Etelä-Afrikka 2008 (matkakertomusta)

Liittynyt
29.5.2003
Viestejä
572
Tultiin juuri viimeyönä kolmen viikon Etelä-Afrikan turneelta tyttoystävän kanssa. Kirjoitan tähän vähän pidemmän raportin kunhan pääsen ihan kotiin saakka (kuvineen), mutta jos joku on lähdössä (tai harkitsee lähtevänsä) ko paikkaan, niin vastailla tuoreeltaan kysymyksiin. Sen verran voin heti sanoa, että erittäin mahtava paikka! Tarjolla on upeita maisemia, maailman parhaita surffispotteja, kiipeilypaikkoja, maailman päräyttävin bungee jumping (216 metriä), uskomatonta luontoa sekä eläimiä, vaellusreittejä ja (tähän aikaan vuodesta) mahtavaa keliä.

I'll be back.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kuvapankkini tökkii eikä suostu vastaanottamaan kuvia. Odottelen uppauksen tapahtumista ja jos se tänään tapahtuu niin kuvia ja ensimmäinen osa sepustusta tulee myös tänään.

Rikostilastoja en muista, mutta en ainakaan niitä kertaakaan havainnut tai tuntenut oloani uhatuksi. Alueet joilla liikuimme eivät tosin kuuluneet noihin pahimpiin...
 
Eipä suostu bucketti toimimaan, kuvia sitten myöhemmin...

Valmistelut:

Matkan valmistelut aloitettiin tietenkin kohtuullisen lyhyellä varoitusajalla. Näin menetellen aikaa ei kulu turhaan stressaamiseen. Alkuun ehdittiin jo pikku kekkuleissa varata lennot Rion karnevaaleille, jouduin kuitenkin suorittamaan perumisen (tuurilla onnistui), koska kumpikaan ei olisi päässyt tuohon aikaan reissuun. Tämä kaikki johti siihen, että matkakohteeksi valikoitui Etelä-Afrikka. Vielä viikkoa ennen lähtöä listalla ei ollut varattuna muuta kuin lennot Kapkaupunkiin. Sinnehän toki oli tarkoitus päästä. Varaukset suoritettiin perinteisiä nettimenetelmiä käyttäen. Menolento Lontoon kautta yhdellä vaihdolla ja paluu suoritettiin niin ikään yhdellä vaihdolla Frankfurtissa. Lentojen hinnat olivat jotain 860 €:n pintaan. Liikkuminen suunniteltin netin perusteella maltillisin siirtymin. Muukin tieto ongittiin pääasiassa netistä. Sitä löytyy kyllä ihan hyvin. Viisumia ei perusreissailuun tarvita.

Helsinki-Kapkaupunki:

Matka sujui kohtuullisen mukavasti. Tästä osakiitos lankeaa jokaisella paikalle olleille screeneille. Lontoossa vaihtoaikaa oli noin kaksi tuntia. Tämä osoittautui erittäin tiukaksi, sillä transferilla lento olisi suljettu, mikäli olisimme olleet minuutin myöhemmin paikalla. Asiaa edesauttoi myöhässä ollut lento Lontooseen. Silti hämmästyttävän aikaisin oli lento menossa kiinni.

Kapkaupunki:

Vietimme Kapkaupungissa aluksi viisi päivää. Näille päiville olimme varanneet etukäteen hotellin. Tarkoituksena oli olla vapaa stressistä ja tehdä varauksia loppumatkaa ajatellen. Punkkasimme City Bowlin alueella sijaitsevassa Tulip –nimisessä hotellissa. Tämä majoitusvaihtoehto osoittautui varsin miellyttäväksi. Normaalilla siisteydellä ja kohtuullisella sijainnilla varustettu perushotelli antoi mahdollisuuden chillailla lentomatkan päätteeksi. Pöytävuori on kaupunkia hallitseva monumentti. Se näkyy lähes kaikkialle, myös tämän hotellin ikkunaan.

Itse kaupungin ”keskusta” tuntui olevan väkimäärän nähden varsin pieni. Hämmästelimme tätä jo ensimmäisenä iltana kun kävimme kävelemässä ja syömässä. Kaikkialla oli varsin hiljaista ja monet ravintolatkin olivat kiinni. Ihmisiä notkui siellätäällä, mutta mistään vilskeestä ei voi puhua.

