"Hevihistoria"

En pitänyt minkäänlaisesta metallista ennen kasiluokkaa. Tosin muistelen, että jotain metallican levyä (varmaan blackia) kuunneltiin veljen ja isän kanssa yksi kesä kauan kauan sitten. Isäukko nauhotti töistä metallicaa c-kasetille, jota sitten kuunneltiin ihan onnessaan. Tämän jälkeen en heviä kuunnellut. Teknoa etupäässä ala-asteella :D

Noh, kaveri sitten alkoi soittelemaan kitraa kun olin kasilla ja tämä samainen tyyppi oli Iron Maidenia diggaillu vaikka kuinka kauan. Ite vain en siitä pahemmin pitänyt, mutta eräs kerta jostain syystä otin häneltä Live After Deathin lainaan ja sitä kerrankin ajatuksella kuunneltuani olin myyty. Sen jälkeen aloin Maiden faniksi ja aloin hamstraamaan kaikkea IM-kamaa. Siinä samalla sitä sitten alkoi kuuntelemaan myös muita samantyylisiä bändejä ja niin sitä päätyi tälle polulle. :love:
 
Oiskohan se ollu tuota viidettä luokkaa kun alkoi kolisemaan Maidenien ja Kissien lisäksi erityisesti Black Sabbath ja Ozzyn tuotokset. Itse rankemman linjan diggailu alkoi muistaakseni kuudennella kun näin Venomin Bloodlust-livevideon. Sitten kuulin jonkun kaverin isoveljeltä Metallican Ride the Lightningiä ja sitten kyllä jäi Kissit yms. "pehmohevi" siihen. Motorhead ja kumppanit oli sentään miehiä, heh.
Totaalinen mullistus oli oikeastaan se kun satoin jostain kuulemaan Slayerin Hell Awaitsin. Oiskohan ollu vuotta -85..? Enivei, sen jälkeen musa senkun rankkeni ja finnit paukkui. Sitä olikin sitten joka paikkaan töherretty bändien logoja ja biisien nimiä,heh. Yksi virstanpylväs oli myös Entombedin Left Hand Path, se oli niin tyly levy mukamas silloin. Oi niitä aikoja... :worship:
 
Strappado sanoi:
Pistetäänpä pieni kuva-arvoitus : Mikä bändi on kyseessä, vinkiksi annettakoon, että saman bändin nimi on jo esiintynyt tässä threadissa, ja kuva on vuodelta 1984...


Hmm, mielenkiintoinen kuva-arvoitus... Fiksun näköösiä sällejä, veikkaan Sepulturaa vuonna yksi ja kaksi.
 
teemal sanoi:
Hmm, mielenkiintoinen kuva-arvoitus... Fiksun näköösiä sällejä, veikkaan Sepulturaa vuonna yksi ja kaksi.

Sieltähän se tuli! :thumbs: Ei heti välttämättä uskoisi.
 
Juhuu! Mitäs oikein arvannu saa palkkioksi?
 
teemal sanoi:
Juhuu! Mitäs oikein arvannu saa palkkioksi?

Reputation -pisteen ja rutkasti lisää katu-uskottavuutta... :nolo:
 
Aijjaa, mää ku jo ootin tonttia ja sellasta... Hö.

:D
 
Jaha, mun "hyvän" musiikin kuuntelu alkoi kahdeksan vuotiaana kun kuulin ekan kerran Guns n' Rosesin Welcome To The Junglen, mutta sitä nyt ei voi vielä metalliksi laskea. Yhdeksän vuotiaana kuulin ensimmäisen kerran Iron Maidenia ja siitä lähtien Metallimusiikki(ja varsinkin Maiden) on ollut sydäntä lähellä.
UP THE IRONS!!!!! :kippis1:
 
Strappado sanoi:
Not even close... ;)

Däääm. Eka laitoin Sepulturan, mutta sit se keskimmäinen kaveri alkoi näyttää liikaa Kingiltä ja editoin Sepulturan poies. :)
 
serubaabel sanoi:
Däääm. Eka laitoin Sepulturan, mutta sit se keskimmäinen kaveri alkoi näyttää liikaa Kingiltä ja editoin Sepulturan poies. :)

Onhan niiden olemuksessa kieltämättä yhtäläisyyksiä, liekkö Max & kumppanit fanittaneet Kingiä tuohon aikaan sitten kovastikin.
 
