Kuten aikaisemminkin olen sanonut, Cormierin ura oli HWssa paljon näyttävämmän näköistä kuin LHWssä.
No mutta eikös tuolle ole jo tulossa kolmas tittelimatsi viidestä lhw-ottelusta, eli enemmän ykköshaastajia lhwssa vastaan otellut, kuin mitä taisi kerätä koko hw-urallaan.
Painoluokissa ei juuri olisi järkeä, jos taustalla ei olisi ajatusta siitä, että isommasta koosta on lähtökohtaisesti etua.
Siitä olen samaa mieltä, että Fedorin urasta lhw:ssä on melko turha jossitella. Kilomäärä ei ole mikään ihmisestä irrallisena leijuva yksikkö, vaan sen taustalla voi olla melko isokin määrä eri tekijöitä. 40 paunaa voi olla symboliselta merkitykseltään hyvinkin paljon. Mikä Fedoria ois motivoinut tiputtamaan, kun menestystä tuli fätimpänäkin ja pääsi edustamaan venäjää isoimmassa ja kauneimmassa painoluokassa, niin mma:n puolella, kuin muissakin lajeissa. Sit on nämä nopeus- ja kaasutankkiseikat vielä erikseen.
Se, että muutama vähän läskimpi sattuu ottelemaan hewarissa, ei pitäisi synnyttää sellaista vaatimusta, että alemmissa painoluokissa ois joillakin jannuilla moraalinen velvollisuus ottaa lisää kiloja alleen. Jos ne pääsee kiloihin ja pystyvät tuottamaan viihdettä urheilun muodossa, niin siinähän on tarpeeks. Ehkä katsojille jää joskus kysymyksiä mieleen, mutta ei se meinaa sitä, että esim gsp:n olisi pitänyt tehdä sitä tai tätä, koska sen urahan oli jotakuinkin täydellinen. Sitäpaitsi, kun esim ufc:stä puuttuu shw, niin olisi jotenkin kaksnaamaista väittää, että juuri 265 paunan kohdalla kulkee se maaginen raja, jonka alla ihmisten tulis otella.