Fiilikset Kultsan kisan jälkeen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ZannaZ
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl

ZannaZ

Hysteerinen söpöliini
Liittynyt
4.10.2003
Viestejä
1 757
Ikä
39
No, mimmit. Mitkä fiilikset kisojen jälkeen? Miten ovat sujuneet ensimmäiset "offipäivät"? Syksyyn jatkavillakin varmaan vähän levähdystä ennen dieetin jatkamista.

Ite nautin aivan hulluna koko päivästä! Valehtelematta varmsti elämäni paras päivä ;) tähän mennessä. Täällä lisää tuntoja - http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=1049860&postcount=145.

Tätä mä tahdon lisää! Olo oli kuin olisin syntynyt esiintymään! :hyper:. Tämä ei jää tähän!
 
SUPER WHEY ISOLATE (3,9 kg) -24%
Mitäs sitä kiertelemään, olo on suoraansanottuna aika perseestä :jahas: Lauantai-maanantai meni vielä hyvin, mutta nyt kun tulee päivät istuttua töissä, niin kroppa on alkanut jemmata nesteitä ihan huolella hiilareitten nostamisen jälkeen. Pakko vetää pari päivää dieettityyliin vähähiilarisella ruokavaliolla, jalat on niin turvoksissa että kipeää välillä tekee. Positiivista tässä on se, että sentään pää toimii taas hyvin.

Tässä muuten melko hyvä teksti, johon eräällä ulkomaalaisella forumilla törmäsin:
You’re a fitness enthusiast about to enter your first competition. You’ve talked to other competitors, read about contest preparation, studied the diets of the champions, and pored over lists of tips and tricks. Music has been chosen and your choreography is in the works. Water intake is up, protein is the staple of your diet and you’ve clocked so many miles at the gym you’re thinking about buying your own treadmill. Hip to the inside scoop on posing, tanning, and walking on stage, your confidence is high. Your mind is firmly focused on taking home the trophy.

But are you prepared for what happens after the contest?

There is a dirty little secret associated with fitness and bodybuilding competition that before now hasn’t been discussed — the virtually universal post-contest rebound effect. Familiar with the term “yo-yo” dieting? It’s not just your mother’s nightmare; even bodybuilding and fitness champions will gain weight after they stop the highly restrictive diets that are required to achieve the extremely low body fat levels they need to be competitive. It is a consequence that is almost never talked about, and therefore, rarely anticipated. Strict competition diets and training programs work, even for non-competitors. But the extreme results can’t — and shouldn’t — last forever. Anyone who is considering entering a competition should be prepared to deal with the physical and, more importantly, the emotional impact of returning to a more normal eating program.

The goal of pre-contest dieting is to lose as much fat as possible, and to achieve this, most competitors undergo a highly restricted eating and exercise plan that starts 12 to 16 weeks before the competition. As the macronutrient balance shifts toward high protein, moderate carbs and low fat, the competitor’s body begins to shed both fat and water. As the intensity of the precontest diet increases, the competitor’s mind compiles a list of foods that she can’t wait to eat when the show is over. Most athletes want to celebrate, or simply reward months of sacrifice with a feast right after the competition. Some will take their indulgence a step further and immediately resume an offseason diet. This type of competitor may also stop taking the fat burners that helped her get through her twice daily cardio workouts, cut back on the cardio or stop altogether, and decrease the intensity of her weight training sessions. Such an abrupt change in eating patterns and workout schedules will shock the body and cause a rebound effect. While enduring a calorie restricted diet, a competitor’s body tends to go into a starvation-survival mode, which subsequently causes her metabolism to slow down. When she starts to eat a few more calories, her body will quickly store them as fat, stocking up for the next famine. Within a couple of days, her hard, lean appearance will smooth out primarily due to water being pulled into the muscles when glycogen (from carbs) floods the body. After even one week of less controlled eating and drastic reductions in her training intensity, she will regain body fat. This is the very same yo-yo effect that plagues many conventional dieters.

