekä se kun Gohei ampuu Akakabutolta toisen silmän, Noita ei leikatussa versiossa ole ja mietin jo ainoastaan tuon kohtauksen perusteella et vitja, mistä mä oon jäänyt paitsi...
Tarinankerronta ja ihmisten välinen ja koirien välinen dialogi ja kemiat on uskomatonta jälkeä plus se, että sarja sisältää aivan jäätävän määrän mitä loistavampia repliikkejä. Sitten kohtausten tyyli miten ne on tehty on aivan täyttä timanttia. Joka ikinen kohtaus sarjassa on tehty erittäin tyylikkäällä ja taiteellisella silmällä joitakin ja on kyllä ihailtavan mielikuvituksellista ja kekseliäästi toteuteuttua settiä, mm ne lukemattomat yhtäkkiä ruutun pamahtavat erikoisella piirrustusjäljellä olevat tyylikkäät kuvat etenkin Akakabutosta, jossa kuuluu kova jymähtävä äänitehoste, alla pari esimerkkiä mitä tarkoitan.
Myös ne äkkinäkiset ruutun pamahtavat hienolla äänitehosteella pysäytetyt kuvat esim joidenkin koirien katseeseen toisiinsa ennen taistelua.10 pistettä ja papukaijan merkki. Ihan eeppisen kovaa jälkeä nuo kaikki kertomani jutut. Juoni on siis alusta loppuun ihan saamarin kovaa kamaa, erittäin tiukasti otteessa pitävää, tunnelma pirun siisti ja tyyliin jokainen kohtaus on hyvin eeppisesti / mestarillisesti tehty. Sarjassa ei ole olemassakaan yhtään laahavaa hetkeä, joka on musta aika ihmeellinen suoritus.
pakko mainita muutamista huikeista kohtauksista.
Yksi sarjan tyylikkäimmistä kohtauksista on alun kohtaus, jossa Gohei ja joku tyyppi kävelevät alussa siellä lumimyrskyssä ja Akakabuto vaanii jossain. Tunnelma tuossa on erittäin komea ja ahdistava + ne musiikit mikä tuossa kohtauksessa soi niin ne ei ole jännitysmusiikkia, vaan ne on kauhumusiikkeja. Nuo kauhumaiset helvetin tyylikkäät musiikit ja äänitehosteet tekevät osaltaan tuosta kohtauksesta kuummottavan kun Akakabuto vaanii jossain. Karhujen toteutustyyli miten ne on tehty sarjassa on täysin 10 tasoista settiä, sillä karhut etenkin ylivoimaisesti Akakabuto on saatu luotua helevetin ahdistavaksi. Akakabuton uhkaava läsnäolo on saatu erittäin vahvaksi sarjassa. Alun episodien humimyrskystä hitosti plussaa, se toimi hienosti akakabuton läsnäolon tunteen luojana. sitten ne välillä tulevat kohtaukset, joissa kuvataan esim vuoria ja sitten pelottavien musiikkien saattelemana Akakabuto tulee ruutuun vuorien yläpuolella ruudun täyttämänä vuoren kokoisena vähän silleen läpinäkyvänä karjuen, niin nuo kohdat syvevnsivät paljon Akakabuton uhkaavuuden tunnetta ja sen reviirin laajentumisen tunnetta lähemmäs asutusta ja sitä kautta ahdistavuutta. Sitten mitkä nytkin aikuisena on mukavan jänskiä kohtauksia, mutta silloin lapsena pelkäsin aivan helkkaristi kohtausta jossa 2 miestä on mökissä ja tulee hiljaisuus, sitten karhu tuleekin mökin takaa hajottaen mökin seinän ja tappaa miehet. Toinen hyvä esimerkki kohtaus on kanssa ahdistava kun Daisuken perheen kotiin kauhumaisten musiikkien saattelemana lasi ikkunaan tulee verinen kädenjälki ja mies kaatuu lasista läpi. Sit se oli muuten lapsena ihan v*tun pelottava kohtaus, kun Akakabuto seisoo yöllä kaukana ja porukka yrittää ampua sitä, mutta aseiden kantomatka ei riitä. Akakabuto katsoo jokaista ihmistä ja Johnia sekä Hopeanuolta, kaikkia vuorotellen nähden veren punaisena jokaisen, paitsi Hopeanuolen. Ehkä sarjan ahdistavin kohtaus on