"Hevihistoria"

[Corleone]

Miten muilla alkanut raskaamman musiikin kuuntelu? Minulla alkoi vuonna 1988 tai -89 (n. 15 vuotiaana) kun näin Athraxin videon Indians. Se oli niin cool, että katsoin sen videoilta varmaan sata kertaa. Laulaja Joey inkkaripäähine päässä ja kitaristi Scott heitti wardancen! Hankin käsiini kaikki Athraxit heti. Sen jälkeen kuvioihin tuli mukaan Iron Maiden ja tosi rankka Whitesnake(heh). Seuraava iso juttu minulla oli Megadeathin Rust In Peace levy, jota pidän edelleenkin yhtenä parhaista levyistä ikinä. Jostain syystä Megadeath on ollut mulle paljon tärkeämpi bändi kuin Metallica. Vuonna 1993 löysin Danzigin, joka olikin suosikkini neloslevyn saakka. Muita lukioajan bändejä olivat esim. Suicidal Tendencies ja Testament. Sen jälkeen metallin saralla oli vähän hiljaisempaa. Oikeastaan vasta tänä vuonna olen alkanut kuuntelemaan metallia uudestaan. Suurimmat suosikit ovat tällä hetkellä Diablo, Death ja Bathory. Kaksi viimeksimainittua ovat vanhoja bändejä, jotka löysin vasta nyt. Bathorylta lähinnä uudempi "viikinkimetalli" kolahtaa todella lujaa.

 

[Strappado]

Hmm.... Anthraxista se on täälläkin alkanut, Among the Living oli levy. Elettiin varmaan 80-luvun viime hetkiä ja olin n. kaljapullon korkuinen tenava. Indians on minullekin jäänyt parhaiten mieleen, tulee varsin nostalginen fiilis sitä aina välillä kuunnella, videota siitä en ole kyllä koskaan nähnyt. Siitä jatkettiin leppoisissa merkeissä Iron Maidenilla ja Metallican black-levy oli kova tapaus. Motörhead pamahti jossain vaiheessa kuvioihin, ja Lemmy on edelleen Jumalani.

Sitten alkoi MTV:n Headbangers Ballin seuraaminen, yhtenä päivänä näin sieltä Samaelin "Baphomets Throne" -videon, ja sen jälkeen alkoi stereoista raikua enemmän black/death/thrash -meteli. On muuten tuo Samaelin "Ceremony of Opposites" -plätty yksi suosikkejani tähän päivään asti. Nykyään kuuntelen metallia laidasta laitaan, ainoastaan yligootahtavat ja liiallista syntikanpimputtelua sisältävät levyt olen väistänyt. Vinyylilevyjä olen metallin osalta onnistunut haalimaan itselleni n. 700, sisältäen bändejä Motörheadista Deathiin ja Possessedista Judas Priestiin. Joten kylläpä tuo metallimusiikki ihan oleellinen osa elämätä nykyään on... Tulipas haikea olo. :itku:

 

[armand]

Mulla alkoi seitsemän vuotiaana Metallicalla, jonka jälkeen tuli Pantera mukaa. Kesällä 1999 tuli mukaan Slipknot, johon nykyään olen lopen kyllästynyt.Yläasteella tuli kuunneltua raskaamman (Skinlab,Pantera,Sepultura,FF) musan ohessa Numetallia, mutta siihenkin jumputukseen kyllästyin. Nykyään on alkanut kiinnostamaan harcore (Hatebreed, Bolt). Mankasta soi tällä hetkellä enimmäkseen juuri nuo mättö- ja hc-bändit! Diabloa yritin kuunnella, mutta siinä oli liikaa melodioita! :D
Jos Porukoilla on tiedossa kunnon :wall: mättöbändejä niin laittakaa vähän vinkkiä.

 

[marlin]

Oisinko ollut joku 12-13 vuotias nassikka kun kuulin Sepulturan Roots kappaleen. Olin myyty, sen jälkeen kuunneltiin Sepulturaa c-kasetilta ja kovaa. Samoihin aikoihin tykästyin myös Metallicaan, olisiko ollut Load albumi, mikä silloin tuli pihalle, muistelisin soittaneeni sitä 6-luokan levyraadissa. Lisäksi tykästyin myös Sentencediin, jonka shadows of the Past levyn ostin. Sitten taisin olla 7 luokalla leirikoulussa kun kuulin Metalliitto levyltä seuraavat kappaleet: Stratovarius-Black Diamond, CoB-Deadnight Warrior. Silloin kolisi ja lujaa ja tajusin, että "tää on se mun juttu". Ja sillä tiellä ollaan yhä...

