Vastaillaanpa nyt tähän omia kokemuksia.
Mulla repes sisäsivusiteet eli lumpio muljahti paikaltaan ja repi samalla ne irti kiinnikkeistään. Leikattiin about kuukausi loukkaantumisesta Diacorilla ja ennuste oli 6kk breikkiä treeneistä, mikä sitten lopulta pitikin paikkaansa. Sinällään mulla kävi hyvä tuuri, että kierukat säilyi ehjänä ja niitä ei tarvinnut korjailla. Helvetillinen kuntouttaminen polvileikkauksissa on, mutta leikkaus kannattaa ainakin nuorilla, koska muljahduksen jälkeen siteet löystyy yleensä aina entisestään. Ja se kuntouttaminen on oikeasti pitkä prosessi.
Ensimmäiset 3 päivää oli erittäin tuskallista ja vahva lääkitys päällä. Sen jälkeen kipulääkkeitä en enää tarvinnut. Kepeillä meni sellainen 3 viikkoa kävellessä ja iso polvituki oli käytössä n. 5 viikkoa. Kepit olisi saanut jättää 2 viikon päästä leikkauksesta, mutta oli ainakin mulle mission impossible. Kuntoutuksen aloitin heti leikkausta seuraavana päivänä. Jalan suoraksi saaminen oli todella hankalaa ja vaati sellaiset 3 fysioterapiakäyntiä ja aktiivista omaa treeniä kotona ja paljon(!). 3kk leikkauksesta aloitin salitreenit, kevyillä painoilla pitkiä sarjoja. Alkuun vajaita kyykkyjä rauhallisesti ja paljon reisiojennuksia. Lihaa ja voimaa oli hävinnyt yllättävän paljon ottaen huomioon, että jalkaa oli kuntoutettu aktiivisesti koko ajan. 6kk leikkauksesta oli voimat jo entisellä tasolla ja sain luvan aloittaa lajitreenit.
Nyt parit lajitreenit takana ja pää on pahin, eli ei oikein osaa luottaa jalan kestävyyteen. Polvi turpoaa vähän treenien jälkeen, mutta se on normaalia. Neopreenituen käyttö antaa vähän psyykkistä varmuutta ja uskaltaa tehdä paremmin. Tuesta tosin aion hankkiutua eroon heti kun pää kestää.
Eli takaisin entisiin harrastuksiin on palattu, tosin pitkän mietintäprosessin tuloksena punniten riskejä ja omia intressejä. Tästä eteenpäin treenit kerrallaan ja tunnustellen.