Although the physical effects of diet rebounding could be harmful if taken to the extreme, perhaps the more significant impact is the psychological one. To a fitness or bodybuilding competitor, this kind of rebound can be emotionally devastating. She may only rebound to half as much body fat as she started with, but to someone who has been in the single digits, that small increase may feel like an enormous failure. One day, the competitor is onstage presenting her perfectly sculpted and lean physique, subjecting herself to the judgment of a panel of strangers, and within a couple of weeks, she feels fat, bloated, and self-conscious. The form fitting clothing that she bought to show off her hard work is snug, her six pack is gone and she feels embarrassed by her sudden weight gain. The judges at her competition weren’t nearly as critical of her as she is of herself at this point. “It’s amazing the kind of pressure we put on ourselves,” says personal nutritionist Keith Klein, CN, former champion bodybuilder, and founder of the Institute of Eating Management of Houston, Texas. “When you start your diet at 20% body fat and get to 15%, you’re on top of the world; from 15% to 12%, you feel like wearing only your underwear all day; then when you get to 6%, you can’t believe that you’ve reached the best condition of your life. But once you begin to rebound, you feel as fat at 10% as you did at 20%.

The problem isn’t that she’s lost her willpower or control over her body; it’s that the competitor’s standards for herself are unrealistic. Rebounding is the reality. It is normal. In fact, it is a mistake to believe that one can achieve and sustain a sharp, competition look year-round. It may help to know that most of photos that fill the pages of health and fitness magazines are taken at competition time, and are not indicative of how even champion competitors look in the off-season. “Competition shape is unnatural,” says Labrada, former world champion professional bodybuilder and a past winner of the IFBB Mr. Universe, and founder and President of Labrada Bodybuilding Nutrition. “Your body has a thermostat — and it seeks to maintain its body fat level around a constant amount.”

Patty Urrutia, age 30, didn’t know how to transition from pre-competition to post-competition eating after her first Miss Fitness contest in 1994. “I had worked so hard to achieve my physique, and I didn’t want to lose it,” she said. “I wanted to continue with the high protein diet, but I also wanted to eat some of the foods that I missed. I ended up doubling the amount of calories that I needed and gained a lot of weight.” Patty competed in another Miss Fitness and two Galaxy contests after that, going through the rebound cycle each time. After her last contest in 1998, she realized that she would rather return to a more normal eating routine than to make the sacrifices necessary to keep her body fat at 7%. She now maintains a healthy, feminine physique at around 16% body fat, and allows herself to indulge in what she calls “fun foods” in moderation. “I don’t want food to be a focal point, just a part of my healthy lifestyle.”

For some, the only way to reverse a rebound and a corresponding sense of failure is to begin another competition diet. Whereas winning, placing or simply entering a contest used to be the goal, now they become the means to an unattainable goal — physical perfection.

Laryn McCandless, age 22, will have competed nine times in three years by the end of 2001— including a bodybuilding competition, four Galaxy competitions, two NPC fitness contests and an upcoming NPC Figure competition, a Women’s Tri-Fitness and the Fitness America pageant. Although she’s experienced the rebound each time, the emotional impact is still significant. “It’s hard to watch yourself gain weight, and then look at your competition pictures,” she says. “I feel guilty and unhappy.” Laryn has decided to win the rebound battle by avoiding it completely. In effect, she plans to convert her precontest diet into a strict lifestyle that allows for few days off.

Unfortunately, for women, there are health risks associated with having too little body fat. Some of these risks include hypothermia, vitamin toxicity, cessation of the menstrual cycle, and osteoporosis. Hal Louis, founder of Better Reflections: Fitness through Strategic Training, Inc. believes that a female athlete should carry enough body fat to maintain her menstrual cycle. “You must take your health into consideration,” he says. “You can still look great at 14-16% body fat.”
So how can a competitor avoid this emotional rollercoaster? “The solution lies mainly in adopting a more realistic, accepting view of your body,” says Klein. “You need to realize that 10% or 12% or 15% body fat is totally acceptable — especially since you felt good about yourself when you first got there on the way down to your competition shape.”

An athlete must go into a competition knowing that she is trying to achieve a temporary condition of leanness, and accept that her body fat will return to a more natural level. With this in mind, she can prepare for a smooth transition, extending the discipline she’s gained from dieting and training for competition into a healthy program that she can maintain for life.

Sidebar:
Advice from Experts: How to Control a Rebound
Lee Labrada:

When done correctly, a methodical reduction in the amount of carbohydrates can help you achieve your ideal shape. To maintain your physique after a competition, you have to follow the natural laws of metabolism: base your diet on small, frequent feedings, consume adequate protein to maintain muscle mass (the foundation of metabolism) and manipulate carbohydrate and fat calories to meet your energy needs.