kuitenkin se kun Gohei ja Riki ovat siellä kallion kolossa ja Gohei lyö jalkansa irti, niin se oli lapsena kun katsoin niin mulle liikaa tuo kohtaus... Ihan saatanan ahdistava ja kyllä teki tiukille lapsena katsoa. Onhan tuo edelleenkin hyvin jännittävä kohtaus ja noista kaikista mainitsemistani kohtauksista niin pitää ottaa taas esille ne kauhumusiikit, jotka tehostavat tosiaan joka ikistä ahdistavaa kohtausta.Tuon jälkeen ne pelottavat musiikit vaihtuvat hyvin haikeiksi joka loi tosi hienoa koskettavuutta mm kohtaukseen, kun vastasyntynyt hopeanuoli on siellä Akakabuton seuramaana ja Riki suojelee viimeisillä voimillaan Hopeanuolta, niin rohkeus, uskollisuus on tuossa kympin tasoista settiä ja tekevät musiikkien lisäksi tuosta kohtauksesta hyvin koskettavan, Etenkin se kun Hopeanuoli näkee rikin tippuvan rotkoon ja tuo kohtaus on kyllä varmasti koko Hopeanuolen ikimuistoisin kohtaus. Myös se on erittäin koskettava kohtaus kun Hopeanuoli jättää Daisukelle hyvästit ennen kuin lähtee villikoirien mukaan ja se kun hopeanuoli vetää köyden varassa Daisuken sieltä rotkosta ja tuon kohtauksen jälkeen Goheista löytyy muuten tosi hieno yllättävä puoli.
Sit tuosta Akakabuton pelottaavuudesta hyvä kuva, joka on kohtauksesta josta kerroin jossa katselee jokaista vuorotellen nähden punaisena kaikki.
Tässä nuo saatanallisen kuuloiset Akakabuto musiikit
Ihmisten henkilöhahmot on ihan pirun hyvin toteutettu saaden erittäin paljon ajatusta heidän pinnan alle. Daisuke, Gohei ja Hidetoshi on ne parhaat henkilöhahmot ihmisistä. Mun ylivoimainen suosikki on kyllä ehdottomasti Gohei. Ihan jäätävän kova äijä. Hyökkää ryömien toinen jalka irti lihaveitsen kanssa Akakabuton kimppuun ilman mitään pelkoa ja se Gohein raivo karhua kohtaan on saatu tosi hyvin välitettyä katsojalle ja lisäksi Akakabutolla on suunnaton raivo goheita kohtaan. Sit se on aivan huikea kohtaus Goheista, kun on siellä sairaalassa ja heittää lääkärin seinille ja lähtee v*ttuun sieltä.
Hidetoshi on kanssa tosi äijä ja tietysti Daisuke ja kaikilla heillä on syvät motiivit tappaa Akakabuto ja se heidän kolmen välinen kilpailu kuka kerkeää tappamaan akakabuton on tosi hienoa katseltavaa. Kerron koirahahmoista myöhemmin tässä arvostelussa.Tiettyjen hahmojen väliset ystävyyssuhteet ja siteet on ihan erinomaista. Kaikkein parhaimpana ihan ehdottomasti on Daisuken ja Hopeanuolen ystävyys ja side, joka ei katkea koskaan vaikka Hopeanuoli lähteekin villikoirien mukaan. Aivan helkkkafin hyvä esimerkki Daisuken ja Hopeanuolen ystävyydestä on kun Daisuke pöllii Hidetoshin jousipyssyn ja lähtee Hopeanuolen kanssa Akakabutoa metsästäämään. Vastaan tulee ei Akakabuto, mutta toinen karhu joka salaman lyödessä välähtää hienosti toteutetusti siellä luolan suulla. Daisuke menee ihan paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi pelosta ja tuossa kohtaa on pirun hyvin tehty miten Hopeanuoli luottaa täysin Daisukeen, eikä täten pelkää ja Hopeanuolen itseluottamus kasvaa tuossa kohtaa. Sit kun Daisuke kerää voimia kun muistelee Gohein aiemmin antamia neuvoja taistelussa karhua vastaan ja Daisuke tarttuu tuossa kohtaa jousipyssyyn, niin tuossa kohtauksessa on erittäin hienoa katseltavaa Daisuken ja Hopeanuolen yhteinen, syke sekä luottamus toisiinsa ja Hopeanuolen lojaalius.