Pistänpä tähän samalla kaksi rakkainta levyäni, jotka ovat Stratovariuksen Visions ja CoB:n Something Wild. Molemmat on jostain syystä mulle tärkeitä, ehkä siksi, että ne mulle ne ensimmäiset, mitkä iski ja lujaa.

 

[Mike]

Jos mun Wasp ja Kiss aikaa ala-asteella ei lasketa, niin Sepulturan Arise levy aloitti mun raskaan metallin diggailun 90-luvun alussa.

 

[Corleone]

Jos mun Wasp ja Kiss aikaa ala-asteella ei lasketa, niin Sepulturan Arise levy aloitti mun raskaan metallin diggailun 90-luvun alussa.

Sepultura oli rankka ja hyvä, mutta ei jostain syystä noussut mun suosiksi.
Omituista kyllä on se, että nykyään pystyn kuuntelemaan rankempaa musaa kuin teininä.

 

[Jonny]

Olin yläasteikiä kun voitin liput silloisesta Radio Jokisesta (nyk. Radio Rex) Messilän juhannusfestareille vuonna -96 ja sinnehän sitten lähdettiin.

Tuonne festareille mennessä kuuntelin Ace Of Basea, Pandoraa, jne, mutta kun tuolla näin Sepulturan niin olin ihan myyty!
Kyllä tätä poikaa sitten vietiin ja levyhyllystä alkoi löytyä Sepulturaa, Biohazardia, Testamenttia ja muutakin raskaampaa.

Suunta on ollut koko ajan raskaampaan ja tätä nykyä kuuntelussa on:
Cradle Of Filth, Dimmu Borgir, In Slumber, Slipknot, Emperor ja monet muut.

Välillä on hauska kun jostain kuulee noita Pandoran ja muitten biisejä mitä tuli tuolloin kuunneltua niin vääntyy suu hymyyn :D

 

[soulsick]

minun on kerrottu moshanneen Metallican One- videon tahdissa 3-4- vuotiaana, joten siitä kait se on lähtenyt.
ala-asteella joskus toka luokalla kaikki, siis ihan KAIKKI muut kuuntelivat Smurffeja, Mr. Presidentiä ym. sontaa, vaan meikäpoika se kahto Jyrkistä aina Sepulturan Rootsin ja karjuin ja örisin mukana. tämä siis kahdeksanvuotiaana. pidin kuitenkin Metallicaa sinä kaikkein parhaimpana. Ala-asteen lopussa tutustuin Sentencediin, joka vei mut mennessään. silloin kelpasi oikeastaan kaikki vähän raskaampi musiikki.
yläasteella alkoi nu-metal kausi ja Korn ja Limp Bizkit oli kovaa valuuttaa. nykyään Limp Bizkitiä kuuntelen ainoastaan jos haluan kiduttaa itseäni. tänä päivänä Metallica hallitsee edelleen, ja oikeastaan mitä rankempaa, sen parempaa periaatteella mennään. Rotten Sound kolahtaa kovasti, mutta myöskin Trio Niskalaukaus on oikein kova suosikki. kaikki muu paitsi ciculihevi menee.

 

[Corleone]

minun on kerrottu moshanneen Metallican One- videon tahdissa 3-4- vuotiaana, joten siitä kait se on lähtenyt.
ala-asteella joskus toka luokalla kaikki, siis ihan KAIKKI muut kuuntelivat Smurffeja, Mr. Presidentiä ym. sontaa, vaan meikäpoika se kahto Jyrkistä aina Sepulturan Rootsin ja karjuin ja örisin mukana. tämä siis kahdeksanvuotiaana. pidin kuitenkin Metallicaa sinä kaikkein parhaimpana. Ala-asteen lopussa tutustuin Sentencediin, joka vei mut mennessään. silloin kelpasi oikeastaan kaikki vähän raskaampi musiikki.
yläasteella alkoi nu-metal kausi ja Korn ja Limp Bizkit oli kovaa valuuttaa. nykyään Limp Bizkitiä kuuntelen ainoastaan jos haluan kiduttaa itseäni. tänä päivänä Metallica hallitsee edelleen, ja oikeastaan mitä rankempaa, sen parempaa periaatteella mennään. Rotten Sound kolahtaa kovasti, mutta myöskin Trio Niskalaukaus on oikein kova suosikki. kaikki muu paitsi ciculihevi menee.

Voi helvetti, että minä olen vanha! (29 sunnuntaina)

 

[RikHard]

Twisted Sister oli se eka bändi joskus ala-aste ikäisenä, myös Kiss ja Wasp. Sitten meni pitkään että kuuntelin mitä lie roskaa tai en mitään musiikkia. Sitten luokkakaveriksi tuli eräs hevari ja siltä sain "huonoja" vaikutteita. Sen jälkeen heräsi kiinnostus metalli musiikkiin ja sillä tiellä ollaan. Levyjä jotka silloin kolahtivat olivat ainakin Danzigin Lucifuge, Amorphiksen Thousand Lakes, Entombedin Wolverine Blues, Sentencedin Amok. Tietysti tutuiksi tulivat myös Metallica ja Anthrax.

Edelleen oikeastaan vain metallia kuuntelen vaikka muutakin musiikkia tulee seurattua. Juuri tilasin Moonsorrowin, Edge of Sanityn ja Ebony Tearsin levyt.

 

[Joona]

Taisi lähteä joskus ala-asteella kolmannella tai neljännellä luokalla Metallicasta. Siinä sitten tuli jossain vaiheessa kuunneltua myös Napalm Deathia ja Cannibal Corpsea, Megadethin Youthanasiaa popitin myös jonkin verran. Amorphisin Tales from the Thousand Lakes oli ja on edelleen helvetin hyvä levy. Yläasteella putosi nuo Napalm Deathit pois ja aloin kuuntelemaan Iron Maideniä aika paljon, näillä paikkeilla kuvioon astuivat myös Sentenced, jota kuuntelen vieläkin aika paljon, sekä Stratovarius. Bodomia kuuntelin myös jonkin verran. Mukaan tulivat myös Rhapsody ja muut sankarimetallit, samalla raskaammanpuolen vähetessä. Lukion alkaessa törmäsin kaverin kautta Dream Theateriin ja jäin pahemman kerran koukkuun kaikenlaiseen progeen ja kitarakikkailuihin. Nämä kuullostavat edelleen erittäin hyviltä ja Joe Satriania ja Steve Vaita kuuntelen nykyäänkin lähes päivittäin. 70-luvulta King Crimson ja Jethro Tull ovat hyviä. Nyttemmin mukaan tullut taas tuo kauan kadoksissa ollut Megadeth.

 

[Mconen]

Joskus 14 vuotiaana tuli kuultua ekaa kertaa sentencedia ja siitö se lähti. Eka ostettu metalli levy oli Nightwishin Oceanborn, ja se iski ja kovaa! Eli muutaman vuoden olen tässä kuunnellut. Musiikki maku on kokoajan rankentunut...

 

[Force]

Se oli siinä 8.luokalla eli 14-vuotiaana, kun kuulin Sentencedin Down albumia ja diggailin. Sitten ostin Metalliliitto 1:n. Metalliliitto 1:llä on Children of Bodomin biisi Deadnight Warrior ja se kolahti kovaa! Saman suuntaisia fiiliksiä oli suurimmalla osalla silloisen bändimme jäsenistä ja punkki vaihtui metalliin. Alusta asti olen diggaillut eniten tuollaisesta melodisesta "skillimetallista", niinkuin Bodomi.

 

[Aku-A]

Olisinko ollut n.10-vuotias kun kaverin isoveli oli ostanut cob:n hatebreederin ja siitä se lähti nyt bodomin levyjä on neljä. Ruvennut kiinnostamaan dimmu borgir ja omc.

 

[HounDog]

ala-asteella varmaan siinä kuudennen luokan tienoilla kaveri sai jostain käsiinsä Morbid Angelin kasetin... se nyt ei alussa iskenyt kovin, mutta parin kuukauden päästä kuunneltiinkin jo Iron Maidenia, Type O Negativea ja Moonspelliä. Niin ja King Diamondin Graveyard soi yläasteella ahkeraan. siitä se alamäki alkoi

 

[Pekospee]

Joskus 84 perinteiset Vaspit, Tvistarit, Asseptit ja Kissit. Siitä sitten punk, hc ja trash. 90-luvun alkupuolella industrial (Die Krups, Ministry yms.). 90-luvun puolenvälin jälkeen goottimetalli (Type O- , Moonspell yms. ). Nykyisin nuo genret + kaikkea muuta. Bläkkis, verkkarihevi ja powemetalli ei kylläkään uppoa pätkääkään.

 

[Strappado]

Niin ja King Diamondin Graveyard soi yläasteella ahkeraan. siitä se alamäki alkoi

Hitto nyt unohtui Kinkku kokonaan, 6.luokalla tutustuttiin salaa tähän riettaaseen laulajaan, kaverin isoveljeltä kun löytyi muutama Mercyfulin vinyyli. Elämäni tämänastinen kohokohta oli sitten luokkaretkellä, kun saatiin kuunnella n. 5 sekunnin ajan Kingiä bussissa bussin kaiuttimilla, ennen kuin opettaja pysäytti tämän tapahtuvan haureuden.

Pistetäänpä pieni kuva-arvoitus : Mikä bändi on kyseessä, vinkiksi annettakoon, että saman bändin nimi on jo esiintynyt tässä threadissa, ja kuva on vuodelta 1984...

 

[leoko]

Metallicaa aloin kuunnella yläasteella, noin 8 vuotta sitten. Ensimmäinen oma levy oli Justice For All, isä isä osti rippilahjaksi. Edelleen yksi suosikkilevy, vaikka Metallicaa tulee kuunneltua aika harvoin.

Vähän myöhemmin mukaan tuli Iron Maiden ja Stratovarius, joista Maiden on noussut ehdottomaksi suosikiksi. Nykyään kuuntelen metallia aika lailla laidasta laitaan.

 

[Ämmbee]

Miten se alkoi: kuuntelin ison veljen Metallican Black albumia ja Metallican master of puppetsia - molemmat on soitettu puhki tänä päivänä. Oma AC/DC LIVE jonka hankin 1992 - sekin soitettu puhki. Todella rakas platta. Yksi sellainen mitä olen kuunnellut tuhannet kerrat on AC/DC Let there Be Rock... se on niin helvetin hyvä. Se oli sellainen mikä tosiaankin kolahti joskus 1996, aiemmin kuuntelin vaan vähän kaikkea enkä niin paljon kiinittänyt huomiota siihen miten ukot soitti. Sen jälkeen olen kuunnellut vähän kaikkea raskaampaa musaa.

 

[serubaabel]

Mä innostuin heivstä ekalla luokalla. Vuonna 85 Wasp ja Kiss olivat kovinta mitä maailmasta löytyi. Talvella 86 voitin silloisen Stara-hevilehden äänestyksessä 5 lp:tä, Van Halenia, Ozzya, Sabbathia ja Kissiä. Levyt olivat omavalintaisia, ja jostain syystä halusin Van Halenia, vaikka en ollut koskaan kunnolla kuullutkaan sitä. TÄmän jälkeen tulivat mukaan Deep Purple, Iron Maiden ja Rainbow.

Aloitin soittamisen vuonna 89, ja opettajani vihki minut Yngwien ja tietenkin Racer X:n saloihin. Tuon jälkeen tuli tsekattua kaikki kitaravetoinen metalli shrapnel-henkeen. Metallicaa ym. muita en digannut. Seuraava askel oli Dream Theaterin löytäminen vuonna 93. Se oli sitä kultaista Images & Words-aikaa. DT:n myötä musa maku laajeni jazzin, vanhan progen ja bluesin suuntaan.

90-luvun eka puolisko oli kamalaa aikaa, kun kaikkialla tulvi vain pelkkää grungea ja muuta epä-musaa kuten teknoa (myöhemmin olen kyllä alkanut digata grungestakin...). Sankarihevin uusi tuleminen toi tietoisuuteeni Symphony X:n, joka oli DT:n ja Yngwien yhteensulautuma. Sen jälkeen ei olekaan mitään kovin mullistavaa tapahtunut, jollei sellaiseksi lasketa ruotsalaisten Pain Of Salvationin ja Freak Kitchenin löytymistä.

Jännää tässä hommassa on se, että makuni on pysynyt lähes samana vuodesta 86 lähtien. Maidenit ja Rainbowt ovat edelleen kovia juttuja, eivätkä mitään nostalgiatrippejä. Että silleen.

Tuo kuva-arvoituksen bändi saattaisi olla Mercyful Fate.