Käytimme muutaman päivän rentoutumiseen sekä beachillä makoiluun. Tästä aiheutui erittäin saatanan pahoja palovammoja koko kehon pääpiirteiselle alueella. Näin tiheähköstä aurinkorasvaamisesta huolimatta. Kapkaupungin merellisellä puolella on runsaasti erilaisia rantoja. Useimmat näistä ovat melko tuulisia ja vesi tähän aikaan vuodesta ihan saatanan kylmää. Suosittelen Cliftonin beachejä Victoria Roadin varrella. Paikalle pääsee keskustasta joko pikkubusseilla, takseilla tai turistibusseilla. Liftaamistakin voi yrittää. Näiden rantojen etuna on se, että ne ovat hyvin tuulelta suojassa. Rannat lienevät kaupungin suosituimmat, joten tositravellereiden kannattaa harkita muita vaihtoehtoja. Mitään ruuhkaa meidän siellä ollessamme ei esiintynyt. Suosittelen rantaa nro: 3, joka on tunnettu GAY –beach. 1 ja 2 ovat enimmäkseen kenelle tahansa ja 4 on suunnattu perheille. Itse emme huomannet mitään eroavaisuuksia näiden neljän välillä (kuka tahansa=perhe=gay). Victoria Roadilla on myös lukuisa määrä erilaisia miellyttäviä ravintoloita ja kahviloita.

Kolmantena päivänä heräsimme (palaneina) varhain ja suuntasimme kohti hotellin edustaa, josta olimme sopineet tulevamme noudetuiksi kiipeilyoppaamme toimesta. Tarkoituksena oli valloittaa Pöytävuori ilman gondolihissiä. Rytkäisimme itsemme liikkeelle hissin ala-asemalta kahdeksan aikaan aamulla. Tämä ajankohta on suositeltava, sillä tällöin aurinko armahtaa edes vähän… Kapusimme noin neljä tuntia ylöspäin ja minulle, jolla on kohtuullinen korkeanpaikankammo, kokemus oli sopivan päräyttävä. Emme suinkaan sortuneet minkään turvavälineiden käyttöön. Päästyämme huipulle olimme kohtuullisen hikisiä ja otimme myöhemmin gondolin alas. Koko päivän taivas oli pilvetön eikä pöytäliinaa vuoren päälle muodostut. Suosittelen tätä pientä kiipeilykokemusta. Oppaita löytyy netistä ja infoista paikanpäältä. Aikaa kannattaa varata ainakin puoli päivää.

Näistä koettelemuksista selvittyämme suoritimme perinteisen kaupunkikävelyn. Tähän ei paljon aikaa kannata varata, sillä kävelyetäisyyksien päässä olevat kohteet on melko nopeasti kierretty. ”Yläkaupungilla” sijaitseva Bo-Kaapin alue on värikylläisyydessään erityisen kuvauksellinen ja viehättävä. Maininnat tämän paikan vaarallisuudesta eivät ainakaan meitä erityisemmin ahdistaneet, vaan kuljimme varsin vapautuneesti ihan kahdestaan ympäriinsä. Long Streetin varrelta löytyy suurin osa selkäpakkausmatkailijoiden majoitusvaihtoehdoista ja näin ollen myös vähän enemmän iltaelämää. Tällä(kään) kertaa emme tosin jaksaneet kertaakaan lähteä yökerhoilemaan. Sitä voi melko samoin menoin suorittaa kotimaassakin. Kävelyreitille kannattanee sijoittaa ainakin Castle Of Good Hope, Disrict Six Museum, Grand Parade, Old Town Hall ja Company’s Gardeninkin läpi kannattanee tepastella.

Yksi iltapäivä/ilta kannattaa käyttää V&A Waterfrontin alueen kiertelyyn. Kohtuullisen valtavankokoinen ostoskeskus- ja ravintolakeskittymä tarjoaa mukavaa nollattaulussa ajanvietettä. Paikalta saa lisäksi hienoja kuvia Pöytävuoresta. Siirtyminen kannattaa suorittaa jollain muulla keinolla kuin jalan. Aikaisemmin ihmettelemämme kaupungin tyhjyys selvisi, sillä lähes kaikki ihmiset (=turistit) näyttivät olevan tällä alueella hengailemassa. Koska ihmisiä on mukava katsella ja samalla chippailla vähän vinettoa tai cocktaileja, niin viihtyminen oli taattu. Täältä lähtevät myös lautat Robben Islandille. Jätimme tämän kohteen suosiolla väliin kuultuamme, että kyseessä on enemmän tai vähemmän opastettu läpijuoksu kireällä aikataululla. Ilman erikoisjärjestelyjä (paikallinen veneilijä, jos hänkään…) saarelle ei tosin ole asiaa.

Yleisiä juttuja:

Syöminen on kohtuullisen edullista ja ravintotarjonta on varsin kattavaa. Kahden hengen illallinen viineineen maksaa 15-30€ paikasta riippuen. Itse emme kohdentaneet suuria summia ravintoloihin ja jo viikon jälkeen ahdisti maksaa viinipullosta yli 6€:a. Palvelu ei ole mitään erityisen ystävällistä, mutta sen voi tavallaan ymmärtää. Tilauksia ei kirjata paperille ja niitä tullaan kyselemään useita kertoja uudelleen. Tippailua on suositeltavaa harrastaa 10-15% laskun loppusummasta. Pääasiassa näin menettelimme, mutta muutaman kerran jätin tipit antamatta. Shoppailu ei ole erityisen edullista, mutta erilaisia safarikuteita saa kohtuulliseen hintaan. Pankkiautomaatteja löytyy riittävästi ja kortit käyvät melkein kaikkialla. Käteistä on kuitenkin hyvä olla mukana esim. 50€ verran, sillä selviää melkein kaikesta, mistä ei kortilla juuri sillä kertaa selviä.

