- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 244
Roikuin tuolla Anabolicfitnessin naisten palstalla ja törmäsin aika mielenkiintoiseen aiheeseen:
Joku palstalainen siellä valitti, että huolimatta n. 10 vuoden kurinalaisesta fitness-elämästä (oli muistaakseni myös pienimuotoista kistaustaa varhaisemmilta vuosilta), hän ei edelleenkään onnistu saamaan kehoaan reagoimaan haluamallaan tavalla (ilman kuuria). Ja siis tässä oli kyse siitä, että ko. henkilö valitti olevansa lopen uupunut koko lifestyleen kun ei onnistu lisäämään massaa EIKÄ MYÖSKÄÄN vastaavasti dieetillä vähentämään rasvaa juurikaan näkyvissä määrin. Hän toki myönsi olevansa hyvässä peruskunnossa koko ajan, mutta pointti oli se, että mitään selvästi havaittavia muutoksia hän ei mielestään saa kehoonsa aikaiseksi vaikka on kokeillut vuosien saatossa kaikkea: treeni- ja ruokatapojen muutoksia, lepo/rasitussuhteen muuttamista jne. jne. Lopputuloksena hän koki pettymystä ennen niin rakasta elämäntapaa kohtaan sekä ihmetteli, mitä järkeä on jatkaa kun palkitsevuus puuttui.
No, mulle tuli sitten mieleen, että huomaako kukaan (muu) teistä koskaan mitään vastaavaa? Olen itse joskus pähkäillyt tuota samaa koska mäkin olen omasta mielestäni koko ajan samassa "kunnossa", vaikka mitä tekisin (tai jättäisin tekemättä). Mitä tiukemmin elän ja treenaan, sitä varmemmin näytän junnaavan liki paikoillani. Mun "kehitys" ilmenee oikeastaan (nähtävissä/mitattavissa määrin) ainoastaan esim. pidemmän loman jälkeen, jolloin en ehkä ehdi/pysty elämään ja treenaamaan niin tiukasti sääntöjen mukaan kuin muulloin. Eli kehitystä näyttää tapahtuvan silloin, kun sitä vähiten tavoittelee.
Tulipa pitkä viesti mutta toivottavasti tajusitte mitä yritin pohdiskella: Huomaatteko kehonne reagoivan helposti vai onko se vaikeaa tai jopa mahdottoman tuntuista, kaikesta tiedosta ja kokemuksesta huolimatta? Kuinka paljon tässä(kin) lajissa on päästä kiinni: voiko liian tiukka fitness-minded-lifestyle itse asiassa hidastaa kehitystä?
Joku palstalainen siellä valitti, että huolimatta n. 10 vuoden kurinalaisesta fitness-elämästä (oli muistaakseni myös pienimuotoista kistaustaa varhaisemmilta vuosilta), hän ei edelleenkään onnistu saamaan kehoaan reagoimaan haluamallaan tavalla (ilman kuuria). Ja siis tässä oli kyse siitä, että ko. henkilö valitti olevansa lopen uupunut koko lifestyleen kun ei onnistu lisäämään massaa EIKÄ MYÖSKÄÄN vastaavasti dieetillä vähentämään rasvaa juurikaan näkyvissä määrin. Hän toki myönsi olevansa hyvässä peruskunnossa koko ajan, mutta pointti oli se, että mitään selvästi havaittavia muutoksia hän ei mielestään saa kehoonsa aikaiseksi vaikka on kokeillut vuosien saatossa kaikkea: treeni- ja ruokatapojen muutoksia, lepo/rasitussuhteen muuttamista jne. jne. Lopputuloksena hän koki pettymystä ennen niin rakasta elämäntapaa kohtaan sekä ihmetteli, mitä järkeä on jatkaa kun palkitsevuus puuttui.
No, mulle tuli sitten mieleen, että huomaako kukaan (muu) teistä koskaan mitään vastaavaa? Olen itse joskus pähkäillyt tuota samaa koska mäkin olen omasta mielestäni koko ajan samassa "kunnossa", vaikka mitä tekisin (tai jättäisin tekemättä). Mitä tiukemmin elän ja treenaan, sitä varmemmin näytän junnaavan liki paikoillani. Mun "kehitys" ilmenee oikeastaan (nähtävissä/mitattavissa määrin) ainoastaan esim. pidemmän loman jälkeen, jolloin en ehkä ehdi/pysty elämään ja treenaamaan niin tiukasti sääntöjen mukaan kuin muulloin. Eli kehitystä näyttää tapahtuvan silloin, kun sitä vähiten tavoittelee.
Tulipa pitkä viesti mutta toivottavasti tajusitte mitä yritin pohdiskella: Huomaatteko kehonne reagoivan helposti vai onko se vaikeaa tai jopa mahdottoman tuntuista, kaikesta tiedosta ja kokemuksesta huolimatta? Kuinka paljon tässä(kin) lajissa on päästä kiinni: voiko liian tiukka fitness-minded-lifestyle itse asiassa hidastaa kehitystä?
