Hermojen hallintaa

[jarq]

Tervehdys

Ajattelinpa aloitella keskustelua tällaisesta aiheesta: Millä tavoin hallitsette kamppailutilanteissa adrenaliinipöhön ja hermot, oli sitten kysymys ottelusta, itsepuolustustilanteesta tai vaikka vyökokeesta?

Itse olen huomannut meneväni 'kierroksille' todella helposti vähänkään reippaammin vääntäessä, mutta rauhallinen palleahengitys ja hengityksen hallinta ylipäänsä tuntuu auttavan tähän jonkin verran. Mutta silti kaikki rentous ja 'peliäly' katoaa aika tehokkaasti adrenaliinin myötä. Pitääkö olla satavuotias budomunkki ennenkuin hallitsee myös päänuppiaan kamppailussa?

Mikä on teidän keinonne? Kokemuksia, kommentteja..

 

[NHB_83]

Tervehdys

Ajattelinpa aloitella keskustelua tällaisesta aiheesta: Millä tavoin hallitsette kamppailutilanteissa adrenaliinipöhön ja hermot, oli sitten kysymys ottelusta, itsepuolustustilanteesta tai vaikka vyökokeesta?

Itse olen huomannut meneväni 'kierroksille' todella helposti vähänkään reippaammin vääntäessä, mutta rauhallinen palleahengitys ja hengityksen hallinta ylipäänsä tuntuu auttavan tähän jonkin verran. Mutta silti kaikki rentous ja 'peliäly' katoaa aika tehokkaasti adrenaliinin myötä. Pitääkö olla satavuotias budomunkki ennenkuin hallitsee myös päänuppiaan kamppailussa?

Mikä on teidän keinonne? Kokemuksia, kommentteja..

Itse ainakain adrenaliinin voimalla olen vääntänyt aina

 

[Indra]

Rauhoitun yleensä heti ensimmäisten iskujen jälkeen. Vapina jne tulee vasta matsin jälkeen (ja tunti ennen). Taidan olla ottelussa vähän liiankin rauhallinen, joku voisi puhua flegmaattisuudesta

Ottelin viime vuonna paljonkin kaverin kanssa, joka selkeästi psyykkasi itseään johonkin kummalliseen taistelu-moodiin. Sparrissa tyypillä oli vain yksi volume: täysillä. Todella ärsyttävää, mutta aika pian siihen huitomiseen tottui.

 

[NHB_83]

Rauhoitun yleensä heti ensimmäisten iskujen jälkeen. Vapina jne tulee vasta matsin jälkeen (ja tunti ennen). Taidan olla ottelussa vähän liiankin rauhallinen, joku voisi puhua flegmaattisuudesta

Ottelin viime vuonna paljonkin kaverin kanssa, joka selkeästi psyykkasi itseään johonkin kummalliseen taistelu-moodiin. Sparrissa tyypillä oli vain yksi volume: täysillä. Todella ärsyttävää, mutta aika pian siihen huitomiseen tottui.

Täysillä pitääkin otella ja sparrata

 

[Photsku]

Meikällä toi valmistautuminen tiukkoihin paikkoihin tapahtuu 99%:sesti pään sisällä, eli en juuri tee mitään rituaaleja tai omista "onnenmunasuojia", jotka päälle pukiessa tuntisin itseni vahvaksi
(no, pään sisälle nuokin kyllä vaikuttaisivat)

Juuri ennen kisasuoritusta tai vastaavaa ainakin itse silloin tällöin mietin, että nyt olisin kyllä mieluummin kotona katsomassa TV:tä. Silloin yritän psyykata itseni unohtamaan tuollaiset ajatukset ja mietin, että oikeastihan tämä on kivaa (vaikkei aina olisikaan) ja että on mukava päästä vähän testaamaan itseään. Keskittyy vain siihen, että tekee parhaansa, eikä mieti, että kylläpä tuo edellinen tyyppi veti tosi kovan pohjatuloksen ja en kyllä voi sitä voittaa (tai ennen ottelua ala miettimään, että perhana kun vastassa on iso kaveri).

Uimahyppyjä hyppiessä (nopee suoritus, joka vaatii todella kovaa keskittymistä parin sekunnin ajan) mietin, että hannata ei yksinkertaisesti saa. Jos jotain lähtee tekemään, niin se sitten kans perkele myös tehdään loppuun asti. Jos ponnistaessa tai hypyn aikana alkaa funtsimaan, että ei tää kumminkaan onnistu, niin varmasti laskeutuu selälleen. Joko tehdään tai ei tehdä. Silti tottakai voi epäonnistua, mutta jos jo valmiiksi on luovuttanut, niin silloin ei ole mitään mahdollisuuksia (okei, vanha klisee, mutta tosi). Vaikka uimahypyistä puhuinkin, niin tämä käy lajiin kuin lajiin.