Keith Klein, founder of the Institute of Eating Management:

Even if your intentions are to stay lean after a contest, when you start eating more normally, your brain is going to turn up your appetite. The body doesn’t know the difference between true starvation and the purposeful withholding of food. Have an exit strategy with a formula that will work for you. For example, when the competition is over, celebrate and eat whatever you want that night and for brunch the next day. But on Monday, resume your clean eating, except for a “cheat day” once per week.

Hal Louis, founder of Better Reflections:

If it took you 12 weeks to get into contest shape, allow at least 8 weeks to return to an eating program that you can maintain for life, slowly adding back small portions of “normal” food. Continue with your cardio and weight training, and strive to stay within 10-15 lbs. of your competition weight. Remember that you have achieved what millions fail to do every day!
 
Zone-sarja -42%
Emmah sanoi:
Mitäs sitä kiertelemään, olo on suoraansanottuna aika perseestä :jahas: Lauantai-maanantai meni vielä hyvin, mutta nyt kun tulee päivät istuttua töissä, niin kroppa on alkanut jemmata nesteitä ihan huolella hiilareitten nostamisen jälkeen.


Aiva samat fiilikset. Ihan törkee turvotus ja hiksaa pukkaa vaikka mitään ei tekisi. Hyvin on tullut syötyä, täytyy myöntää :urjo: .
Ensi viikosta sitten takaisin ruotuun ja lihatalkoot alkakoot!!! :whip:
 
Samassa hengessä mennään täälläkin. Olen syönyt koko ajan. Maha on jatkuvassa ähkyssä, turvottaa järkyttävästi ja suorastaan öklöttää jo kaikki. Vapun jälkeen palaan itsekin ruotuun ja aletaan takoa lihaa...:rock: Mut sitä ennen juhlitaan vappu.:kippis1:
 
"Kas näääin turpoo peppu, ja peppu turpoo näääin..."

Yllätys, että täälläkin on mussutettu. Toudella hyvä artikkeli Emmah, sain siitä potkua pitää suuni vähän soukeemmalla, ettei tuu kohta kriisi. Vappuna olis kiva kyetä vielä vetämään dieettifarkut jalkaan!
Itse kysymykseen: Fiilikset kaiken kaikkiaan oikein hyvät, ja kevät on ollut Suurten Päätösten aikaa...tästä on hyvä jatkaa kukin valitsemallaan tiellä.

Btw Hippo, pääsitkö omin jaloin kotiin Studiolta? :D
 
fitcat sanoi:
Btw Hippo, pääsitkö omin jaloin kotiin Studiolta? :D

Joo, pääsin mut joutui menee mäkkärin kautta. Hopea-ateria lähti ensimmäisen kerran kuukausiin. Juma, että maistui hyvältä.:kuola: Entäs te, omin jaloin vai kannettuna?;)
 
Kyyyyllä me omin kinttusin rämmittiin, lähinnä rupes pikkuhiljaa tuntumaan kokopäiväinen koroilla taiteilu. Mulla kramppas jo ekalla lavarundilla pohje, ja illalla oli pakko vähän turruttaa sihijuomalla ko se jäi aika kestojuntturaan.
Meilläpä olikin ehtaan fitnesstyyliin omat eväät baarissakin: hamstrattiin ******in afterpartypöydästä muhkeat täytetyt sämpylät, käärittiin ne servietteihin ja eiku käsilaukkuun pahimman biletyksen ajaksi. Oli sitten mukava vedellä ne kotimatkalla autossa hyvin hautuneina, jami. Ei tuhia nirsoiluja! Aijuu, nyt vasta hiffasin ton hopea-aterian, heh.
 
...mitäs nyt....

Nysse si iski :eek:. Pirunmoinen tyhjiö ja ontto olo kisojen jälkeen. Muilla samanlaista havaittavissa? Ihan outoo kun saa vaan olla, minnekää ei kiire, ei tartte aikasin kammeta itteensä aamulenkille/solkkuun/treenaamaan/maalattavaks/mitään. Ei tartte jokaista suupalaa vahtia, eikä hyppiä vaa'alla toivoen painon vähentyneen ja rasvan tirisseen. :eek: Outoa. Kivaahan tuo touhu oli! Ja huipentu täydelliseen lauantai-päivään...mutta NY SE ON OHI! Hittolainen...:tyhjiö:. On semmonen olo että "tässäkö tää oli" ja "mitäs nyt"....