1993-1994 ollessani 12-13 vuotias alkoi metallin kuuntelu. Huoneen ovessa luki: Death Metal Returns: Cathedral & Morbid Angel. Tekstin olin leikannu jostain zinestä. Tuohon aikaan kovia lättyjä oli mm. Napalm Deathin Harmony Corruption ja Sepulturan Schizophrenia. Kovassa kuuntelussa oli myös Metallica ja Metalliliitosta nauhotetut kasetit. Ensimmäiset omistamani CD:t olivat Paradise Lost/Icon ja Sepultura/Chaos A.D.
 
Omalta kohdalta raskaamman musiikin kuuntelu lähti ala-asteella Guns 'n Rosesista. Outo juttu että Metallica ei silloin napannut yhtään, vaikka paras kaverini kuuntelikin sitä. En myöskään "löytänyt" Skid Row:ta, :jahas: minkä olen onneksi korjannut vanhemmalla iällä. (imo Bach on edelleenkin kovimpia vokalisteja! :kippis1: )
Joitakin vuosia kuuntelin kaikkea muuta paskaa taivaan ja maan väliltä, kunnes kasiluokalla kaverini soitti uutta suomalaista powerheviä.
"Mitäs tää on?" "Sonata Arcticaa.." Aluksi en ollut hirveän kiinnostunut, mutta hain netistä pari biisiä ja kuuntelin muutaman kerran, jonka jälkeen tajuntani räjähti. Aluksi tulikin kuunneltua pirusti power/melodistaheviä, mutta koko ajan on myös laajentunut raskaampaan. Naurattaa nykyään muistella, kuinka ihmettelin miten joku voi kuunnella tosissaan esim. deathia. :D
Olen myös osasyyllinen siihen, että pikkuveli ja jopa pikkusisko kuuntelevat metallia. Varsinkaan sisko ei näytä siltä, että kuuntelísi bodomia, ensiferumia jne. Taisi olla aikamoista pakkometallia, kun paukutin koneelta musiikkia pari tuntia per päivä. :lol2:
 
Rankemmista bändeistä ensimmäisenä Anthrax, jonka shortsit, paidat ja lippikset piti hankkia jo ala-asteella! Ja purkkabändien ohessa myös pakollinen WASP-kausi noina aikoina.. Sitten tulivat Metallica ja Megadeth, jotka rulasivat varsinkin kun omat bändikuviot astuivat kehiin. Yläasteella ja lukiossa mukaan myös Slayeria, Deathia etc. Nykyään kuuntelen musiikkia kaikilta yllämainituilta ja myös monia muita musiikinaloja...

Kuunneltua on tullut lisäksi seuraavia: Pantera, Judas Priest, Ozzy, Pestilence ja tietenkin SEPULTURA!!
 
Alle kouluikäisenä kuuntelin ison veljen siivellä Kissiä, Iron Maidenia, Mötley Crueta, Alice Cooperia ja hieman Dingoakin. Ala-asteen loppupuolella veli siirtyi Motörheadiin ja Anthraxiin, jotka ei silloin mulle kolisseet :) ----> siirryin takaisin omaan huoneeseeni.

Seuraavina vuosina harhailin epätietoisuuden vallassa ja hankin muun muassa MC Hammer -kasetin... :(

Herätys tapahtui ~13-vuotiaana kun sain ekat omat stereot ja Ramonesin C-kasetin. Hyllyyn mahtui tosin myös jotain kummallisia Techno/Dance -kokoelmia, Pandoraa & Basic Elementiä sekä pari Thunderstone HC-technokokoelmaa...???!!!

Samoihin aikoihin löysin uudelleen Alice Cooperin ja sain oman ekan CD-soittimen 15-vuotiaana. Seuraavana parina vuotena hankin melkein koko Alice Cooper-tuotannon.

17-vuotiaana kolahti CMX ja 18-vuotiaana Leevi & the Leavings, Children of Bodomin "Something Wild" sekä juuri tuo Metalliliitto-kokoelma.

Sillä tiellä ollaan.
 
Lapsena oli Rockabilly kova sana ja Kuningas Elvis oli meikäläisen yksi ja ainut idoli.
Sen jälkeen isoveljeni kautta alkoi suodattua musiikki rankempaan päin.
Vuosi oli 1982 kun kuulin Van Halenin Diver Down -levyn ja se oli todella kova sana, oli muuten yksi rankimmista hevibändeistä tuohon aikaan.