Kapkaupungissa on turvallista liikkua (en ota vastuuta jos ei ole…). Itse vertaisin paikkaa Tukholmaan tai johonkin muuhun vastaavaan kaupunkiin. Kaikki muut huhut ovat mielestäni vahvasti liioiteltuja. Normaalilla heinäntekojärjellä pärjää hyvin. Ei silti kannata tehdä itsestään tahallaan helppoa houkutusta. Townshippeihin (paikallinen slummi) mennessä kannattaa selvittää ensin paikallisilta mihin voi mennä tai pyytää yksi mukaan. Näin menetellen hätää ei sielläkään pitäisi olla. Opastettuja kierroksiakin löytyy, mutta ne saattavat aiheuttaa vielä suurempaa ahdistusta; tultiin ilmastoidulla bussilla vähän katsomaan teitä köyhiä. Todellisuudessa raha kohdentuu edes jollain tavoin paikalliselle vähäosaisille, mikäli tällaiselle tourille osallistuu. Edes paikallisten opiskelijoiden rasistinen yllytyshullut –tempaus ei aiheuttanut kummempia värinöitä yksittäiseen matkailijan elämään. Rotuerottelu näkyy selkeästi katukuvassa, sillä paikalliset mustat ovat ilmeeltään alistuneita ja tyhmiä Tämä on karulla tavalla totta. Muutoin rasismia ei suoraan ole näkyvissä. Valkoiset tosin omistavat lähes kaiken. Nykyään perustettavissa yrityksissä pitää olla myös musta kumppani. Muutoin toimintaan ei saa lupia. Pienin askelin mennään eteenpäin.

Musiikkia ei ole tarjolla kovin laajoin valikoimin, mutta paikalliset trendit ja musiikkityylit ovat hyvin saatavilla. Hevimiesten mekka ei Etelä-Afrikka ole. Reggae ja hiphop –diggailijat löytänevät omansa. Taksit ja muut kaupalliset kulkumenetelmät ovat kohtuullisen edullisia ja luotettavia. Englannin kielellä pärjää melkein joka paikassa ja saksankielistäkin palvelua on monesti tarjolla. Punttisaleilu ei ollut ihan ensimmäisten suosikkilajien joukossa, mutta salejakin kaupungista löytyy. Vähän tosin ahdisti kun traineri tuli minuutin välein kyselemään, että miten menee… Rugby, jalkapallo ja kriketti ovat (yllättäen) suosituimmat urheilulajit. Tulevat futiksen MM –kisat saattavat vaikuttaa tilanteeseen.

Apteekeista löytyy hyvä valikoima kaikkia tarpeita, ruokakaupat täyttävät perusmatkailijan vaatimukset ja viinakaupat myyvät alkoholia. Tuontijuomat ovat tosin kohtuullisen kalliita. Tupakkikaupasta ostin pahimpaan hätään Generalin nuuskaa (pussia) 1,6€ hintaan. Suosittelen townshippien (slummien) kuppiloita, joissa on maalattia, hyvä tunnelma ja yksi yhteinen kiljupönikkä josta sopii pientä korvausta vastaan maistella paikallisten hörhöjen kanssa.

Nettikahviloita ja -koneita löytyy riittävästi. Yhteyksiä on tarjolla myös useimmissa backpackers -mestoissa, jotka ovat pääosin suhteellisen siistejä.

Kapkaupunki on pieni ja kompakti, mutta sen suuruus on townshipeissä joissa hökkeleitä on silmänkantamattomiin. Yli puolet kaupungin 5.5 miljoonasta asukkaasta asuu näissä slummeissa.

Saatuamme tässä vaiheessa tarpeeksi Kapkaupungista, jossa viihdyimme erittäin hyvin, hyppäsimme autoon ja suuntasimme kymmenen päivän road tripille kohti itää Garden Routea mukaillen Hyväntoivonniemi kiertäen…

Jatkuu osassa 2, jossa mm. road trip, safarit, viineily ja surffaus.
 
Muutama kuvatus ihan helevetillisen takkuilun jälkeen. Lisää seuraa myöhemmin.


V&A Waterfront

Kaupungintalo

BO-KAAP

Lempinimi -street ja turistilook

Ikkuna Intiaan Pöytävuorella

No kidding...

Reitti Pöytävuorelle

Saakohan nämä kuvat muuten jotenkin riviin? Nyt meni pinoon. Laitan kohtapuoliin osan kaksi ja lisää kuvia. Vaihtoehtoinen uppausmenettely toimii jotenkin, mutta aikaa menee melko reilusti...
 