Kai tässä on perkele otettava osaa tohon Pakkotoisto Openiin että jotain konkreettista tavotetta olis jota kohdin rämpii. Toki seuraavat kisat jo silmissä kiiluen, sitten aikanaan ;).
 
Mulla on ollut niin kiire viikko ettei tässä ole kertakaikkiaan ehtinyt syömään itseään ähkyyn. Yhtenäkään päivänä en ole vetänyt ähkymättöä, kerran oon mennyt tosin sokerihumalassa nukkumaan ja herännyt krapulaisena. :D Hassua oli, että kisojen jälkeen muuten eniten teki mieli MAITOA!! Join Kultsan katsomossa melkein 2l kevytmaitoa ja ai että oli nannaa. Samoin leipä maistui ja vasta jälkkäriksi karkit. Nam!

Hommia on riittänyt enemmän kuin olisi vuorokaudessa tunteja... tällä kertaa töiden eikä minkään omien projektien puolesta. Olin ensin kisojen jälkeen sunnuntain (2,5h yöunilla :zzzz: ) ja maanantain PTA:n personal trainer ja ravinto-ohjaajakurssilla. Sitten töitä, yksi vapaailta, töitä, pitkälle iltaan ihanassa hoidossa (vyöhyketerapia) ja tänään messuilla hommissa, just äsken vasta tulin kotiin. Huomenna ajattelin tehdä etäpäivän töistä, nukkua myöhään... niin ja mennä taas illalla promohommiin kun niitä nyt kerta puskee. Viikonloppu tulee ja vappu on ovella joten ei oikein vieläkään jouda totaalisesti relaamaan.

Tiiättekös, tää on ollut hyvä juttu! Ajatukset ei ole pyörineet ruuassa koko ajan. Oon itse asiassa kyllä syönyt yllättävän siististi koko viikon. Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon tosin että tyhjensin la-ma puolen kilon pähkinävoipurkin ilman omantunnontuskia. :kuola: Kroppa on nesteinen mut iltapäivään mennessä aina jotenkin helpottaa ja sitten olo on taas loistava. Tänään tuli tanssittua lähemmäs kolme tuntia tauotta... mun sisällä paistaa aurinko ja mun on edelleen niin uskomattoman hyvä olla. Hymyilyttää ja näytän varmaan jotenkin ihan tärähtäneeltä kun hymistelen tuolla kävellessänikin yksikseni... on vaan niin tyytyväinen ja seesteinen olo.

Offiruokavalio on jo laskettu excelillä ja suunnitelmat uusia treenituulia varten on pistetty alulle. Syksyyn tähtäävä dieetti alkaa kesäkuussa. Into on todella kova ja motivaatio kiristää kunto siihen, mitä toivoin sen näissä kevään kisoissa olevan on ihan mieletön.

Täällä kaikki siis hyvin ja kisan jälkeisistä masiksista ei tietoakaan (ainakaan vielä!).
cheer.gif


edit: Irontrybellä oli tuon Emmahin postaaman viestin lisäksi vastaavanlaisessa ketjussa toinen hyvä viesti kisadieetin ns. jaksoista (jollain tytöllä oli viikko kisoihin, tämä oli vastaus hänen postiinsa):

"Also keep in mind that you are really only in "Phase 2" of 4 phases of the competition experience. Call this phase "Peak week" or "freak week" as some of us do (me). Phase 3 is Comp Day itself. Phase 4 is "post comp" -- you will experience as many wild mood extremes are as you are now -- remember that you're putting yourself thru all sorts of wild stress both mentally and physically and your body will want to find its own way back to a happy medium when its all over. Help it do that by not diving straight into a weeks' worth of food frenzy post show. Remember that the post-comp rebound is the final phase that you shoudl include in your complete mental experience - i.e. just because you stepped off stage doesn't mean that you can go back to normal now. So ease slowly back into the diet. Expect to be exhausted. Expect to maybe be depressed a bit, or feel sort of lost. Some of it is true physical depression because your body is still tryign to find what is "normal" after all the demands & depletion that have been put on it. So don't let that add to your perception of yourself or where you "think" you should be following the competition, etc. Just keep it all very even keeled & in perspective.

I'll also say - that is very easily said & even understood - but you can't really "get" it until you've been thru it once. You can expect for ex, to gaine some water weight. Don't be suprised if your legs feel like water balloons ready to pop. Don't freak about it. Just be aware and keep your food binges to a minimum."
 