Sitten aivan eri asiaan. Pidän myös todella paljon mm siitä osasta Hopeanuolessa, kun Hidetoshi näyttää miten tehokas jousipyssy on ja siitä asiasta plussaa että aseiden teho on vedetty sarjassa mukavan överiksi. Se kun Hidetoshoi aiemmin ampui karhun sillä huippukiväärillä ja osuman voimasta karhu liukui hitonmoista kyytiä ja pitkän matkaa puuta päin puu kaatuen. Niin tässä jousipyssykohtauksessa siinä jousipyssyn voimassa oli kanssa munaa, kun Hidetoshi näytti Daisukelle kuvan, jossa ampui jousella kauriin joka meni kauriin läpi ja porautui takana olleeseen kiveen. Sit oli perhanan hieno kohtaus se Daisuken ja Hopeanuolen training montage, jossa alkoi soimaan se alku tunnari. Tuossa kohtauksessa oli asennetta perkele. Sitten kun sanoin noista hienosti överiksi vedetyistä aseiden voimista, niin vielä hienompaa on se miten koirahahmojen voimat on vedetty siistin överiksi, hyvä esimerkki on kun Benizakura heittää ison härän ympäri tai esim Riki ja Hopeanuoli tekevät lopussa sen jonkin minkä lie battoga iskun tms jossa lentävät tyyliin salaman nopeutta sinisenä viivana.
Runsaasta veren näkymisestä todella isot peukut, sillä oli osaltaan erittäin iso tekijä, että miksi tää sarja on niin karun tuntuinen ja ahdistava ja sellainen hyi helvetti tunne oli vaikka miten monessa kohtaa ja tuo veren näyttäminen loi myös hyvin paljon aitouden tunnetta sarjaan.
Nyt mennään siihen kun koirahahmot tulee kehiin ja tästä alkaa tavallaan se hopeanuolen matka varsinaisesti, kun koirat alkaa puhumaan.
Mietteittä koirahahmoista. Monet, monet ja monet koirat on aivan jäätävän hyvin toteutettuja saaden paljon syvyyttä koirien pinnan alle. Monien koirien tarinoita taustoitetaan todella hienosti. Sit siis niitä hyvin luotuja koirahahmoja on ihan helkkaristi sarjassa mikä on erittäin hieno juttu että on pirusti hahmoja jotka on vielä aivan älyttömän hyvin kirjoitetttu. Jos pitäis suosikki koira sanoa, niin tottakaihan se on ylivoimaisesti Hopeanuoli, koska on koko leffasarjan päähahmo. Ei varmaan tarvitse edes perustella että miksi on sarjan paras hahmo... Hopeanuolen jälkeen mun ehdoton suosikki on kyllä Benizakura, ihan hirveä mörssäri koira jonka tarinaa kerrotaan erittäin laadukkaasti saaden siihenkin koiraan syvyyttä paljon. Mm ne Benizakuran koiratappeluiden tarinat ja kohtaukset on kyllä huikeasti toteuttettu. Onhan tosin esim Benissä tai vaikka Johnissa tai Rikissä enemmän syvyyttä ja ollen pääosaisempia hahmoja kuin Benizakura, mutta silti Benizakura on Hopeanuolen jälkeen mun suosikki koira.
Onhan sille omistettu 2 jaksoa 20sta jaksosta. Voisin sanoa et kolmanneksi paras koira on musta ihan ehdottomasti Ben. Ehkä hopeanuolen jälkeen pääoisaisin koirahahmo ja todella syväulotteinen hahmo. Kaikki ne lukuisat kertomukset miten pelasti esim demoniveljekset, kun olivat pentuja jne. Muutenkin helkkarin siisti ajatusmaailma sillä päästen helvetin hyvin kyseisen hahmon pinnan alle ja viisas kuin mikä ja saamarin hieno johtajahahmo. John on kanssa loistava koirahahmo. Se kun on alusta asti mukana, Hopeanuolen hyvä ystävä jne ja tykkäsin sen aseenteesta. Myös erittäin siistiä että näissä Hopeanuolissa koirajoukossa on pahis ja petturi, Sniper joka juonitteluilllaan teki karulla tavalla hyviä koukeroita/syvyyttä juoneen. juoni menee musta etenkin siinä kohtaa hyvin kiinnostavaksi kun Moss tulee kehiin, koska tuosta lähtien juonessa alkaa tosi siistit juonittelut, mm Sniperin tekemät asiat jotka saavat 2 eri laumaa toistensa kimppuun väärinkäsityksen takia. Voisi sanoa mitä pidemmälle sarjan juoni menee sen kiinnostavammaksi se vaan muuttuu. Helvetin isot propsit tuosta juonittelusta joka aiheuttaa väärinkäsityksiä hahmoille, niin myös etenkin siinä kohtaa kun ne ninja koirat kuvioihin, niin tulee kyllä erittäin siistiä juonittelua ja koukeroita juoneen. Se vika osa vetää juonen kiinnostavauudessa vielä pidemmän korren ollen vielä kovempaa settiä, josta kerron seuraavaksi.