Road trip

Kapkaupunkiin tutustuminen sai tältä erää siis riittää ja lähdimme kymmenen päivän road tripille. Matkaa varten vuokrattiin Avikselta 1.4 Toyota Corolla. Lähtö tapahtui aamun sarastaessa ja ensimmäisenä etappina oli Hyväntoivonniemen kiertäminen vastapäivään. Noudettuani ensimmäisen auton (1.6 Corsa) huomasimme mittaritaulussa palavan varoitusvalon ja jouduimme viemään auton takaisin. Tilalle saimme aikaisemmin mainitsemani pirssin. Auton hinnaksi muodostui noin 27€/päivä. Tähän hintaan sisältyi rajoittamattomat kilometrit sekä täydellinen vakuutus. Kiertelin useimmat Kapkaupungin vuokraamoista ja päädyin lopulta Avikseen. Vuokraamoja löytyy riittävästi ja autovalikoima on varsin kattava, ulottuen aina Ferrareihin ja muihin lukusautoihin.

Tuohon aikaan kannattaa varata majoitukset etukäteen, joko soittamalla itse, tai käyttämällä Kapkaupungin infoa hyväkseen. Info tosin ottaa pienen vaivanpalkan toimistaan. Tätä ei varsinaisesti kerrota erikseen, sillä ainakin meille jäi se kuva, että kyseessä on pelkkä varausmaksu, joka sitten vähennetään majoituksen tai aktiviteetin hinnasta. Aikaa näiden kaikkien varauksien tekemiseen neidiltä kului ainakin kaksi tuntia. Hermot olivat mennä tämän operaation aikana moneenkin kertaan. Lopputuloksena oli 10 päivän ja noin 2500 km:n reissu joka ulottui aina Addon norsupuistoon saakka. Menomatkalla noudatimme Garden Routen pääpiirteistä reittiä ja paluumatkalla suosimme Route 62:sta.

Päästyämme tienpäälle jouduin taas totuttelemaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Liikenne sinänsä on sujuvaa, tiet hyvässä kunnossa ja opasteet keskimääräistä selkeämmät. Peruskartoilla, joita turisti-infoista saa, pärjää melko pitkälle. Saimme myös muutaman kartan maksettuamme muutamissa kohdissa tietulleja. Hinnat olivat muutaman euron luokkaa ja useimmat maksupisteet olivat ennen jotain hienompaa maisemareittiä. Bensaa saa huoltoasemilta n. 70 sentillä/litra, ja pojat tankkaavat sekä pesevät ikkunat odottaessasi. Maksaminen tapahtuu aina käteisellä bensapojalle. Isoimmilla huoltoasemilla on myös pankkiautomaatteja. Nopeusrajoitukset ovat kohtuullisen hyvät ja useimmiten isommilla teillä saa ajaa 120 km/h. Kameroista varoitellaan aina ennen isompia kaupunkeja. Itse kameroita en tosin nähnyt kuin pari kertaa. Laskuakaan ei ole ainakaan vielä kuulunut.

Ensimmäinen etappimme oli siis Hyväntoivonniemi. Pääsymaksua piti maksaa jokunen euro. Portti sijaitsee jo hyvissä ajoin ennen määränpäätä. Niemellä sää on melkein aina tuulinen, joten sinne kannattaa varautua ainakin pitkähihaisella paidalla tai kuoritakilla. Alueella on muutama ravintola ja kauppa. Aika kohteella kuluu muutama tunti. Tässä ajassa ehtii kavuta mäen päälle ja vierailla myös vanhan majakan nurkilla. Maisemat ovat upeita ja pudotukset suuria. Itse jouduin taas kärsimään korkeanpaikankammostani. Silmiinpistävintä oli paviaanien lukumäärä. Näitä eläimiä käyskentelee joka paikassa ja ne ovat varsin tottuneita ihmisiin. Kannattaa olla tarkkana auton ovien kanssa. Todistimme itsekin kahta tapausta jossa paviaani livahti auton sisään ja sai aikaan melkoisen kaaoksen. Saksalaisten minibussi tyhjentyi uskomattomalla vauhdilla paviaanin hyökättyä sinne sisään. Paviaaneja ei missään tapauksessa saa ruokkia.

Matkamme jatkui kohti ensimmäistä yöpaikkaamme. Olimme valinneet tähän tarkoitukseen Simons Townin. Päivän aikana kilometrejä kertyi siis varsin vaatimattomasti. Päästyämme ensimmäiseen majapaikkaamme illan tuntumassa havaitsimme henkilökunnan puutuvan kokonaisuudessaan hostellistamme (British Hotel). Tämä ei suuremmin haitannut, sillä olimme saaneet avainkoodin jo etukäteen ja aulassa odotti kirjekuori avaimineen. Itse Simons Town oli hyvin pieni ja hiljainen kylä meren rannalla. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon satamassa sijaitseva Just Nuisancen patsas. Just oli aikanaan merisotilaiden lemmikkikoira ja tiettävästi ainoa koita maailmassa joka on haudattu sotilaallisin menoin. Kävimme nappaamassa sushit naamarit ja painuimme sen jälkeen nukkumaan.