Hiton kiva lukea näitä postejanne ja huomata, ettei tosiaan ole ainut kisojen "dagenefteristä" kärsivä. Niinkun noissa lontoonkielisissä teksteissä sanotaankin, kisojen jälkeisestä vaiheesta puhutaan todella vähän ja etenkin näin ensikertalaisena ne vaikutukset jaksavat yllättää, vaikka niistä tutuilta onkin kuullut.

Mutta oi tätä ilon päivää, pari päivää vähän särmämmin ja turvotus on alkanut helpottaa! Erotan taas polveni ja vatsani! :rock:
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Voi morjens... vihdoin se vapaapäivä... kello on 11 ja mä oon syöny puoltoista suklaalevyä aamupalaksi. :lol2:

Sokerihumalaa odotellessa!
 
Osallistun keskusteluunne vaikken nyt kisannutkaan vaan viime keväänä. Yllättävän rankkaa oli tuo kisojen jälkeinen aika, henkisesti ja fyysisesti. Ensin tuli tyhjyyden tunne. Herkuteltua tuli pari päivää ihan kiitettävästi, mutta pian palasin ruotuun :) Vaikka söin aika vähän kulutukseen nähden paino lähti nousemaan tosi nopeesti. Kesäkuussa painoin jo n.+8kg. kauheeta, en koskaan ollut painanut noin "paljoa". Menkkoja ei kuulunut, turvotti, välillä hikoilin ja välillä vilutti. Vasta syksyllä tilanne alko normalisoitua ja paino tasaantui. Näin jälkeen päin olen paljon viisaampi seuraavaa diettiä ajatellen. On tosi, että sitä ajattelee vaan itse diettiä ei sen jälkeistä aikaa. Ja itsetunnon on oltava hyvä. Ensin olet "pieni" ja rasvaton sitten nesteinen "possu"... :)
 
Mun pitää kyllä sanoa, että jos ei syksyn kisat olis tulossa niin olisin varmaan aika ahdistunut. Viime keväänä dieetin jälkeen, vaikka ei kisadieetti ollutkaan, oli tosi omituinen olo. Ensin tyytyväinen ja sitten ku kroppa alkoi turvota, tuli ahdistus ja lopulta kai jonkinasteinen masennuskin. On jotenkin raskasta henkisesti kun näkee että se kova työ peittyy pehmeyteen... aargh. Nyt helpottaa se, kun tiedän että syksyn valmistelut alkaa pian. Tämä aika ennen dieettiä on lyhyt ja jotain pitäisi kuitenkin saada tehtyä - vähintäänkin on saatava kroppa palautumaan. Jännältä tuntuu kun tein niin pitkään aivan hullun lailla sitä aerobista... ja nyt jalat vasta alkaa siitä tokenemaan. Polvia kolottaa. :( Muuten olo on fyysisesti yllättävän hyvä, mitä nyt hiilareiden syönti pistää hikoiluttamaan aivan hulluna!

Mitenkähän kauan se keho tommoisen ketoilun jälkeen imee itteensä kaiken? Ainakin nyt just näyttää vaan siltä että edelleen vaan lihakset pyöristyy eikä vyötärölle ole mitään rengasta alkanut muodostumaan, onneksi. :D

Paitsi suklaansyönnin jälkeen näytän siltä kuin oisin 7. kuulla raskaana. Harmi kun ei ole aprillipäivä, Pulla tulee kohta töistä... :lol2:
 
Vaikka alkaakin inhottaa tämä alituinen syöminen, niin yks juttu on hienoa: lihakset pyöristyy ihan silmissä. Haba on ihan kivikova (ja maha ;) ) miksei tätä painetta ollu lihoissa kisapäivänä...stana. Että ne pienenpienet lihan jämät olis näyttäny edes tältä kuin nyt.. Miinus sitten tietty tää älytön ihon alainen neste... Vappu menee vielä löllöillessä mutta tiistaista alkaen sitten räjäytetään lihat kasvuun!!
 
Aivi sanoi:
itsetunnon on oltava hyvä. Ensin olet "pieni" ja rasvaton sitten nesteinen "possu"... :)

Aivan. Kovan työn takana on kisakunto, mutta voi kuinka nopeasti se on tuhottavissa. Se on aivan käsittämätöntä! Enkä tarkoita tällä sitä, että mässäilisi itsensä muodottomaksi palloksi, vaan vaikka syö puhtaasti niin silti paino nousee, koska kulutus ei ole samaa luokkaa ja tietty ruokamäärätkin kasvavat.
 