Kun viidennen viimeisen levyn / osan pistin pyörimään, Niin ihan saakelin hienosti tunnelma alkaa koko ajan kasvaen virittäytyä enemmän ja enemmän lopun taisteluun alkutunnarin soidessa monessa kohtaa. Tässä vikassa alkaa karhuja vastaan taistelu ja hienosti Riki tulee mukaan johon vasta näin myöhäisessä vaiheessa sarjaa aletaan uppoutumaan kunnolla rikiin hahmona ja on kyllä helvetin hieno hahmo. Äijä. Etenkin kun tulee kuin salama sieltä niin sinisenä valoviivana lentäen suoraan karhun kaulan lävitse lähtien karhulta pää irti. Sitten vikan osan kolmannessa episodissa eli toiseksi vikassa jaksossa Benizakura osoittauttuu jo ennestään vielä enemmän hirmuiseksi badassiksi Rikin lisäksi, kun yksinään kaataa karhun ja sit uhraa henkensä että saa karhun tapettua. Vikan jakson synkästä taivaasta ja lumisateesta erittäin paljon plussaa, loi nimittäin tosi siistin tunnelman päälle, Hyvin synkän ja mukavan jännittävän sellaisen. Etenkin kun se aivan hullu ja sairas harppuuna karhu hyökkää siellä lumimyrskyisessä säässä. Ihan pakko laittaa video kohtauksesta jota pelkäsin lapsena jumalattomasti ja eniten koko Hopeanuolessa. se Wilsonin kertoma tarina harppuuna karhusta.
Lopun synkkä ilma jota kehuin
Sit se harppuunakarhu...
Ei tuo Akakabutokaan lopussa ole mikään lempeän näköinen ole...
Siinä kun koirat lopussa taisteli Akakabutoa vastaan ja alkutunnarin soidessa Gohei, Hidetoshi ja Daisuke tulee paikan päälle, niin mulla siinä iski jostain syystä kylmät väreet ja sit tuli melkein tippa linssiin kun Daisuke puhuu vielä kerran Hopeanuolelle, jotenkin et "tulet aina olemaan ystäväni, vaikka ei ehkä enää nähdä"
Sitten ääninäyttelystä että kumpi voittaa Japani vai Suomi. Leikatussa versiossa suomidubbaus on tosi hyvin tehtyä, mutta pakko sanoa et on tää leikkaamaton versio Japaniäänillä paljon parempi, ollen jotenkin todella paljon uskottavampi ja aidompi. Vetää niin tunteella nuo japanilaiset ääninäyttelijät. Ainoa asia missä Suomi voittaa ääninäyttelyssä. on Beniazkuran ääni, joka on paljon möreämpi sopien sille mörssärikoiralle. Tässä Japsiäänillä niin Benizakurallla oli vaan semi möreä ääni. Rikillä ja Mossilla sen sijaan oli tässä aivan jäätävän möreä ja siisti ääni.
Sarjan ytimenä / pointtina on tosi tosi monta asiaa: Uskollisuus, urhoollisuus, ystävyys, sankaruus, rohkeus, velvollisuus, yhteishenki, oikeudenmukaisuus, luottamus, perinteiden kunnioittaminen, kosto ja tiettyjen henkilöiden väliset ystävyysuhteet ja heidän väliset siteet, ja nuo kaikki on aivan eeppisen hyvin toteutettuja.
"Voimalla nuoruuden tähdenlennon"
10+
Tää unohtui laittaa arvosteluun. Tarina siitä harppuunakarhusta. Videon alkuun ja loppuun on lisätty tosin jotain paskaa musaa, mutta tuossa videossa on kuitenkin se kertomus siitä karhusta. Tuosta kohtauksesta menetin lapsena muuten yöunet. Tuossa kohtauksessa on muuten aivan pirun hyvä esimerkki hopeanuolen timanttisesta toteutustyylistä.
PS, tuli muuten typoja aika paljon arvosteluun kun koko yön valvoin ja aamulla kirjoitin silmät ristissä arvostelua.
Tuossa kohtauksessa on muuten aivan pirun hyvä esimerkki hopeanuolen timanttisesta toteutustyylistä.PS, tuli muuten typoja aika paljon arvosteluun kun koko yön valvoin ja aamulla kirjoitin silmät ristissä arvostelua.