Aamulla kävimme satamassa aamupalalla ja suuntasimme kohti Boulders Beachiä tarkastelemaan Afrikan pingviinejä, joita alueelta löytyy tuhansittain. Sympaattiset pikku oliot miehittävät rannat jossa voi kävellä ympäriinsä erikseen tarkoitusta varten rakennettuja kehittyneitä pitkospuita pitkin. Tuoksu on nenäähuumaava. Aikaa kuluu muutama tunti; jos pitää pingviinien tarkkailusta.

Nenäkarvojen putoamisen jälkeen suuntasimme automme nokan kohti Stellenboschin pääpiirteisiä viinialueita. Tälle alueelle kannattanee suuntautua viikolla, ainakin mikäli aikomuksena vierailla viinitiloilla, sillä sunnuntain aukiolot ovat sattumanvaraisia. Suurin osa tiloista on varmemmin auki viikolla. Pistäydyimme eräällä pienehköllä viinitilalla ostamassa muutaman pullon vinettoa illalla juotavaksi ja jatkoimme matkaa kohti Franschhoekiä. Majoituimme pienen pienelle viinitilalle (Cape Vineyard B&B guest house), jossa saimme kulmahuoneen omalla terassilla varustettuna. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja paikka erittäin siisti ja kodikas. Keskuskadulle matkaa oli kilometri ja koko paikkaa ympäröi vuoristo. Oli kohtuullisen mahtavaa käydä ensin lenkillä ja sitten ihastella viehättävää auringonlaskua valkkaria terassilla nappaillen. Illalla safkaamaan ja pikku huppelissa nukkumaan.. Harmiksemme yöllä oli satanut kaksi milliä vettä.

Koska autoillessa viininmaistelu sai jäädä vähemmälle jatkoimme kohti Fairy Glenin yksityistä safari lodgea. Saavuimme perille noin puolen päivän aikaan, siirsimme tavarat parakkiimme ja suuntasimme läheiseen ostoskeskukseen syömään ja hankkimaan muita pikku tarvikkeita. Iltapäivällä DangerRanger tuli noutamaan meidät kävelylle ja aloitimme sen autolla jonka jälkeen köpöttelimme vuoristoista maisemaa ihaillen tunnin lenkin, kiiveten 60 metriä korkea padon päälle (ja taas jännitti) sekä kasvistoa tutkiskellen. Illalla ohjelmassa oli runsas illallinen viinoineen. Fiilikset oli vähän ristiriitaiset, koska paikalle ei ollut muita kuin me kaksi ja henkilökuntaa ainakin 10 ihmisen verran. Ei ehkä ihan sitä mitä odotettiin, mutta nälkä lähti, ja pääsimme rangerin opastuksella tutustumaan norsuihin sen verran läheltä, että tuli kärsästä kylkeen sen verran kovaa, että ilmat lähti. Mielenkiintoinen kokemus. Juttelimme dangerin kanssa niitä-näitä ja saimme selville, että paikallisilla liksoilla ei paljon muualla kuin Etelä-Afrikassa juhlita ja lisäksi muutamia hyviä vinkkejä matkaamme ajatellen. Tämän jälkeen menimme nukkumaan pikku huppelissa.

Aamupalan jälkeen kävimme ”safarilla” ja havaitsimme, että paikalle oli saapunut myös runsaasti venäjäläisiä. Näiden kanssa sitten tarkastimme leijonat, puhvelit, kirahvit, norsut, sarvikuonot, strutsit ja erilaiset antiloopit. Koska kysymyksessä oli yksityinen mesta, olivat maat myös sen verran pienet, että eläintarhantuntua ei voinut välttää. Ihan ok kokemus sinällään, mutta en ehkä toista kertaa menisi noille yksityisille mestoille. Hauskana yksityiskohtana todistimme selkkausta jossa paikan omistaja oli menossa lennättämään haukkaansa ja oli saada (Afrikan vaarallisimmat eläimet) puhvelit kimppuunsa. Tästä suivaantuneena mies määräsi nuoren rangerin aitaukseen sillä seurauksella, että melkein henki lähti. Huutoa kesti ainakin kaksi tuntia. Mielenkiintoinen episodi, ja outo.

Norsuja väistellen kiihdytimme kohti Victoria Bayn kuuden talon lahdelmakylää. Aikaisemmista kokemuksista innostuneina painoimme metsään ja aloimme kavuta kohti kukkulan huippua. Tästä seurasi muutama putoaminen, paljon naarmuja ja luovuttaminen loputtoman pöheikön estäessä kapuamisen. Kuvasimme muutaman foton ja joimme light colaa kun sitä kerrankin sattui löytymään. Ei muuten löydy ihan kaikista paikoista. Odottelinkin jo innolla ylihuomista ja Jeffreys Baytä. Ensin piti kuitenkin käydä nukkumassa Georgessa. Siitä ei oikeastaan ole mitään kerrottavaa. Ankeahko paikka.