Mäkin olen syönyt koko viikon lähes pelkkää shaissea niin jumalattomia määriä että sitä ei moni edes uskoisi. Hiilareita tullut päivää kohti reilusti enemmän kun dieetillä viikossa ja kalorit varmaan 10 000:D Mulla oli välillä jumalattoman kova vitutus ja ällö olo itsestä, ajattelin että oon ihan kohtuuton eikä kukaan varmaan tee näin:D Posket kun sialla ja koko vartalo näyttää ryynimakkaralta ja tasapaksulta. Oli aika hupaisaa lukea täältä että muillakin on samanlaisia "vaivoja" hih... Ja nyt kun kerran päätin niin lopetan hulvattoman syömisen vasta tiistaina vapun jälkeen ja alan syödä normaalisti. Jos saisi jossain vaiheessa myös treenit kulkemaan, salilta taukoa kohta 2vk :rolleyes:
 
Kuukausi kisoista… nyt vasta alkaa arki asettua paikoilleen. Ja nyt vasta ainakin mulla alkaa iskeä se kisan jälkeinen tyhjyys: analysoinnit on analysoitu, kisafiilikset alkaa olla mennyttä eikä kisakuvien katselusta saa enää samoja kiksejä kuin hetki sitten. Huomaan miettiväni näitä juttuja paljon syvällisemmin, kyseenalaistavani. Ajatuksia tuntuu olevan jotenkin enemmän kuin pääkoppaan mahtuu… tätäkö se fitness-kilpailijan elämä sitten on? Treenien jaksotusta, jatkuvaa syömisten vahtaamista, järkyttävän yksilö- ja itsekeskeistä yksinäistä puuhaamista. Mitäs sitten, kun tästä ei enää saakaan samanlaisia onnentunteita kuin tähän asti? Kun se joka ruokagramman punnitseminen ei enää nappaakaan… ja kaiken liikunnan harrastaminen vain siksi, että se muokkaa kehoa jollain tavalla, ei enää tuokaan samanlaista tyydytystä. Vai onko tässä takana kuitenkin se henkinen ulottuvuus kuten monessa muussakin lajissa? No, ainakin mielen hallintaa laji vaatii. Pitää oppia tuntemaan itsensä. Mutta kuinka moni meistä todellisuudessa on se sama henkilö jonka tunsimme ennen lajin harrastamista? Minä ainakin olen muuttunut ihan mielettömästi. Sitä en tiedä, onko se hyvään vai huonoon suuntaan. Jossain määrin varmaan sekä että. Mutta välillä tuntuu, että tosiasia on se, että kaikki meistä on enemmän tai vähemmän häiriintyneitä. Tekisi mieli sanoa, että ei tämä ole NORMAALIA… mutta sitten taas täytyisi määritellä, mikä ylipäätään on normaalia. Kai se on kilpaurheilijalle normaalia, että tekee kaikkensa niiden kilpatavoitteiden saavuttamiseksi. Ilman että on totaalisen kajahtanut ja fanaattinen. ;)

Jotenkin viime päivinä on ollut outo alakulo. Monta kertaa mieleen on tullut kysymys, että ”tätäkö tämä nyt sitten on?” Mutta mitä muuta sen ylipäätään pitäisi olla? En tiedä. Joo, harrastetaan hymyssä sun tavoitteen saavuttamiseksi. Ja mitä sitten kun tavoite on saavutettu? No, ehkä tämä juuri on sitä laskeutumisaikaa siitä ”high”-tunteesta, joka valtaa mielen ja kehon kun se ensimmäinen tavoite on saavutettu. Kai tätä kyseenalaistamista tekee moni muukin, en usko että olen ainoa.