Vanikoiden jälkeen tuli luonnollisena jatkeena tietenkin Rainbow ja Deep Purple sekä jossain määrin myös Led Zeppelin mikä sekin oli jonkilainen hevi-/hardrockbändi.

Velipoikaa saa kiittää siitä että "roskabändit" jäivät kokonaan pois kuuntelusta, eli sellaiset megasuositut 80-luvun hevibändit kuten Accept ja Twisted Sister, joita muut minun ikäiseni kuuntelivat innoissaan.

Oman ikäiset kaverit tutustuttivat AC / DC bändiin ja myöhemmin Metallicaan joka järkytti synkkyydellään, mutta alkushokista toivuttua kuulosti todella hyvältä.

Sateliitti kanavilta tuli Brittiläinen, Mick Wallin toimittama, Mosters Of Rock -ohjelma mikä oli hevin kulta-ajalle sijoittuva kulttuurihistoriallinen järkäle minkä jokainen sitä seurannut muistaa.
Myöhemmin tuli joltain toiselta taivaskanavalta myöskin brittiläinen Power Hour mikä oli myös joka viikkoinen piristysruiske.

Tähän rakoon sattui myös hillitön Speed Metal buumi jota johtivat Suomalaiset Stone ja Airdash.
Radiomafian Metalliliitto oli foorumi mistä ensimmäistä kertaa kuulin Death/Speed Metallia ja bändit kuten Napalm Death, Bolt Thrower ja Death tulivat tutuiksi.

Nykyään menee samat bändit kuin millä aloitin, monilla heistä vielä ura jatkuu täysillä.
Myös döödsiä tulee silloin tällöin kuunneltua.
 
Joskun skidinä tuli kuunneltua rockabillya kuten kaikki muutkin. Sitten 81-82 kävin Töölön kirjastossa ja kuuntelin osittain vahingossa Motorheadin No Sleep Till Hammersmithin ja se oli menoa. Kaikki vanhat levyt roskiin ja tukka kasvamaan. Alussa sai kuulla vittuilua mutta viiden vuoden kuluttua joka toisella oli pitkä letti ja Motorheadin paita. Motorheadin jälkeen Rainbow, sitten Metallica julkaisi Ride..jne ja sitten Venomin At War with Satan........
 
Jos laittais tällein ranskalaisin viivoin aikajanassa oman historian. Esittely tapahtuu bändeittäin/levyittäin jotka kolisi ja jätti jälkensä...

Lähtö
- W.A.S.P I wanna be somebody ja KISS Animalize, tällä linjalla muutama vuosi...kunnes tuli
- VENOM sekoitteli jossain vaiheessa nuoren miehen kutreja...
- D.R.I 4 Of Kind ,MEGADEATH ja S.O.D siis askel rankempaan tässä vaiheessa vähän rankempaan,kunnes ilmestyi...
- STONE jätti vahvan jälkensä loistava suomalaisena, vanavedessään Airdashin,A.R.G:in ja vähän tuntemattoman suomalaisen Necromancerin...
- DEATH LEPROSY levy joka on edelleen UBER 1 mitä tulee mihin tahansa raskaampaan soitantoon.(uudempi death ei tipahda ollenkaan).
- SUICIDAL TENDENCIES, ei tarvinne esittelyjä....
- PUNK juttuja kehissä kun death linjalla ei tapahtunut omasta mielestä oikeen mitään mm. G.B.H, Exploited, Shitter Limited
- NAPALM DEATH kehiin levyllä From Enslavement To obliteration, ne jotka nimenomaisen levyn tietää, TIETÄVÄT MYÖS että nyt on jo nopeuttakin kehissä...sitten tulee
- SEPULTURA, Arise levy ja tukka jatkoi kasvamistaan :piis:
 
Iron Maidenin Fear Of The Dark 1992. Tuon jälkeen on alkanut vaatekaapin sisältö muuttumaan iloisen mustaksi.
 
Kävikö kukaan aikoinaan Lepakon Metal Massacreissa?
Se oli aika legendaarista menoa kultaisella 80-luvulla.
Stone, Airdash, ARG.............
 
Back
Ylös Bottom