Lopultakin oli koittanut aika mennä testaaman maailman parhaat oikeakätiset Jays Bayhin. Päästyämme tähän surffimekkaan, saimme huomata, että varaamme majoitus (Surfpackers) oli täynnä. Paikan emäntä oli enimmäkseen sen näköinen, että vittuako se on minun ongelmani jos teille ei olekaan majapaikkaa. Saimme kuitenkin vinkin paikasta nimeltä Ubuntu. Sinne siis. Tämä oli koko reissun positiivisin yllätys, sillä näin kodikasta ja viihtyisää selkäpakkausmestaa en ole koskaan ennen kohdannut. Paikan pitäjät olivat täydellisiä surffipummeja (kiharat vaaleat hiukset, rusketus ja kohtuullisen rento elämänkatsomus). Tässä vaiheessa reissua itselläni oli sosiaalinen tilaus humalahakuiselle juomiselle ja kävinkin ostamassa kohtuullisen määrän alkoholia. Illasta kehittyi pitkä ja kostea (sekä savuinen), sillä luonnollisesti surffiyhteisön päihteily sisältää enimmäkseen makean heinän polttelua. Safkaa tehtiin avotulella, pelattiin biljardia ja vaihdettiin reissukokemuksia. Paikalla oli porukkaa vähän joka puolelta maailmaa ja kaikki erittäin mukavia. Nukkumaan pääsin aamutuimaan. Olin kuulemma käynyt voimassa alasti pahoin ennen kuin uni armahti.

Aamulla olo oli edellisen illan mukainen matkatessani kohti rantaa ja ensimmäisiä (tällä reissulla) surffitunteja. Opettaja löytyi Ubuntun kavereiden kautta ja maksoi kahdelta tunnilta reilun kymmenen euroa (lauta ja märkäpuku kuului hintaan). Jäätävän kylmässä vedessä pää selvisi kohtuullisen hyvin ja aloin myös pysyä longboardilla kohtuullisella varmuudella. Rutiinitaso kun ei ole päässyt aikaisemmilla kerroilla muodostumaan erityisen hyväksi. Tunnilla oli lisäkseni yksi oppilas, joka taas ei pysynyt laudalla ollenkaan. Vahingonilo se on reissarinkin paras ilo. Loppupäivä meni hengaillessa ja surffikauppoja kierrellessä. Pistäydyimme myös Quicksilverin shopin yläkerran pienessä ja hauskassa surffimuseossa. Riku ja Tunnakin olivat pistäytyneet paikalla joitain viikkoja aikaisemmin. Saa nähdä pukkaako uudessa tuotantokaudessa juttua tuolta. Ilta menikin sitten vähän rauhallisemmin kuin edellinen… Tämä helpotti myös seuraavan päivän surffituntien suorittamista. Vaihdoimme laudan pieneen(!) 7 jalkaiseen ja homman opettelu alkoi taas uudelleen. Loppujen lopuksi lopputulos oli sama kuin longboardilla; enemmän seisottuja kuin kaaduttuja aaltoja. Itse asiassa pääsin jo surffaamaan muutaman ihan oikean aallonkin. Supertubet kannattaa ehkä jättää myöhemmäksi, ja nehän eivät oikein toimikaan muulloin kuin talvella (tai siis kesällä). Aamutuimaan näimme taas delfiinejä samoilla aalloilla, tosin vähän kauempana ulapalta. Suosittelen erittäin suuresti Ubuntua ja Wavecrest Surf:a. Andrew on loistava surffimaikka ja Ubuntu on loistava majoituspaikka. Ellet surffaa, voit kokeilla hiekkalautailua, muussa tapauksessa Jays Bay ei kenties ole sinua varten. Itse ihastuin paikkaan täydellisesti ja joudun palaamaan sinne lähitulevaisuudessa. Billabong Pro -tour saapuu paikalle taas tulevana kesänä (tai talvena siellä).

Jatkuu….
 
Muutama kuvatus lisää...


Matkan alkutaipaleelta


Paviaani Hyväntoivonniemellä


Hyväntoivonniemi


Boulders Beachin pingviinit


Rantaskabailut


Chillailua ja viiniä Franschhoekissä


Fairy Glen


Leijona


Afrikan puhveli


Ubuntu backpackers, and YES WE LIKE TO SURF!


Surfing!


Ohikiitävä pilvikerros...
 
Laitetaan vielä muutama kuva lisää tähän. Sen verran muuta tärkeää tekemistä ollut, että viimeinen kirjallinen osa tulee joskus...


Aallot Kapkaupungissa..


Pahkasikoja Addon elefanttipuistossa.


Aaltopeltibaarin kiljut.


Vähän mutkainen ja kivinen tie Prince Albertiin.


Sairaan kokoisia noi norsut tuolla mantereella.


Paikallinen juniori townshipissä.


