Nämä retrospektiiviset Lesnar-spekuloinnit on aika vahvasti mielikuvituksen sävyttämää väkisinkin, koska aikaa on kulunut niin paljon että mennään lähes täysin fiilispohjan varassa joissa tuntuu usein unohtuvan se, miten paljon Lesnar ei tykännyt siitä että häntä lyödään. Yksi hyvin osunut isku saattoi vaikuttaa matsin kulkuun tavallistakin enemmän Lesnarin kohdalla. Enkä tarkoita että oli ihan lasikanuuna koko ukko, kyllähän Lessu osumien läpikin onnistui ottelemaan, mutta tuo mahdollisuus tuntui olevan aina hänen kanssaan isompi kuin "normaalisti". Onnistuminen nojasikin Lesnarilla yleensä siihen, että painimaan päästään ennen kuin näin käy.
Tämäkin menneeseen kurkistava katsaus on tehty paljolti menneiden mielikuvien perusteella, en tosiaan katsonut kaikkia matseja ennen kuin aloin louskuttaa leukaani.
Fedorin tappioihin osaltaan vaikutti paljon se, ettei hän osannut alkaa varoa tarpeeksi painitilanteita paljon itseään isompien ukkojen kanssa, etenkin kun muiden ottelijoiden taitotaso alkoi nousta suhteessa omiin kykyihin. Sinänsä tämä ei ole mitenkään ihmeellistä, koska olihan Fedjan sambo toiminut mainiosti vielä vähän aiemmin. Werdum oli kuitenkin tuosta eteenpäinkin vielä pitkään varmaan taitavin matto-osaaja raskaassa sarjassa, ja Silva taas ihan puhtaan koon ja voiman puolesta oli ihan eri painoluokassa Fedorin kanssa jolloin Fedjan tekniikkaetu ei ollut mitenkään riittävä. Werdumin ja Bigfootin kanssa olisi mattoon menoa pitänyt välttää kuin ruttoa, olisi ehkä voinut muuttaa matsien lopputulemaa suht merkittävästikin. Tämä nyt on yleisesti ottaen suurin syy muutenkin miksi useat pitkään hallitsevat ottelijat alkavat tipahtaa kärjestä: ei niinkään koska omat kyvyt heikkenisivät niin rajusti vaan koska koko laji ottaa vääjäämättä kiinni edelläkävijöitä joka osa-alueella.
Silva oli myös aivan eri ukko kun mömmöt vietiin pois paletista, Fedorin aikaan näin ei vielä tietty ollut, vaikka tosin karsastan todella paljon näitä ex post facto roina-argumentteja, koska uskon lähes kaikkien käyttäneen jotain silloin kun valvonta oli vielä löysää tai olematonta. Käytti Fedor jotain tai ei, niin tästä huolimatta jäi hyödyt liian pieniksi siinä vaiheessa kun aika ajoi ohi ja Fedor oli vaan liian kevyttä tekoa isoimpaan painoluokkaan. Muutaman kerran on tullut mietittyä että jos Fedor olisi pudotellut 205:een niin kuinka olisi ura mennyt, selvästi varaa pudottaa painoa kuitenkin oli. Vastustajien kokoetu olisi pienentynyt mutta toisaalta Fedorin nopeusedusta olisi karsiutunut samalla pois paljon. Tuo tappio Hendolle oli kuitenkin melko silmiä avaava, toisaalta Fedor kyllä höykytti Hendoa etenkin painin puolella, mutta myös tipahti sellaisesta osumasta jota ei varmaan ollut tottunut odottamaan tapeltuaan paljon isompien ukkojen kanssa koko ikänsä.
Jos tuo lopetuspäätös vuonna 2012 olisi pitänyt, niin tämä olisi jättänyt varmaan paljon positiivisemman legacyn tunteen monelle, vaikka siinä vaiheessa oltiinkin jo siirrytty vähemmän tosissaan otettavien vastustajien puolelle. Melkein täysin pellekategoriaan menevä matsi Jaideep Singhiä vastaan, joka ei ollut edes mikään oikea vapaaottelija, jätti aika hämmentävän fiiliksen. Tämän jälkeinen todella tiukka matsi Fabio Maldonadoa vastaan taas osoitti Fedorin sen hetkisen tason suhteessa kauan sitten ohi menneeseen raskaaseen sarjaan. Maldonadolle olisi tuosta voinut helposti voitonkin antaa, eikä hän ollut edes mikään oikea raskassarjalainen. Harmi että piti tämänkin jälkeen lähteä ottamaan kuokkaan Mitrionelta, vaikka muutama edes joten kuten viihdyttävä legendamatsi saatiinkin vielä tuon jälkeen.
Fedor on silti ehdottomasti yksi kaikkien aikojen kovimmista ja oli pitkän aikaa aivan terävintä kärkeä MMA:n raskaassa sarjassa. En ymmärrä miksi pitää yrittää vääntää siitä kuka oli "kovin", koska tällaisen osoittaminen on aivan mahdottoman subjektiivista ja objektiivisesti mahdotonta. Kunnioitetaan mielummin kaikkia lajilegendoja, koska ei yhden ottelijan saavutukset ole muilta pois. Asiallinen kriittinen tarkastelu ja analyysi on ihan ok minusta. Sen sijaan ihan silkka jonkun päälle kakkaaminen, jotta voidaan nostaa yksi toisen edelle, on paitsi halveksuttavaa, myös hämmentävällä tavalla katkeraa.