Hyvähän se on että edes jotain saa palkinnoksi kuin pelkän pytyn, voi sitten piereskellessä muistella että tuli oltua top3:ssa...tämä on koettu tosin eri valmistajan toimesta ja lämmittihän se mieltä. Homma vaan menee juuri niin että amatööritasolla ei rahoja jaeta ja sillä siisti, tiedä sitten lämmittäiskö sellanen 100-300€ mieltä tippaakaan. Ei tässä tosiaan tiliä tehdä vaan lähinnä tili hupenee! =) Rakkaudesta Lajiin ukot ja akat!
Pytyillä ja rakkaudesta lajiin tässä on aina menty, mutta olisi luullut ja toivonut, että vuosien aikana edut olisivat tulleet paremmiksi, kuin yksi jauhopussi monen kuukaden kovasta työstä. Toisaalta ei tätä yksin fitnesstukun syyksi voi lukea. Monta muutakin tekijää on taustalla.
Jos vaikka lähdetään katsomaan asiaa tuolta 70-luvun alusta lähtien, jolloin ensimmäisiä kehorakennuksen Sm-kisoja alettiin järjestämään, niin voi huomata muutaman tärkeän seikan. Ensiksi miesten (silloin ei naisia pahemmin kisaillut, joten ei nyt verrata) sitouminen ja panostaminen lajiin on nykyisin huomattavasti kovempaa, kuin silloin alkuvuosina. Toiseksi, lisäravinne- ja rättibisnes on aivan eri luokkaa nykypäivänä, kun verrataan siihen, mitä se oli silloin, kun Wrange oli yksi ja ainoa "markkinajohtaja" Suomessa. Eli joku taho on kehonrakennuksen ja fitneksen ansiosta onnistunut takomaan rahaa enemmän tai vähemmän hyvin, menneiden vuosien edetessä.
Jos asian pelkistää, niin voidaan sanoa, että kauppiaat ovat myyneet jauhoja ja lumppuja rakkaudesta rahaan, samalla kun kehonrakentajat ovat harjoitelleet ja koventaneet panoksiaan rakkaudesta lajiin. Kehonrakentajia olisi ilman kauppiaitakin, mutta kauppiaita ei olisi ilman kehonrakentajia. Kuka on keränyt potin? Eivät ainakaan kehonrakentajat. No, ei kauppiaita voi syyttää. He tekevät, mitä mitä kauppiaat tekevät. Keräävät rahat pois. Entä kehonrakentaja? Rakastaa vain lajiaan ja kärsien antaa ilmaiseksi. Tosin sanoen, ei tämä nyt ainakaan kehonrakentajan kannalta niin hyvältä kehitykseltä näytä.