Kohtuullisen paha paikka hypätä kumiköydellä. 216 tai 206 metriä pudotusta.


Hotellin ikkunasta toisella puolella Kapkaupunkia; paikallinen juoksukilpailu käynnissä.

Tuossahan noita. Mahtava paikka kyllä kokonaisuudessan ja etenkin Jay Bayhin jäi kova kaipaus kytemään....
 
Hienon näköistä. Ite kävin muutama vuosi sitten Namibiassa ja voin myös suositella matkustamaan sinne, jos Etelä-Afrikassa liikuskelee.
 
Olen lähdössä tyttöystävän kanssa ensi kesänä kuukaudeksi Namibiaan ja viideksi päiväksi Kapkaupungin lähistölle Simon's Towniin. Matkan päätarkoitus on valokuvaus. Mietin, että löytyisiköhän täältä vähän neuvoja... Matkaohjelma on jo Namibian osalta löyty lukkoon, koska matkustamme sesonkiaikaan ja parhaat majapaikat piti varata jo vuodenvaihteessa. Sen sijaan Kapkaupungin osalta suunnitelmat ovat vielä vähän auki. Majoitumme Boulder's Beachin lähelle, koska haluamme kuvata pingviinejä paljon. Kuulemma Simon's Townista pääsee myös valkohai- ja valassafareille.

Mutta mitähän muuta Kapkaupungin ympäristössä kannattaa tehdä? Meitä ei itse kaupunki kiinnosta vähääkään, vaan ympäröivä luonto ja sen kuvaaminen. Olemme kuulleet paljon juttuja (tiedä sitten miten paljon niissä on perää) Kapkaupungin vaarallisuudesta ja kameroiden kanssa kahdestaan liikkuvina emme haluaisi joutua "vääriin" paikkoihin. Näkyikö Hyväntoivonniemellä mitään epämääräistä porukkaa? Miten hankalia ne retkeilyreitit Pöytävuorella ovat? Simon's Town on varmaan aika turvallinen. Pääseekö pingviinejä kuvaamaan maan tasalta, vai millainen se pitkospuusysteemi on?

Namibiastakin saa tietysti antaa vinkkejä, vaikka reitti yms. ovat jo selvillä. Reittimme on pääpiirteittäin: Windhoek - Fish River Canyon - Luderitz - Kolmanskop - Aus - Sossusvlei - Walvis Bay - Swakopmund - Cape Cross - Palmwag - Etosha - Waterberg - Windhoek - Kapkaupunki. Lähinnä joistakin ei-niin-turistisista jutuista voi vinkata, kun matkaoppaat on jo selattu läpi. Miten siellä esimerkiksi annetaan tippiä oikeaoppisesti?
 
Olin Etelä-Afrikassa muutama viikko sitten vajaa kaksi viikkoa.Täytyy sanoa, että se oli kyllä upea reissu. Kohteemme oli Kapkaupunki. Seuruessamme muut jäsenet pelasivat paljon golfia aamuisin (minä kävin parilla kentällä pelailemassa) ja noin 200km säteellä kaupungista kiertelimme kohteita.

Nelihenkisen seurueemme pari jäsentä ovat kokeneita Kapkaupunkimatkailijoita (yhdeksäs kerta siellä ja vähintää kuukausi aina paikanpäällä joka kerta->golfaavat), joten pystyimme matkaamaan "tottuneesti" vuokratulla autolla paikasta toiseen. Näimme paljon maisemia, josta olen hyvin iloinen. Maisemat ovatkin paikan parhainta antia. Niitä vuoria voisi jäädä vain jähmettyneesti katselemaan.