Juuri nyt mulla on helpotuksen tunne siitä, että dieetti alkaa taas pian. Silloin jotenkin ”osaan” elää helpommin. Tätä offia en hallitse – järkyttävää muuten huomata, että käytin juuri tuota sanaa. Hallinnastahan tässä lajissa onkin paljon kiinni… nimittäin siitä, että välillä koko harrastus hallitsee elämää. Välillä kai taas itse hallitsee harrastusta. ;) Mutta enimmäkseen, ainakin dieetillä, se harrastus nimenomaan hallitsee kaikkea muuta elämää. Ehkä ajan kanssa sen oppii ottamaan rennommin. Joka tapauksessa – piti siis sanoa että suorastaan PELKÄÄN sitä offia. Nyt tämä tuntuu helpolta, koska tiedän että seuraaviin kisoihin valmistautuminen kestää taas pitkälle syksyyn. Mutta entäs sen jälkeen… kun pitäisi olla lähes vuosi harjoituskaudella? Kääk. Dieetillä oloon tottuu niin helposti, kaikki on järjestelmällistä ja kontrollissa. Harjoituskaudella pitäisi osata elää fiilispohjalta ja sekös on tuon pitkän dieettaamisen jälkeen haastavaa. Miten te muut tämän jutun käsittelette? Kehittyykö se ns. elämänhallinta ajan kanssa vai pitääkö se erikseen opetella?

Heh, aika erikoinen tilitys. Halusin kirjoittaa tämän tänne, koska uskon että muilla on aivan takuulla samankaltaisia ajatuksia. Musta olis mukavaa, jos täällä punttimimmien kisaosiolla me kisaajat voisimme keskustella avoimesti ja vapaasti kaikesta kisaamiseen liittyvästä. Olivat ne asiat sitten positiivisia tai negatiivisia. Tämä henkinen puoli vaan tuntuu jäävän helposti vähän unholaan, ja paljon tärkeämmäksi nousevat niinkin epäolennaiset asiat kuten kisakampaus tai meikki.

Fitcat ainakin tietää mistä nämä ajatukset juontavat juurensa… kiitos hyvästä juttutuokiosta aiemmin. Pisti pienen fitnesstytön pään aika hyvin pyörälle. ;)

Ettei ihan negatiivinen sävy jäisi tästä postista… niin pitää sanoa sen verran, että kyllä mä kiksejä siitä saan, että voi ottaa rennosti, syödä ja treenata hiukan epäjärjestelmällisemmin ja vihdoin tuntea että ehkä kehittyykin hitusen. Varsinkin nyt, kun koko treenisysteemi muuttuu kokonaan – musta tulee ens vuonna ihka oikea fitnesstyttö (ja sitä vartenhan pitää harjoitella jo nyt)!
 
Samoja ajatuksia on Faidra myös täällä :) Odotan dietin alkua, mutta toisaalta olen myös tottunut tähän off- tilaan (kisasin keväällä 2005). Palautuminen oli monella tapaa vaikea. Ekoihin kisoihin liittyi niin suuri tunnelataus. Välillä huonoina hetkinä mietin, että miksi teen tätä. Joo treenaaminen on ihanaa samoin terveellinen syöminen, mutta moni asia mättää. Kun nyt vetää itsensä kireeksi tässä pitkin kesää ja saa olla tyytyväinen monin tavoin. Mitäs sitten kun se taas on ohi? Totut itseesi kireänä sitten pitäisi taas kerätä massaa...Aikansa ottaa ennen kuin itsensä sitten taas hyväksyy isompana...

En halua kuulostaa negatiiviseltä. Totta kai tykkään touhusta ja haluan kehittyä voittaa itseni jne. En hän tätä muuten tekisikään :)
 
Faidra sanoi:
...
Kai tätä kyseenalaistamista tekee moni muukin, en usko että olen ainoa.
Varmasti ensimmäisten kisojen jälkeen tätä tapahtuu erityisen paljon, mutta myös myöhemmin ja kuuluu asiaan. Kertoo mun mielestä kehityksestä ettei nää enää kaikkea kisaamiseen ja ylipäätään fitnekseen /muuhun kehoiluun liittyvää ruusunpunaisten lasien läpi kuten ehkä aiemmin.
Juuri nyt mulla on helpotuksen tunne siitä, että dieetti alkaa taas pian. Silloin jotenkin ”osaan” elää helpommin. Tätä offia en hallitse – järkyttävää muuten huomata, että käytin juuri tuota sanaa. Hallinnastahan tässä lajissa onkin paljon kiinni… nimittäin siitä, että välillä koko harrastus hallitsee elämää. Välillä kai taas itse hallitsee harrastusta. ;) Mutta enimmäkseen, ainakin dieetillä, se harrastus nimenomaan hallitsee kaikkea muuta elämää. Ehkä ajan kanssa sen oppii ottamaan rennommin. Joka tapauksessa – piti siis sanoa että suorastaan PELKÄÄN sitä offia. Nyt tämä tuntuu helpolta, koska tiedän että seuraaviin kisoihin valmistautuminen kestää taas pitkälle syksyyn. Mutta entäs sen jälkeen… kun pitäisi olla lähes vuosi harjoituskaudella? Kääk.

Aika moni tuntuu jäävän diettaamiseen "koukkuun" ja luulen, että useimmat pelkäävät sitä off-kautta ja syömistä ,ainakin jonkinaikaa kisojen jälkeen kunnes (toivottavasti) tulee muutakin ajateltavaa ja elämänsisältöä. Kisakuntohan tunnetusti on aikas lyhytaikainen ilo..
Varmasti on vaikeampaa syödä ja treenata säännöllisesti silloin kun ei ole kisoja tähtäimessä ja kuten Faidra sanoit "kaikki asiat eivät ole hallinnassa". Kuitenkin ruokavalion noudattaminen tietyillä poikkeuksilla on ihan mahdollista ilman jatkuvaa hiusten repimistä ja stressiä myös välikausina/vuosina (tai näin olen kuullut :D ). Ja toisaalta on ihan mahdollista kehittyä vaikkei kaikki olisikaan aina niin tarkkaan suunniteltua.

Tämä asioiden jatkuva hallinnan tarve voi kyllä vinksahtaa niinkin, että se lähestyy pakko-oiretta /syömishäiriötä ym. Ei pystytä elämään niin ettei kontrolloitaisi kaikkea mahdollista. Sanoisin, että aika veteen piirretty viiva, koska se jatkuva kisaamisen ja diettaamisen tarve johtuu jo muusta kuin siitä , että oikeasti nauttisi touhusta. Mutta jos diettaa siksi kun "on pakko olla kunnossa" ja motivaatio siihen ei tule itsestä vaan ulkopuolisista paineista ,niin huonosti menee.

Offilla pitäisi saada aikaan kehitystä ja siitä pitäisi osata nauttia ,ainakin yhtä paljon kuin dietistä.
Stressi (kaikesta mahdollisesta) aiheuttaa kataboliaa ja sehän ei käy laatuun.. siksi pitäisi elämästä nauttia kaikin mahdollisin tavoin.. kaikkina kausina:)
 
Mullekin on ihan vasta noiden kevään kisojen jälkeen tullut uusi piirre itsessäni, tietynlainen kilokammo. Ihan puhtaasti siksi, että syksyn kisat on niin helvetin lyhyen aikavälin päässä ja paino nousee aika huljakkaasti vaikken mä mitenkään herveän possumaisesti ole elänytkään. On aika raastavaa huomata, miten oma aineenvaihdunta on hidastunu vuoden sisään varmaan puoleen aiemmasta:(

Yleensä saan offista hirmuisen ihanan voimantunteen ja energiapurkauksen, mutta nyt on vähän epävarma olo, kun tuntuu että pitäis kytätä ettei mene överiksi. Tiedän että seuraava dieetti tulee olemaan taas entistäkin vaikeampi ja pienemmillä kaloreilla. Syksyn jälkeen on kyllä pakko pitää ainakin vuoden massakausi, koska ei muuten kehity mihinkään suuntaan ja se ei ainakaan ruoki motivaatiota. Onneksi on ihmisiä joille voi avautua, täällä palstalla ja Jyväskylässä alan harrastajat. :love:

Syömishäiriötä en itselleni aio kehittää todellakaan, se olisi viimeinen tikki joka pilaisi kaiken. Pitkä massakausi olisi aivan eri juttu, painon nousu tuntuisi lähinnä hyvältä ja energiaa lisäävältä, mutta nyt hieman ahdistavalta:( Onneksi aina voi näyttää kuntoaan ulkopuoliselle, itselleen tulee niin sokeaksi että aina näyttää samalta.

Ens kuulla loppupuolella alkaa mullakin kiristelyt, en nyt tiedä onko se helpottavaa, ainakin tavallaan päälle mutta kroppa voi taas säikähtää. Anemia pitäs saada ensin hoidettua pois. Anyway, nyt ollaan vielä offilla ja kaiketi ois parasta kiertää kaikenmaailman puntarit kaukaa koska ei sen vahtaamisesta ole kuitenkaan mitään hyötyä tässä vaiheessa.

edit. Ja kuitenkin nestepöhöä suurin osa:D hiilarit jyllää...
 
Back
Ylös Bottom