Kilon pötkö meetvurstia. Ehdoton retkieväs; vaelluksella kuluu energiaa ja suoloja, joita saa lihaisasta pötköstä takaisin. Rasvaakaan ei mielestäni tarvitse pelätä, kun kyse on noin rankasta suorituksesta. Olen valloittanut Haltin joskus 80-luvulla meetvurstin, sissimuonien ja rymdin voimin. Viimeistä en kuitenkaan suosittele.
Komppaan Go-Divaa, metwurstia kehiin! Se on sitäpaitsi lähestulkoon ainut leivänpäällyste, joka säilyy retkiolosuhteissa.
Legendaarista Rymdiä en ole itse koskaan maistanut, mutta vanhempani ovat kertoneet siitä lukuisia "hekumallisia" tarinoita :D Mutta kylläpä Ekströmsin marjakeitotkin melkoisia esanssipommeja ainakin aikoinaan olivat...