Tietenkin kävimme ne ylseisemmät matkakohteetkin läpi.
-Robben Island (vankilasaari) oli ihan hauska reissu, vaikka tietenkin turisteille tarkoitettu (toki paikalla oli myös paikallisia). Matkasimme ensin mieritietä saarelle, jossa linja-autolla kiertelimme oppaan selostaessa saarta ympäri. Lopuksi tutustuttiin vankiloihin, joissa oppaana toimi entinen vanki (muistaakseni oli viettänyt vankilassa seitsemän vuota poliittisena vankina). Kertomukset olivat mielenkiintoisia. Karuissa olosuhteissa varsinkin ne mustat poliittiset vangit ovat joutuneet olemaan.
- Hyväntoivonniemi oli pienen ajomatkan päässä, mutta kiva paikka. Mielettömät näkymät! Kiipesimme kukkulan päälle jalkaisin emmekä käyttäneet sitä oudon näköistä kulkupeliä. Paviaaneja oli jonkin verran, muttei häiriöksi. Ilma oli kuuma eikä pahemmin tuullut.
- Pöytävuorelle meidän piti aluksi kiivetä jalkaisin, mutta en lopulta saanut itselleni kaveria, joten menimme kaapelihissillä. Sekin oli silti mielenkiintoinen kokemus. Päiväksi pöytävuorelle pitää valita pilvetön päivä. Muuten vuorenhuipulta ei tietenkään näe mitään maisemia jos pilvet ovat matalammalla kuin huippu. Maisemat olivat taas henkeä salpaavat. Pöytävuoripäivämme oli kovin tuulinen ja vaatteita meillä oli siihen nähden ihan liian vähän. Huipulla tuuli kovasti ja oli kovin kylmä, joten suosittelen pitkiä housuja ja lämmintä paitaa tai jakkua. Huipulla voi myös kävellä pieniä reittejä.
- Kirchenboch Garden, oli upea puutarha. Suosittelen sinne menoa ja jos eväiden syöminen upeissa maisemissa picnicin merkeissä kiinnostaa, niin tuo on oikea paikka siihen. Tuolta pääsi myös kiipeämään vuorille. Kukkia ja kasveja on monia tuhansia, joten kukkien kukkimisaikaan näky on varmasti mieletön. Itse olimme siis maaliskuun puolivälin jälkeen paikalla ja Etelä-Afrikassa on tällöin loppukesä, joten mitään suurta väriloistoa ei ollut, mutta se ei kyllä kokemusta haitannut.
- Aqualan safarillakin kävimme. Sinne oli muistaakseni noin parin tunnin ajomatka. Mitään ihmeellisiä safareita ei Kapkaupungin läheisyydessa ole (vertaa Krugeriin), mutta ihan kiva paikka tämäkin. Elukoita tuli nähtyä paljon. Aamulla oli tarjolla todella kattava aamupala, tämän jälkeen muutama tunti safaria ja lopuksi kattava lounas. Näimme krokoja, strutseja, virtahepoja, sarvikuonoja, norsuja, gepardeja, leijonia, seeproja, antilooppeja, kirahvin ym.
- Viinitiloja on Etelä-Afrikassa paljon. Hieno paikka oli Tokaran viinitila Stellenbochissa. Hyvä ruoka ja kaunis auringonlasku.
-Boulder Beachillä afrikan pingviineitä näki paljon (matkalla hyväntoivonniemelle)

Tässä nyt muutamia paikkoja, joissa kävimme. Tämän lisäksi kävimme mm. konsertissa Sperissa. Menimme mistään tietämättä Goldfishin keikalle, joka osottautuikin todella hyväksi live-keikaksi. Kävimme myös jossakin leijonien pelastuspaikassa, johon oli pelastettu leijonia huonoista oloista. Siellä nyt näki sitten paljon aivan valtavan kokoisia leijonia. Perhospuistossakin käytiin (en pidä perhosista), mutta siellä näki myös paljon liskoja ja muita öttiäisiä.

Golfin mekka Etelä-afrikka ainakin on. Suosittelen!

Sää oli hyvä. Joskus aika tuulista. Maaliskuun lopulla siellä nyt taitaa olla loppukesä. Marraskuussa taas kukkii kukat, mutta iltaisin voi olla viileä. Suomen kesämäinen sää. ei kosteaa, mutta lämmintä. Nyt tosin lämpimämpää kuin yleensä Suomessa. N. 23-33. Viikkoa ennen matkaamme siellä oli 40 asteen helteet ja lähtömme jälkeen n. 30 astetta pitkään (tuttavapariskuntamme jäi vielä sinne lähdettyämme).

Ruoka oli aivan mielettömän hyvää. Ja halvempaa kuin suomessa. 50 eurolla syö alkupaloista jälkkäriin neljä henkeä viineineen ja ruokapaikkana tasokas ranvintola. Mereneläviä saa halvalla ja sellaisiakin kaloja, jota nyt ei suomessa ole. Ravut ihan eri luokkaa kuin täällä ja salaatti ihan eri tavalla rapeaa :)

Valaita en tähän vuodenaikaan nähnyt, joten ensikertaan jää ne (Hermanus). Samoin haisukellukselle piti mennä, mutta emme kerinneet. Se on varmaa, että varmasti menen Etelä-Afrikkaan toistekin ja luultavasti myös Kapkaupunkiin. Krugerin kansallispuisto kiinnostaa kovasti, mutta sinne pitää tehdä oma matkansa. Samoin benji-hyppy Bloukrans-sillalta jäi tekemättä aikapulan takia. Siinä nyt muutama, mitä ensikerralla voisi kokea.

Kapakupunki oli kaunis ja siisti kohde. Tiet hyvässä kunnossa. Paljon valokuvattavaa. Varsinkin maisemat. Lämpöä riittää. Ainoana valkoisena ei kaupungissa ole, joten et erotu massasta. Vaarallisena paikkana en kaupunkia pitänyt, mutta en näyttänytkään turistilta tottuneiden kanssamatkustajieni kanssa. "Omalla autolla" oli helppo kulkea eikä tarvittu taksia. Kuntoilijoitakin näki katukuvassa paljon. Asuimme "aidatulla" alueella, vuokratussa asunnossa, mutta siellä "aitojen" takana emme paljon olleet.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom