Nyt on lehti luettu huolella. Kokonaisuutena ok lehti, muttei parhaita numeroita. Osaltaan tähän vaikuttaa tietysti se, ettei jutuissa ollut tällä kertaa kovin paljon omaan lajiin liittyviä aiheita.
Henkilökuvissa Heleniuksen ja Granfeltin kohdalla oli hiukan turhan paljon lajiin liittymätöntä aihetta. Heleniuksen juttu oli tehty mielenkiintoisella idealla ja ilman Granfeltin juttua se olisi mennyt paremmin. Kun en seuraa viihdemaailmaa, niin en ollut edes kuullut aiemmin BG:sta, eikä se juttu musiikkiosioineen siksi oikein innostanut.
Minotauron Q-A-tyylinen haastattelu oli hyvä mutta suomen olympiatoivoja olisi kannattanut käsitellä jotenkin muuten. Vaparihansktesti oli hyvä. Etenkin siksi ettei hanskoja pisteytetty vaan kuvailu oli sanallinen. En tosin treenaa vaparia, joten en tiedä, jäikö jotain oleellisia piirteitä käsittelemättä. Nyrkkeilyn legendajuttu oli kiva mutta turhan lyhyt ja sille toivoisi jatkoa.
Pietiläisen juttu oli positiivinen yllätys. Hyvin tehty juttu ja kaverin asenne urheiluun oli loistava. "...hän ei halua olla keskinkertainen vapaaottelija. Se että on kova jätkä ja ottelee vapaaottelua, ei enää riitä..."
Mies on selkeästi myös miettinyt, miten iso koko vaikuttaa urheilemiseen.
Katumuoti"jutulle" en keksi muuta selitystä kuin tekstimainonnan.
IP-sparrijuttua on vaikea arvostella, kun olen Kaivosen kanssa kovasti eri mieltä siitä, miten sparria pitäisi yleensäkin analysoida harjoitusmuotona.
Muut jutut olivat perustasoa. Kaikki oli mukava lukea, mutta ei tullut sykähdyttävämpiä kokemuksia suuntaan eikä toiseen.