EDIT: Valitettavasti nämäkään temput eivät aina toimi. Juuri tuo kisoihin ja suorituksiin valmistautuminen on se asia, jota jokainen joutuu varmasti harjoittelemaan tasan niin kauan kun lajiaan harrastaa. Rauhallisuuden säilyttäminen tulee vain kokemuksen kautta. Usein kisatilanteet ratkeavatkin sen voittoon, kenellä ei ehkä ole eniten taitoa vaan eniten kokemusta.

 

[Indra]

"Rauhallisuuden säilyttäminen tulee vain kokemuksen kautta"

Mulla ei kokemusta ole nimeksikään, mutta rauhallisuutta vaikka muille jakaa. Taitaa vain olla niin, että oma rauhallisuuteni on väärää laatua.

NHB: Ottelussa mennään tietysti "täysillä", mutta sparrissa kannattaisi vähän sommitella sitä tempoa kaverin kanssa niin, että molemmat nauttii touhusta. Siinä loppuu nopeasti harjoitusvastustajat, jos jatkuvasti vetää yli.. Todella huonolla tuurilla saa kunnolla nenäänsä.

 

[NHB_83]

"Rauhallisuuden säilyttäminen tulee vain kokemuksen kautta"

Mulla ei kokemusta ole nimeksikään, mutta rauhallisuutta vaikka muille jakaa. Taitaa vain olla niin, että oma rauhallisuuteni on väärää laatua.

NHB: Ottelussa mennään tietysti "täysillä", mutta sparrissa kannattaisi vähän sommitella sitä tempoa kaverin kanssa niin, että molemmat nauttii touhusta. Siinä loppuu nopeasti harjoitusvastustajat, jos jatkuvasti vetää yli.. Todella huonolla tuurilla saa kunnolla nenäänsä.

Kyllä meillä sparrataan täysillä ja hyvä niin koska se vastaa parhaiten oikeaa ottelu hetkeä. Ainoastaan ei rikota toisten paikkoja sparratessa jossa nyt ei olisikaan mitään järkeä.

 

[nothing]

Kyllä meillä sparrataan täysillä ja hyvä niin koska se vastaa parhaiten oikeaa ottelu hetkeä. Ainoastaan ei rikota toisten paikkoja sparratessa jossa nyt ei olisikaan mitään järkeä.

Ei tuo kyllä kuulosta täysillä vetämiseltä :jahas:
Mutta joo kyllähän sitä helvetin lujaakin voi sparrata kunhan on järki mukana ja molemmista tuntuu hyvältä. Ainoa vika vaan, että mitä kovempaa sparrataan sitä helpommin tulee loukkaantumisia.

 

[onion]

Kyllä meillä sparrataan täysillä ja hyvä niin koska se vastaa parhaiten oikeaa ottelu hetkeä. Ainoastaan ei rikota toisten paikkoja sparratessa jossa nyt ei olisikaan mitään järkeä.

Miten sata lasissa voi sparrata rikkomatta paikkoja? Kyllä mun mielestä sparri tilanteessa pitäisi mennä sen mukaan että loukkaantumisriski on pieni. Tietysti joskus mennään sata lasissa mutta ei aina. Vahinkoja tietysti sattuu. Mun mielestä ei ole mitään järkeä kuitenkaan treenata tyylillä jossa harjoittelutilanteessa riski loukkaantua on suuri.

 

[Photsku]

"Rauhallisuuden säilyttäminen tulee vain kokemuksen kautta"

Mulla ei kokemusta ole nimeksikään, mutta rauhallisuutta vaikka muille jakaa. Taitaa vain olla niin, että oma rauhallisuuteni on väärää laatua.

NHB: Ottelussa mennään tietysti "täysillä", mutta sparrissa kannattaisi vähän sommitella sitä tempoa kaverin kanssa niin, että molemmat nauttii touhusta. Siinä loppuu nopeasti harjoitusvastustajat, jos jatkuvasti vetää yli.. Todella huonolla tuurilla saa kunnolla nenäänsä.

Joo ei munkaan ois pitänyt noin sentään yleistää. Varmasti on niitäkin viilipyttyjä, jotka ei oo moksiskaan, vaikka ekoissa kisoissa sais jonkun 100 kertaa paremman vastaan (kärjistetysti).

Asiaa sivuten, tämä paljon puhuttu "pelisilmä"/"ottelusilmä" tulee pitkälti kokemuksen ansiosta (tässä kohdassa voisi jo melkein yleistää). Sekin kuitenkin on melkeinpä sama asia kuin rauhallisuuden säilyttäminen. Tuskin pystyy hallitsemaan ottelua ja lukemaan vastustajaa kovin hyvin, jos jalat tärisevät ja on kauhea paniikki päällä. Sitä kautta tyyneydenkin voisi siis sanoa tulevan kokemuksen kautta.